”Osallisuus on kuulumista sellaiseen kokonaisuuteen, jossa pystyy liittymään erilaisiin hyvinvoinnin lähteisiin ja elämän merkityksellisyyttä lisääviin vuorovaikutussuhteisiin. Osallisuus on vaikuttamista oman elämänsä kulkuun, mahdollisuuksiin, toimintoihin, palveluihin ja joihinkin yhteisiin asioihin.” (Isola et al. 2017, 5.)
Osallisuus on käsitteenä laaja ja monitulkintainen. Osallisuus on yhteyttä muihin ihmisiin ja kykyä osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Osallisuus on paitsi osallistumista työhön tai koulutukseen myös osallisuuden kokemusta. Vahvassa osallisuuden kokemuksessa olennaista on muun muassa luottamus ympäröivään yhteisöön. Kaupunkilaisten yhdenvertainen osallisuus on tärkeää periaatteellisista ja käytännöllisistä syistä. Helsingin kaupungin (2021) tuoreen strategian mukaan Helsingin tavoitteena on vahvistaa asukkaiden osallisuutta ja vähentää eriarvoisuutta.
Tässä artikkelissa tarkastellaan helsinkiläisten osallisuuden kokemuksia pääkaupunkiseudun hyvinvointikyselyn aineiston perusteella. Osallisuuden kokemuksia selvitettiin kyselyssä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) SOKRA-hankkeen [1] kehittämällä osallisuusindikaattorilla, joka muodostetaan vastauksista kymmeneen erilaiseen osallisuutta kartoittavaan kysymykseen. Osallisuusindikaattorin taustalla on ajatus osallisuudesta kuulumisena kokonaisuuteen, jossa yksilö pystyy hyödyntämään erilaisia aineellisia ja aineettomia voimavaroja tavoitellakseen arvostamiaan asioita ja lisätäkseen omaa hyvinvointiaan. Aineellisiksi hyvinvoinnin lähteiksi nähdään esimerkiksi toimeentulo tai koulutus ja aineettomiksi luottamus. Osallisuus on olemista, kiinnittymistä ja kykenemistä. (Isola et al. 2017.)
Pääkaupunkiseudun hyvinvointikysely toteutettiin keväällä 2021 koronapandemian aikaan. Tässä artikkelissa eritellään vastaajien osallisuuden kokemuksia eri taustamuuttujien – kuten iän, sukupuolen ja koulutustason – mukaan. Lisäksi selvitetään osallisuusindikaattorin yhteyksiä muihin kokemusmuuttujiin, joita ovat esimerkiksi koettu elämänlaatu, yksinäisyys sekä tyytyväisyys ihmissuhteisiin. Osallisuuden kokemusten yhteyksiä vastaajien itse ilmoittamaan toimintaan kuvataan muun muassa tutkimalla osallisuusindikaattorin ja aktiivisen osallistumisen välistä yhteyttä.
Osallisuuden kokemus kääntää voimavarat toiminnaksi
Osallisuusindikaattorin taustalla olevassa osallisuuskäsityksessä korostuu toimijuuden ja toimintavalmiuksien välinen suhde. Ajatuksena on, että osallisuuden kokemus auttaa ihmistä kääntämään voimavaransa toiminnaksi rakenteellisista esteistä huolimatta. Tavoitellakseen arvostamiaan asioita yksilö tarvitsee siis paitsi osallisuutta yhteisistä resursseista myös osallisuuden kokemusta. (Isola et al. 2020, 167–168.) Ajattelu pohjaa Amartya Senin (1999) ajatteluun toimintavalmiuksista, joita ihminen tarvitsee kyetäkseen kääntämään olemassa olevat voimavaransa vapaaksi toiminnaksi. Jos yksilö esimerkiksi uskoo voivansa vaikuttaa oman elämänsä kulkuun, hän todennäköisemmin myös pyrkii tavoittelemaan asioita elämässään.
Amartya Senin mukaan yksilön toimintavalmiudet eivät käänny toiminnaksi ja merkityksiksi suoraan, vaan välissä on paljon erilaisia mahdollisia kehityskulkuja. Esimerkiksi sosiaalinen ympäristö voi auttaa ottamaan omia voimavaroja käyttöön ja mahdollistaa sen, että ihminen pystyy elämään arvostamaansa elämää. Toisaalta vertailu muihin ihmisiin saattaa myös vähentää yksilön toimintakykyä. Senin mukaan etenkin julkisen hallinnon olisi tärkeää ymmärtää tämä julkisen osallistumisen taustalla olevien tekijöiden moniulotteisuus. (Sen 1999, 109–110.)
Osallisuusindikaattorissa käytetyn käsitteellistyksen lisäksi osallisuutta on muualla teoretisoitu esimerkiksi pohjautuen klassiseen sosiologi Erik Allardtin teoriaan hyvinvoinnin ulottuvuuksista – having, loving, being (1976). Esimerkiksi Helka Raivio ja Jarno Karjalainen (2013) hyödyntävät Allardtin teoriaa ja näkevät osallisuuden koostuvan kolmesta ulottuvuudesta: taloudellisesta, yhteisöllisestä sekä toiminnallisesta osallisuudesta. Tärkeää on tällöin paitsi riittävä toimeentulo ja hyvinvointi myös jäsenyys yhteisöissä ja mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä. Erityisesti asukasosallisuuteen liittyen osallisuutta määriteltäessä on taas yleisesti viitattu Sherry Arnsteinin (1969) ajatukseen osallisuuden portaista, joita kivuttaessa ylöspäin asukkaiden todellinen valta osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan lisääntyy.
Pääkaupunkiseudun hyvinvointikyselyssä tutkittiin osallisuuden kokemuksia
Osallisuusindikaattori on THL:n Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohankkeen (SOKRA) kehittämä mittari, joka kertoo vastaajan osallisuuden kokemuksesta. Osallisuusindikaattori koostuu kymmenestä kysymyksestä, jotka on muodostettu Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä –kirjoituskilpailuaineistosta. Aineisto tuotti laadullista tietoa köyhyydestä ja osattomuudesta, jota voitiin hyödyntää määrällisen osallisuusmittarin luomisessa. (Isola et al. 2020, 173.) Osallisuusindikaattorin kysymykset käsittelevät merkityksellisyyden, omanarvontunnon sekä tavoitteellisuuden kokemuksia ja osallisuutta erilaisissa yhteisöissä.
Osallisuusindikaattori mittaa tieteellisen validoinnin perusteella juuri osallisuuden kokemuksia. Ensinnäkin mittarin osat muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Lisäksi osallisuusindikaattori mittaa kokonaisuutena osallisuuden kokemusta eikä muita käsitteitä, kuten koettua elämänlaatua tai yksinäisyyttä. (Leemann et al. 2021.) Nämä asiat pitivät paikkansa myös tämän artikkelin aineistossa.
Tässä artikkelissa tarkastellaan helsinkiläisten osallisuuden kokemuksia pääkaupunkiseudun hyvinvointikyselyn aineiston perusteella. Pääkaupunkiseudun kunnat toteuttivat kyselyn keväällä 2021 kartoittaakseen asukkaittensa elinoloja, terveyttä ja hyvinvointia. Tutkimukseen poimittiin satunnaisesti 25 000 henkilön otos pääkaupunkiseudun 20 vuotta täyttäneistä asukkaista. Helsinkiläisten joukosta poimittiin 10 000 asukasta, ja Helsingin vastausprosentiksi saatiin 48 prosenttia. Vastauskatoa korjattiin painottamalla tuloksia vastaajan iän, sukupuolen ja siviilisäädyn mukaan. Tämän painotetun kyselyaineiston voidaan nähdä edustavan helsinkiläisiä 20 vuotta täyttäneitä hyvin. (Ahlgren-Leinvuo et al., 2022.)
Osallisuusindikaattorin saamat arvot jakautuvat hyvinvointikyselyn Helsinkiä koskevassa aineistossa suhteellisen normaalisti keskiarvon ympärille. Myös vastaukset yksittäisiin alakysymyksiin jakautuvat aineistossa keskenään samankaltaisesti.
Osallisuusindikaattorin kysymykset:
Tunnen, että päivittäiset tekemiseni ovat merkityksellisiä
Saan myönteistä palautetta tekemisistäni
Kuulun itselleni tärkeään ryhmään tai yhteisöön
Olen tarpeellinen muille ihmisille
Pystyn vaikuttamaan oman elämäni kulkuun
Tunnen, että elämälläni on tarkoitus
Pystyn tavoittelemaan minulle tärkeitä asioita
Saan itse apua silloin, kun sitä todella tarvitsen
Koen, että minuun luotetaan
Pystyn vaikuttamaan joihinkin elinympäristöni asioihin.
Osallisuusindikaattori lasketaan pisteistä viisiportaisella vastausasteikolla ja muunnetaan asteikolle 0–100 niin, että suurempi luku viittaa suurempaan osallisuuden kokemukseen. Tulosta tarkastellaan jatkuvana muuttujana. Osallisuusindikaattori on THL:n Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohankkeen (SOKRA) kehittämä mittari.
Ikääntyneillä muita vastaajia heikompi osallisuuden kokemus
Pääkaupunkiseudun hyvinvointikyselyn vuoden 2021 aineistossa osallisuusindikaattorin keskiarvo oli Helsingissä 74,8 asteikolla 0–100. Helsinkiläisten naisten osallisuuden kokemus (keskimäärin 76 pistettä) oli hieman voimakkaampi kuin miesten (keskimäärin 74 pistettä). Sukupuolten välinen ero oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevä vain 40–64-vuotiaiden naisten ja miesten välillä, kun muissa ikäryhmissä ero katosi luottamusvälien [2] leventyessä (Kuvio 1.).
Osallisuuden kokemus oli vanhimpia ikäryhmiä lukuun ottamatta eri ikäisillä helsinkiläisvastaajilla keskimäärin yhtä voimakasta. Kaikkein vanhimmat ikäluokat erosivat muista ikäluokista: 75 vuotta täyttäneillä osallisuuden kokemuksen keskiarvo oli 70 pistettä eli noin 5 pistettä matalampi kuin tätä nuoremmilla ikäluokilla. Ero nuorempiin ikäluokkiin voimistui entisestään, kun katsottiin 80 vuotta täyttäneitä vastaajia. Vaikka aineistossa korostui ikääntyneiden muita vastaajia keskimäärin vähäisempi osallisuuden kokemus, koettu yksinäisyys ja tyytymättömyys ihmissuhteisiin oli heillä muiden vastaajien kanssa samaa suuruusluokkaa. Ikääntyneiden muita vähäisempi osallisuuden kokemus liittyikin sosiaalisten suhteiden lisäksi myös muihin osallisuuden osatekijöihin kuten merkityksellisyyden kokemukseen.
Helsinkiläisten osallisuuden kokemus oli aineistossa sitä voimakkaampi mitä korkeampi vastaajan koulutustaso oli. Niillä vastaajilla, joilla oli korkeintaan perusastetasoinen tutkinto, osallisuuden kokemuksen keskiarvo oli 66 pistettä. Keskiasteen tutkinnon suorittaneilla taas osallisuusindikaattorin keskiarvo oli 72 pistettä ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneilla osallisuuden kokemus nousi 78 pisteeseen. Noin 240 vastaajaa ei kertonut omaa koulutusastettaan, mutta tämä oli kuitenkin vain 0,5 prosenttia koko 4 706 henkilön vastaajajoukosta.
Osallisuuden kokemus vaihteli myös sen mukaan, kokiko vastaaja kotitalouden menojen kattamisen tuloilla hankalaksi vai helpoksi [3]. Tulojensa riittäviksi arvioineiden vastaajien osallisuuden kokemuksen keskiarvo oli 78 pistettä. Sen sijaan niillä, joilla menojen kattaminen tuloilla oli hankalaa, osallisuuden kokemuksen keskiarvo oli vain 65 pistettä. Tämä tuloihin liittyvä ero osallisuusindikaattorin keskiarvoissa oli siis samaa luokkaa kuin ero korkeintaan perusasteen ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden vastaajien välillä. Kokemus tulojen riittämättömyydestä oli yleisintä niiden vastaajien keskuudessa, jotka kertoivat kotitalouden yhteenlaskettujen tulojen olevan alle 1 700 euroa kuukaudessa.
Aineistossa oli yli 500 ulkomailla syntynyttä helsinkiläisvastaajaa. Suomessa syntyneiden helsinkiläisvastaajien osallisuuden kokemus (keskimäärin 75 pistettä) oli ulkomailla syntyneitä vahvempi (keskimäärin 70 pistettä). Tämä syntymämaan mukainen ero kuitenkin heikkeni muita taustamuuttujia huomioitaessa ja katosi, kun koettu elämänlaatu vakioitiin regressiomallinnuksessa (eli koettua elämänlaatua mittaavan indikaattorin vaikutus osallisuuden kokemukseen huomioitiin). Syntymämaalla ei siis näyttänyt olevan itsenäistä vaikutusta osallisuuden kokemukseen, vaan syntymämaan mukainen ero osallisuuden kokemuksissa selittyi koetulla elämänlaadulla.
Osallisuuden kokemuksilla yhteys aktiiviseen osallistumiseen jonkin yhteisön toimintaan
Aktiivisesti jonkin yhteisön toimintaan osallistuvien osallisuuden kokemus (keskimäärin 81 pistettä) oli selvästi muita vastaajia (keskimäärin 73 pistettä) vahvempi. Osallisuuden kokemuksia mittaava osallisuusindikaattori ei sisällä kysymyksiä vastaajan aktiivisuudesta erilaisissa yhteisöissä. Sen sijaan kyselyssä kysyttiin erikseen, osallistuuko vastaaja jonkin kerhon, järjestön, yhdistyksen, harrastusryhmän tai hengellisen tai henkisen yhteisön toimintaan. Esimerkkeinä näistä annettiin urheiluseura, asukastoiminta, puolue, kuoro ja seurakunta. Vain noin 23 prosenttia helsinkiläisvastaajista kertoi osallistuvansa aktiivisesti jonkin yhteisön toimintaan.
Myös aktiivisuus yhteydenpidossa tuttaviin oli yhteydessä osallisuuden kokemuksen korkeisiin arvoihin. Vähintään kerran viikossa kotitalouden ulkopuolisiin ystäviin ja sukulaisiin yhteyttä pitävien osallisuuden kokemus (keskimäärin 76 pistettä) oli selvästi voimakkaampi kuin muilla vastaajilla (keskimäärin 68 pistettä). Noin 80 prosenttia kaikista vastaajista kertoi, että yhteydenpito ystäviin ja sukulaisiin oli vähentynyt koronapandemian vuoksi. Noin kahdeksalla prosentilla yhteydenpito oli lisääntynyt.
Helsinkiläisvastaajien osallisuuden kokemuksilla oli yhteys myös siihen, ilmoittiko vastaaja äänestäneensä edellisissä kuntavaaleissa. Osallisuusindikaattorin keskiarvo oli äänestäneillä 76 pistettä ja äänestämättä jättäneillä 70 pistettä. Vastaajista jopa 76 prosenttia ilmoitti äänestäneensä viime kuntavaaleissa, vaikka kuntavaalien äänestysaktiivisuus oli vaaleissa todetusti 62 prosenttia. Suurin piirtein yhtä suuri osuus mies- kuin naisvastaajista kertoi äänestäneensä kunnallisvaaleissa, vaikka todellisuudessa naiset äänestivät kunnallisvaaleissa miehiä aktiivisemmin. (Erjansola et al. 2021, 6.) Pääkaupunkiseudun hyvinvointikyselyn perusjoukkona eivät toki ole helsinkiläiset äänioikeutetut, vaan kyselyaineisto rajattiin 20 vuotta täyttäneisiin Helsingin asukkaisiin. Voidaan silti olettaa, että itse ilmoitettu äänestysaktiivisuus on hieman yliarvioitua todelliseen vaaliosallistumiseen verrattuna. Siksi osallisuuden kokemuksen ja äänestämisen yhteys on todennäköisesti vähintään niin vahvaa kuin kyselytulosten perusteella vaikuttaa. Vastaajista iäkkäämmät ilmoittivat äänestäneensä vaaleissa yleisemmin kuin nuoremmat vastaajat, mikä on linjassa vaalitilastojen kanssa.
Aktiivisesti jonkin yhteisön toimintaan osallistuneet ilmoittivat muita vastaajia yleisemmin äänestäneensä viimeisissä kuntavaaleissa. Paras osallisuuden kokemus (keskiarvo 82 pistettä) oli niillä, jotka olivat sekä toimineet yhteisössä että äänestäneet. Aktiivisesti osallistumisen ja osallisuuden kokemuksen välinen yhteys oli kuitenkin voimakkaampi kuin äänestämisen ja osallisuuden välinen yhteys. Itse asiassa äänestäminen selitti osallisuuden kokemusta enää hyvin vähäisesti, kun aktiivinen osallistuminen ja muita muuttujia vakioitiin mallinnuksessa.
Osallisuuden kokemukset vaihtelevat koetun elämänlaadun mukaan
Ihmissuhteisiinsa tyytyväisten helsinkiläisten osallisuuden kokemus (painotettu keskiarvo 79 pistettä) oli selvästi muita vastaajia (keskiarvo 59 pistettä) voimakkaampi. Ihmissuhteiden ja osallisuuden kokemusten välinen yhteys näkyi Helsinkiä koskevassa aineistossa myös muun muassa yksinäisyyteen liittyen. Osallisuuden kokemusten välillä oli erittäin suuri ero itsensä yksinäiseksi tuntevien (keskimäärin 56 pistettä) ja muiden (keskimäärin 78 pistettä) vastaajien välillä. Yksinäiseksi itsensä tunsi helsinkiläisvastaajista 14 prosenttia. Kaikista helsinkiläisvastaajista lähes puolet (49 prosenttia) koki pandemian lisänneen yksinäisyyden tunnetta. Vastaajista 42 prosenttia kertoi, ettei pandemialla ollut vaikutusta yksinäisyyden tunteeseen.
Yksinäisyyden lisäksi toinen voimakas yhteys havaittiin kyselyaineistossa koetun elämänlaadun ja osallisuuden välillä (korrelaatio 0.58). Elämänlaatunsa keskimäärin hyväksi kokevilla helsinkiläisillä (osallisuusindikaattorin arvo keskimäärin 84 pistettä) oli selvästi muita (keskimäärin 62 pistettä) vahvempi osallisuuden kokemus. Koettua elämänlaatua mitattiin kyselyssä usealla eri kysymyksellä, joista muodostettiin summamuuttuja [4]. Elämänlaatumittari koostuu siitä, millaiseksi vastaaja arvioi elämänlaatunsa ja siitä, miten tyytyväinen hän on terveyteensä, kykyynsä selviytyä päivittäisistä toiminnoista, itseensä, ihmissuhteisiinsa sekä asuinalueensa olosuhteisiin. Lisäksi vastaajilta kysytään, onko heillä riittävästi tarmoa arkipäivän elämäänsä varten ja tarpeeksi rahaa tarpeisiinsa nähden. Kuten osallisuuden kokemukset myös koettu elämänlaatu oli vahvasti yhteydessä vastaajan koulutustasoon. Osallisuusindikaattorin arvot vaihtelivat koulutustason mukaan hieman silloinkin, kun koettu elämänlaatu vakioitiin.
Osallisuuden kokemus oli poikkeuksellisen hyvä niillä vastaajilla, jotka osallistuvat aktiivisesti jonkin yhteisön toimintaan ja joilla on lisäksi hyvä koettu elämänlaatu (keskimäärin 86 pistettä). Osallisuuden kokemus oli kuitenkin lähes samaa suuruusluokkaa (keskimäärin 83 pistettä) niillä, jotka kokivat elämänlaatunsa hyväksi mutta eivät osallistuneet aktiivisesti. Kohtalaisen vähäinen määrä vastaajia osallistui aktiivisesti jonkin yhteisön toimintaan, vaikka koki elämänlaatunsa huonoksi. Heillä myös osallisuuden kokemus oli keskimääräistä huonompi aktiivisesta osallistumisesta huolimatta.
Sitä, miten eri muuttujat selittivät osallisuuden kokemusta yhdessä, testattiin regressioanalyysillä. Tässä mallinnuksessa tärkeimmiksi osallisuuden kokemuksen selittäjiksi nousivat muihin kokemuksiin liittyvät mittarit (Taulukko 1). Koettu elämänlaatu, yksinäisyyden tunne ja tyytyväisyys ihmissuhteisiin selittivät osallisuuden kokemusta tässä tärkeysjärjestyksessä selvästi. Myös kokemus tulojen riittävyydestä selitti osallisuusindikaattorin arvoja jonkin verran. Toimintaan liittyvät muuttujat – aktiivinen osallistuminen, yhteydenpito muihin ihmisiin ja äänestäminen – selittivät osallisuuden kokemuksia mutta kokemusmittareita heikommin. Kuntavaaleissa äänestämisen itsenäinen selitysvoima jäi mallissa hyvin vähäiseksi. Taustamuuttujista osallisuuden kokemusta selittivät ikä, koulutustaso ja sukupuoli. Mallin korjattu selitysosuus oli 0,50, eli malli selitti 50 prosenttia osallisuusindikaattorin arvojen vaihtelusta.
Yli 4 000 helsinkiläisvastaajan osallisuuden kokemus oli osallisuusindikaattorilla mitattuna vähintään 50 pistettä, mutta aineistossa oli kuitenkin yli 400 alle 50 pistettä saanutta vastaajaa. Näistä vähäistä osallisuutta tai jopa osattomuutta kokeneista vastaajista hyvin harva koki elämänlaatunsa hyväksi tai osallistui aktiivisesti jonkin yhteisön toimintaan. Yli puolet heistä koki itsensä yksinäiseksi ja noin puolet piti kotitalouden menojen kattamista tuloilla vähintään melko hankalana. Lähes viidesosa kertoi olevansa työtön. Muihin vastaajiin verrattuna osattomuutta kokeneissa korostui myös jonkin verran muita matalampi koulutustausta, korkeampi ikä sekä miessukupuolisuus.
Päätelmät
Pääkaupunkiseudun hyvinvointikyselyn vuoden 2021 aineistossa osallisuusindikaattorin keskiarvo oli Helsingissä 74,8. Vanhimpien ikäryhmien osallisuuden kokemukset olivat keskimäärin muita helsinkiläisiä heikompia. Kysely toteutettiin keväällä 2021 ja voidaan olettaa, että koronapandemia vaikutti tuloksiin jossain määrin. Tutkimus tehtiin tässä muodossa ensimmäistä kertaa, joten pandemiaa edeltävältä ajalta ei ole vertailukelpoisia tietoja helsinkiläisten ikääntyneiden osallisuuden kokemuksista. Jatkossa tilanteen kehittymistä voidaan seurata, sillä kysely on tarkoitus toteuttaa säännöllisesti. Ehkä yllättäen osallisuuden kokemuksissa ei havaittu muita ikäryhmittäisiä eroja vanhimpia ikäryhmiä lukuun ottamatta.
Naisten osallisuuden kokemukset olivat keskimäärin hieman miehiä parempia. Sukupuolten välinen ero oli kuitenkin pieni, vaikka naiset olivat selvästi miehiä tyytyväisempiä ihmissuhteisiinsa ja pitivät yhteyttä taloutensa ulkopuolisiin ihmisiin aktiivisesti. Toisaalta naiset ilmoittivat miehiä yleisemmin kokevansa yksinäisyyttä. Osallisuusindikaattorilla mitattavassa osallisuudessa tärkeitä ovat toki ihmissuhteiden lisäksi myös merkityksellisyyden kokemukset ja valta vaikuttaa oman elämänsä kulkuun.
Helsinkiläisten osallisuuden kokemus oli keskimäärin sitä parempi, mitä korkeampi vastaajan koulutustaso oli. Koulutusta itsessään voidaan pitää merkkinä osallisuudesta yhteiskunnassa. Se, että korkein suoritettu tutkinto selittää myös osallisuuden ja toisaalta osattomuuden kokemusta, on omiaan syventämään väestöryhmien välisiä eroja. Voimakkaan osallisuuden kokemuksen avulla yksilö pystyy ottamaan käyttöön omia voimavarojaan kuten kouluttautumalla saavuttamansa taidot.
Osallisuusindikaattorin keskiarvoja tarkastelemalla näyttää siltä, että myös Suomessa ja ulkomailla syntyneiden helsinkiläisvastaajien välillä olisi ero niin, että Suomessa syntyneiden osallisuuden kokemus on vahvempi. Tästä aineistosta kuitenkin havaittiin, että kun koettu elämänlaatu vakioitiin, syntymämaan yhteys osallisuuden kokemukseen katosi. Vaikuttaa siltä, että koettu elämänlaatu ja osallisuus kietoutuvat yhteen tavalla, jota ei tässä tutkimuksessa ollut mahdollista selvittää tarkemmin.
Tärkeimmiksi osallisuuden kokemuksen selittäjiksi nousivat sosiodemografisten taustamuuttujien sijaan muihin kokemuksiin liittyvät mittarit. Koettu elämänlaatu, yksinäisyyden tunne ja tyytyväisyys ihmissuhteisiin selittivät osallisuuden kokemusta tässä tärkeysjärjestyksessä selvästi. Myös kokemus tulojen riittävyydestä oli yhteydessä osallisuuden kokemukseen. Toimintaan liittyvät muuttujat – aktiivinen osallistuminen jonkin yhteisön toimintaan, yhteydenpito muihin ihmisiin ja äänestäminen – selittivät osallisuuden kokemuksia heikommin. Voi kokea osallisuutta, vaikkei olisikaan yhteiskunnallisesti kovin aktiivinen.
Tässä artikkelissa käytetty pääkaupunkiseudun hyvinvointikyselyn aineisto on poikkileikkausaineisto, jossa osallisuuden kokemusten ja muiden muuttujien välisiä syy–seuraussuhteita ei voida todentaa. Todennäköisesti on niin, että esimerkiksi hyvät osallisuuden kokemukset lisäävät osallistumista yhteiskuntaan, mikä jälleen vahvistaa osallisuuden kokemusta. Jos on osallisuutta, pystyy toimimaan ja hankkimaan lisää voimavaroja ja toisinpäin.
Osallisuusindikaattorin taustalla on ajatus osallisuudesta tekijänä, joka auttaa ylittämään toiminnan esteitä. Tämän artikkelin perusteella väestötason esteinä hyvälle osallisuuden kokemukselle voidaan pitää joitakin vastaajan taustatekijöitä, kuten matalaa koulutustasoa. Eriarvoisuuden tasaamiseksi eri väestöryhmien osallisuuden kokemuksista on hyvä tietää. Pääkaupunkiseudun hyvinvointikyselyn perusteella voidaan sanoa, että osattomuuden kokemuksen kanssa käsi kädessä kulkevat yksinäisyys ja matalaksi koettu elämänlaatu.
Jenni Erjansola toimii tutkijana Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitietoyksikössä.
[1] SOKRA on Euroopan sosiaalirahaston rahoittama koordinaatiohanke, jonka päätoteuttaja on Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ja osatoteuttaja Diakonia-ammattikorkeakoulu.
[2] Luottamusväli kertoo, millä välillä estimaatti sijaitsee perusjoukossa 95 prosentin todennäköisyydellä.
[3] Tulojen riittävyydestä kysyttiin seuraavasti. Kotitaloudella voi olla erilaisia tulonlähteitä ja useammalla jäsenellä tuloja. Kun kotitaloutesi kaikki tulot otetaan huomioon, onko menojen kattaminen näillä tuloilla: 1) erittäin hankalaa 2) hankalaa 3) melko hankalaa 4) melko helppoa 5) helppoa vai 6) hyvin helppoa. Vastauksista muodostettiin myös kaksiluokkainen indikaattori.
[4] EuroHIS-8-elämänlaatumittari perustuu kahdeksaan kysymykseen. Ensimmäisenä oli yleiskysymys "Millaiseksi arvioit elämänlaatusi?". Vastausvaihtoehdoiksi esitettiin 1) erittäin huono, 2) huono, 3) ei hyvä eikä huono 4) hyvä 5) erittäin hyvä. "Miten tyytyväinen olet" -kysymyssarja jakaantui viiteen alakysymykseen: "terveyteesi", "kykyysi selviytyä päivittäisistä toimistasi", "itseesi", "ihmissuhteisiisi" ja "asuinalueesi olosuhteisiin". Vastausvaihtoehtoina esitettiin 1) erittäin tyytymätön, 2) tyytymätön, 3) en tyytyväinen enkä tyytymätön, 4) tyytyväinen, 5) erittäin tyytyväinen. "Missä määrin olet viimeisten kahden viime viikon aikana kokenut seuraavia asioita" -kysymyssarja sisältää kaksi alakysymystä: "onko sinulla riittävästi tarmoa arkipäivän elämääsi varten?" ja "onko sinulla tarpeeksi rahaa tarpeisiisi nähden?". Vastausvaihtoehtoina esitettiin 1) ei lainkaan 2) vähän 3) kohtuullisesti 4) lähes riittävästi 5) täysin riittävästi. Vastaukset pisteytettiin välille 1-5 pistettä ( 1) erittäin huono/erittäin tyytymätön/ei lainkaan = 1p, ..., 5) erittäin hyvä/erittäin tyytyväinen/täysin riittävästi = 5p ) ja laskettiin pisteiden keskiarvo. Elämänlaatunsa keskimäärin hyväksi tunteviksi määriteltiin ne henkilöt, joiden WHO8-EUROHIS -mittarin kahdeksan kysymyksen keskiarvo on vähintään 4.
Lähteet:
Ahlgren-Leinvuo, H. & Erjansola J; Joensuu M; Mäki N; Mänty M; Sihvonen A-P (2022). Pääkaupunkiseudun asukkaiden hyvinvointi ja terveys. Pääkaupunkiseudun hyvinvointikyselyn 2021 tuloksia. Tutkimuksia 2022:1. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia.
Allardt, E (1976). Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Porvoo: WSOY.
Arnstein, S (1969). A Ladder Of Citizen Participation. Journal of the American Institute of Planners, 35:4, 216–224.
Erjansola, J; Saukkonen, P; Niemi, I & Saarimaa, S (2021). Vuoden 2021 kuntavaalit Helsingissä. Tilastoja 2021:9. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia.
Isola, A-M; Kaartinen, H; Leemann, L; Lääperi, R; Schneider, T; Valtari, S & Keto-Tokoi, A (2017). Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpaperi 2017/33. Helsinki: THL.
Isola, A-M; Nousiainen, M & Valtari, S (2020). Osallisuustyö välineenä heikossa asemassa olevien vallan lisäämiseen. Teoksessa Suonunen-Erhiö, L; Pohjola, A; Satka, M & Simola, J (toim.) Sosiaaliala uudistuu. Tietopohjan ja vuorovaikutuksen kysymyksiä. Helsinki: Huoltaja-säätiö.
Helsingin kaupunki (2021). Kasvun paikka – Helsingin kaupunkistrategia 2021–2025. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia.
Leemann, L; Martelin, T; Koskinen, S; Härkänen, T & Isola, A-M (2021) Development and Psychometric Evaluation of the Experiences of Social Inclusion Scale. Journal of Human Development and Capabilities, DOI: 10.1080/19452829.2021.1985440
Pääkaupunkiseudun asukkaiden hyvinvointi ja terveys vuonna 2021. Julkaisematon käsikirjoitus 2022.
Raivio, H & Karjalainen, J (2013). Osallisuus ei ole keino tai väline, palvelut ovat! Osallisuuden rakentuminen 2010-luvun tavoite- ja toimintaohjelmissa. Teoksessa Taina Era (toim.) Osallisuus – oikeutta vai pakkoa? Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 156. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu.
Sen, A (1999). Development as freedom. Oxford: Oxford University Press.