Helsinki oli vuonna 2012 yhdessä Espoon, Vantaan, Kauniaisten ja Lahden kanssa teollisen muotoilun maailmanjärjestön Icsidin nimeämä maailman designpääkaupunki. Aiempia designpääkaupunkeja ovat olleet Torino (Italia) vuonna 2008 ja Seoul (Etelä-Korea) vuonna 2010. Designpääkaupungin tehtävä on edistää muotoilun käyttöä kaupunkien sosiaalisessa, kulttuurisessa ja taloudellisessa kehittämisessä. Yksittäisten hankkeiden ohella Helsingin WDC2012 -vuodessa korostettiin jatkuvaa toimintaa ja pysyviä vaikutuksia. Designpääkaupunkihakemuksen teemaa ”Open Helsinki –Embedding Design in Life” toteutettiin designpääkaupunkivuotena kolmen osatavoitteen kautta: avoin kaupunki, globaali vastuu, ja uuden kasvunjuuret.
Helsingin designpääkaupunkivuodesta on valmistunut säätiön loppuraportin lisäksi kaksi muuta raporttia. Konsultointiyhtiö Deloitte on suorittanut vaikuttavuustutkimuksen, jossa arvioidaan designpääkaupunkivuoden strategisten päämäärien toteutumista. Kumppanikaupunkien yhteisessä raportissa kuvataan, mitä designvuoden merkeissä tehtiin Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kauniaisissa ja Lahdessa.
Edellä mainittujen loppuraporttien mukaan designpääkaupunkivuosi 2012, WDC2012, onnistui hienosti tavoitteissaan ja taloudellinen tulos oli ylijäämäinen. Mediahuomio oli yllättävän laajaa sekä kotimaassa että varsinkin kansainvälisesti. Designvuosi herätti myös kriittistä keskustelua, joka oli tärkeää vuoden tavoitteiden saavuttamiseksi. Laaja yhteistyöverkosto oli avain onnistumiseen. Muotoilun merkitystä avattiin designvuoden aikana yhteensä 550 projektin ja 2 800 tapahtuman kautta. Ohjelmaa toteutti Suomessa ja maailmalla 290 organisaatiosta koostuva verkosto, jonka muodostivat osallistujakaupunkien lisäksi valtio, yrityksiä, yliopistoja ja korkeakouluja, oppilaitoksia, kansalaisjärjestöjä, säätiöitä ja muotoilutoimialan keskeiset toimijat.
Helsingin kaupungin tietokeskuksen tekemien neljän tunnettuustutkimusten mukaan 93% Helsingin, Espoon, Vantaan, Kauniaisten ja Lahden asukkaista tiesi, että oma kotikaupunki on maailman designpääkaupunki. Designpääkaupungista käytävää keskustelua ilmoitti seuraavansa 63% kaupunkien asukkaista. Tutkimuksen mukaan viesti muotoilusta arjen ratkaisijana oli ymmärretty hyvin: kaupunkilaisten mielestä oman elinympäristön kehittäminen on designvuoden tärkein tehtävä.
Designpääkaupunkivuoden perinnön työ jatkuu. Osa merkkivuonna käynnistyneistä projekteista on edelleen käynnissä ja osa projektitoiminnasta jatkuu saavuttaakseen pitkäkestoisempia tuloksia tai laajakantoisia uudistuksia. Helsinki kuuluu WDC -kaupunkeihin ja on yhdessä WDC2012 -kumppaneittensa kanssa osallisena seuraavaksi Kapkaupungin designpääkaupunkivuodessa 2014. Muotoilusta on tullut aiempaa merkittävämpi yhteiskunnallinen asia, jonka taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia jatkossakin seurataan tutkimuksin ja tilastoin.
Valtio näki designpääkaupungin osana kansallista innovaatio- ja elinkeinopolitiikkaa. Työ- ja elinkeinoministeriö ja Opetus- ja kulttuuriministeriö julkistivatkin kansallisen muotoiluohjelman 22.3.2013. Avoimuus, avoin kaupunki on keskeinen lähtökohta innovaatioiden ja uuden kasvun juurien hakemisessa. Tutkimusprofessori Antti Hautamäki on erikoistunut innovaatiotoiminnan tutkimukseen. Tässä Kvartissa Antti Hautamäki esittelee yhdessä Kaisa Oksasen kanssa toimintamalleja, miten innovaatiokeskittymiä voidaan rakentaa kilpailukykymme perustaksi. He määrittelevät innovaatiokeskittymän globaalin talouden luovaksi, paikalliseksi keskukseksi. Helsingin metropolialue on selvästi tietämyskeskittymä, jota luonnehtivat korkea koulutustaso, asiantuntijapalvelut ja luovat alat kuten muotoilu ja peliteollisuus. Metropolin vahvuuksia ovat monipuolinen ja laaja paikallinen innovaatiopotentiaali sekä laadukkaat tutkimuslaitokset ja korkeakoulut.
Tieteellisen tutkimuksen ja sen tulosten yhteiskunnallinen vaikuttavuus edellyttää tutkimustulosten käyttöön saamista eli avoimuutta, hyvää vuorovaikutusta ja viestintää, yhteistyötä ja osallistumista. Helsingin yliopisto jakaa vuosipäivänään 26.3. Snellman -palkinnon ansiokkaasta tieteellisen tiedon välittämisestä.Tämän vuoden tiedonjulkistamispalkinnon sai kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara, jonka tutkimus kumpuaa yhteiskunnallisista tarpeista. Mari Vaattovaara kertoikin palkintopäivänä, että hänen johtamassaan tutkimustoiminnassa etsitään ajassa olevia ilmiöitä ja paneudutaan niihin. Tietokeskus onnittelee professori Mari Vaattovaaraa.
Hanna Wass, Tuomo Martikainen ja Marjukka Weide analysoivat vuoden 2012 kunnallisvaaleja. Erityistä huomiota he kiinnittävät äänestysaktiivisuuden heikentymiseen. He perustelevat, että vaikka laskusuunta on ollut ominaista äänestysaktiivisuuden pitkän aikavälin kehitykselle, mikä korostuu kunnallisvaaleissa, osallistumisen taso on kuitenkin 2000-luvulla vaihdellut vaaleista toiseen. He arvioivat äänestysaktiivisuuden laskusuuntaisen kehityksen kuvastavan pitkälti vakiintuneiden äänestäjien osuuden pienentymistä koko äänestäjäkunnasta. He tulkitsevat, että ”äänestäminen näyttäisi olevan yhä useammalle äänioikeutetulle vakiintuneen tavan sijaan pikemminkin optio”.
Tämä Kvartti on erityinen siinä mielessä, että lehteä pitkään tehneet Vesa Keskinen ja Ulla Nummio luovuttavat nyt ”viestikapulan” uusille tekijöille. Ulla Nummio on taittanut Kvartti-nimistä neljännesvuosijulkaisua sen ilmestymisestä alkaen eli vuodesta 1990. Vesa Keskinen aloitti lehden toimittamisen syksyllä 1995. Esitän parhaat kiitokset molemmille erinomaisesta työstä. Heidän kautenaan Kvartti-lehteä on useampaan otteeseen uudistettu ja viety verkkoonkin. Ensimmäinen numero internetissä ilmestyi 2004. Uutena Kvartti-toimittajana jatkaa Teemu Vass.