Artikkelisarjan aikaisemmat osat löytyvät kootusti tältä sivulta(Link leads to external service).
Omaisuusrikokset ovat vähentyneet
Helsingin turvallisuuskyselyissä on selvitetty säännöllisesti 2000-luvun alusta lähtien omaisuusrikosten kohteeksi joutumista. Vuosina 2003, 2006, 2009 ja 2012 vastausvaihtoehtoina oli ”[minulle] ei ole tapahtunut / on tapahtunut [omaisuusrikos]”. Vuoden 2015 kyselyssä vastaajat saivat lisäksi ilmaista, jos kysytty asia ei heitä koskettanut. Esimerkiksi jos vastaaja ei omista autoa, kysymykset jotka koskivat ajoneuvoihin kohdistuneita rikoksia, eivät häntä koskettaisi. Näin meneteltiin myös vuoden 2018 kyselyssä.
On jossain määrin yllättävää, että kysyttäessä myös sellaisten asioiden kuin varkauden, identiteettivarkauden ja asuntomurron kohteeksi joutumista, joka viides vastaaja ilmoitti, että asiat eivät häntä koske. Kyseessä saattaa olla se, että ”ei koske minua” on vastaajalle ehkä hankala hahmotettava ja osa ”ei”-vastauksista päätyy sen alle. Mainittakoon, että 70–79-vuotiaista joka kolmas vastasi edellä mainittuihin rikoksiin, että asiat eivät häntä koske.
Vuoden 2015 kyselyssä otettiin ensimmäistä kertaa huomioon myös perheenjäseniä kohdanneet omaisuusrikokset. Esimerkiksi lapselle tai puolisolle tapahtunut rikos koskettaa usein koko kotitaloutta ja kaikkia perheenjäseniä.
Yleisimmin helsinkiläiset joutuvat pyörävarkauksien uhriksi: näin oli käynyt vastaajista noin 15 prosentille viimeksi kuluneen vuoden aikana (joko vastaajalle itselleen tai perheenjäsenelle). Auton vahingoittamisesta kertoi 13 prosenttia vastaajista ja muun henkilökohtaisen omaisuuden varastamisesta 10 prosenttia. Kahdeksan prosenttia oli ollut vintti- tai kellarikomeroon murtautumisen kohteena. Muut kysytyt rikokset olivat selvästi harvinaisempia.
Helsingin vieraskielisten ryhmässä omaisuusrikosten kohteeksi joutuminen oli yhtä yleistä tai harvinaista kuin suomen- ja ruotsinkielisten ryhmässä. Poikkeuksena olivat kuitenkin polkupyörävarkaudet, joiden kohteeksi vieraskielisistä (joko itse tai perheenjäsen) oli joutunut 19 prosenttia, muista 13 prosenttia.
Omaisuusrikosten voidaan nähdä tulleen selkeästi entistä harvinaisemmiksi, kun vuoden 2018 kyselyn tuloksia verrataan aiempaan tutkimukseen. Vuoden 2018 kyselyn vastaajat olivat joutuneet harvemmin omaisuusrikosten kohteeksi kuin vuonna 2015 (Taulukko 2). Tosin asuntomurtojen yleisyydessä ei näyttäisi tapahtuneen samankaltaista muutosta. Taulukossa on huomioitu vain ne vastaajat, joita kysytyt asiat koskivat (eli esimerkiksi auton tai polkupyörän omistavat vastaajat).
Edellä käsitellyistä asioista voidaan esittää pitkä aikasarja suomen- ja ruotsinkielisistä vastaajista (Kuvio 1). Vieraskieliset vastaajat eivät ole mukana tässä kuviossa, sillä heitä koskeva erillinen otos lisättiin tutkimukseen vasta vuonna 2015. Luvut kertovat itseä koskeneista omaisuusrikoksista. Trendi on positiivinen eli omaisuusrikosten uhriksi joudutaan nyt vähemmän kuin 2000-luvun alussa. Poikkeuksena ovat asuntomurrot, joihin liittyvien kokemusten määrä on kehittynyt eri tavalla kuin muiden omaisuusrikosten. Myös poliisin rikostilastot kertovat omaisuusrikosten määrän olevan yleisesti ottaen Helsingissä laskussa (Keskinen ym. 2020, ilmestyy.)
Auton vahingoittaminen ja polkupyörävarkaudet yhtä yleisiä
Seuraavissa tarkasteluissa rajaudutaan vain niihin vastaajiin, joita kysytyt asiat koskivat eli jotka ovat vuoden aikana joutuneet omaisuusrikoksen uhriksi (itse tai perheenjäsen). Kyselyn tulosten valossa helsinkiläiset kokevat suhteellisen usein autoihin kohdistuvia vahingontekoja. Auton vahingoittamiset ovat yhtä yleisiä kuin pyörävarkaudet. Niistä helsinkiläisistä, jotka oletettavasti auton omistavat, vahingonteon kohteeksi oli joutunut 12 prosenttia.
Auton vahingoittamiset ja polkupyörävarkaudet ovat koskettaneet joka viidettä vastaajaa joko henkilökohtaisesti tai perheenjäsenen kautta (Taulukko 2). Koko Helsingin 15–79-vuotiaaseen väestöön suhteutettuna osuudet merkitsevät noin 73 000 ihmistä.
Tutkimuksessa kysyttyjen omaisuusrikosten yleisyys vaihtelee Helsingin eri alueiden välillä. Autojen vahingoittamisia on koettu koko kaupungin tasoon nähden lähes kaksi kertaa yleisemmin Jakomäessä ja Laajasalossa. Polkupyörävarkauksien kärjessä ovat puolestaan Reijola ja Malmi. Aineistosta tosin käyvät ilmi vain vastaajien kotikaupunginosat, ei sitä, tapahtuivatko autoihin tai pyöriin kohdistuneet teot heidän asuintalojensa luona vai muualla, vaikkapa rautatieasemilla. Vintti- ja kellarikomeroihin murtautumisia ilmoitettiin eniten Taka-Töölössä ja Alppiharjussa.
Asuntomurrot harvinaisia Helsingissä
Kysymys vintti- ja kellarikomeroon tai muuhun lukittuun varastoon kohdistuvista murroista on ollut mukana vuoden 2012 turvallisuuskyselyssä lähtien. Näiden murtojen määrä on kyselyjen perusteella koko ajan vähentynyt (ks. kuvio 1 edellä).
Asuntomurron kohteeksi joutuminen on Helsingissä harvinaista, ja murtojen määrällinen kehitys näyttäisi kyselyn tulosten perusteella pysyneen melko tasaisena. Noin kahdella prosentilla helsinkiläisistä on kokemus vuoden ajalta, jossa itse tai perheenjäsen on joutunut asuntomurron uhriksi (Taulukko 4).
Vuoden 2018 kyselyssä kerrostalossa ja omakotitalossa asuvat olivat joutuneet asuntomurron kohteeksi keskimääräistä useammin, kun taas pari- tai rivitaloasujien keskuudessa asuntomurron kohteeksi joutuminen on erittäin harvinaista.
Identiteettivarkaudet saatetaan usein jättää ilmoittamatta
Vuoden 2018 kyselyn omaisuusrikoksia koskevan osion uusi kysymys koski identiteettivarkauksia. Kun vastaukset suhteutetaan koko Helsingin väestöön, identiteettivarkauksien kohteeksi olisi joutunut 23 000 helsinkiläistä joko henkilökohtaisesti (13 000) tai heidän perheenjäsenensä. Luvut näyttävät suurilta, kun tiedetään, että poliisin tulostietojärjestelmän mukaan Helsingissä on kirjattu vuonna 2018 identiteettivarkauksista 833 rikosilmoitusta. Näistä valtaosassa (65 prosenttia) oli taustalla jokin petosrikos ja noin kymmenessä prosentissa mukana oli väärennys (PolStat 2019). Eroa voi selittää esimerkiksi se, että ilmoituskynnys on koettu liian korkeaksi tai asiasta ei ole nähty tarpeelliseksi tehdä rikosilmoitusta.
Naisten ja miesten väkivalta- ja uhkailukokemukset yhdenmukaistuneet
Omaisuusrikosten lisäksi kyselyssä selvitettiin väkivaltakokemusten, uhkailun, nettikiusaamisen ja seksuaalisen ahdistelun yleisyyttä ja ilmenemistä eri ympäristössä. Kyselytutkimuksilla hankittu tieto rikollisuudesta täydentää rikostilastoja, sillä osa etenkin lievemmistä rikoksista jää ilmoittamatta poliisille ja siten myös tilastoimatta.
Vuoden 2015 turvallisuuskyselyssä väkivallan kohteeksi joutumisesta kysyttiin hieman laajemmin kuin aikaisemmin; nyt huomioon otettiin myös perheenjäseniä kohdanneet väkivallan uhkat ja teot. Perheenjäsenen joutuminen väkivallan kohteeksi voi olla yhtä traumaattista kuin oma kokemus väkivallasta. Lisäksi kyselyä uudistettiin siten, että vastaaja sai ilmaista, jos asia ei häntä mitenkään koskettanut. Esimerkiksi henkilö, joka ei ole työelämässä, saattoi työpaikalla tapahtuvaa väkivaltaa koskevassa kysymyksessä valita vaihtoehdon “ei koske minua”.
Kansallisessa rikosuhritutkimuksessa on todettu miesten kohtaavan tyypillisimmin väkivaltaa julkisissa paikoissa ja ravintoloissa (Kääriäinen ym. 2016a, 61). Tämä pätee myös Helsingissä. Noin joka viides 15–24-vuotias helsinkiläismies kertoi kokeneensa väkivallalla uhkailua julkisella paikalla kuluneen vuoden aikana. Naisten kokemuksissa taas korostuu lähisuhdeväkivalta. Naisten pelkoa seksuaalirikoksen kohteeksi joutumisesta tarkastellaan myöhemmin tässä artikkelissa.
Suomen- ja ruotsinkieliset sekä vieraskieliset olivat kohdanneet väkivaltaa tai sillä uhkaamista hyvin yhtäläisesti. Vieraskieliset olivat kuitenkin kohdanneet väkivaltaa julkisella paikalla muita enemmän (heillä osuus on noin 5 %, muilla noin 3 %).
Väkivalta- ja uhkailukokemusten yleisyyttä voidaan kuvata summamuuttujalla, joka tiivistää väkivalta- ja uhkailukokemuksia yhden muuttujan alle (Taulukko 7). Vuosien 2015 ja 2018 tutkimuksissa summamuuttujassa on seitsemän vertailukelpoista osiota.
Summamuuttuja osoittaa, että väkivalta- ja uhkailukokemukset ovat vähentyneet jonkin verran vuodesta 2015. Vuonna 2018 13 prosenttia vastaajista kertoi kokeneensa jotakin väkivaltaa tai uhkaa viimeisen vuoden aikana.
Kokemusten yleisyyteen vaikuttaa myös vastaajien ikä. Iän myötä väkivalta- ja uhkailukokemukset vähentyvät sekä naisilla että miehillä, joskin naisten kohdalla muutos ei ole yhtä suuri. Sukupuolten välillä on ollut aiemmissa tutkimuksissa huomattavia eroja väkivalta- ja uhkailukokemusten osalta. Aikaisempina tutkimusvuosina miehet olivat kokeneet naisia enemmän kysyttyjä väkivallan ja uhkailun muotoja. Etenkin vuoden 2015 tutkimuksessa miesten 19 prosentin piikki oli poikkeuksellisen korkea (Kuvio 2). Sukupuolten välinen ero on uusimman tutkimuksen mukaan kaventunut.
Vuoden 2018 kyselyssä vastaajan oli sukupuolta kysyttäessä mahdollista vastata myös vaihtoehdolla En halua määritellä. Näistä 40 vastaajasta joka viides oli kokenut kokeneensa jotakin väkivaltaa tai uhkaa viimeisen vuoden aikana. Luku on selvästi suurempi kuin muilla vastaajilla.
Summamuuttujan pitkä aikasarja tiivistää edellä esitetyn - väkivaltaa kokeneiden määrä on vähentynyt.
Häirinnän kohteeksi joutuminen
Turvallisuustutkimuksessa selvitettiin myös sitä, olivatko vastaajat joutuneet edeltävän vuoden aikana häirinnän tai ahdistelun kohteeksi. Seksuaalisuutta loukkaavaa nimittelyä, ehdottelua tai ahdistelua oli tapahtunut naisille enemmän kuin miehille. Sama koski julkisella paikalla koettua häirintää tai ahdistelua. Sosiaalisessa mediassa tapahtuvan kiusaamisen kohteeksi joutuminen oli sen sijaan harvinaista ja se kosketti yhtäläisesti sekä miehiä että naisia.
Seksuaalista häirintää ilmoittivat kokeneensa etenkin nuoret naiset. Peräti joka kolmas 15–34-vuotias naisvastaaja kertoi kokeneensa seksuaalisuutta loukkaavaa nimittelyä, ehdottelu ja ahdistelua. Kysymyksen sanamuodosta johtuen emme voi varmuudella tietää, koskeeko tällainen häirintä myös sosiaalisessa mediassa tapahtunutta ahdistelua.
Joka viides 25–34-vuotias naisvastaaja ilmoitti joutuneensa julkisella paikalla tapahtuvan häirinnän tai kiusaamisen kohteeksi.
Internetissä tapahtuvan häirinnän osalta vertailukohdaksi voidaan ottaa valtakunnallinen tutkimus, Tilastokeskuksen Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2019. Sen mukaan joka kolmas suomalainen nuori 16–24-vuotias nainen oli joutunut joskus internetissä tapahtuvan häirinnän kohteeksi (Lehtinen 2019) . Helsingin turvallisuustutkimuksessa vastaava osuus samassa ikäryhmässä oli huomattavasti pienempi, kuusi prosenttia. Ero selittynee erilaisilla aikarajauksilla: Helsingissä kysyttiin yhden vuoden sisällä koettuja tapauksia. Myös kysymykset olivat hieman erilaisia. Tilastokeskuksen kysymys kuului: ”Oletko joskus joutunut internetissä tapahtuvan häirinnän kohteeksi?”
Kieliryhmien välillä ei turvallisuustutkimuksessa tullut esiin merkittäviä eroja häirintäkokemusten yleisyydessä. Suomen- ja ruotsinkieliset sekä vieraskieliset kokivat kysyttyjä häirinnän muotoja yhtä yleisesti.
Ajallista vertailua häirintäkokemusten yleisyydestä ei tässä artikkelissa tarkemmin esitetä. Vuoden 2015 kyselyssä häirinnän kohteeksi joutumista kysyttiin sen verran eri tavalla, että vertailu jää suuntaa-antavaksi. Yleisellä tasolla näyttää kuitenkin siltä, että tilanne on pysynyt hyvin samanlaisena aiempaan verrattuna.
Tietoa tutkimuksesta
Helsingin kaupunki on jo pitkään toteuttanut kolmen vuoden välein turvallisuuskyselyitä, joilla on pyritty selvittämään kaupunkilaisten kokemuksia turvallisuudesta omassa arjessa ja kaupungilla liikkuessa. Tämä artikkeli on osa sarjaa, jossa käsitellään uusimman turvallisuuskyselyn tuloksia yksi aihe tai kysymyskokonaisuus kerrallaan.
Sarjan aiemmissa artikkeleissa on käsitelty Helsingin yleistä tilannetta asukkaiden kokeman turvallisuuden suhteen sekä muun muassa turvallisuuskokemusten alueittaisia eroja ja asukkaiden luottamusta poliisin toimintaan. Ensimmäisessä artikkelissa(Link leads to external service) on lisäksi kerrottu tarkemmin tutkimuksen toteuttamisesta ja tutkimusaineistosta.
Vesa Keskinen toimii tutkijana Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitutkimus ja -tilastot -yksikössä. Petronella Lehtelä, VTM, työskentelee asiantuntijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkiturvallisuuteen liittyvissä tehtävissä.
Turvallisuustutkimuksen tuloksia hyödynnetään Helsingin turvallisuussuunnittelussa sekä paikallisessa, kansallisessa ja kansainvälisessä turvallisuusyhteistyössä.
Lähteet:
Keskinen, V. (2019). Turvallisuustutkimus: Helsinkiläisten turvallisuuden tunne on kohentunut. Kvartti-verkkolehti, 28.2.2019. https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/turvallisuustutkimus-helsinkilaiste...(Link leads to external service)
Keskinen, V. & Lehtelä, P. & Pyyhtiä, E. (2020, ilmestyy). Helsingin turvallisuustutkimuksen 2018 tuloksia. Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja -tilastot.
Lehtinen, T. (2019). Tilastokeskus: Joka kolmas nuori nainen on kokenut ahdistelua netissä. HS 7.11.2019. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006299962.html(Link leads to external service)
PolStat (2019). Poliisin tulostietojärjestelmä.