Työttömyysprosentti on Suomessa huolestuttavan korkea erityisesti maahanmuuttajilla mutta myös kantaväestöllä (ks. esim. Saukkonen tässä lehdessä). Toisaalta keskustelua on viime aikoina herättänyt avointen työpaikkojen suuri määrä. Hallituksen työllisyys- ja kasvupaketin keskeinen kysymys onkin juuri tämän kohtaanto-ongelmaksi kutsutun tilanteen helpottaminen. Valtiovarainministerin mukaan ongelmaa voidaan helpottaa purkamalla kannustinloukkuja, helpottamalla työn perässä muuttamista, kehittämällä koulutusta ja parantamalla työvoimahallinnon kykyä auttaa työttömiä työllistymään. (HS 8.8.2016).
Yksi keskeisimmistä Suomen maahanmuuttopolitiikan tavoitteista on vuodesta 2006 lähtien ollut työperusteisen maahanmuuton lisääminen, mitä on perusteltu tarpeella kompensoida väestön ikääntymisestä johtuvaa työvoiman tarvetta. Tämän tavoitteen toteutumisesta voidaan olla monta mieltä, minkä lisäksi myös sen tarkoitusperiä on kritisoitu. Esimerkiksi Könösen (2011) mukaan maan maahanmuuttohallinto tuottaa ”prekaaria työvoimaa, jotka ovat oikeudellisesti heikommassa asemassa verrattuna suomalaisiin työntekijöihin”. Prekarisaatiolla tarkoitetaan pätkätyöläisyyttä, sekä työmarkkinoiden – ja tätä myötä myös koko elämän – epävarmuuden lisääntymistä. Könösen (2011) mukaan työvoiman joustavasta ja nopeasta saatavuudesta vastaavatkin paradoksaalisesti usein juuri sellaiset ulkomailta Suomeen muuttaneet henkilöt, joita ei yleensä mielletä työperusteisiksi maahanmuuttajiksi vaan jotka ovat alun alkaen tulleet Suomeen muista syistä.
Esimerkkejä työmarkkinoiden prekarisaatiosta on helppoa löytää. Tänä vuonna on muun muassa uutisoitu kotimaisen suuryrityksen maksaneen ulkomailta Suomeen asiantuntijatöihin tulleille henkilöille huomattavasti muita alempaa kuukausipalkkaa (YLE 25.7.2016). Työvoiman prekarisaatiosta kertoo myös moni ulkomaalaisiin työntekijöihin keskittynyt suomalainen tutkimus (esim. Könönen 2011, 2012; Näre 2013; Yijälä 2016). Esimerkiksi Yijälä (2016) huomasi tarkastellessaan helsinkiläisiä toimeentulotuen asiakkaita pitkittäisotteella vuosina 2006–2011, että huolestuttavan usein nimenomaan näkyvien vähemmistöryhmien edustajien palkkataso ei pitkälläkään aikavälillä tarkasteltuna riittänyt nostamaan heitä toimeentulotuen tarpeesta. Toisin sanoen siinä missä kantaväestön edustajat ja omaehtoisesti maahanmuuttoprosessiin lähteneet maahanmuuttajaryhmät tarvitsivat viimeisenä tarkasteluvuonna enää harvoin toimeentulotukea ansiotulojaan täydentämään, pakolaistaustaisten maahanmuuttajien keskuudessa toimeentulotukea tarvitsevien määrä oli merkittävästi suurempi – myös päätoimisesti työssäkäyvillä pakolaistaustaisilla maahanmuuttajilla. Maahanmuuttajien kohdalla myös riski joutua erilaisiin kannustinloukkuihin on huomattavasti kantaväestöä suurempi (Arajärvi 2009).
Edellä kuvatut havainnot selittävät osaltaan sitä, miksi maahanmuuttajien työllisyysaste on huomattavasti alempi kuin kantaväestön – erityisesti maahanmuuttajanaisten kohdalla (ks. lisää Saukkonen tässä lehdessä). Vaikka maahanmuuttajien työllistymistä on tutkittu melko paljon, Suomesta puuttuu kuitenkin tutkimusta, jossa tarkasteltaisiin pitkittäisotteella maahanmuuttajien työllistymistä, kannustinloukkuja ja näihin läheisesti yhteydessä olevaa sosiaalitukien tarvetta.
Maahanmuuttajien toimeentulotuen käyttöön keskittynyt tutkimus herätti lisää kysymyksiä
Yijälän (2016) tutkimuksesta kävi myös ilmi, että aiemmalla Suomessa hankitulla työkokemuksella oli suuri merkitys maahanmuuttajien taloudelliselle sopeutumiselle, kun asiaa katsotaan toimeentulotukitarpeesta irtautumisen kautta. Mitä enemmän maahanmuuttajalle oli karttunut työkokemusta Suomessa, sitä lyhytkestoisempaa oli hänen taloudellisen tuen tarpeensa. Tutkimusaineiston pohjalta ei kuitenkaan ollut mahdollista vastata seuraaviin kysymyksiin: Mikäli Suomessa hankitun työkokemuksen rooli on niin tärkeä maahanmuuttajien taloudellisen sopeutumisen kannalta, minkälaisella työllä sitten on väliä? Riittääkö mikä tahansa työ, jossa oppii suomen kieltä ja työkulttuuria? Millainen on heikosti palkattujen ja vähemmän arvostettujen, niin sanottujen sisäänheittoammattien rooli näiden ammattien kautta työmarkkinoille tulleen maahanmuuttajien työuralla etenemisessä? Nykytilanteessa, jossa keskipalkkaiset ammatit häviävät kiihtyvällä tahdilla niin Suomesta kuin muualta Euroopastakin (Kauhanen ym. 2015; Papademetriou & Benton 2016), mitkä ovat ilmiön vaikutukset maahanmuuttajien urakehitykseen? Mitä maahanmuuttajan työuralla tapahtuu ensimmäisen, usein matalapalkkaisen työsuhteen jälkeen?
Toinen keskeinen tulos Yijälän (2016) tutkimuksessa oli puolison keskeinen rooli maahanmuuttajan taloudellisessa sopeutumisessa. Yhteys oli vahvimmillaan silloin, kun puoliso oli Suomen kansalainen, mutta myös ulkomaalainen puoliso vähensi toimeentulotuen tarvetta merkittävästi. Parisuhteessa elävät kuuluivat selvästi harvemmin pienituloiseksi luokiteltuun asuntokuntaan kuin sellaiset maahanmuuttajat, joiden kotitaloudessa oli vain yksi aikuinen. Lisää tietoa kuitenkin tarvitaan niistä syistä, jotka selittävät puolison tärkeää roolia saaduissa tuloksissa. Taloudellisen toimeentulon näkökulmasta tarkasteltuna voidaankin kysyä, riittääkö Suomessa ylipäätään pelkän toisen aikuisen työssäkäynti (monille kulttuureille ominainen nk. breadwinner model) vai tarvitseeko molempien työllistyä, jotta perhe voisi tulla omillaan toimeen? Mikä on lasten rooli tässä yhteydessä? Aihepiiri on keskeinen myös Suomen kiristyneitä perheenyhdistämiskäytäntöjä ajatellen.
Tutkimuksesta kävi myös ilmi, että eri maahanmuuttajaryhmien välillä on suuria eroja taloudellisessa sopeutumisessa (Yijälä 2016). Tämä on tietenkin ymmärrettävää ottaen huomioon, että muuttoon ja kohdemaan valintaan motivoineet tekijät ovat moninaiset ja näin ollen maahanmuuttajia tulee Suomeen hyvinkin erilaisista kulttuureista ja taustoista. Kuten aiempi tutkimus on johdonmukaisesti osoittanut, mitä enemmän lähtömaan kulttuuri muistuttaa kohdemaan kulttuuria, sitä mutkattomammin tulokkaiden sopeutumisen on huomattu etenevän uudessa maassa (cultural fit -hypoteesi; Ward & Chang 1997; ks. myös Searle & Ward 1990; Suanet & van de Vijver 2009). Tästä huolimatta aiemmasta tutkimuksesta on saatu viitteitä myös siitä, että ihmiset muuttavat sellaisiin maihin, joiden he uskovat paremmin vastaavan omaa persoonallisuuttaan ja henkilökohtaista arvomaailmaansa (Tartakovsky & Schwartz 2011). On siis tärkeää, ettei maahanmuuttajia tutkita yhtenäisenä ryhmänä, vaan pyritään asettamaan eri lähtökohdista tulleet maahanmuuttajat eri tyyppisiin konteksteihin. Jotta voidaan esimerkiksi selvittää, millaista tukea eri ryhmät kulloinkin taloudellista sopeutumistaan tukemaan tarvitsevat, haastattelututkimuksella on keskeinen rooli rekisteritutkimuksen rinnalla.
SHIFT-projekti tutkii maahanmuuttajien taloudellista sopeutumista Suomeen
Helsingin kaupungin tietokeskuksessa hiljattain käynnistyneessä SHIFT-projektissa (Societal Support and Human Capital in Immigrant Integration and Finnish Labor Market Transitions) on tarkoitus jatkaa Yijälän (2016) tutkimuksen tulosten pohjalta heränneiden kysymysten käsittelyä. Hankkeessa tarkastellaan maahanmuuttajien työllisyyttä ja kannustinongelmia sekä määrällisin että laadullisin menetelmin. Vuosina 2016–18 toteutettava SHIFT-projekti on osa laajempaa, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (ETLA) johtamaa hankekokonaisuutta Polkuja työhön, joka sai Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoituksen vuonna 2016.
SHIFT-projektin tutkimuskohteena ovat aktiivisessa työiässä olevat, Suomessa asuvat maahanmuuttajat. Projektin kvantitatiivisessa osiossa hyödynnetään TilastokeskuksenFLEED-aineistoa, johon lisätään muuttujia myös muista viranomaisrekistereistä. Tutkimusasetelma mahdollistaa menestyksekkäiden urapolkujen, sekä mahdollisesti työpaikan vaihtoa tai lisäkoulutusta vaatineiden – mutta tästä huolimatta työelämässä pitäneiden – urapolkujen vertaamisen epävakaisempiin ja katkenneisiin työllisyysuriin. Siinä missä aiempi tutkimus keskittyi ainoastaan vuoden 2006 uusien toimeentulotukiasiakkaiden kohorttiin, uuden aineiston kautta saadaan tietoa myös tekijöistä, jotka ovat vaikuttaneet kotitalouden päätymiseen toimentulotuen asiakkaaksi. Lisäämällä aineistoon useampia maahanmuuttajakohortteja voidaan myös seurata taloussuhdanteiden vaikutusta eri maahanmuuttajaryhmien työllistymiseen, työssä pysymiseen ja urakehitykseen. Haastatteluilla pyritään syventämään rekisteriaineiston kautta saatuja tuloksia esimerkiksi selvittämällä maahanmuuttajien yksilöllisiä keinoja kannustinloukuista etenemiseen sekä keräämällä kokemukseen perustuvaa tietoa ennen Suomeen tuloa hankittujen tutkintojen rinnastamisesta. Lisäksi tuotetaan tietoa siitä, millaiseksi maahanmuuttajat ovat kokeneet kotouttamis- ja työllistämistoimenpiteet Suomessa. Mikä prosessissa maahanmuuttajien itsensä mielestä toimi hyvin? Mitä he olisivat puolestaan toivoneet tehdyn toisin ja millaisia toimenpiteitä he uskovat samankaltaisista kulttuurisista taustoista (tai samoin muuttosyin) Suomeen tulleiden henkilöiden kaipaavan?
Anu Yijälä toimii Helsingin kaupungin tietokeskuksessa tutkijana ja SHIFT-hankkeen projektipäällikkönä.
Lähteet:
Arajärvi, P. (2009). Maahanmuuttajien työllistyminen ja kannustinloukut. Sisäasiainministeriön julkaisuja 2/2009.
HS 8.8.2016. Petteri Orpo: Yritysverotus ei ole kasvun este – ”Olen huolissani niistä yrityksistä, jotka eivät tee voittoa." http://www.hs.fi/politiikka/a1470627720720(Link leads to external service)
Kauhanen, A., Malinen, M., Rouvinen, P. & Virhiälä, V. (2015). Työn murros – riittääkö dynamiikka? Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA. Helsinki: Taloustieto.
Könönen, J. (2011). Palvelualan työnantajat ja joustavat ulkomaalaiset työntekijät. Maahanmuuttohallinnon merkitys prekaarin työvoiman tuottamisessa. Janus 19(1), 52–67.
Könönen, J. (2012). Könönen, J 2012, ‘Prekaari työvoima ja työn uudet hierarkiat Metropolissa. Ulkomaalaiset matalapalkkaisilla palvelualoilla’. Sosiologia 49(3), 190–205.
Näre, L. (2013). Ideal workers and suspects: Employers’ politics of recognition and the migrant division of care labour in Finland. Nordic Journal of Migration Research, 3(2), 72–81.
Papademetriou, D., & Benton, M. (2016). From fragmentation to integration: Towards a “whole-of-society” approach to receiving and settling newcomers in Europe. Vision Europe Summit. https://gulbenkian.pt/wp-content/uploads/2016/10/FromFragmentationtoInte...(Link leads to external service)
Searle, W., & Ward, C. (1990). The prediction of psychological and sociocultural adjustment during cross-cultural transitions. International Journal of Intercultural Relations, 14(4), 449–464.
Suanet, I., & van de Vijver, F. R. (2009). Perceived cultural distance and acculturation among exchange students in Russia. Journal of Community & Applied Social Psychology, 19(3), 182–197.
Tartakovsky, E., & Schwartz, S. H. (2011). Motivation for emigration, values, wellbeing, and identification among young Russian Jews(Link leads to external service). International Journal of Psychology 36 (2), 88–99.
Ward, C., & Chang, W. C. (1997). 'Cultural fit': A new perspective on personality and sojourner adjustment. International Journal of Intercultural Relations, 21(4), 525–533.
Yijälä, A. (2016). Toimeentulotuki – urapolun umpikuja vai ponnahduslauta taloudelliseen hyvinvointiin? Pitkittäistarkastelu helsinkiläisten maahanmuuttajien tukitarpeeseen ja siitä irtautumiseen vuosina 2006–2011. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia 2016:2. Helsinki: Tietokeskus.
YLE 25.7.2016. Nokia jäi kiinni halpatyövoiman käytöstä Suomessa – ulkomaalaisia asiantuntijoita töissä jopa 750 eurolla kuukaudessa. http://yle.fi/uutiset/3-9050156(Link leads to external service)