Vuosittain toteutettavan vertailun tavoitteena on ollut alun perin arvioida eri maiden kykyä houkutella osaavaa työvoimaa, ja vuodesta 2016 asti selvityksessä on ollut mukana myös kaupunkien vertailu. Selvityksen toteuttavat konsulttitoimistot INSEAD, Adecco ja Tata Communications. Vuoden 2019 vertailun metodologiaan ei ole tehty suuria muutoksia, mutta kaupunkien määrä on kasvanut 24:llä aikaisemmasta 114:sta. Näistä 24:stä valtaosa on eurooppalaisia kaupunkeja, koska Eurostatin kattavien tilastojen ansiosta eurooppalaisten kaupunkien vertailu on yksinkertaista.
Selvityksen menetelmä on avattu varsin hyvin raportoinnin yhteydessä. Menemättä sen tarkempaan menetelmäkuvaukseen voidaan todeta, että kaupungin saama kokonaisarvosana koostuu viiden pilarin keskiarvosta. Pilareissa on 3–4 mittaria, jotka perustuvat tilastomuuttujiin tai kyselytutkimuksiin (katso kuvio 1). Yhdessä mittarissa menestyminen tukee myös muita, joten ne eivät ole toisistaan riippumattomia. Tilastomuuttujia ei aina ole saatavilla kaupunkitasolla, ja siksi esimerkiksi Helsingin tiedot tosiasiassa sisältävät koko Uudenmaan luvut.
Kuvio 1. Global Cities Talent Competitiveness -indeksin rakentuminen
Vertailun tulokset
Vertailun mukaan Washington DC:n voidaan nähdä olevan vuonna 2019 maailman kyvykkäin kaupunki osaajien houkuttelemisessa alueelleen. Kaupunki oli vuonna 2018 kuudes. Vuoden 2018 ykkönen Zürich putoaa tämän vuoden vertailussa viidenneksi ja Helsinki sijalta viisi seitsemänneksi. Washingtonin jälkeen Kööpenhamina nousee toiseksi (2018: 4.) ja Oslo pitää kolmannen sijansa. (katso kuvio 2) Muista pohjoismaisista kaupungeista Tukholma laskee toiselta sijalta 11:ksi, Göteborg on listalla 54. ja Tallinna sijalla 47. Vertailussa ei ollut Helsingin lisäksi muita kaupunkeja Suomesta.
Pohjoismaisten pääkaupunkien menestymistä selittää ennen kaikkea hyvä IT-infrastruktuuri, korkea koulutustaso, korkea elämänlaatu sekä tutkimus- ja tuotekehitysinvestoinnit. Uusia kaupunkeja kymmenen parhaan kaupungin joukossa ovat Wien, Boston, New York ja Soul. Sieltä puolestaan putoavat Tukholma, San Francisco, Bryssel ja Dublin.
Kuvio 2. GCTCI-vertailussa korkeimmat pistemäärät saavuttaneet kaupungit. Korkein mahdollinen pistemäärä on 100
Suomi sijoittuu maavertailussa kuudenneksi, kuten viime vuonnakin. Maiden välinen vertailu on hieman monipuolisempi kuin kaupunkivertailu ja perustuu eri muuttujiin. Siksi on syytä nostaa Suomen vahvuuksia. Koulutus on edelleen merkittävimpiä tekijöitä maan menestymiseen tässä vertailussa. Koulutustaso nähdään satsauksena tulevaisuuden lahjakkuuksien kasvuun. Muuttujia katsottaessa nähdään, ettei Suomi menesty ainoastaan nuorten kouluttamisessa, vaan myös mitattaessa elinikäistä oppimista eri muodoissaan. Tämä helpottaa ihmisten työllistymistä talouden muutoksissa. Suomen vahvuuksia ovat myös ”sisäinen avoimuus”, jolla tarkoitetaan vähemmistöjen kohtelua ja sosiaalista liikkuvuutta, vahva yhteiskunnallinen turvaverkko sekä turvallisuus. Maan heikkous osaajien houkuttelussa on ”ulkoisen avoimuuden” puute, jolla viitataan aivovuotoon ja maahanmuuttajien suhteellisen alhaiseen määrään. Suomi sijoittuu ”sisäisen avoimuuden vertailussa toiseksi, mutta ”ulkoisen avoimuuden” suhteen maa on vasta 33. sijalla.
Helsingin sijoittuminen vertailun eri osissa
1. Mahdollistaminen (Enable)
Selvityksen tekijöiden mukaan osaavan työvoiman houkuttelussa korostuvat investoinnit tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan, hyvä IT-infrastruktuuri sekä menestyvät kansainväliset yritykset. Tässä pilarissa ykkösenä on Soul (suhdelukujen keskiarvo 93,9/100). Kööpenhamina on parhaana pohjoismaisena kaupunkina kuudes (79,0) ja Tukholma seitsemäs (78,9). Helsinki sijoitus ei ole tiedossa, koska se jää kymmenen parhaan ulkopuolelle, mutta kaupungin tämän pilarin suhdelukujen keskiarvo oli 72,3. Maavertailussa Suomi sijoittuu 14:ksi.
Mitattaessa T&K-investointien määrää suhteessa bruttokansantuotteeseen Helsingin suhdeluku (73,9) on alhaisempi kuin Tukholman (78,0) ja Kööpenhaminan (94,2), mutta korkeampi kuin Oslon (58,1). Boston ja Peking saavat kaikkein korkeimman suhdeluvun. Maavertailussa Suomi on yhdeksäs (suhdeluku 64,5, viime vuonna 4.). Uusinta Eurostatin tuottamaa tilastotietoa (vuodelta 2016) katsottaessa nähdään, että Helsingissä T&K-menojen osuus alueen bruttokansantuotteesta on laskenut vuodesta 2010 (katso kuvio 3).
Kuvio 3. T&K-investointien määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen
Kotitalouksien laajakaistayhteyksien määrässä Soul nousee vertailussa ensimmäiseksi ja saa suhdeluvun sata. Helsinki on myös kansainvälistä kärkeä samalla suhdeluvulla kuin muut pohjoismaiset pääkaupungit (96,6). Tuoreimman Eurostatin tilastotiedon mukaan Helsingin kotitalouksien laajakaistatiheys vuonna 2018 on kuitenkin ollut korkeampi kuin muissa pohjoismaisissa pääkaupungeissa (Kuvio 4).
Kuvio 4. Laajakaistayhteyden yleisyys vuosina 2012–2018, osuus kotitalouksista (%)
Tämän pilarin kohdalla Helsingin heikko kohta on Forbes Global 2000 -listalla olevien yritysten määrä. Lista on Forbes-lehden vuosittain julkaisema maailman 2000 suurimman yrityksen lista, joka on koostettu neljän mittarin perusteella. Mittarit ovat liikevaihto, liikevoitto, omaisuus ja markkina-arvo Yhdysvaltain dollareissa laskettuna. Helsinki saa kuitenkin saman suhdeluvun kuin Kööpenhamina, 46, ja suhdeluku on noussut viime vuodesta. Pohjoismaisista pääkaupungeista vain Tukholma pärjää tässä mittauksessa. Sen suhdeluku on 78. Kun tuoreimman Forbes 2000 -listan yritysten määrää verrataan maittain, Ruotsissa niitä on 26, Tanskassa 14 sekä Suomessa ja Norjassa yhdeksän. GCTCI-vertailussa Tokio saa parhaan suhdeluvun.
2. Houkutteleminen (Attract)
Alueen tai kaupungin kyky houkutella lahjakkuuksia riippuu sen kilpailukyvystä. Tässä pilarissa Helsinki jää muiden Pohjoismaiden pääkaupunkien tapaan kymmenen parhaan kaupungin ulkopuolelle suhdeluvulla 59,3. Pilarin kolme parasta kaupunkia ovat Seattle, Luxembourg ja Boston. Suomen sijoitus laajemmassa maavertailussa on 15.
Asukasta kohden lasketun bruttokansantuotteen suhdeluku on Helsingissä pohjoismaisista pääkaupungeista alhaisin, 44,3 (korkein mahdollinen pistemäärä 100). Maailmanlaajuisesti ykkösinä ovat Luxembourg ja Doha. Eurostatin tuoreimpien (2016) tietojen mukaan esimerkiksi Tukholman alueella BKT/asukas on Euroopan unionin alueista kymmenenneksi korkein, Kööpenhaminakin sijalla 15 ja Helsinki 23 (katso kuvio 5). Oslon alue on Euroopan rikkaimpia.
Kuvio 5. Asukasta kohti laskettu BKT:n kehitys (PPS) vuosina 2000–2016
Sen sijaan elämänlaatua katsottaessa Helsinki saa korkeamman suhdeluvun 74,9, mutta muissa pohjoismaisissa pääkaupungeissa se on vielä hieman korkeampi. GCTCI-ranking lainaa elämänlaatumuuttujaansa tiedot YK:n Habitat-järjestön ja Numbeon tekemistä vertailuista, joissa yhdistyvät muun muassa ympäristön laatu, kulttuuri, turvallisuus, terveys, koulutustaso ja elintaso. Saksan Kiel saa korkeimman suhdeluvun.
Ympäristön laatua mitataan WHO:n ilmanlaatumittarin avulla. Lähdemateriaalia tarkasteltaessa on hämmentävää, että tuoreimmat Pohjoismaisten pääkaupunkien mittaustulokset ovat vuosilta 2013–2014. Niiden arvot olivat maltillisella tasolla verrattuna moneen muuhun kaupunkiin, mutta ne saavat silti melko alhaiset suhdeluvut. Tämä varmasti vaikuttanee siihen, ettei Helsinki tai mikään muukaan naapuripääkaupungeista nouse kymmenen parhaan kaupungin joukkoon osaajien houkuttelussa. Seattle, Ottawa ja Tallinna saavat vertailussa korkeimman suhdeluvun.
3. Kasvattaminen (Grow)
Alueen tai kaupungin kyvyn kasvattaa lahjakkuuksia on perinteisesti nähty riippuvan koulutusmahdollisuuksista, mutta GTCI näkee kysymyksen laajemmin. Tärkeitä ovat myös lyhyemmät koulutukset ja osaamisen ylläpitäminen. Pohjoismaisista pääkaupungeista Oslo on tässä pilarissa sijalla seitsemän (suhdeluku 69,6), mutta muut pääkaupungit jäävät kymmenen parhaan ulkopuolelle. Helsinki saa suhdeluvun 58,5. Maailmanlaajuisesti parhaiksi kaupungeiksi nimetään Boston, Singapore ja New York. Suomi sijoittuu maavertailussa tässä pilarissa neljänneksi.
Helsinki saa suhdeluvun 60,3 katsottaessa yliopistojen menestystä ja on Pohjoismaiden pääkaupungeista toinen Kööpenhaminan jälkeen (66,9). Vertailun lähde on vaihtunut viime vuodesta; lähteenä on tänä vuonna QS World University Ranking 2019. Sen mukaan Helsingin yliopisto on vuoden 2019 mittauksessa sijalla 110, parhaana suomalaisena yliopistona, ja Aalto-yliopisto sijalla 140. Tanskan yliopistoista sadan parhaan joukkoon pääsee Kööpenhaminan yliopisto (79.). Ruotsissa Lundin yliopisto on sijalla 92. Oslon yliopisto on sijalla 135. Parhaat pisteet saa Boston. Maavertailussa Suomi saa suhdeluvun 48,5/100 ja sijoittuu 18.:ksi.
Helsinki saa suhdeluvun 54,0, kun katsotaan 20-24-vuotiaiden osallistumisastetta korkea-asteen koulutukseen. Se on matalampi kuin Oslolla (66,0) ja Kööpenhaminalla (60,4), vaikkakin Eurostatin tuoreimman tilaston vuodelta 2016 mukaan Kööpenhaminassa osallistumisaste olisi hieman korkeampi (56 % vrt. 52 %) (katso kuvio 6). Korkeimman suhdeluvun saavat Praha, Bratislava ja Bukarest. Eurostatin mukaan näiden kaupunkien 20-24-vuotiaista 100 prosenttia osallistuu korkea-asteen koulutukseen, mikä kertonee erilaisista koulutusjärjestelmistä ja tilastointitavoista. Maatason GTCI-vertailussa Suomi sijoittuu sijalle 14 (63,8).
Kuvio 6. 20–24-vuotiaiden osallistumisaste korkea-asteen koulutukseen
Sosiaalisen median käytön suhteen Helsingin GCTCI:n antama suhdeluku (61,2) on naapurikaupunkeja matalampi. Tuoreimmassa Eurostatin tilastossa vuodelta 2018 helsinkiläiset tosin olisivat tukholmalaisia ahkerampia sosiaalisen median käyttäjiä. Tilaston mukaan Helsingissä 75 prosenttia ihmisistä käyttää sosiaalista mediaa, kun Oslossa osuus on 83 prosenttia (katso kuvio 7). Maailmanlaajuisesti korkeimman suhdeluvun saavat Dohan ja Dubain asukkaat.
Kuvio 7. Sosiaalisen median käytön kehitys 2013–2018
4. Säilyttäminen (Retain)
Mitä lahjakkaampi ihminen, sitä laajemmat ovat hänen mahdollisuutensa valita asuinpaikkojen välillä. GCTCI:n mukaan lahjakkuudet pysyvät kaupungeissa, jotka ovat turvallisia eivätkä asumiskustannukset kohoa liian korkeiksi suhteessa tuloihin. Helsinki ja muut pohjoismaiset pääkaupungit eivät ole top 10:ssä, vaan kärjessä ovat Taipei, Zürich ja Kiel. Helsingin suhdeluku on kuitenkin Pohjoismaissa korkein, 67,1.
Henkilökohtaisen turvallisuuden kokemuksen mittaaminen on vaikeaa, ja vertailun lähde on vaihtunut tänä vuonna sellaiseksi, ettei lähdettä voi tarkistaa. Helsinki saa kuitenkin parhaan suhdeluvun (82,4/100) verrattuna muihin pohjoismaisiin kaupunkeihin. Korkeimman suhdeluvun saa Espanjan Zaragoza.
Mittarissa, jossa katsotaan lääkärien määrää 1 000 asukasta kohden, Helsinki saa suhdeluvun 59,4. Oslon suhdeluku (73,6) on korkein Pohjoismaista. Uudenmaan tuorein tieto Eurostatin tilastoissa on vuodelta 2014, jolloin alueella oli 441 lääkäriä 100 000 asukasta kohti. Luku on pysynyt suhteellisen samana vuosina 2011–2014. Oslossa parhaana pohjoismaisena kaupunkina luku oli 530 vuonna 2016, ja sillä sai suhdeluvun 73,6. Parhaan suhdeluvun, 100/100, saivat Washington DC, Ateena, Hannover, Montevideo ja Praha. Eurostatin tuoreimpien tietojen mukaan myös esimerkiksi Wienin ja Bratislavan lääkäritiheys on korkea.
Kaksi aikaisemmissa vertailuissa mukana ollutta asukkaiden kuukausikuluja kuvaavaa mittaria on korvattu mittarilla, jossa keskimääräisen nettopalkan määrää suhteutetaan keskustayksiön keskimääräiseen vuokraan. Tarkoituksena on kuvata kaupungin hintatasoa. Tiedot perustuvat Numbeon tietokantaan, jonka luotettavuutta on vaikea varmistaa. Helsinki saa muihin pohjoismaisiin pääkaupunkeihin verrattuna parhaan suhdeluvun (59,6). Parhaan suhdeluvun saavat Kiel ja Nantes.
5. Kansainvälisyys (Be global)
Viides pilari kuvaa kaupunkien kansainvälistymistä. Se mittaa kaupunkien kykyä kehittää kansainvälisiä tietotaitoja, kansainvälisen liikenteen kapasiteettia sekä kaupungin kansainvälisiä suhteita mitattuna hallitustenvälisten organisaatioiden määrällä. Tässä pilarissa kaikki Pohjoismaiden pääkaupungit ovat kymmenen parhaan joukossa: Oslo viides (suhdeluku 71,6), Helsinki kahdeksas (68,0), Kööpenhamina yhdeksäs (66,7) ja Tukholma kymmenes (63,6). Kärkitriona ovat Pariisi, Lontoo ja Washington DC.
Helsingissä suhteellisen suurella osalla työvoimasta on vertailun mukaan korkea-asteen koulutus, ja tilanne on viimeisten 15 vuoden aikana kehittynyt myönteiseen suuntaan Eurostatin tietojen mukaan. Helsinki saa suhdeluvun 71,7/100. Pohjoismaista vain Oslossa suhdeluku on korkeampi (80,0). Korkeimman suhdeluvun, 100/100, saa kolme kanadalaista kaupunkia, Montreal, Ottawa ja Toronto. Tuoreimpien Eurostatin tilastojen mukaan Pohjoismaiden pääkaupunkien tilanne vastaa vertailua: Oslossa 54 prosentilla työvoimasta on korkea-asteen koulutus, Helsingissä 49 %:lla ja Tukholmassa 48 %:lla vuonna 2017 (katso kuvio 8.). Maatasolla Suomi sijoittuu 14.:ksi toiseksi parhaana Pohjoismaana.
Kuvio 8. Osuus (%) työvoimasta, jolla korkea-asteen koulutus
Myös koko väestöstä katsottuna 39 prosentilla 25–64-vuotiaista helsinkiläisistä oli vuonna 2016 korkea-asteen koulutus, mikä antaa suhdeluvun 85,1. Jälleen vain Oslossa on korkeampi suhdeluku (90,1). Korkeimman suhdeluvun saavat Moskova ja Pietari. Eurostatin tilastojen mukaan Pohjoismaiden pääkaupunkien koulutustaso on korkeimpia Euroopassa: Oslon yli 25-vuotiaasta väestöstä 54 prosentilla, Helsingissä ja Tukholmassa 51 prosentilla ja Kööpenhaminassa 50 prosentilla on korkea-asteen koulutus (katso kuvio 9). Maatasolla katsottaessa Suomi on tässä vertailussa sijalla 14, edellä sekä Viro (8.) että Norja (11.). Tanska on sijalla 20, Ruotsi 21.
Kuvio 9. Osuus väestöstä (25–64-vuotiaat), joilla korkea-asteen koulutus
Lentoyhteyksiä mittaavaa muuttujaa on muutettu viime vuodesta. Vuonna 2019 vertaillaan kaupunkien lentokenttien matkustajamääriä, kun taas viime vuonna lentoyhteyksien määrää suhteutettiin asukaslukuun. Tämä luonnollisesti huonontaa muun muassa Pohjoismaiden kaupunkien suhdelukuja. Helsingin suhdeluku on niistä huonoin 16,6/100. GTCI käyttää Airports Council International -organisaation tilastoja, joiden mukaan Helsingin matkustajamäärä oli vuonna 2017 Euroopan kaupungeista 26. (18,9 miljoonaa matkustajaa). Tukholman lentokenttiä käytti puolestaan 31,3 miljoonaa matkustajaa. GCTCI-vertailu antaa suurimman suhdeluvun New Yorkille, Lontoolle ja Shanghaille.
Viimeisessä mittarissa kaupungissa toimivien kansainvälisten järjestöjen määrää suhteutetaan väkilukuun. Lähteenä on käytetty julkaisua Yearbook of International Organizations. Helsinki saa viime vuodesta poiketen erinomaisen suhdeluvun 98,5, joka on korkein verrattuna naapurimaiden pääkaupunkeihin. Vielä korkeampia suhdelukuja saavat Washington DC, Pariisi, Geneve, Bryssel ja Luxembourg.
Yhteenveto
Pohjoismaisten pääkaupunkien välillä ei tämän mittauksen mukaan ole kovin suuria eroja. Tukholma ja Kööpenhamina onnistuvat muita paremmin lahjakkuuksien syntymisen mahdollistamisessa. Osaajia kasvaa tällä hetkellä parhaiten Oslossa.
Vertailussa naapurimaiden pääkaupunkeihin Helsinki jättää GCTCI-vertailussa muut jälkeensä seuraavissa mittareissa: osaajien pitäminen kaupungissa, kun he ovat tänne saapuneet (koettu turvallisuus, asumisen edullisuus) sekä hallitustenvälisten organisaation määrä. Nämä nähdään siis vahvuuksina, jotka auttavat myös osaavaa työvoimaa sijoittumaan kaupunkiin. Helsingin heikkouksia pohjoismaisiin verrokkikaupunkeihin verrattuna on osaajien houkuttelussa (asukasta kohden laskettu BKT ja elämänlaatu) ja lentomatkustajien määrässä. Lisäksi sosiaalisen median käyttö on vähäisempää kuin muissa kaupungeissa.
Maatason GTCI-vertailu on kehittynyt huomattavasti monipuolisemmaksi kuin kaupunkien välinen vertailu, ja siinä eri pilarien sisältämät muuttujat poikkeavat kaupunkivertailusta. Kuten edellä todettiin, Suomi sijoittuu vertailussa kuudenneksi ja sen vahvuuksia muihin saman tuloryhmän maihin ovat osaajien kasvattaminen sekä ammatilliset ja tekniset taidot. Osaajien kasvattamisessa Suomen suurimpia vahvuuksia verrattuna muihin maihin ovat ammatilliseen koulutukseen osallistujien suhteellinen määrä, vastuun jakaminen yrityksissä, kansalaisoikeudet sekä yritysten välinen yhteistyö (muuttujia yhteensä 13). Ammatillisia ja teknisiä taitoja katsottaessa Suomen vahvuuksia on ammattitaitoisen työvoiman saatavuus sekä se, että koulutusjärjestelmä antaa oppilailleen hyvät taidot työelämään. Muita vahvuuksia ovat sääntelyjärjestelmä (regulatory landscape), avoimuus (internal openness, erityisesti sosiaalinen liikkuvuus ja naisten mahdollisuus päästä johtotehtäviin) sekä sosiaalinen kestävyys.
Suomen suurimpia heikkouksia ovat vertailun mukaan avoimuus ulospäin (mikä näkyy esimerkiksi maahanmuuttajien ja ulkomaalaisten opiskelijoiden määränä, aivovuotona sekä ulkomaisten suorien investointien vähyytenä) sekä työmarkkinoiden heikko toimivuus (esimerkiksi työttömyys ja työntekijöiden palkkaamisen hankaluudet). Sen lisäksi Suomen vientituotteiden jalostusarvo on matala ja uusia yrityksiä perustetaan suhteellisen vähän.
Vertailun teemat, Helsingin todetut vahvuudet ja heikkoudet, toistuvat mielenkiintoisesti Helsingin kaupunkistrategiassa. Helsinki on tilastovertailujen mukaan turvallinen ja tasa-arvoinen, mitä strategiassakin tavoitellaan, mutta elämänlaatu näyttäytyy heikompana kuin muissa pohjoismaisissa pääkaupungeissa. Asuntojen hinta suhteessa asukkaiden tulotasoon on verrattain hyvä verrattuna Tukholmaan, Kööpenhaminaan tai Osloon, joten asuntomarkkinoiden voidaan tämän vertailun mukaan nähdä toimivan. Koulutustaso on suhteellisen hyvä, vaikka ei tässä vertailussa aivan maailman kärkeä. Koulutusjärjestelmä tuottaa maailmanluokan koulutuksellaan osaajia, jotka ovat tarjolla osaamisintensiivisiin yrityksiin, vaikkakin Oslo onnistuu tämän vertailun mukaan siinä vielä paremmin. Silti Helsingissä ja Oslossa on verrattain vähän kansainvälisten yritysten pääkonttoreita, eikä suuryritysten houkuttelua sinänsä mainitakaan kaupunkistrategiassa. Suomen yritystoiminnan sääntelyjärjestelmä saa tähän vertailuun valittujen mittareiden valossa hyvän arvosanan verrattuna muihin maihin, eikä sen pitäisi tämän vertailun mukaan olla yritystoiminnan este verrattaessa Helsinkiä toimipaikkana muihin kaupunkeihin. Vaikka Helsinki siis pärjää vertailussa hyvin, riittää Helsingissä edelleen tehtävää, jotta se näyttäytyisi monimuotoisena ja ulospäin avoimena kaupunkina. Niin kaupunki pystyisi kaupunkistrategian mukaisesti houkuttelemaan ja palvelemaan entistä paremmin muualta tulevia osaajia.
Anu Henriksson toimii tutkijana Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitutkimus ja -tilastot -yksikössä.