Matkailututkijoille menneet kaksi vuotta ovat olleet haastavaa mutta samalla todella mielenkiintoista aikaa. Keväällä 2020 alkaneen koronapandemian oletettuja ja jo havaittuja vaikutuksia matkailuun on pohdittu pandemian alusta asti, ja varmasti joiltakin osin tämä keskustelu on vasta alussa. Aluksi ei tietenkään tiedetty, mitä on edessä, eikä sitä tiedetä varsinaisesti vieläkään. Toki nyt voimme esittää valistuneita arvauksia luotettavammin kuin tuolloin.
Keskustelu näyttää olevan kääntymässä siihen suuntaan, että pandemia ei lopulta tule aiheuttamaan mitään järisyttävää murrosta matkailussa. Tällainen matkustamisen tarvetta vähentävä muutos vaatisi siis nykyistä isomman kriisin. Tämä kertoo matkustamisen merkityksestä maailmassa, mikä ei ole katoamassa mihinkään.
Luultavasti vielä kauan keskuudessamme kiertävä virus jäänee yhdeksi matkailun kysyntään vaikuttavaksi ulkoiseksi tekijäksi. Matkailu on kasvanut liki koko tilastoidun historian, ja tässä mielessä se on selvinnyt jos jonkinlaisista kriiseistä. Meneillään oleva pandemiakriisi lienee näistä koettelemuksista vakavimpia ja pitkäkestoisimpia. Se ei kuitenkaan jääne viimeiseksi.
Venäjän helmikuussa aloittama hyökkäyssota Ukrainassa on taas uusi tällainen poikkeustapahtuma, jolla on ilmiselvästi vaikutuksia matkailuun. Lähiviikot ja -kuukaudet näyttävät, mitä vaikutuksia tällä sodalla on matkailun kysyntään. Ihmisten liikkumiseen sillä on vaikutuksia pakolaisvirtojen kautta, kuten nyt jo on huomattu.
Jos matkailun liittymäkohdat muihin yhteiskunnan osa-alueisiin, esimerkiksi talouteen, eivät olleet aiemmin laajemmin tiedossa, nyt ne tiedostetaan. Niin ikään matkailun kestävyyteen liittyvät pohdinnat ovat realisoituneet ainakin taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden osalta. Ekologinen kestävyys on asia erikseen. Se on isossa kuvassa edelleen yhteydessä matkailun volyymeihin. Tähän vuosikymmeniä tutkijoita puhuttaneeseen kysymykseen ei siis esimerkiksi pandemian kaltaisella kriisilläkään näytä olevan merkittävää vaikutusta.
Matkailu, joka laajasti ymmärrettynä pitää sisällään kaiken ihmisten matkustamisen, liittyy lähes kaikkiin talouden osa-alueisiin. Matkailun kysynnän rakenteet, joita on pidetty itsestään selvinä, ovat tulleet erinomaisesti esiin. Matkailuhan on kaikkialle ulottuvista lonkeroistaan huolimatta logiikaltaan varsin yksinkertainen ilmiöalue. Kysyntä syntyy jossakin – eniten tietenkin siellä, missä ihmisiä on eniten. Kysyntä taas kohdistuu sinne, minne nämä ihmiset syystä tai toisesta haluavat matkustaa. Työperäinen matkustaminen ei tietenkään ole aina yksilön halusta kiinni, mutta vapaa-ajan matkustaminen on sitä mitä suurimmassa määrin.
Pandemian heijastumia matkailukysyntään Helsingissä
Jo pandemian alkuvaiheessa nähtiin, että matkailukysynnän putoaminen tulee suhteellisesti mitattuna rokottamaan erityisesti suuria kaupunkiseutuja. Kaupunkiseuduilla ilmiö tuntuu siksi niin voimakkaana, että keskuskaupungin rooli on seudun matkailussa hyvin suuri. Esimerkiksi Helsingin osuus kaikista Uudellamaalla rekisteröidyistä yöpymisistä on ollut lähes kahden kolmanneksen luokkaa, ulkomaisten matkailijoiden osalta jopa kolme neljäsosaa. Pandemian aikana Helsingin osuudet ovat vain hieman pienentyneet, oletettavasti väliaikaisesti. Seudun ja Uudenmaan matkailu myötäilee siis pääkaupunkiseudun matkailun kehitystä, joka taas myötäilee Helsingin ja jossain määrin myös lentokenttäkaupunki Vantaan kehityssuuntia.
Miksi pandemia vähensi kysyntää juuri suurissa kaupungeissa? Tämän maailmanlaajuisen ilmiön taustalla on useita syitä. Työmatkailu kohdistuu usein kaupunkeihin, ja kun työmatkailu putosi lähes nollaan, iso osa matkailusta jäi kertaheitolla pois. Työmatkailun vähenemisen vaikutus on erityisen suuri juuri pääkaupungeissa, minne moni liiketoiminnan ja julkisen sektorin toiminta on keskittynyt. Sama koskee kansainvälisiä konferensseja. Esimerkiksi vuonna 2019 Helsingissä osallistui kansainvälisiin kongresseihin ihmisiä reilusti enemmän kuin muualla Suomessa yhteensä.
Helsingissä työmatkailun osuus kysynnästä onkin ollut huomattava. Työmatkailuun liittyneiden yöpymisten osuus on ollut ennen pandemiaa joinakin kuukausina selvästi yli puolet (Tilastokeskus). Edelleen näistä yöpymisistä karkeasti puolet on ulkomaisia. Työmatkailun osuus yöpymisistä ei ole pandemian aikana kuitenkaan kovin merkittävästi pudonnut, mikä johtuu Helsingin tapauksessa myös vapaa-ajanmatkailun kysynnän putoamisesta.
Myös ulkomailta Suomeen suuntautuva vapaa-ajanmatkailu siis pysähtyi. Tämä näkyi, kuten todettua, pääasiassa pääkaupungissa ja joidenkin sesonkihuippujen aikaan myös muualla, kuten talvella 2020–2021 Lapissa. Näillä kahdella alueella kansainvälisen matkailun osuus kaikesta matkailusta on suurin – Lapissa erityisesti kausihuippuina ja pääkaupunkiseudulla tasaisemmin pitkin vuotta.
Kun ulkomaisen kysynnän romahtaessa myös suomalaisten matkailu ulkomaille samoista syistä johtuen vaikeutui, kotimainen kysyntä luonnollisesti kasvoi. Kotimaanmatkailun paljon puhuttu buumi oli siis osittain pakon sanelemaa (väheksymättä yhtään tarjonnan laatua tai vetovoimaisuutta). Yhtäkkiä oltiin uudenlaisessa tilanteessa, jossa kotimaiset kohteet kilpailivat niiden ihmisten kysynnästä, jotka olivat aiemmin viettäneet lomiaan ulkomailla. Pääkaupungissa jouduttiin niin ikään miettimään tilannetta kokonaan uudesta kulmasta.
Matkailukysynnän pääpaino kohdistui Helsingin ulkopuolelle aivan kysynnän ”rautalankamallin” mukaan. Kysyntä syntyi siellä, missä ihmisiä asui, ja se kohdistui jonnekin muualle – sinne, mistä koettiin löydettävän jotain arjesta poikkeavaa. Toisaalta vaikutti myös siltä, että kaupunkeja jonkin verran vältettiin. Olihan Uusimaa tovin keväällä 2020 jopa eristettynä. Monet Sisä-Suomen ja saariston kohteet kohtasivat paljon uudenlaista kysyntää ja monissa paikoissa tehtiin kesällä 2021 yöpymisennätyksiä.
Kansainvälisen kysynnän putoaminen heijastui Helsingin tapaan matkailulukuihin myös muissa Pohjoismaiden pääkaupungeissa. Näiden kunkin kansallinen merkitys matkailulle on huomattava jo siksi, että ne ovat pääkaupunkeja, mutta myös logististen syiden takia. Esimerkiksi Suomessa kansainvälisistä lennoista ylivoimaisesti suurin osa operoi Helsinki-Vantaan kautta. Vuonna 2019 Helsinki-Vantaan osuus kansainvälisten lentojen matkustajista oli peräti 94 prosenttia; kaikista lentoliikenteen matkustajista Helsinki-Vantaan osuus oli samana vuonna 84 prosenttia. Pääkaupungeissa kansainvälinen matkailukysyntä on myös merkittävää riippumatta kuukaudesta, toisin kuin Lapin kaltaisilla enemmän kausimatkailuun painottuvilla alueilla.
Majoitustilastojen ulkopuolelle kätkeytyy etenkin kotimaanmatkailua
Vaikka pandemian aikana majoituslaitosten käyttöasteet ovat olleet Helsingissä alhaisia, matkailu ei ole pysähtynyt täysin. Heinäkuussa 2020 Helsingissä rekisteröitiin 190 000 yöpymistä. Tämä oli selvästi enemmän kuin missään muussa kaupungissa Suomessa. Heinäkuussa 2021 yöpymisiä oli jo noin 350 000, mikä on tuplasti enemmän kuin Turussa tai Tampereella ja enemmän kuin Lapissa. Vuoden 2019 heinäkuussa yöpymisten määrä Helsingissä oli kuitenkin ollut yli puoli miljoonaa.
Helsingissä yöpyneistä suurin osa oli suomalaisia. Silti myös ulkomaalaisten yöpymisten määrä Helsingissä heinäkuussa 2021 oli liki kaksi kertaa suurempi kuin heinäkuussa 2020. Omassa kaupungissa matkailu eli ns. staycation-lomat ovat myös varmasti pandemian aikana jonkin verran lisääntyneet, mutta nämä eivät tietenkään pystyneet eivätkä pysty jatkossakaan korvaamaan kuin pieneltä osin muualla syntyvää matkailukysyntää.
Lisäksi on muistettava, että tilastoinnissa seurataan useimmiten juuri majoitustilastoa, joka kuvaa vain osaa kokonaisuudesta. Matkailua tapahtuu myös tilastojen ulkopuolella tai ainakin tilastojen rajamaastoissa.
Viime vuosina virallisiin tilastoihin rekisteröitymättöjen yöpymisten määrä on Helsingissä – ja toki muuallakin – kasvanut merkittävästi. Airbnb lienee tunnetuin tällaisia majoituksia välittävistä alustoista. Vuonna 2019 lyhytaikaisen vuokrauksen osuus kaikista matkailijoiden yöpymisistä Helsingissä oli 19 prosenttia ja vuonna 2020 pandemiasta huolimatta melkein saman verran (Eurostat). Huomattavaa lyhytaikaisen kysynnän tilastoissa on ulkomaisen kysynnän määrä. Esimerkiksi vuonna 2020, jolloin rekisteröidyistä yöpymisistä ylivoimaisesti suurin osa oli Helsingissä kotimaisia, tilanne oli lyhytaikaisen vuokraustoiminnan kohdalla päinvastainen.
Niin ikään ystävien ja tuttavien ja sukulaisten luona tapahtuva matkustaminen on osa matkailun kokonaisuutta, vaikka näitä yöpymisiä ei majoitustilastoista nähdäkään. Kaikista suomalaisten tekemistä yöpymisen sisältäneistä matkoista vuonna 2020 (yhteensä yli 25 miljoonaa matkaa) suurin osa oli kotimaanmatkoja, joilla yövyttiin nimenmaan ilmaismajoituksessa. Ilmaismajoitusta hyödyntävien matkojen osuus oli vuonna 2020 hieman suurempi kuin vuotta aiemmin, mutta ero ei ollut suuri. Sen sijaan kaikkien yöpymisen sisältäneiden matkojen määrä putosi vuonna 2020 noin kolmanneksella ja ulkomaanmatkojen määrä selvästi enemmän. (Tilastokeskus)
Vapaa-ajanmatkoista merkittävä osa suuntautui kesämökeille, joita Suomessa on puoli miljoonaa, ja toisaalta myös vuokramökkeihin, joita kumpiakaan ei majoitustilastoista löydy. Mökkimatkailu huomioiden matkailun kysyntä on mökkitiheillä alueilla majoitustilaston kuvaamaa tilannetta suurempi. Uudellamaalla sijaitsee joitakin Suomen mökkirikkaimpia kuntia kuten Lohja ja Raasepori, ja jopa Helsingin seudun kunnissa on yhteensä lähes 13 000 kesämökkiä, mikä on varsin huomattava määrä. Keskuskaupunki Helsinki on tilastoissa edustettuna muutamalla sadalla mökillä.
Vuokramökkitilastosta nähdään selvästi, että yöpymisten määrä vuokramökeillä kasvoi pandemian aikana molempina kesinä niin 2020 kuin 2021. Vuokramökkiyöpymisten määrä oli heinäkuussa 2019 noin 370 000, vuotta myöhemmin 480 000 ja viime heinäkuussa jo 550 000. Yöpymisten määriä alueittain ei näistä tilastoista löydy, mutta oletettavasti vuokramökkejä on samoilla seuduilla, missä kesämökkejäkin. Näin voi olettaa, että kohtalainen osuus mökkimatkoista suuntautui Uudellemaalle ja pieni osa myös Helsingin seudulle, vaikka tätä ei suoraan tilastoista nähdä.
Kuten todettua, vaikka matkailun kysyntä tilastojen valossa siis putosikin, matkailutoiminta ei pysähtynyt. Se kohdistui uusiin suuntiin ja kysynnän rakenteet osittain muuttuivat – luultavasti kuitenkin vain väliaikaisesti. Ulkomaiden sijaan matkustettiin kotimaassa ja entistä useammin majoituspaikaksi vuokrattiin mökki. Huomattava havainto on, että mökkimatkailu on suurelta osin paikallista; esimerkiksi Uudenmaan kymmenien tuhansien kesämökkien omistajista kolme neljästä asuu Uudellamaalla (TAK Oy). Mökkimatkailun aikaansaama lisäkulutus kohdistuukin melko suuressa määrin mökkeilijän kotimaakuntaan ja jopa kotikuntaan – matkaan liittyviä ostoksia saatetaan tehdä oman kaupungin tutuissa kaupoissa. Tätä kysyntää on kuitenkin vaikeaa mitata eikä se kohdistu samoihin paikkoihin, joissa esimerkiksi kansainvälinen matkailu kiihdyttää liiketoimintaa. Yhtä kaikki ilmiö on merkittävä osa matkailun laajaa talousvaikutusten matriisia.
Pandemian havaittuja vaikutuksia matkailutarjontaan Helsingissä
Kuten on havaittu, matkailun kysyntä muuttuu silmänräpäyksessä, mikäli toimintaympäristössä tapahtuu jokin yllättävä muutos. Tarjonnan muutokset ovat hitaampia. Hotelleja tai muita majoitusliikkeitä ei suljeta pienin perustein, vaan tilanteita seurataan. Jossakin vaiheessa yritykset ovat tietenkin pakotettuja tekemään muutoksia. Hotelliketjut saattavat laittaa osan toimipisteistään kiinni; pienet majoitusliikkeet voivat sulkea ovensa kokonaan kannattamattomana. Se, että liiketoimintaa yritetään kriisinkin keskellä pitää käynnissä, nähdään hyvin esimerkiksi verotilastoista. Majoitus- ja ravitsemusalalla tuloverot putosivat vuonna 2020 lähes puoleen edellisestä vuodesta, mutta yritysten lukumäärä väheni vain hieman.
Vuonna 2019 eli aikana ennen pandemiaa Helsingistä oli majoitustilastossa mukana 74 majoitusliikettä, joista suurin osa oli hotelleja. Huonekapasiteetti vaihteli jonkin verran kuukaudesta riippuen, mutta oli enimmillään elokuussa lähes 11 000 huonetta. Rekisteröimätön kapasiteetti oli Airdna:n tilastojen mukaan enimmillään kesällä 2019 noin 3 000 kohdetta, eli Airbnb-tyyppisten majoitusvaihtoehtojen osuus on noussut suhteellisen suureksi.
Vuonna 2020 majoitusliikkeiden määrä majoitustilastossa putosi selvästi. Kesällä 2020 tilastossa oli mukana alle puolet aiemmasta määrästä, mutta vuoden lopussa määrä oli jälleen yli 60. Tämä väliaikainen pudotus johtuu pääasiassa siitä, että hotelliketjut sulkivat osan toimipisteistään. Siksi muutos ei näy verotilastoissa. Niin ikään rekisteröimätön kapasiteetti kutistui noin puoleen entisestä. Airbnb:n ja vastaavien palveluntarjoajien osuus kapasiteetista oli pudonnut pandemiaa edeltävästä yli 20 prosentista noin kymmeneen prosenttiin.
Vuoden 2021 aikana rekisteröityjen majoitusliikkeiden tarjonta palasi lähes pandemiaa edeltävälle tasolle. Tämä tilanne tulee Helsingissä muuttumaan, sillä tarjonta kasvaa entisestään uusien hotelliavausten myötä aivan lähivuosina. Airbnb:n ja vastaavien tilannetta on vaikea arvioida; niiden tarjonta kuitenkin lisääntynee matkailukysynnän kasvun myötä.
Uuden kriisin varjossa – mitä on odotettavissa?
Vuosi 2021 oli kasvavan kysynnän aikaa. Tällöin kysynnän kasvu kohdistui edelleen pääasiassa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, vaikka toki yöpymisten määrä lisääntyi myös Helsingissä. Joka tapauksessa suomalaiset matkustivat edelleen kotimaassa, ja ulkomainen kysyntä pysyi alhaalla.
Vuosi 2022 on alkanut samalla tavalla. Kevään kynnyksellä kysyntä on Helsingissä ja myös muualla pääkaupunkiseudulla silti selvemmin nousussa. Helsingin ja samalla pääkaupunkiseudun matkailu on tosin palautunut hitaammin kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaiden pääkaupungeissa, mutta suunta on hiljaisemmasta vauhdista huolimatta sama. Tahdin hitaus Helsingissä johtui jo alkuvuonna lähinnä Aasian ja Venäjän kysynnän käynnistymisvaikeuksista, joskin erilaiset rajoitukset myös Suomen päässä vaikuttivat kysyntään.
Venäjän sota Ukrainassa muuttanee asetelmaa merkittävästi, ja esimerkiksi Kiinan tilanteeseen liittyy vielä paljon epävarmuuksia. Myös muualla Aasiassa matkailun käynnistyminen on viivästynyt. Kansainvälisissä trendeissä on viitteitä siitä, että kysyntä Yhdysvalloista kasvaa vielä kevään aikana – tästä kertoo muun muassa Islantiin kohdistuvan kysynnän nopea kasvu.
Lentomäärät Helsinki-Vantaalla lähestyvät pandemiaa edeltävää aikaa, ja myös lentomatkustajien määrä kasvaa. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Lentoja oli tammikuussa 2022 Eurocontrolin tilastojen mukaan Helsinki-Vantaalla 38 prosenttia vähemmän kuin vuoden 2020 tammikuussa. Lentomatkustajia oli 62 prosenttia vähemmän. Omikron-virusmuunnos hidasti kasvuvauhtia, kuten muissakin Pohjoismaiden pääkaupungeissa. Lentojen ja lentomatkustajien määrien kasvun epäsuhta kertoo siitä, että lentoliikenteessä, kuten tällä hetkellä matkailussa ylipäätään, mennään nyt tarjonta edellä. Lentomatkustajien määrät lähentyvät pandemiaa edeltäviä aikoja hitaammin kuin lentojen määrät. Kärjistäen nyt lennetään joko pienemmillä tai tyhjemmillä koneilla.
Niin ikään hotelleissa on tilaa. Kaikki on siis periaatteessa valmista, ja matkailumarkkinoilla odotetaan kysynnän kasvua. Rajoituksia on tätä kirjoitettaessa vielä jonkin verran, mutta kun ne poistuvat, kysyntä palannee entiselleen, jos ihmisten toiveet ja uskallus matkustaa ovat pysyneet muuttumattomina. Toki toimintaympäristö on siis myös Ukrainassa käytävän sodan myötä muuttunut, ja tämän vaikutuksia matkailuun emme vielä tiedä. Lentoliikenne Venäjän yli on tätä kirjoitettaessa katkolla, mikä on isku Helsinki-Vantaan lentoasemalle, jolle sijainti Aasian ja läntisen maailman välillä on ollut merkittävä kilpailuetu. Entä vaikuttaako Venäjän epävakaus laajemminkin naapurimaa Suomen houkuttelevuuteen matkailukohteena?
On oletettavaa, että lähivuosina työperäisen matkustamisen määrä tulee olemaan joka tapauksessa pienempi kuin ennen pandemiaa. Tämä on tietenkin osittain etätöiden yleistymisen ansiota – tai syytä, näkökulmasta riippuen.
Ihmisten halu matkustaa on kuitenkin eri asia. Oletettavasti mitään perustavanlaatuisia muutoksia ei ole sen osalta tapahtunut. Luultavasti koronarajoitusten poistuttua kysyntä kasvaa ainakin hetkellisesti: patoutunut kysyntä halutaan purkaa johonkin. Tätähän kotimaanmatkailun kasvu myös osaltaan on kuvannut, ja samasta asiasta kertoo lentomatkailun selvä lisääntyminen. Monet suomalaiset matkustavat varmasti ulkomaille heti, kun se on vaivattomasti mahdollista. Myös ulkomailta matkustettaneen Suomeen, koska kysyntä realisoituu kaikkialla. Isossa kuvassa matkailu ei ole nollasummapeliä, kunhan koronaan liittyvistä kysynnän dramaattisista muutoksista on toivuttu. Se voi ja tulee lisääntymään kaikkialla, jossain toki enemmän kuin muualla.
Matkailututkijat ovat pohtineet jonkin verran sitä, milloin voimme alkaa puhua pandemian jälkeisestä ajasta – jos koskaan. Yleisesti ajatellaan, että vaikka pandemia väistyisi, sen juurisyy eli virus jatkaa elämäänsä ja vaikuttaa jollakin tavalla ihmisten elämään ja matkailuun vielä kauan. Tietenkin matkailututkijana olisi houkuttelevaa vetää aikasarjoihin viiva johonkin kohtaan samaan tapaan kuin maaliskuun 2020 kohdalle taannoin vedettiin. Siinä vaiheessa, kun rajoitukset eivät enää estä matkailutoimintaa, tämä raja voitaneen asettaa. Kynnyskohdassa matkailun kysynnän muutoksia tulee alkaa tarkastella laajemmin, vaikka kynnys ei käytännössä jyrkkä olisikaan. Tilastot kertovat, missä mennään, mutta ne eivät kerro, miksi jotain tapahtuu.
Tämä aika alkaa olla nyt käsillä. Koronalukujen vaikutus kysyntään vähenee, ja muiden matkailuun normaalistikin vaikuttavien tekijöiden vaikutukset korostuvat. Vähitellen etenemme kohti alussa esitettyä peruskaavaa. Kysyntä kohdistuu sinne, minne ihmiset haluavat mennä. Työmatkailu – jos se ainakin jossain määrin palautuu – kohdistuu sinne, missä kokouksia ja konferensseja pidetään. Pääkaupunkien ja muiden suurten kaupunkiseutujen rooli korostuu jälleen. Jos näissä perustavaa laatua olevissa asioissa tapahtuu muutoksia, olemme uuden äärellä. Vapaa-ajanmatkailussa tällaiset merkittävät muutokset vaikuttivat vielä tovi sitten hyvin epätodennäköisiltä, mutta uudet mustat pilvet ovat nousseet itäiseen horisonttiin.
Pekka Mustonen toimii johtavana asiantuntijana Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitietoyksikössä.
Tilastolähteet:
Airdna. Short-term rental analytics. Tietolähde: Visitory: https://visitory.io/fi/(Link leads to external service)
Eurocontrol: https://ansperformance.eu/data/(Link leads to external service)
Eurostat: Short-stay accommodation offered via online collaborative economy platforms. https://ec.europa.eu/eurostat/web/experimental-statistics/collaborative-...(Link leads to external service)
Finavia, lentoliikenteen tilastot. https://www.finavia.fi/fi/tietoa-finaviasta/tietoa-lentoliikenteesta/lii...(Link leads to external service)
Tilastokeskus: Kokeelliset tilastot, vuokramökkitilasto. https://www.stat.fi/tup/kokeelliset-tilastot/vuokramokkitilasto/index.html(Link leads to external service)
Verohallinnon tilastotietokanta: https://vero2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/Vero/(Link leads to external service)
Suomen virallinen tilasto (SVT):
- Majoitustilasto [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-6309. Helsinki: Tilastokeskus. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/matk/index.html(Link leads to external service). Käytetty tietokanta: Visit Finland, Tilastotietokanta Rudolf. http://visitfinland.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/VisitFinland/(Link leads to external service)
- Rakennukset ja kesämökit [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-677X. Helsinki: Tilastokeskus. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/rakke//(Link leads to external service)
- Suomalaisten matkailu [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-8837. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 18.2.2022]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/smat/(Link leads to external service)