Maastamuuttomaasta maahanmuuttomaaksi
Helsingin kaupunkistrategiassa vuosille 2021–2025 yhtenä toimintalinjauksena mainitaan, että työvoiman saatavuuden parantamiseksi edistetään työperäistä maahanmuuttoa. Kaupunginhallitus hyväksyi myös keväällä 2022 työ-, opiskelu- ja yrittäjyysperusteisen maahanmuuton toimenpideohjelman vuosille 2022–2025. Samoilla linjoilla on myös pääministeri Sanna Marinin hallitus.
Kansainvälisten osaajien muutto Helsinkiin onkin osa Suomeen suuntautuvaa maahanmuuttoa. Siksi on nyt hyvä kysyä, millaista tuo globaali liikkuvuus on Suomen näkökulmasta ollut. Minkä verran Suomeen on muutettu ja minkälaisilla perusteilla? Ketkä ovat taas lähteneet ja ketkä jääneet? Mikä merkitys muutolla Suomeen on ollut Helsingin kaupungille sekä muulle pääkaupunkiseudulle? Minkälaista kehitystä on odotettavissa?
Itsenäisyyden ensimmäiset seitsemän vuosikymmentä Suomi oli maa, josta muutettiin muualle enemmän kuin Suomeen muutettiin ulkomailta. Poismuutto oli laajinta 1960- ja 1970-luvun vaihteessa, jolloin maastamme lähdettiin sankoin joukoin Pohjanlahden yli Ruotsiin. Suomeen muutettiin pitkään lähinnä perhesyistä. 1980-luvun lopussa koko Suomessa asui vain parikymmentätuhatta ulkomaan kansalaista. (Ks. maahanmuuton historiasta tarkemmin Martikainen, Saari ja Korkiasaari 2013.)
Kylmän sodan päätyttyä ja Suomen vaurastuttua tilanne muuttui. Neuvostoliiton romahtamisella oli valtava merkitys Suomeen suuntautuneelle muuttoliikkeelle. Suomeen tulleista neuvostoliittolais- ja venäläistaustaisista monet olivat inkerinsuomalaisia tai heidän perheenjäseniään. Virolaisten tulo kasvoi erityisesti Viron liityttyä Euroopan unionin jäseneksi vuonna 2004. Neuvostoliitosta olivat lähtöisin myös ensimmäiset somalialaiset Suomeen muuttaneet, joiden kotimaa oli ajautunut sisällissotaan ja sekasortoon.
Vaikka maahanmuutto kasvoi, kansainvälisessä vertailussa muutos oli kuitenkin maltillinen. Muissa Euroopan maantieteellisissä periferioissa ja entisissä maastamuuttomaissa kuten Irlannissa, Portugalissa ja Kreikassa kehitys oli vielä paljon voimakkaampaa, ja työperusteisen muuton osuus oli suurempi. Esimerkiksi Latvian tai Liettuan tai väkirikkaan Puolan asukkaita Suomi ei edelleenkään houkutellut, muiden Pohjoismaiden asukkaista puhumattakaan.
Ulkomailla syntyneiden osuus väestöstä onkin Suomessa yhä Euroopan alimpia. Kuviossa 1 vertaillaan ulkomailla syntyneiden osuuksia vuoden 2019 tiedoilla, jolloin osuus oli Suomessa seitsemän prosenttia. Osuudet ovat tuolloin suurimpia Luxemburgissa (47 %) ja Sveitsissä (30 %), mutta selvästi Suomea korkeampia myös Ruotsissa (20 %), Itävallassa (19 %), Irlannissa (18 %) ja jopa tiukasta maahanmuuttopolitiikasta tunnetussa Tanskassa (11 %). Vuoden 2021 lopussa ulkomailla syntyneiden osuus väestössä oli Suomessa kasvanut kahdeksaan prosenttiin.
Muuttajia kaikkialta maailmasta
Maahanmuutto on kuitenkin pikkuhiljaa paitsi kasvanut myös moninaistunut. Suomeen on muutettu miltei kaikista maailman maista, mitä erilaisimmin muuttoperustein. Vaikka Suomen lähialueilta muuttaneet muodostavat suuren osan kaikista ulkomailla syntyneistä, monet ovat kuitenkin tulleet hyvin kaukaa ja hyvin erilaisista olosuhteista (Kuvio 2). Muutto muista EU:n jäsenmaista kuin Virosta on jäänyt vähäiseksi.
Työperusteinen muutto on nojannut vahvasti nimenomaan virolaisiin. Toki työntekijöitä ja opiskelijoita on tullut kohtalaisia määriä esimerkiksi Intiasta ja Kiinasta. Viime aikoina kasvussa ovat olleet myös Vietnamista ja Filippiineiltä muuttaneet, joskin määrät ovat yhä varsin vaatimattomia. Thaimaasta on muuttanut etenkin naisia, joista monilla muutto liittyy perheen perustamiseen suomalaisen miehen kanssa.
Pakolaisia Suomi on vastaanottanut varsin vähän, eikä turvapaikanhakijoiden määräkään ole yleensä ollut kovin suuri. Somalialaisten lisäksi suurehkona humanitaarisen maahanmuuton ryhmänä voi pitää ainoastaan irakilaisia. Heitäkin on saapunut Suomeen merkittäviä määriä vain loppuvuodesta 2015 ja vuoden 2016 alussa. Tällä hetkellä Suomessa on paljon EU:n tilapäisen suojelun direktiivin nojalla oleskelevia ukrainalaisia, pääasiassa naisia ja lapsia.
Monet ovat muuttaneet myös Suomesta pois. Tämän päivän globaali liikkuvuus ei läheskään aina tarkoita lopullista muuttoa maasta A maahan B. Toivotun maahanmuuton edistämisessä puhutaankin vetovoiman lisäksi usein myös pitovoimasta. Esimerkiksi vuosina 2015–2017 Suomeen tulleista Intian kansalaisista vain 71 prosenttia oli Tilastokeskuksesta saatujen tietojen mukaan maamme väestössä vuonna 2021. Sen sijaan miltei kaikki Kongosta, Somaliasta tai Afganistanista lähteneet ovat tulleet jäädäkseen tai ainakin pitkäksi aikaa.
Helsinki vetää puoleensa muuttajia
Kansainvälinen muuttoliike on muuttanut Suomea, mutta hyvin epätasaisesti. Joillain paikkakunnilla ulkomaalaistaustaisten määrät ja osuudet väestöstä ovat kasvaneet paljon ja ovat jo melko suuria. Suurimmassa osassa Suomea maahanmuuton vaikutukset väestörakenteisiin ja paikalliseen elämään ovat pieniä. Oulussakin ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä on vain viitisen prosenttia.
Pääkaupunkiseutu muodostaa tässä kehityksessä kasvavassa määrin muusta Manner-Suomesta erottuvan kokonaisuuden. Noin puolet Suomen kaikista ulkomaalaistaustaista asuu Helsingissä, Espoossa tai Vantaalla (Kuvio 3). Yksin Helsingissä asuu neljännes Suomen ulkomaalaistaustaisista. Pääkaupunkiseudulle muutetaan suoraan ulkomailta, mutta seutu vetää puoleensa myös paljon niitä, jotka ovat ensin asettuneet jonnekin muualle Suomessa.
Helsingin seudulla korkein ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä löytyy Vantaalta, vuoden 2021 lopussa se oli jo 23 prosenttia. Tästä ryhmästä viidesosa on syntynyt Suomessa. Helsingin väestöstä ulkomaalaistaustaiset muodostivat 18 prosenttia, Espoon väestöstä 20 %. Helsingissä asuu kuitenkin edelleen enemmän ulkomaalaistaustaisia kuin Espoossa ja Vantaalla yhteensä. Vuoden 2021 lopussa heitä oli Tilastokeskuksen tietojen mukaan 116 000.
Pääkaupunkiseudun erot ja yhtäläisyydet
Vantaan nopeasti nousseita ulkomaalaistaustaisten määrää ja osuutta väestöstä selittää osin muutto ulkomailta Vantaalle. Merkittävä vaikutus on kuitenkin myös Suomeen muuttaneiden maansisäisellä muutolla. Vantaa näyttää olevan houkutteleva myös monille Helsingin ulkomaalaistaustaisille, joita siirtyy kuntarajan pohjoispuolelle todennäköisesti työn tai sopivamman asunnon perässä. Myös Espooseen Helsinki on viime aikoina menettänyt Tilastokeskuksen tietojen perusteella jonkin verran vieraskielistä väestöä.
Pääkaupunkiseudun kaikissa kolmessa suuressa kaupungissa ne Suomeen muuttaneet, joiden taustamaa on joko Venäjä tai entinen Neuvostoliitto tai Viro, ovat jo pitkään muodostaneet kaksi suurinta ryhmää. Näiden taustamaaryhmien osuus on erityisen suuri Vantaalla. Espoon maahanmuuttajaväestössä korostuvat naapurikaupunkeihin verrattuna intialais- ja kiinalaistaustaiset, Helsingissä puolestaan somalialaistaustaiset. Vuonna 2020 puolet Suomeen muuttaneista somalialaistaustaisista asui Helsingissä. (Ks. tarkemmin Saukkonen 2019.)
Koko maan tavoin entisessä Neuvostoliitossa syntyneet muodostavat Helsingissäkin suurimman ryhmän, johon yleensä liitetään myös Venäjällä syntyneet Suomeen muuttaneet (Kuvio 4). Virossa syntyneet ovat yhä toiseksi suurin ryhmä, vaikka heidän määränsä on vuoden 2015 jälkeen pienentynyt lähdes kahdellatuhannella hengellä. Somaliassa syntyneet ovat Helsingissä kolmanneksi suurin ryhmä, jota laajemmassa mielessä kasvattavat myös Suomessa syntyneet somalialaistaustaiset. Irakissa syntyneistä suuri osa on ollut Suomessa vasta muutaman vuoden. Kuviosta 4 selviää myös, että vaikka useimmissa taustamaaryhmissä on miesenemmistö, joissain ryhmissä naisten osuus on varsin selvästi suurempi.
Kantaväestön ja Suomeen muuttaneen väestön ikärakenteen eroista seuraa, että maahanmuuttajien osuus työikäisestä väestöstä on suurempi kuin koko väestöstä. Sitäkin korkeampi heidän osuutensa on, jos katsotaan tiettyjen toimialojen ja ammattiryhmien edustajia. Esimerkiksi majoitus- ja ravitsemistoiminnassa Suomeen muuttaneiden osuus työntekijöistä on pääkaupunkiseudulla noin kolmannes. Siivoojien ja vastaavien ammattiryhmässä heidän osuutensa oli vuonna 2019 jopa 61 prosenttia. (Ks. tarkemmin Saukkonen 2021, raportin päivitys ilmestyy joulukuussa 2022).
Muuttoliikkeen tilannekuva
Ulkomailla syntyneiden muutto Suomeen on tällä vuosituhannella ollut vakaassa kasvussa, vaikka etenkin virolaisten ja irakilaisten muutossa on ollut suurta vaihtelua. Taloudelliset suhdanteet ovat myös kasvua kiihdyttäneet ja hidastaneet ja tilapäisesti jopa pysäyttäneet, mutta nettomuutto on silti systemaattisesti kasvanut. Vuonna 2000 Suomeen muuttaneiden ja Suomesta muuttavien ulkomaan kansalaisten erotus oli vajaa 5 000 henkeä, vuodesta 2010 nettomuutto on ollut yli 15 000 henkilöä vuodessa. Vuonna 2021 nettomuutto oli ennätykselliset 22 389.
Ajatellen työperusteista muuttoa Suomeen kiinnostavia taustamaita ovat esimerkiksi Kiina, Intia, Vietnam ja Filippiinit (Kuvio 5). Näiden lähtömaiden osalta suunta on ollut tällä vuosituhannella tasaisesti kasvava. Filippiineillä syntyneiden osalta kasvu on ollut jopa melko vahvaa, joskin määrät ovat yhä pieniä. Vuonna 2021 nettomuutto Filippiineiltä Suomeen oli 726 henkilöä plussan puolella. Sekä Intian että Kiinan osalta nettomuutto Suomeen oli vuonna 2021 noin 1 000 henkilöä.
Koronapandemialla oli varsinkin aluksi suuria vaikutuksia globaaliin muuttoliikkeeseen. Suomessakin se näkyi selvästi siinä, että oleskelulupia haettiin selvästi tavallista vähemmän. Siinä missä tammi-maaliskuussa 2020 ensimmäisiä hakemuksia oli Maahanmuuttoviraston tietojen perusteella jätetty lähes 6 700, huhti-kesäkuussa niitä tilastoitiin vajaa 2 172. Romahdus jäi kuitenkin varsin lyhytaikaiseksi, ja loppukesästä 2021 lähtien hakemusten määrät ovat kasvaneet melko tasaisesti. Viime kuukausina hakemuksia on jätetty ennätykselliset lähes 6 000 kappaletta kuukaudessa.
Vuonna 2021 ensimmäisiä oleskelulupia myönnettiin työn perusteella 11 428 ja perheperusteisesti 9 821. Kansainväliseen suojeluun perustuvia myönteisiä oleskelulupapäätöksiä tehtiin 2 132. Selvästi suurin oleskelulupien hakijaryhmä olivat Ukrainan kansalaiset (3 660) ja toiseksi suurin Venäjän kansalaiset (1 312). Venäjä oli perhesiteen perusteella myönnettyjen oleskelulupien selvästi suurin maaryhmä. (Ks. tarkemmin Maahanmuuton tunnusluvut 2021.)
Euroopan unionin kansalaiset eivät Suomessa ollessaan tarvitse oleskelulupaa, mutta heidän pitää hakea oleskelulleen rekisteröintiä, mikäli se kestää yhtäjaksoisesti pidempään kuin kolme kuukautta. Vuonna EU-kansalaisten rekisteröintejä tehtiin 11 190 vuonna 2021, mikä tarkoitti melko selvää nousua edellisten vuosien trendiin verrattuna. Viron kansalaiset ovat tässä kategoriassa yhä selvästi suurin maaryhmä (2 899). (Mt.)
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Euroopan unioni otti käyttöön direktiivin tilapäisestä suojelusta. Sen avulla Ukrainasta lähtemään joutuneille voitiin tarjota suojelua turvapaikkahakemusprosessia selvästi nopeammin. Suomeen saapui etupäässä Ukrainan kansalaisia eniten viikoilla 11 ja 12 vuonna 2022, minkä jälkeen tulijoita on ollut joka viikko joitain satoja. Lokakuun loppuun mennessä tilapäisen suojelun hakemuksia oli Maahanmuuttoviraston tietojen mukaan pantu vireille noin 43 000 kappaletta.
Tulevaisuuden kehityssuuntia
Globaali väestönkasvu, taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus, kansainväliset ja maansisäiset kriisit ja konfliktit sekä ekologiset riskit ja ympäristönmuutos laajemminkin ylläpitävät ja todennäköisesti kasvattavat kansainvälistä muuttoliikettä. On kuitenkin epävarmaa, millä tavalla muutto Suomeen kehittyy.
Suomessa jo oleva ulkomaalaistaustainen väestö ylläpitää maahanmuuttoa etenkin perheiden perustamisen ja yhdistämisen kautta. Myös työvoiman ja opiskelijoiden muuttoa on odotettavissa täällä asuvien tietojen ja kontaktien välittyessä lähtömaahan. Heitä Suomeen myös pyritään saamaan entistä enemmän.
Monet pelkäävät, että vuoden 2015 tapahtumat uusiutuvat, ja maahamme saapuu ennakoimattomasti paljon turvapaikanhakijoita. Oletettavasti muut Euroopan maat sulkevat kuitenkin omat rajansa nyt nopeammin ja estävät maasta toiseen vaeltamisen. Perifeeriseen Suomeen tuskin päädytään suuressa määrin muuten kuin EU:n sisäisinä siirtoina.
Virolaisten kiinnostus Suomea kohtaan tuskin herää uudelleen ainakaan samassa laajuudessa kuin silloin, kun maa liittyi EU:n jäseneksi. Suomi on yhä Viroa vauraampi, mutta elintason ja koulutustason nousu eteläisessä naapurimaassa ovat nostaneet lähtemisen kynnystä. Muuttoalttiit ikäluokat ovat Virossa olleet pienenemään päin, joten Viro myös tarvitsee kipeästi omat työikäisensä. (Ks. tarkemmin Vuori 2016.)
Ukrainasta saapuneiden määrä oli vahvassa kasvussa ennen sodan puhkeamista. Heidän osuutensa kausityöntekijöistä oli erittäin suuri, mutta monet tulivat Suomeen myös jäädäkseen tai ainakin pidemmäksi aikaa. Vaikka maassamme nyt on enemmän ukrainalaisia kuin koskaan, pakolaisina tulleiden jääminen tänne on epävarmaa. Tulijoita voi toki olla vielä paljon lisääkin, jos konflikti jatkuu ja mahdollisesti laajenee ja jos Ukraina antaa myös aikuisille miehille luvan poistua maasta.
Venäjä on juuri nyt valtaisa kysymysmerkki. Muutto Suomeen saattaa tyrehtyä vuosikausiksi, jos konflikti jatkuu ja jos suhteet Venäjään heikkenevät entisestään. Toisaalta sekin on mahdollista, että Venäjältä tulijoiden määrä kasvaa suuresti. Näin voi tapahtua, jos monet ihmiset joutuvat Venäjällä vainon kohteeksi ja pakenevat maasta. Muuttoa voi lisätä myös se, jos rajan kunnolla uudelleen avautuessa monet eivät itänaapurissa näe riittävästi taloudellisia tai muita mahdollisuuksia.
Maahanmuuttotavoitteiden toteutuminen
Jos tarkastelee Suomen tilannetta ja viimeaikaista kehitystä viileästi ja ennakkoluulottomasti, on pakko myöntää, että työperusteisen maahanmuuton lisääminen ei tule olemaan helppoa. Näköpiirissä ei ole toista Euroopan maata, joka pystyisi korvaamaan Virosta saamatta jäävät osaajat.
Suomen ongelma on se, että ne ihmiset, joista suomalaiselle yhteiskunnalle, työelämälle ja kansantaloudelle olisi eniten hyötyä, tekevät valinnan maamme tai esimerkiksi Norjan, Tanskan, Saksan tai Alankomaiden välillä. Tässä kilpailussa Suomen vetovoimatekijät ovat valitettavasti heikot.
Helsinki ja koko pääkaupunkiseutu on tähän mennessä saanut vieraskielisistä merkittävästi muuttovoittoa myös muualta Suomesta. Vuosina 2015–2021 vieraskielisiä muutti pääkaupunkiseudun ulkopuolelta Helsinkiin noin 9 400 henkilöä enemmän kuin mitä heitä muutti Helsingistä pois.
Ulkomailla syntyneiden määrät muissa maakunnissa eivät kuitenkaan viime vuosikymmeninä ole juuri kasvaneet. Voi olla, että suuri osa kaikista muuttoalttiimmista on jo lähtenyt näiltä paikkakunnilta suurempiin ympyröihin. Suomeen muuttaneiden maansisäinen muuttoliike pääkaupunkiseudulle voi siten olla ennemmin pienenemässä kuin kasvamassa.
Suomesta on jo vuosikymmenten ajan puuttunut pitkäjänteinen maahanmuuttopolitiikka. Vasta vuonna 2006 Suomen hallitus asetti periaatepäätöksessään avoimesti tavoitteeksi työperusteisen maahanmuuton edistäminen. Toimenpideohjelma laimeni kuitenkin pahasti kansainvälisen finanssikriisin yllettyä Suomeen. Seuraavan kerran yritykset elvyttää keskustelua ja ryhtyä toimiin pysähtyivät vuoden 2015 pakolaiskriisiin.
Pääministeri Juha Sipilän hallituksen aikana saatiin kuitenkin käynnistettyä Talent Boost -toimenpideohjelma, jonka puitteissa on tehty monia järkeviä asioita. Nyt pitäisi toivoa, että vaikka vaikeat taloudelliset ajat ja yleinen epävarmuus tietenkin hankaloittavat ulkomaisen työvoiman lisäämisestä puhumista, työtä asian puolesta jaksettaisiin jatkaa ja rahoittaa toimintaa riittävästi. Ilman valtion ja ainakin suurimpien kaupunkien yhteistyötä tavoitteita tuskin pystytään saavuttamaan.
Pasi Saukkonen toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa. Hän on dosentti Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa.
Lähteet:
Maahanmuuton tunnusluvut 2021 (2022). Euroopan muuttoliikeverkosto, Maahanmuuttovirasto, Helsinki. https://emn.fi/wp-content/uploads/2022/08/Maahanmuuton_Tunnusluvut_2021_...(Link leads to external service)
Martikainen, Tuomas, Saari, Matti ja Korkiasaari, Jouni (2013). Kansainväliset muuttoliikkeet ja Suomi. Teoksessa Tuomas Martikainen, Pasi Saukkonen ja Minna Säävälä (toim.): Muuttajat: kansainvälinen muuttoliike ja suomalainen yhteiskunta. Gaudeamus, Helsinki.
Saukkonen, Pasi (2019). Yksi seutu vai kolme erilaista kaupunkia: maahanmuutto ja kotoutuminen pääkaupunkiseudulla. Kvartti 4/2018. https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/yksi-seutu-vai-kolme-erilaista-kaup...(Link leads to external service)
Saukkonen, Pasi (2021). Ulkomaalaistaustaiset pääkaupunkiseudulla: asuminen, työllisyys ja tulot. Tutkimuksia 2021:1. Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitieto, Helsinki. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/21_03_10_Tutkimuksia_1...
Vuori, Pekka (2016). Virolaisten muuttoliike Helsingin seudulle hiipuu. Kvartti 4/2016. https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/virolaisten-muuttoliike-helsingin-s...(Link leads to external service)