Mitä Helsingin ja Tallinnan välisestä matkailusta oikeastaan tiedetään? Tässä katsauksessa tarkastellaan asiaa tilastojen valossa. Katsauksella on kaksi tavoitetta. Toisaalta verrataan kahta pääkaupunkia kansainvälisen matkailun kohteina ja pyritään myös hahmottamaan Helsingistä Tallinnaan ja Tallinnasta Helsinkiin suuntautuvaa matkustamista. Toisaalta tuodaan esille vertailuun liittyviä ongelmia, joista keskeisin on vertailukelpoisten tietojen saamisen vaikeus.
Helsinki–Tallinna-alueen erityispiirteitä matkailutilastoinnin kannalta
Helsingin ja Tallinnan suhde on matkailun näkökulmasta mielenkiintoinen. Kaupungit ovat toistensa kilpailijoita, mutta kuitenkin varsinkin kaukaa katsottuna ne ovat osa samaa laajempaa kohdealuetta. Lisäksi Helsinki ja Tallinna – ja Suomi ja Viro – ovat lähinaapureina toisilleen merkittäviä niin lähtöalueina kuin matkakohteina.
Nämä kaikki näkökulmat tulee ottaa huomioon matkailun volyymeja vertailtaessa. Jos virolaisten matkustaminen Helsinkiin ja suomalaisten matkustaminen Tallinnaan jätettäisiin huomioimatta, molempien kaupunkien tilastot näyttäisivät huomattavan erilaisilta.
Tilastojen kertoma todellisuus on toki oma haastava kysymyksensä lähtien jo matkailun määrittelemisestä. Helsingin ja Tallinnan välillä on paljon säännöllistäkin työmatkaliikennettä, ja periaatteessa tällainen matkustaminen ei enää kuuluu matkailutilastoinnin piiriin, varsinkin jos matkustaminen on säännöllistä, esimerkiksi viikoittaista (Tilastokeskus 2018).
Matkailutilastoille, kuten useimmille tilastoille, on tyypillistä, että ne toki perustuvat todellisuuteen, mutta eivät lopulta kerro siitä kuin pienen osan: juuri sen osan, mitä tilaston luokiteltu ja yhdenmukaistettu maailma on kehitetty kuvaamaan. Tilastoja kootessa ja luonnollisesti myös niitä analysoitaessa on tehtävä koko ajan valintoja siitä, missä määrin tietojen vajavaisuus häiritsee tulkintoja. Tätä on vaikea arvioida, ellei tunne niitä periaatteita ja metodeita, joita tilastoja muodostettaessa on käytetty. Ymmärtääkseen, mistä tilastot kertovat, on niiden tulkitsijalla oltava myös käsitteiden kirjosta ja rajanvedoista riittävästi ymmärrystä. Siksi määritelmiä sivutaan myös tässä katsauksessa silloin, kun se on kokonaisuuden hahmottamisen kannalta välttämätöntä.
Matkailutilastojen aineistoista ja vertailun haasteista
Matkailutilastot voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään aineiston keruutavan mukaan. Rekisteripohjaisiin aineistoihin poimitaan tiedot sellaisista tietolähteistä, joihin matkailija jättää jonkinlaisen jäljen. Tällaisia tilastoja ovat esimerkiksi majoitustilastot, liikennetilastot ja kävijämäärätilastot. Tällaisia tilastoja voidaan suhteellisen hyvin vertailla, koska aineisto muodostuu eri paikoissa kutakuinkin samalla tavalla. Asia ei ole aivan näin yksiselitteinen, mutta tähän problematiikkaan ei tässä katsauksessa mennä syvemmälle.
Kyselyaineistoissa tiedot kerätään kysymällä kohdehenkilöiltä. Kyselyaineistot paikkaavat rekisteriaineistojen aukkoja – ja sama toisin päin. Kumpikaan ei yksin riitä. Kyselytutkimuksissa joudutaan käyttämään otoksia, koska kaikkia perusjoukkoon kuuluvia (vaikkapa virolaiset Suomessa) ei voida kyselyillä lähestyä. Kyselyaineistojen huonot puolet liittyvätkin useimmiten juuri otostutkimusten heikkouksiin. Jos kyselyillä halutaan tarkastella volyymejä, joudutaan turvautumaan painokertoimiin, joiden avulla yritetään siis saada otos vastaamaan koko tutkittavaa joukkoa.
Kyselytutkimukset ovat parhaimmillaan, kun arvioidaan suuria luokkia kuten sukupuolia tai esimerkiksi matkailuun liittyvien kyselyiden kohdalla lukumääriltään merkittävimpiä kansalaisuusryhmiä. Jos taas halutaan löytää pienempiä ryhmiä ja pieniä muutoksia, otoksen rajat tulevat pian vastaan. Esimerkiksi matkailu on niin laaja ilmiö, että otoksen poimimisessa ei voida koskaan – tai ainakaan kovin helposti – saavuttaa niin luotettavaa tasoa, että voitaisiin arvioida vaikkapa volyymien muutoksia kattavasti. Koska Viro on suomalaisille tärkein kohdemaa ja liikkumista Suomenlahden yli tapahtuu joka päivä ympäri vuoden, otostutkimuksilla ei päästä millään pienempien muutoksien jäljille.
Yksi tärkeimmistä kriteereistä matkailutilastoilla tehtävässä tutkimustyössä on vertailukelpoisuus. Tästä syystä kaupunkien ja alueiden vertailu onnistuu luotettavimmin majoitustilastoja tarkastelemalla, koska niiden tapauksessa tilastojen keruumenetelmät ovat lähimpänä toisiaan. Majoitustiedot eli yöpymiset ja saapumiset kerätään rekisteröidyistä majoitusliikkeistä, joten voidaan olettaa, että tiedot kerätään eri paikoissa suunnilleen samalla tavalla. Toisaalta rekisteröidyissä majoitusliikkeissä yöpyy vain osa matkailijoista, ja varsinkin virolaisten Helsinkiin suuntautuvassa matkailussa muiden majoitusmuotojen osuus on huomattava. Rekisteritilastojen huonot puolet liittyvätkin kattavuuteen. Rajahaastattelututkimus arvioi, että esimerkiksi virolaisista Suomessa yöpyneistä vain noin joka neljäs yöpyy rekisteröidyissä majoitusliikkeissä. Kolme neljästä yöpymisestä jää siis tilastoimatta.
Katsauksen keskeisimmät tausta-aineistot
Tässä katsauksessa käydään läpi keskeisimmät matkailutilastot molemmista kaupungeista, Helsingistä ja Tallinnasta. Kuten matkailun tutkimuksessa yleensäkin, yöpymisiin, saapumisin, matkoihin ja matkustajiin liittyvien tietolähteiden kirjo on suuri. Ei ole olemassa tietokantaa tai järjestelmää, josta luvut voisi vain käydä poimimassa. Tietoja joutuu siis etsimään useasta eri lähteestä, ja kuten asiaan kuuluu, usein nämä eri lähteistä etsityt luvut ovat keskenään ristiriitaisia. Absoluuttisten lukujen tuijottamisen sijaan kannattaakin matkailutilastojen tapauksissa keskittyä aina suurempiin linjoihin.
Katsauksessa käydään aluksi läpi keskeisimmät aineistot eli rajahaastattelututkimus, molempien maiden majoitustilastot sekä molemmissa maissa tehdyt kyselyt siltä osin kuin niitä on saatavilla. Kaikilla näillä tietolähteillä on omat vahvuutensa ja luonnollisesti heikkoutensa. Kokonaiskuva pitää siis muodostaa tarkastelemalla näitä kaikkia, ja jo alussa kannattaa hyväksyä se tosiasia, että täysin luotettavaa kuvaa matkailun rakenteista ei siltikään pystytä rakentamaan.
Aivan ensimmäiseksi tarkastellaan yöpymisiä Helsingissä ja Tallinnassa. Kuten edellä todettiin, Helsingin osalta tiedot saadaan Tilastokeskuksen kuukausittain kokoamasta majoitustilastosta (Tilastokeskus 2018a). Majoitustilasto siis kertoo tietoja rekisteröidyistä majoitusliikkeistä ja niissä yöpyneistä. Luonnollisesti pääpaino on virolaisten yöpymisissä Helsingissä ja suomalaisten yöpymisissä Tallinnassa. Viron päässä majoitustilastoa kokoaa kansallinen tilastokeskus Eesti Statistika (Statistics Estonia 2018). Vertailun vuoksi tässä osassa tarkastellaan lyhyesti myös matkailututkimukseen erikoistuneen yrityksen TAK Oy:n tekemää rajahaastattelututkimusta (Visit Finland 2017), Tilastokeskuksen Suomalaisten matkailu -tutkimusta (Tilastokeskus 2018b) sekä vastaavia tilastoja Virosta (Statistics Estonia 2018), joskin pääsy näihin kaikkiin aineistoihin on rajattua.
Rajahaastattelututkimus kertoo hieman tarkemmin matkan tehneistä, ja aineistoa käytetään myös eri maista tulevien matkailijoiden määrän arvioimiseen. Suomalaisten matkailusta ulkomaille taas saadaan tietoja Suomalaisten matkailu -kyselytutkimuksesta, kohteessa tehdyistä rajatutkimuksista ja tietenkin kohteen majoitustilastoista. Tilastokeskuksen Suomalaisten matkailu -tutkimuksen avulla lasketaan myös määriä, mutta luvut ovat parhaimmillaankin vain suuntaa antavia, kuten kyselyissä yleensäkin. Näiden haastatteluihin perustuvien aineistojen avulla päästään kuitenkin hieman syvemmälle majoitustilastoista saatavien lukujen taakse.
Niin ikään samassa yhteydessä käydään läpi olemassa olevat tiedot majoituskapasiteetista niin Helsingin kuin Tallinnan kohdalta. Katsauksen lopuksi käydään läpi muiden lähtöalueiden matkailua Helsinkiin ja Viroon. Erityisinä kiinnostuksen kohteina ovat Venäjä ja koko ajan matkailuaan lisäävät Aasian maat.
Päivämatkojen ja risteilyjen tarkempi käsittely jätetään tämän katsauksen ulkopuolelle. Laivamatkojen tapauksessa käytettävissä olevat tilastot tarjoavat vain hyvin suuntaa antavia tietoja. Ainakaan vielä meriliikennetilastot eivät mahdollista kansallisuuksien erottamista tilastosta. Emme siis tiedä varmasti kuinka suuri osa laivoilla matkustavista on suomalaisia ja kuinka suuri osa virolaisia, muista kansalaisuuksista puhumattakaan. Lentoliikenteen osuus kokonaisuudesta on näiden kaupunkien välillä pieni. Näihinkään tilastoihin ei tässä katsauksessa syvennytä tarkemmin.
Katsaus Helsingin ja Tallinnan matkailulukuihin
Seuraavissa kappaleissa tutustutaan tarkemmin siihen, miltä Helsinkiin ja Tallinnaan suuntautuva matkailu eri tietolähteiden valossa ylipäänsä tällä hetkellä näyttää. Aluksi tarkastellaan majoituskapasiteettiä ja majoitusliikkeiden käyttöasteita sekä rekisteröityjen yöpymisten määriä molemmissa kaupungeissa. Tämän jälkeen pureudutaan nimenomaan Helsingistä Tallinnaan ja Tallinnasta Helsinkiin tulevaan matkailuun, ja tässä pyritään täydentämään rekisteritietojen jättämiä aukkoja muista lähteistä saatavilla tiedoilla.
Kapasiteetit ja käyttöasteet
Helsingissä oli vuonna 2017 yhteensä 71 rekisteröityä majoitusliikettä. Näissä majoitusliikkeissä oli noin 10 085 huonetta. Rekisteröidyt majoitusliikkeet kattavat kuitenkin vain osan yöpymisistä, mutta kokonaiskuvan hahmottaminen on vaikeaa tarkempien tilastojen puuttuessa. Tietopohja on viime aikoina hieman parantunut, kun olemme saaneet käyttöömme arvioita Airbnb:n tarjonnasta Helsingissä (Mustonen 2017). Suuntaa antavien tilastojen mukaan Airbnb-kapasiteetti oli vuonna 2017 noin 2 300 asuntoa tai huonetta. Kun nämä lisätään hotellikapasiteetin päälle, päästään 12 400 huoneeseen tai asuntoon. Tämän päälle tulevat vielä muut majoitusliikkeet, joiden määrää voimme lähinnä arvailla.
Rekisteröityjen majoitusliikkeiden – käytännössä hotellien – käyttöaste (huoneet) vuonna 2017 oli Helsingissä 73 prosenttia, kun koko maassa luku oli 52 prosenttia. Airbnb-asuntojen käyttöaste oli koko vuoden tasolla arvioituna noin 57 prosenttia. Vuositasolla rekisteröityjen majoitusliikkeiden käyttöasteet ovat viime vuosina vaihdelleet 67 ja 73 prosentin välillä. Kuukausitasolla vaihtelu on luonnollisesti suurempaa, oli kyse sitten rekisteröidyistä majoitusliikkeistä tai esimerkiksi Airbnb-asunnoista. Esimerkiksi vuonna 2017 rekisteröityjen majoitusliikkeiden kuukausikeskiarvo oli suurimmillaan elokuussa yli 85 prosenttia. Kuukausitasoa tarkempaa tietoa ei ole saatavilla, mutta luultavasti majoituskapasiteetti on Helsingissä ollut hetkittäin täyskäytössä. Käyttöasteet ovat viime vuosina nousseet, vaikka esimerkiksi Airbnb on uutena toimijana tullut markkinoille.
Tallinnassa rekisteröityjä majoitusliikkeitä oli vuonna 2017 yhteensä 164. Huoneita oli noin 8 477 eli jonkin verran vähemmän kuin Helsingissä. Tämä ristiriita johtuu tietenkin siitä, että Tallinnassa on Helsinkiä enemmän pieniä majoitusliikkeitä. Suoraan kapasiteeteista laskettuna keskimääräinen huoneluku hotellia kohti Helsingissä oli vuonna 2017 noin 140 huonetta, kun taas Tallinnassa se oli 52 huonetta. Huoneiden käyttöaste oli Tallinnassa vuonna 2017 66 prosenttia. Käyttöasteet ovat Tallinnassa pysyneet pari viime vuotta kutakuinkin muuttumattomina. Toisaalta samaan aikaan Tallinnan huonekapasiteetti kasvoi viime vuonna 13 prosenttia.
Airbnb-asuntoja on tällä hetkellä Tallinnassa noin 1 500 ja huoneita 230. Luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia Helsingin kanssa, mutta siinä mielessä suuntaa antavia, että voidaan todeta määrän olevan hieman Helsingin vastaavaa pienempi. Ero ei kuitenkaan ole suuri.
Huonekapasiteetti on molemmissa kaupungeissa kasvanut varsin verkkaisesti lukuun ottamatta Tallinnan viime vuoden kasvupyrähdystä. Helsingin viime vuoden kasvu johtuu osittain siitä, että tilastoinnin piiriin saatiin mukaan neljä uutta majoitusliikettä, mikä käytännössä tarkoittaa usean sadan huoneen lisäystä tilastoihin. Vuoden 2017 luku ei siis ole täysin vertailukelpoinen aiempien vuosien kanssa. Aiempien vuosien todelliset kapasiteetit ovat todennäköisesti olleet hieman tilastoja suurempia. Tämä muutos heijastuu myös yöpymisiin. Yöpymisten kasvu vuonna 2017 näyttää tilastojen valossa hieman todellista suuremmalta juuri näiden tilastoihin lisättyjen majoitusliikkeiden takia. Toki jotain tällaista voi olla myös Tallinnan merkittävän kasvun taustalla, mutta aineistot eivät kerro kapasiteetin muutosten taustoista.
Yöpymiset
Vuonna 2017 matkailijoiden yöpymiset Helsingissä nousivat uuteen ennätykseen. Rekisteröidyissä majoitusliikkeissä yövyttiin noin 4,2 miljoonaa kertaa. Ulkomaisia yöpymisiä oli noin 2,3 miljoonaa. Näissä luvuissa ovat mukana ne edellä mainitut neljä tilastoihin lisättyä majoitusliikettä. Tästä todellista tilannetta vastaavasta mutta vertailukelpoisuuden näkökulmasta haasteellisesta luvusta laskettuna yöpymisten kasvuksi saadaan peräti 17 prosenttia ja ulkomaalaisten yöpymisten kasvuksi 18 prosenttia. Vertailukelpoisiin tilastoihin pohjautuva kasvu oli hieman pienempi: 13 prosenttia kaikkien yöpymisten kohdalla ja 15 prosenttia ulkomaalaisissa yöpymisissä.
Yöpymiset kaikista tärkeimmistä lähtömaista kasvoivat; eniten kuitenkin yöpymiset Venäjältä ja Kiinasta. Virolaiset olivat yöpymisissä sijalla 15 ja virolaisten yöpymiset Helsingissä kasvoivat noin 25 prosenttia (vertailukelpoisiin tilastoihin pohjautuen hieman vähemmän)-
Kun tarkastellaan kaikkia yöpymisiä kokonaisuutena, Helsinki on ollut koko tarkastelujakson 2010–2017 selvästi Tallinnaa edellä. Ulkomaisia yöpymisiä Tallinnassa on sen sijaan Helsinkiä enemmän: vuonna 2017 ulkomaalaisten yöpymisiä oli Tallinnassa peräti 2,7 miljoonaa.
Ulkomaalaisten yöpymisten suuri määrä Tallinnassa johtuu pitkälti suomalaisten matkailusta. Suomalaisten osuus Tallinnan ulkomaalaisista yöpymisistä on huomattavan suuri. Koko vuoden tasolla suomalaisten osuus oli 37 prosenttia ja tiettyinä kuukausina (maaliskuu ja joulukuu) osuus lähestyi 50:ä prosenttia.
Tallinnan majoitusliikkeet nojaavat siis hyvin vahvasti suomalaisten matkailuun, joskin suomalaisten osuus yöpymisistä on pienentynyt jonkin verran. Vielä vuonna 2010 suomalaisten osuus oli koko vuoden tasolla 46 prosenttia ja jos mennään vielä kauemmaksi, vuonna 2002 osuus oli 54 prosenttia. Tallinna on siis viime vuosina alkanut kiinnostaa myös muita ja riippuvuus Suomesta tulevasta kysynnästä on hieman vähentynyt.
Helsingin osuus kaikista matkailijoiden yöpymisistä Suomessa oli vuonna 2017 19 % ja ulkomaisten yöpymisten kohdalla 33 %. Tallinnan kohdalla vastaavat luvut olivat suurempia. Kaikkien yöpymisten kohdalla Tallinnan osuus Viron kaikista yöpymisistä oli 48 % ja ulkomaisten yöpymisten kohdalla peräti 63 %. Virossa yöpymiset siis keskittyvät pääkaupunkiin huomattavasti enemmän kuin Suomessa.
Suomalaisten ja virolaisten naapurimaahan suuntautuvan matkailun erot näkyvät hyvin oheisissa kuvioissa, joissa tarkastellaan kuukausi- ja vuositasoilla yöpymisiä Tallinnassa ja Helsingissä. Suomalaisten matkailu Tallinnaan ainakin majoitustilaston valossa on ollut viime vuodet huomattavan stabiilia. Muutokset ovat olleet suhteellisen pieniä ja yöpymiset noudattavat vuosi vuodelta samanlaisia kausisyklejä.
Virolaisten matkailu Helsinkiin on yöpymistilastojen valossa sen sijaan enemmän satunnaista. Myös volyymit ovat aivan toista luokkaa. Virolaisia yöpymisiä on kuukausittain Helsingissä muutama tuhat, kun suomalaisten yöpymisiä Tallinnassa on kuukausittain kymmeniä tuhansia. Vuoden aikana suomalaisten yöpymisiä oli Tallinnan rekisteröidyissä majoitusliikkeissä melkein miljoona, virolaisten yöpymisiä taas Helsingissä 45 000.
Miten voimme täydentää rekisteritietoja virolaisten matkailusta Helsingissä?
Mikäli keskittyisimme vain rekisteröidyissä majoitusliikkeissä yöpymisiin, tehtävä olisi varsin helppo. Yöpymistilastot löytyvät molemmista kaupungeista, Helsingistä ja Tallinnasta, vaivattomasti ja myös ajallinen vertailu onnistuu. Etenkin virolaisten kohdalla majoitustilasto kertoo matkailun kokonaisuudesta kuitenkin vain vähän. Majoitustilasto ei myöskään kerro sitä, kuinka paljon virolaisia matkailijoita Helsingissä kaiken kaikkiaan käy tai kuinka paljon suomalaisia käy Tallinnassa.
Matkailijamäärien arvioinnissa olisikin ehdottoman tärkeää saada tietoa sekä laiva- että lentoliikenteessä matkustavien kansalaisuuksista. Näitä tietoja on toki olemassa. Esimerkiksi laivayhtiöt tietävät matkustajiensa kansalaisuudet hyvinkin tarkasti. Nämä tiedot ovat käytössä rajahaastattelututkimuksen taustalla matkailijamäärien arvioinneissa.
Tämän katsauksen taustalla kansalaisuustietoja ei kuitenkaan ole käytettävissä, joten joudumme käyttämään apuna kyselytutkimuksia. Tehtävä on vaikeampi kuin voisi kuvitella. Seuraavissa kappaleissa kerrotaan tarkasti, kuinka arviot on laskettu. Tämä tehdään siksi, jotta lukujen takana olevat logiikat olisivat mahdollisimman avoimia. Varsinaiset tulokset – eri lähteistä saadut toisistaan eroavat luvut samoista asioista – esitetään taulukossa alempana.
Meillä on siis kolme tarkasteltavaa kysymystä. Käsitellään aluksi virolaisia Helsingissä, koska virolaisten matkailusta meillä on hieman enemmän tietoa kuin suomalaisten matkailusta Tallinnassa.
1. Kuinka paljon virolaisia matkailee Helsingissä (henkilöiden lukumäärä)?
2. Mikä on Helsingissä yöpyneiden virolaisten määrä (henkilöiden lukumäärä)?
3. Mikä on virolaisten yöpymisten kokonaismäärä Helsingissä (öiden lukumäärä)?
Näihin kysymyksiin yritetään löytää vastausta kolmen eri aineiston avulla: TAK Oy:n rajahaastattelututkimuksen, Tilastokeskuksen majoitustilaston sekä Viron tilastokeskuksen majoitustilaston ja kyselyiden.
1. Helsingissä matkailevien virolaisten määrä
Aloitetaan ensimmäisestä eli matkailijoiden määrästä. Käytämme indikaattorina tehtyä matkaa, koska vaikka sama ihminen olisi tehnyt matkan monta kertaa, hän on silti jokaisella kerralla matkailija. Viron tilastokeskuksen kyselyn mukaan vuonna 2017 tehtiin Virosta Suomeen yhteensä 164 000 yöpymisen sisältänyttä matkaa. Jos haluamme tietää, paljonko matkoja tehtiin yhteensä – siis päivämatkat mukaan lukien – meidän pitäisi tietää, kuinka suuri osuus virolaisten matkoista ylipäätään piti sisällään yöpymisen. Luotettavin tieto tästä löytyy TAK Oy:n rajahaastattelututkimuksesta, jonka mukaan noin kaksi kolmasosaa (68 prosenttia) virolaisista yöpyi Suomen-matkallaan. Edelleen näistä noin 48 prosenttia yöpyi tuttavien tai sukulaisten luona ja noin 27 prosenttia yöpyi rekisteröidyissä majoitusliikkeissä.
Näitä lukuja hyödyntämällä saamme Suomeen matkanneiden virolaisten määräksi noin 242 000 (jaetaan matkojen määrä yöpymisen sisältäneiden matkojen prosenttisuhteella: 164 300/0,68).
Rajahaastattelututkimus taas esittää Virossa asuvien Suomeen matkan tehneiden matkailijoiden kokonaismääräksi 913 000, joten ollaan aivan eri lukemissa. Toisaalta rajahaastattelututkimuksen laskelmissa käytetään hyväksi mm. laivayhtiöiden tilastoja, joten lukua voidaan pitää suhteellisen luotettavana. Tässä yhteydessä pitää myös huomioida, että toisin kuin majoitustilastossa, rajahaastattelussa ei erotella pieniä majoitusliikkeitä isommista. Majoitustilastossa näin tehdään tietosuojasyistä.
Toinen huomioitava asia on, että tässä katsauksessa kansalaisuuden sijaan tarkasteluun otettiin Virossa asuvat. Tämä siksi, että monilta osin Helsinki ja Tallinna muodostavat yhden työssäkäyntialueen ja tässä yhtälössä kansalaisuudella ei ole välttämättä niin paljon merkitystä kuin asuinpaikalla. Toisaalta näistä matkan tehneistä 90 prosenttia oli Viron kansalaisia, joten vaikka tarkasteluun olisi otettu kansalaiset, luvut olisivat samansuuntaisia, kuitenkin aavistuksen pienempiä.
Entä voidaanko majoitustilastosta ja yöpymistiedoista jotenkin laskea matkailijoiden määriä vertailuksi edellisille toisistaan eroaville luvuille? Yritetään. Majoitustilastosta löytyvät sekä saapumisten että yöpymisten määrät. Näiden suhteesta saadaan keskimääräisen matkan kesto jakamalla yöpymiset saapumisilla. Virolaisten rekisteröidyissä majoitusliikkeissä yöpyneiden matkan kesto oli Suomessa keskimäärin 2,3 yötä ja Helsingissä 1,8 yötä. Jatkossa tätä tietoa käytetään arviona matkan kestosta ja apuna laskelmissa.
Vuonna 2017 virolaisia saapui suomalaisiin majoitusliikkeisiin noin 93 700. Tätä saapumisia kuvaavaa lukua voisi mutkia suoriksi vetäen verrata sellaisiin matkalle lähteneisiin, jotka yöpyivät matkallaan, eli siis saapuivat johonkin majoituspaikkaan. Ongelmaksi tulee kuitenkin se, että emme tiedä minkälaisissa majoitusliikkeissä nämä matkailijat yöpyivät. Joudumme siis arvioimaan tämän määrän ja käyttämään jälleen rajahaastattelututkimuksen tietoja.
Rekisteröidyissä majoitusliikkeissä yöpyi rajahaastattelututkimuksen mukaan 18 prosenttia kaikista Suomessa matkailleista virolaisista. Saapumisten määrä eli yllä esitetty 93 700 olisi siis 18 prosenttia kaikista matkailijoista. Laskutoimituksella (saapumisten määrä jaettuna rekisteröidyissä majoitusliikkeissä yöpyneiden suhteella kaikista matkailijoista: 93 700/0,184) saamme tulokseksi noin 510 000 matkailijaa. Luku yliarvioi hieman tilannetta, koska sama ihminen on voinut yöpyä useammassa erilaisessa majoitusliikkeessä eli on vastannut rajahaastattelun kyselyssä useampaan kohtaan, kun majoitusmuodoista on kysytty.
Meillä on nyt siis kolme eri lukua vastauksena kysymykseen, paljonko virolaisia kaikkiaan matkailee Helsingissä. Rajahaastattelututkimuksen painotettu arvio on 913 000, majoitustilaston ja rajahaastattelututkimuksen avulla arvioitu 510 000 ja Viron tilastokeskuksen kyselyn ja niin ikään rajahaastattelututkimuksen avulla arvioitu 242 000.
2. Helsingissä yöpyneiden virolaisten matkailijoiden määrä
Siirrytään toiseen kysymykseen, joka koski Helsingissä yöpyneiden virolaisten henkilöiden määrää. Niin ikään yöpyneistä meillä on kolme eri lukua: Rajahaastattelututkimuksen 620 000 (68 prosenttia matkailijoiden määrästä), majoitustilastosta laskettu 350 000 (saapumisten määrä jaetaan rekisteröidyissä majoitusliikkeissä yöpyneiden suhteella yöpyneistä: 93 700/0,27) ja Viron tilastokeskuksen 164 000.
Majoitustilaston luku on tietenkin suhteellisen luotettava rekisteröityjen yöpymisten näkökulmasta. Rajahaastattelun luku taas kuvannee paremmin yöpymisten kokonaisuutta. Joka tapauksessa Viron tilastokeskuksen luvut ovat auttamatta liian pieniä.
Meillä on siis arvio sekä virolaisten matkamääristä että niiden virolaisten määrästä, jotka yöpyivät Suomessa. Seuraavaksi haluamme tietää, kuinka moni näistä matkan tehneistä yöpyi rekisteröidyissä majoitusliikkeissä. Emme siis mene vielä yöpymisten (eli yövyttyjen öiden) määrään vaan pysymme henkilöissä tai tarkemmin matkoissa, mutta kuten aiemmin todettiin, yksi matka vastaa yhtä matkailijaa. Edellä esitetyistä luvuista meidän siis pitää pysty erottamaan ne, jotka yöpyivät nimenomaan rekisteröidyissä majoitusliikkeissä. Rajahaastattelututkimus tarjoaa arvion tähänkin. Kaikista yöpyneistä 27 prosenttia yöpyi rekisteröidyissä majoitusliikkeissä ja kaikkien matkailijoiden kohdalla osuus oli 18 prosenttia. Näitä lukuja käytimmekin jo aiemmin.
Nyt voimme laskea arvion rekisteröidyissä majoitusliikkeissä yöpyneiden kokonaismäärästä: 27 prosenttia yöpyneiden määrästä (620 000) on noin 166 000. Tämä on siis rajahaastattelututkimuksen avulla laskettu arvio yöpyneistä. Majoitustilasto kertoo, että Helsingin osuus virolaisten yöpymisistä oli vuonna 2017 viidenneksen, joten voimme arvioida Helsingin rekisteröidyissä majoitusliikkeissä yöpyneiden määräksi noin 34 000. Nyt pitää muistaa, että kyse on edelleen ihmisistä – ei yöpymisistä eli öiden määristä.
Majoitustilaston saapumistietojen mukaan vuonna 2017 koko Suomen rekisteröityihin majoitusliikkeisiin saapui 94 000 virolaista ja Helsinkiin 25 000 virolaista, hieman pienempiä lukuja siis kuin rajahaastattelututkimuksen avulla arvioidut luvut.
Viron tilastoviranomaisten kyselyssä vastaavaa lukua ei löydy suoraan. Kuten aiemmin todettiin, kyselystä ei käy ilmi, minkälaisessa majoituksessa matkailija on yöpynyt. Käytämme siis jälleen rajahaastattelututkimuksen lukuja ja pienillä laskutoimituksilla saamme rekisteröityneissä majoitusliikkeissä yöpyneiden määräksi koko Suomen tasolla 44 000 (yöpymisen tehneiden määrä kerrotaan rekisteröidyissä majoitusliikkeissä yöpyneiden suhteella kaikista yöpyneistä: 164 000*0,27) ja Helsingissä 12 000 (arvio rekisteröidyissä majoitusliikkeistä yöpyneistä kerrotaan Helsingin osuudella kaikista yöpyneistä 44 000*0,27).
Meillä on taas kolme eri lukua arvioimassa rekisteröidyissä majoitusliikkeissä yöpyneiden määrää. Rajahaastattelun 166 000, majoitustilaston 94 000 ja Viron tilastokeskuksen 44 000. Helsingin kohdalla vastaavat luvut olisivat 34 000, 25 000 ja 12 000.
3. Virolaisten matkailijoiden yöpymisten määrä Helsingissä
Tilanne vaikuttaa sekavalta, ja sitä se toki onkin. Rekisteröityjen yöpymisten määrästä – kolmas kysymys – meillä on kuitenkin suhteellisen luotettavaa tietoa. Täysin oma lukunsa on tietenkin keskustelu siitä, mitkä majoitusliikkeet kuuluvat rekisteröityjen majoitusliikkeiden piiriin, ja onko tällä asialla asiakkaan kannalta mitään merkitystä. Tämä keskustelu jätetään kuitenkin tulevaisuuteen.
Tilastokeskuksen majoitustilaston mukaan virolaisten yöpymisiä oli vuonna 2017 Suomessa 220 000 ja Helsingissä 45 000. Näille luvuille voimme laskea vertailuluvut myös muista tietolähteistä. Meillähän on tiedossa keskimääräiset matkan kestot niin Suomessa kuin Helsingissäkin, ja kun tiedämme arviot yöpyneiden määristä, pystymme laskemaan näiden tietojen pohjalta yöpymismäärät ja näitä lukuja pystymme edelleen vertaamaan virallisten yöpymistilastojen lukuihin.
Käytämme siis pohjana arviota yöpyneiden kokonaismääristä. Rajahaastattelututkimuksen mukaan Suomen rekisteröidyissä majoitusliikkeissä yöpyneitä oli 167 000. Kun tämä kerrotaan keskimääräisellä matkan kestolla (2,3 yötä), saadaan yöpymisten määräksi 390 000. Helsingin kohdalla vastaava luku on 61 000. Vastaavalla tavalla voidaan laskea vertailuluvut Viron tilastokeskuksen tiedoista. Yöpymisten määräksi saadaan näin 103 000 Suomessa ja 21 000 Helsingissä.
Jälleen meillä on kolme lukua. Rajahaastattelututkimus arvioi yöpymisten määrän suurimmaksi ja Viron tilastokeskus pienimmäksi. Tilastokeskuksen viralliset tilastot ovat varmasti luotettavimpia, jos puhutaan vain rekisteröidyistä majoituksista. Rajahaastattelututkimus taas kuvaa tarkemmin kokonaisuutta.
Oheiseen taulukkoon on koottu kaikki edellä esitetyt luvut. Meillä on oikeastaan vain kaksi varmaa ja sinänsä suhteellisen luotettavaa lukua, ja ne koskevat virolaisten yöpymisiä Suomessa ja Helsingissä. Kaikki muut luvut perustuvat kyselyistä saatuihin arvioihin todellisuudesta. Rajahaastattelututkimus kuitenkin laajentaa kyselyiden tietopohjaa hyödyntämällä tilastoja, joita tässä raportissa ei ole käytettävissä, joten tältä osin myös rajahaastattelututkimuksen lukuja voidaan pitää melko hyvin todellisuutta kuvaavina.
Suomalaisten matkailu Tallinnassa
Entä suomalaiset Tallinnassa? Meillä on samat kolme kysymystä. Meillä ei kuitenkaan ole käytössä Virossa tehtyjen rajahaastatteluiden tuloksia aineistoista puhumattakaan, joten käytämme apuna Suomalaisten matkailu -tilaston tuloksia. Tästä tilastosta meillä on käytössä vain karkean tason tietoja, joten keskustelu pysyy hieman yksinkertaisempana – ei tosin yhtään helpompana.
1. Kuinka paljon suomalaisia matkailee Tallinnassa (henkilöiden lukumäärä)?
2. Mikä on Tallinnassa yöpyneiden suomalaisten määrä (henkilöiden lukumäärä)?
3. Mikä on suomalaisten yöpymisten kokonaismäärä Tallinnassa (öiden lukumäärä)?
Kaksi tietolähdettä suomalaisten Viroon suuntautuvan matkailun selvittämiseksi ovat Tilastokeskuksen Suomalaisten matkailu -tutkimus ja Viron tilastokeskuksen majoitustilasto. Tutun jaottelun tapaan toinen näistä on otoksiin perustuva kyselytutkimus ja toinen rekisteritutkimus. Suomalaisten matkailu -tutkimus tilastoi matkamääriä ja majoitustilasto tietenkin yöpymisiä. Kuten virolaistenkin tapauksessa, matkamäärät ovat tässä matkailijoita kuvaava indikaattori, koska yksittäisten ihmisten dikotominen erottelu toisistaan sen mukaan onko tehnyt matkan vai ei, ei ehkä ole matkailun kokonaisuuden kannalta relevanttia.
Otospohjainen Suomalaisten matkailu -tutkimus erottelee toisistaan päiväristeilyt, risteilyt (sis. yöpymisen) ja muut yöpymisen sisältäneet matkat. Oheisessa kuviossa esitetään edellä mainitut matkailutyypit vain vuodesta 2012 eteenpäin, vaikka tietoja aiemmistakin vuosista on olemassa. Aikaisempi vuosia ei esitetä siksi, että vuotta 2012 edeltävät vuodet eivät ole täysin vertailukelpoisia myöhempien vuosien kanssa, koska tilastointia laajennettiin vuonna 2012 myös yli 74-vuotiaisiin. Vuodesta 2012 alkaen 75–84-vuotiaat ovat mukana kyselyssä.
Kuten hyvin huomataan, Suomalaisten matkailu -tutkimuksen mukaan suomalaisten matkat Viroon ovat lukumääräisesti pysyneet viime vuodet suunnilleen ennallaan. Voi olla, että suomalaisten matkailu Suomenlahden yli on jo saavuttanut jonkinlaisen saturaatiopisteen. Uudet laivayhteydet ja kehittyneet palvelut ovat siis ehkä vain kyenneet pitämään yllä suomalaisen kiinnostusta ylipäätään matkustaa Viroon. Toisaalta pienet muutokset eivät näy kyselyissä. Suomalaisten matkailu -tilaston lukuja pitääkin tarkastella vain hyvin suuntaa antavina.
Käytännössä aineisto kertoo, että matkamäärät Suomen ja Viron välillä ovat viime vuosina kutakuinkin pysytelleet 2,7 miljoonassa. Viime vuosien erot menevät tilastointimenetelmästä johtuvan satunnaisvaihtelun piikkiin. Näistä noin 2,7 miljoonasta matkasta osa suuntautuu Tallinnan ulkopuolelle.
Suomalaisten yöpymisissä Tallinnan osuus oli vuonna 2017 Viron majoitustilaston mukaan 59 prosenttia. Koska voidaan olettaa, että päivämatkoista käytännössä kaikki tehdään Tallinnaan, risteilyistä puhumattakaan, voidaan tämän prosenttisuhteen avulla arvioida yöpymisen Tallinnan osuus yöpymisen sisältäneistä matkoista. Voidaan kuitenkin olettaa, että erityisesti Tallinnan ulkopuolelle suuntautuneet matkat ovat saattaneet kestää kauemmin kuin pelkästään Tallinnaan suuntautuneet matkat. Suomalaisten matkailu -tilaston mukaan yöpymisen sisältäneistä matkoista noin kaksi kolmasosaa oli kestoltaan yhden yön matkoja pidempiä.
Laskemalla yöpymisen sisältäneistä noin 1,7 miljoonasta matkasta (tämä luku on peräisin Suomalaisten matkailu -tilastosta, ja se ei pidä sisällään risteilyjä, vaikka laivalla yövyttäisiinkin) 59 prosenttia, mikä siis oli Tallinnan osuus, saadaan noin miljoona matkaa. Näin ollen muualle kuin Tallinnaan yöpymisen sisältäneistä matkoista suuntautuisi noin 700 000. Todellisuudessa luku on tätä pienempi, juuri edellä mainitusta matkan kestoon liittyvästä syystä.
Viron yöpymistilaston mukaan Tallinnan ulkopuolella yöpyi vuonna 2017 noin 700 000 suomalaista. Yllä arvioitu 700 000 Tallinnan ulkopuolelle tehtyä matkaa on siis auttamatta liian suuri. Jos jokainen noista 700 000 matkasta olisi kestoltaan keskimäärin vaikkapa 1,5 yöpymistä, tulisi yöpymisten määräksi yli miljoona. Pienempi määrä matkailijoita riittää siis muodostamaan majoitustilaston yöpymismäärän, 700 000 yöpymistä, koska siis matkat todennäköisesti ovat olleet pidempiä. Jos oletetaan, että Tallinnan ulkopuolella keskimääräinen matkan kesto on ollut 1,5 yöpymistä (tämä on likimääräisesti painotettu keskiarvo, joka on laskettu Suomalaisten matkailu -tutkimuksesta saatavilla olevista tiedoista), saadaan matkamääräksi noin 480 000.
Jos nyt vähennetään tämä 480 000 2,7 miljoonasta matkasta, saadaan noin 2,2 miljoonaa matkaa. Kutakuinkin sen verran voidaan olettaa olevan Helsingistä Tallinnaan suuntautuneiden matkojen kokonaismäärä. Tämä on myös arvio vastaukseksi ensimmäiseen kysymykseen. Yöpymisen sisältäneitä matkoja taas tehtiin Tallinnaan noin miljoona, mikä on vastaus toiseen kysymykseen.
Vaikka suomalaisten matkamäärät olisivatkin pysyneet ennallaan, kuten näyttää, laivamatkojen määrä on sen sijaan kasvanut ainakin viimeisen vuosikymmenen ajan. Myös tämä näkyy selvästi oheisessa kuviossa. Joko siis kyselytutkimusten tulokset eivät huomaa kasvua, tai sitten taustalla on se todennäköisin syy, eli laivamatkojen kasvu on itse asiassa muiden kuin suomalaisten aikaansaamaa.
Tällä hetkellä meillä ei ole käytössä tietoa eri kansalaisuuksien matkamääristä Helsingin ja Tallinnan välillä. Laivayhtiöillä tarkat tiedot ovat tietenkin olemassa. Suomalaisten osuutta tehdyistä matkoista voidaan kuitenkin arvioida tarkastelemalla Suomalaisten matkailu -tutkimuksen lukuja suhteessa laivalla tehtyihin matkoihin. Tämän vertailun mukaan suomalaisten osuus olisi ollut vuonna 2012 noin 70 prosenttia ja vuonna 2017 selvästi vähemmän: 60 prosenttia. Karkealla tasolla voitaisiin siis arvioida, että muut kuin suomalaiset tekivät viime vuonna Viroon suuntautuneista laivamatkoista peräti 40 prosenttia. Näistä tietenkin suurin osa on virolaisia, mutta luultavasti esimerkiksi Aasiasta tulleet matkailijat käyvät Tallinnassa entistä useammin ja nimenomaan laivoilla.
Myös Virossa majoitustilasto kerää tietoja yöpymisistä rekisteröidyissä majoitusliikkeissä. Tämä onkin toinen keskeinen tietolähde, kun suomalaisten matkailua Virossa tarkastellaan. Tämän tilaston mukaan muutokset ovat viime vuosina olleet todella pieniä. Yöpymiset ovat vuositasolla vakiintuneet noin miljoonaan (vastaus kolmanteen kysymykseen). Kuukausittaiset kausivaihtelut ovat tietenkin todella merkittäviä, kuten kuviosta hyvin nähdään. Suomen tärkeimpään lomasesonkiin osuva heinäkuun piikki on tietenkin huomattava, mutta myös lokakuu (syyslomat) ja joulukuu erottuvat muista. Tammikuussa yöpymisiä on selvästi vähiten.
Jos oletamme, että Suomalaisten matkailu -tutkimuksen arviot ovat oikean suuntaisia, ja yöpymisen sisältäneitä matkoja todellakin tehtiin tuo 1,7 miljoonaa, on todettava, että luultavasti osa yöpymisistä jää Viron päässä tilastoimatta. Voidaan toisaalta myös olettaa, että ainakin osa suomalaisista yöpyy Tallinnassa rekisteröityjen majoitusliikkeiden ulkopuolella. Viron majoitustilastojen liian pieniin lukuihin viittaa matkamäärien ja yöpymislukujen yllättäväkin yhteneväisyys, mikä edellyttäisi sitä, että kaikki matkat olisivat sisältäneet vain yhden yöpymisen. Näinhän ei tietenkään ole, vaan osa matkoista on ollut varmasti pidempiä. Samalla tavalla yhtenäisiä ovat arvioimme Tallinnaan suuntautuneiden yöpymisen sisältäneiden matkojen määrästä (miljoona) ja Viron majoitustilaston tieto suomalaisten yöpymisistä Tallinnassa (niin ikään miljoona).
Matkailu muista maista Helsinkiin ja Tallinnaan
Suomi on Tallinnan matkailulle ylivoimaisesti tärkein lähtöalue. Suomen osuus vuoden 2017 yöpymistilastoissa oli 37 prosenttia. Venäjä tuli seuraavana kymmenen prosentin osuudella. Saksan osuus oli seitsemän prosenttia ja muiden maiden osuus sitten jo selvästi pienempi. Venäläisten ja suomalaisten yöpymiset kattavat siis melkein puolet Tallinnan kaikista yöpymisistä.
Helsingin kohdalla jakauma on tasaisempi. Seitsemän kärkimaata olivat vuonna 2017 kutakuinkin samoissa lukemissa, Venäjä toki kärjessä yhdeksän prosentin osuudella. Venäläisten yöpymiset ovat kasvaneet aivan viime aikoina kovaa vauhtia, mutta koska matkailu kasvaa myös muualta, osuus tuskin nousee jatkossakaan muutaman vuoden takaiselle tasolle. Venäläisten yöpymisten osuus Helsingin ulkomaisista yöpymisistä oli korkein vuonna 2013 ja silloinkin selvästi alle 20 prosenttia.
Venäläisten yöpymiset ovat kasvaneet myös Tallinnassa ja luvut ovat hieman Helsinkiä suurempia, kuten myös osuudet. Venäläisten yöpymisten osuus ulkomaisista yöpymisistä Tallinnassa vuonna 2017 oli 10 prosenttia. Venäläisten yöpymiset molemmissa kaupungeissa ovat kehittyneet suunnilleen samalla tavalla. Yöpymiset lisääntyivät aina vuoteen 2013 ja laskivat sen jälkeen pari vuotta. Nousu alkoi Tallinnassa hieman Helsinkiä aiemmin, mutta on Helsingissä nyt Tallinnaa nopeampaa.
Vuonna 2017 Helsingissä venäläisten yöpymisten kasvu oli nopeinta, mutta Kiina ei tullut kovin kaukana perässä. Kiinalaisten yöpymisten kasvu oli 30 prosentin luokkaa. Kiinalaisten yöpymiset ovat kasvaneet viime vuosina myös Tallinnassa, mutta huomattavasti maltillisempaa tahtia. Viime vuonna kiinalaisten yöpymisten kasvu oli Tallinnassa 17 prosenttia ja yöpymisten määrässä naapurissa ollaan vielä paljon Helsinkiä jäljessä.
Viime vuonna kiinalaisten yöpymisiä oli Tallinnassa noin 25 000, kun Helsingissä melkein 120 000. Kiina onkin Tallinnalle verraten uusi markkina, kun taas toinen Helsingin kannalta tärkeä maa, Japani, on jo vakiinnuttanut paikkansa. Japanilaisten yöpymiset kasvoivat molemmissa kaupungeissa noin 15 prosenttia. Kokonaismäärissä toki Helsinki on tässäkin Tallinnaa huomattavasti edellä.
Lopuksi
Katsauksen tarkoitus oli vertailla Helsinkiä ja Tallinnaa matkailutilastojen valossa. Joidenkin mittareiden kohdalla tehtävä oli suhteellisen helppo, jos hyväksytään tilastoihin väistämättä liittyvät rajoitteet. Majoitustilastoja käytetään yleisesti eri alueiden väliseen vertailuun. Tähän on oikeastaan kaksi syytä. Ensimmäinen koskee suhteellisen yhteneväisiä tilastoinnin tapoja. Vaikka majoitustilastot kattavat yöpymisistä (ja saapumisista) vain osan, ovat ongelmat kaikkialle samanlaisina. Toisaalta eri markkinoiden erityispiirteet tuovat mukaan omat ongelmansa. Esimerkiksi juuri virolaisten matkailun kohdalla muiden majoitusmuotojen merkitys on suuri, joten tilastojen ulkopuolelle jää huomattava osa yöpymisistä.
Toinen syy koskee rajahaastattelututkimusten saatavuutta. Kun tarkastelemme Suomeen tulevaa matkailua, ongelma ei ole niin suuri kuin muiden maiden kohdalla. Muissa maissa tehtävät rajahaastattelututkimukset, jos sellaisia ylipäätään tehdään, eivät ole tutkijoiden käytössä. Meillä ei ole siis kovinkaan paljon vaihtoehtoja, kun haluamme tutkia suomalaisia muualla. Jos siis jossakin esitetään vierekkäin matkailulukuja Helsingistä ja Tallinnasta, asian pitäisi herättää pieniä ennakkoluuloja. Tässäkin selvityksessä saimme lopulta kolme eri lukua samalle asialle, lähteestä riippuen.
Joka tapauksessa on selvää, varsinkin majoitustilastojen valossa, että Viro on matkakohteena suomalaisille selvästi merkittävämpi kuin Helsinki virolaisille. Suomalaisten matkailu -tutkimuksen mukaan suomalaisten yöpymisten sisältäneistä matkoista noin neljännes suuntautui Viroon. Viro onkin suomalaisten selvästi tärkein matkakohde yöpymisen sisältäneissä matkoissa. Vastaavasti suomalaisten osuus sekä Viron että Tallinnan yöpymisistä on huomattavan suuri. Toisaalta mikäli rajahaastattelututkimuksen lukuihin on uskominen, virolaisia matkustaa Suomessa kuitenkin varsin paljon. Nämä matkailijat eivät kuitenkaan näy majoitustilastoissa vaan yöpyvät muualla tai käyvät päivämatkoilla.
Kun tarkastellaan muista maista tulevaa matkailua, Helsinki on matkailun volyymeissa selvästi Tallinnaa edellä (lukuun ottamatta Venäjältä tulevaa matkailua). Esimerkiksi kiinalaisten matkailu on Helsingissä kasvanut hurjaa vauhtia, mutta Tallinnassa kasvu on ollut hitaampaa. Toisaalta voidaan ajatella, että toisen maan vahvuus on toisen maan potentiaali. Tallinnassa kyllä ollaan tietoisia matkailun kehittymisestä Helsingissä. Helsingissä ollaan koko ajan parin tunnin päässä Tallinnasta. Ja kuten hyvin tiedetään, mitä kauempaa katsotaan, sitä pienemmältä me näytämme. Kaukaa tarkasteltuna Helsinki ja Tallinna ovat samaa kohdealuetta, ja tätä siis kaupungit pyrkivät hyödyntämään asettamalla yhdeksi yhteistyönsä tavoitteeksi kaksoiskaupunkibrändin kehittämisen markkinointitarkoituksiin.
Pekka Mustonen toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa.
Lähteet:
Mustonen, P. 2017. Airbnb:n tarjonta kattaa jo viidenneksen Helsingin majoituspaikoista. Kvartti 8.3.2018. https://www.kvartti.fi/fi/blogit/airbnbn-tarjonta-kattaa-jo-viidenneksen-helsingin-majoituspaikoista(Link leads to external service)
Statistics Estonia 2018. Tourism, accommodation and catering. https://www.stat.ee/tourism-and-accommodation(Link leads to external service), tietokanta: http://andmebaas.stat.ee/Index.aspx?lang=en(Link leads to external service)
Tilastokeskus 2018a. Majoitustilasto. http://www.stat.fi/til/matk/(Link leads to external service)
Tilastokeskus 2018b. Suomalaisten matkailu. http://www.stat.fi/til/smat/index.html(Link leads to external service)
Tilastokeskus 2018. Käsitteet ja määritelmät. Suomen virallinen tilasto (SVT): Suomalaisten matkailu. [viitattu: 3.5.2018]. http://www.stat.fi/til/smat/kas.html(Link leads to external service)
Visit Finland 2017. Visit Finland matkailijatutkimus (TAK Rajatutkimus). http://www.visitfinland.fi/studies/visit-finland-matkailijatutkimus-2017/(Link leads to external service)