Pääkaupunkiseudun asukkaiden elinoloista saadaan paljon tietoa erilaisista rekistereistä. Monet hyvinvoinnin ja terveyden kannalta olennaiset tekijät ovat kuitenkin sellaisia, joista rekisteritietoa ei kerry. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen joka tapauksessa on kunnan tehtävä, ja hyvinvointi- ja terveysnäkökohdat täytyy huomioida kaikissa kunnan toiminnoissa, kaikilla toimialoilla. Kyse on siis tietoon perustuvasta ja suunnitelmallisesta vaikuttamisesta hyvinvointiin ja sen osatekijöihin.
Tämän tehtävän toteuttaminen edellyttää riittävää tietopohjaa kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden tilasta. Tästä syystä pääkaupunkiseudun kunnat päättivät toteuttaa yhdessä kyselytutkimuksen, jossa kerättiin tietoa väestön elinoloista, elämänlaadusta, osallisuudesta, terveydentilasta, toimintakyvystä ja elintavoista. Tutkimusaineiston avulla voidaan tarkastella paitsi väestön hyvinvoinnin ja terveyden tilaa ja siinä tapahtuneita muutoksia, myös sitä, minkälaiset tekijät ylipäätään vaikuttavat väestön hyvinvointiin ja terveyteen. Julkaisu, jossa raportoidaan Pääkaupunkiseudun hyvinvointikyselyn keskeisimmät tulokset, on syntynyt neljän kaupungin välisenä yhteistyönä (Ahlgren-Leinvuo ym. 2022).
Pääosa väestöstä voi hyvin – mielen hyvinvoinnissa kuitenkin haasteita ja elintavoissa osin parannettavaa
Pääkaupunkiseudun asukkaista useampi kokee terveydentilansa hyväksi kuin kaikista suomalaisista. Myös pitkäaikaisia toimintarajoituksia terveysongelmien vuoksi esiintyy harvemmin, ja kaksi kolmesta alle 65-vuotiaasta arvioi työkykynsä erinomaiseksi tai hyväksi. Kolme viidestä pääkaupunkiseudun asukkaasta myös kokee elämänlaatunsa keskimäärin hyväksi.
Mielen hyvinvoinnin haasteet ovat kuitenkin yleisiä etenkin nuorissa ikäryhmissä. Puolet pääkaupunkiseudun asukkaista kokee lisäksi koronaepidemian lisänneen uupumuksen tunnetta. Ja vaikka pääosa väestöstä voi hyvin, myös terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi kokevien osuus on kasvanut. Tämä liittynee ainakin osin koronaepidemiaan, jonka vaikutukset pääkaupunkiseudun asukkaiden hyvinvointiin ovat olleet moninaisia.
Osalle asukkaista kasautuu sosiaalista osattomuutta ja yksinäisyyttä. Hyvin harva osattomuutta kokeva vastaaja kokee myöskään elämänlaatuansa hyväksi tai osallistuu aktiivisesti jonkin yhteisön toimintaan, ja lähes puolet heistä kokee itsensä yksinäiseksi. Vaikka suhteellisen harva pääkaupunkiseudun asukkaista tuntee itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti, niin taloudellisten vaikeuksien kokeminen, masennus, huono koettu terveys ja vakava toiminnanrajoite lisäävät yksinäisyyden kokemisen riskin moninkertaiseksi.
Ainoastaan joka kolmas pääkaupunkiseudun asukas liikkuu terveyden kannalta riittävästi ja käyttää kasviksia ja hedelmiä suositusten mukaisesti. Kaksi viidestä arvioi päivittäisen liikunnan vähentyneen koronaepidemian aikana, yksi viidestä puolestaan arvioi päivittäisen liikunnan lisääntyneen tänä aikana. Pääkaupunkiseudun asukkaista suurempi osa on vähentänyt alkoholinkäyttöään korona-aikana kuin lisännyt sitä. Alkoholin liikakäyttö on yleisintä 65–79-vuotiaiden ikäryhmässä.
Kolme neljästä pääkaupunkiseutulaisesta kokee menojen kattamisen tuloilla vähintään melko helpoksi. Työttömyys ja työkyvyttömyyseläkkeellä tai kuntoutustuella oleminen kuitenkin lisäävät toimeentulovaikeuksia. Joidenkin kohdalla toimeentulovaikeudet johtavat tilanteisiin, joissa on pakko rahan puutteen vuoksi jättää ostamatta lääkkeitä tai käymättä lääkärissä. Terveysongelmia kokeneiden joukossa heidän osuutensa on keskimääräistä suurempi.
Kaupunkien välillä on hyvinvointi- ja terveyseroja
Hyvinvoinnissa ja terveydentilassa on jonkin verran eroja pääkaupunkiseudun kaupunkien välillä. Osan eroista selittävät kuntien ikärakenteiden erot, ja tutkimustuloksissamme esitetäänkin pitkälti joko ikäryhmittäisiä tai ikävakioituja lukuja. Monen indikaattorin kohdalla Kauniaisissa voidaan selvästi muita kaupunkeja paremmin, mutta erot muiden kaupunkien välillä riippuvat tarkasteltavasta indikaattorista.
Vaikka hyväosaisuus keskittyy pääkaupunkiseudulle, myös huono-osaisuus on yleistä ja sosioekonomisten ryhmien väliset hyvinvointi- ja terveyserot suuria. Pääkaupunkiseudulla esimerkiksi korkeasti koulutetut voivat muita koulutusryhmiä paremmin monen indikaattorin mukaan. Koulutustaso on yhteydessä esimerkiksi itsearvioituun terveydentilaan, ja osallisuuden kokemus on sitä parempi, mitä korkeampi vastaajan koulutustaso on. Taloudellisten vaikeuksien kokeminen puolestaan on vakavan toimintarajoitteen riskitekijä. Mielen hyvinvointia kuvaavat indikaattorit ja yksinäisyyden kokeminen taas ovat voimakkaasti yhteydessä työmarkkina-asemaan. Esimerkiksi työttömät kokevat työssäkäyviä useammin niin masennusta kuin ahdistuneisuutta, ja työkyvyttömyys- tai osa-aikaeläkkeellä olevat, kuntoutustuen saajat, työttömät ja lomautetut kokevat paljon useammin olevansa yksinäisiä kokopäivätyössä oleviin verrattuna.
Pääkaupunkiseudun asukkailla on huomattavia koulutusryhmittäisiä eroja myös elintavoissa. Korkea-asteen koulutuksen saaneet käyttävät muita koulutusryhmiä harvemmin alkoholia liikaa tai juovat humalahakuisesti. Koulutusryhmien väliset erot tupakkatuotteiden ja nikotiinipitoisten sähkösavukkeiden käytössä ovat todella suuret, ja eroja on myös kannabiksen käytössä. Päivittäistupakointi on kokonaisuudessaan vähentynyt, mutta tupakoinnin erittäin suuret koulutusryhmittäiset erot eivät ole kaventuneet. Koulutustaso on niin ikään selvästi yhteydessä liikkumisen määrään sekä kasvisten ja hedelmien käyttöön.
Huomio sellaisten hyvinvoinnin ja terveyden erojen tunnistamiseen, joiden syihin voidaan vaikuttaa
Kokonaisuutena tutkimus antaa näkymän pääkaupunkiseudun kaupunkien asukkaiden koettuun terveyteen ja hyvinvointiin. Se pyrkii osaltaan vastaamaan kysymykseen siitä, millainen on pääkaupunkiseudun asukkaiden hyvinvoinnin tila 2020-luvun alussa. Kaupunkinäkökulmasta erityisesti sellaisten hyvinvoinnin ja terveyden erojen tunnistaminen, joiden syihin voidaan vaikuttaa joko muokkaamalla käyttäytymisen edellytyksiä, olosuhteita tai eroihin johtavia mekanismeja, olisi yhteiskuntapoliittisesti tärkeää.
Vaikka väestön hyvinvointi ja terveydentila ovat yleisesti parantuneet pitkällä aikavälillä, ei kehitys ole ollut yhtä suotuisaa kaikissa väestöryhmissä. Lisäksi koronaepidemian aikana väestöryhmien väliset hyvinvoinnin ja terveyden erot ovat todennäköisesti syventyneet vielä entisestään. Niinpä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä kannattaa kiinnittää huomiota sekä heikoimmassa asemassa oleviin että niihin suuriin väestöryhmiin, joissa terveysongelmia on eniten. Yhtenä keskeisenä tavoitteena tuleekin olla väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen.
Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen toteuttivat keväällä 2021 asukkaiden elinoloja, terveyttä ja hyvinvointia kartoittavan kyselytutkimuksen. Tutkimukseen valittiin väestörekisterijärjestelmästä satunnaisesti noin 25 000 pääkaupunkiseudun 20 vuotta täyttänyttä asukasta. Vastauksia kertyi lähes 12 000 ja kyselyn vastausprosentti oli 47.
Teksti: Netta Mäki & Hanna Ahlgren-Leinvuo
Julkaisut:
Hanna Ahlgren-Leinvuo, Jenni Erjansola, Minna Joensuu, Netta Mäki, Minna Mänty ja Ari-Pekka Sihvonen (2022). Pääkaupunkiseudun asukkaiden hyvinvointi ja terveys. Pääkaupunkiseudun hyvinvointikyselyn 2021 tuloksia. Tutkimuksia 2022:1. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/22_04_12_Tutkimuksia_1...
Pääkaupunkiseudun hyvinvointikysely. Tulosraportti. https://pkskysely.kaupunkitieto.fi/(Link leads to external service)