Johdanto
Rahapelaaminen on hyvin yleistä. Vuonna 2019 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toteuttaman Suomalaisten rahapelaaminen -väestötutkimuksen mukaan 15–74-vuotiaista suomalaismiehistä 82 prosenttia ja -naisista 75 prosenttia oli pelannut vähintään yhtä rahapelityyppiä 12 viime kuukauden aikana. Eniten pelasivat 25–44-vuotiaat, työssäkäyvät ja parempituloiset. (Salonen ym. 2020.)
Suurin osa ihmisistä pelaa kohtuudella, mutta joidenkin rahapelaamiseen sisältyy riskejä tai pelitapa aiheuttaa haittoja, jolloin pelaamisella on vaikutuksia esimerkiksi ihmissuhteisiin tai talouteen. Edellä mainitun tutkimuksen mukaan kolmella prosentilla vastaajista oli ollut varsinainen rahapeliongelma edeltävien 12 kuukauden aikana, eli heillä oli riippuvuuteen liittyviä käyttäytymisen oireita sekä peliongelman psyykkisiä, sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia. Heidän lisäkseen riskitasolla oli pelannut noin joka kymmenes vastaaja. Riskitason rahapelaaminen tarkoittaa pelaamista, joka aiheuttaa yksittäisiä haittoja ja joka usein edeltää peliongelman kehittymistä. (Emt.)
Helsinkiläisten rahapelaamisesta ja etenkin rahapelaamisen ongelmalliseksi kokemisesta tiedetään melko vähän. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2018 keräämä FinSote-aineisto sisälsi helsinkiläisten osalta kysymyksen rahapelaamisesta ja sen kokemisesta ongelmalliseksi. Rahapelejä pelasi tutkimuksen mukaan 76 prosenttia 20 vuotta täyttäneistä helsinkiläisistä miehistä ja 67 prosenttia naisista. Vain neljäsosa miehistä ja kolmasosa naisista ei siis harrastanut rahapelaamista. Rahapelaamisen yleisyys Helsingissä vaikuttaa kuitenkin pidemmällä ajanjaksolla vähentyneen, sillä FinSote-kyselyä vastaavan Alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen mukaan ajanjaksolla 2013–2015 helsinkiläisistä miehistä peräti 86 prosenttia ja naisista 80 prosenttia pelasi rahapelejä.
Tässä artikkelissa tarkastellaan tuoreemman, vuoden 2021 keväällä kerätyn väestökyselyn pohjalta helsinkiläisten ja osin koko pääkaupunkiseudun asukkaiden rahapelaamista sekä etenkin ongelmalliseksi koettua pelaamista ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Rahapelaamisesta kysyttiin edeltävien 12 kuukauden osalta. Koska kysely ajoittui korona-aikaan, jolloin Veikkauksen hajasijoitetut rahapeliautomaatit ja pelisalit olivat osin suljettuina, ei saatuja tuloksia suoraan voida verrata aiempiin osuuksiin. Artikkelin keskeisin fokus onkin ongelmalliseen rahapelaamiseen yhteydessä olevissa taustatekijöissä.
Aineisto kuvaa tilannetta korona-aikana keväällä 2021
Pääkaupunkiseudun hyvinvointikysely on Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten keväällä 2021 toteuttama asukkaiden elinoloja, terveyttä ja hyvinvointia kartoittava kyselytutkimus. Tutkimukseen valittiin väestörekisterijärjestelmästä satunnaisesti 25 000 pääkaupunkiseudun 20 vuotta täyttänyttä asukasta.
Vastauksia kertyi lähes 12 000, joista 4 800 oli Helsingistä, 3 300 Espoosta, 2 600 Vantaalta ja 1 100 Kauniaisista. Kyselyn vastausprosentti oli 47. Vastauskatoa on korjattu painokertoimen avulla. Kaupunkien välisissä vertailuissa niiden ikärakenteen erojen mahdollinen vaikutus on huomioitu. Ikävakioinnin vakioväestönä käytettiin Eurostatin vakioväestöä (Eurostat 2013). Tuloksille esitetään myös 95 prosentin luottamusvälit. Tässä artikkelissa käytetyt muuttujat ja niiden jakaumat pääkaupunkiseudulla on kuvattu laajasti tulosraportissa, joka on julkaistu hankkeen kotisivulla(Link leads to external service).
Tässä artikkelissa esitetään aluksi ikävakioituja jakaumia ja ristiintaulukoita. Lisäksi tarkastellaan sosiodemografisten ja sosioekonomisten tekijöiden ja kiinnostuksen kohteena olevien rahapelaamista kuvaavien indikaattoreiden välistä yhteyttä logistisella regressiomallilla, ja tulokset esitetään ristitulosuhteina eli niin sanottuina odds ratioina. Malleissa merkitään aina luvulla 1,00 tietyn muuttujan – vaikkapa koulutustason – vertailuluokan todennäköisyys kiinnostuksen kohteena olevan tekijän – esimerkiksi rahapelaamisen yleisyyden – suhteen. Muiden muuttujan luokkien rahapelaaminen lasketaan suhteessa tähän vertailuryhmään. Kaikki analyysit tehtiin SAS EG 8.1-ohjelman koodipohjalla.
Rahapelaaminen on ollut yleistä korona-aikanakin
Keväällä 2021 pääkaupunkiseudulla asuvista 20 vuotta täyttäneistä miehistä lähes 55 prosenttia ilmoitti pelaavansa rahapelejä. Naisilla vastaava osuus on 38 prosenttia. Vaikka osuudet ovat selvästi pienemmät kuin ennen korona-aikaa kerätyssä aineistossa, on rahapelaaminen ollut myös korona-aikana hyvin yleistä. Helsinkiläisten osuudet ovat samaa luokkaa pääkaupunkiseudun tulosten kanssa, eli miehistä 53 prosenttia ja naisista 37 prosenttia pelaa rahapelejä. (Kuvio 1.)
Rahapelaamisen yleisyys vaihtelee ikäryhmittäin. Helsingissä eniten pelataan 40–64-vuotiaiden ja 65–79-vuotiaiden ikäryhmissä, ja vähiten pelaavat 80 vuotta täyttäneet (Kuvio 2). Rahapelaamisessa on eroja myös koulutusryhmittäin. Korkeasti koulutetut helsinkiläiset pelaavat selvästi vähiten ja heillä osuus jää alle 40 prosenttiin, kun muissa koulutusryhmissä rahapelaavien osuus on vähintään puolet (Kuvio 3).
Rahapelaaminen on vähentynyt korona-aikana, mutta rahapelaamisen kokeminen ongelmalliseksi on yleistynyt
Miehistä siis naisia huomattavasti suurempi osa pelaa rahapelejä, mutta heistä myös suurempi osa kokee pelaamisestaan koituvan ongelmia: pääkaupunkiseudulla näin kokee miehistä 12 prosenttia, kun naisilla vastaava osuus on 6 prosenttia. Helsingissä osuudet ovat samat (Kuvio 4). Sen sijaan Vantaalla rahapeliongelmia kokee peräti 15 prosenttia miehistä ja 8 prosenttia naisistakin. Pienin sekä rahapelejä pelaavien osuus että rahapelaamisesta ongelmia kokevien osuus on Kauniaisissa.
Sen lisäksi, että katsotaan rahapelaamisensa ongelmalliseksi kokevien osuutta koko väestössä, kannattaa ilmiötä tarkastella myös niiden kohdalla, jotka ylipäätään pelaavat rahapelejä. Niistä helsinkiläismiehistä, jotka pelaavat rahapelejä, 24 prosenttia kokee pelaamisensa ongelmalliseksi ja helsinkiläisnaisilla vastaava osuus on 15 prosenttia. Kuviossa 5 näytetään osuudet sukupuolittain ja ikäryhmittäin. Kun otetaan huomioon luottamusvälit, niin rahapelaamisen ongelmallisuus ei juurikaan vaihtele ikäryhmittäin. Vaikka 80 vuotta täyttäneissä on hieman vähemmän niitä, jotka kokevat rahapelaamisensa ongelmalliseksi, niin tämä johtuu siitä, että rahapelaaminen on hieman harvinaisempaa tässä ikäryhmässä. Kun katsotaan osuutta vain niistä, jotka ylipäätään pelaavat rahapelejä, nähdään, että myös 80 vuotta täyttäneistä huomattava osa kokee pelaamisensa ongelmalliseksi.
Samaan aikaan, kun rahapelaamisen yleisyys on pienentynyt korona-aikana, rahapelaamisen kokeminen ongelmalliseksi on yleistynyt selvästi (Kuvio 6). Korona-aikana rahapelaamisen ovatkin luultavimmin lopettaneet ne pelaajat, joilla pelaaminen aiheuttaa vain harvoin ongelmia. Korona-aikana niistä miehistä, jotka ylipäätään ovat pelanneet, peräti joka neljäs on kokenut rahapelaamisensa ongelmalliseksi. Naisillakin osuus on 15 prosenttia.
Rahapelaaminen yleisintä niillä matalasti koulutetuilla, joiden tulotaso on korkea
Seuraavaksi tarkastellaan rahapelaamisen ja ongelmallisen rahapelaamisen taustatekijöitä sekä ongelmallisen pelaamisen yhteyttä mielen hyvinvointiin. Ongelmallista pelaamista katsotaan seuraavassa niiden osalta, jotka ylipäätään pelaavat rahapelejä. Koska yhteydet näiden tekijöiden välillä ovat helsinkiläisillä samanlaiset kuin kaikilla pääkaupunkiseudun asukkailla, tehdään analyysit satunnaisuuden vähentämiseksi koko aineistolla eli mukana ovat kaikkien pääkaupunkiseudun kaupunkien asukkaat.
Taulukossa 1 esitetään sosioekonomisten ja sosiodemografisten tekijöiden (koulutustaso, työmarkkina-asema, tulotaso ja taloudelliset vaikeudet sekä siviilisääty) yhteys rahapelaamisen todennäköisyyteen. Mallissa 1 on vakioitu ikä ja sukupuoli eli muuttujien luokkien väliset erot näissä tekijöissä eivät siis vaikuta tarkasteltavaan yhteyteen. Mallissa 2 on lisäksi vakioitu kaikki muut taulukossa esitetyt tekijät.
Koulutustaso on voimakkaasti yhteydessä rahapelaamisen todennäköisyyteen. Kun kaikkien tarkasteltujen tekijöiden yhteys on otettu huomioon (Malli 2), perusasteen koulutuksen suorittaneet pelaavat rahapelejä 1,6 kertaa ja keskiasteen tutkinnon suorittaneet 1,4 kertaa todennäköisemmin kuin korkea-asteen tutkinnon suorittaneet. Se, että yhteys on vielä voimakkaampi, kun kaikkien muidenkin tekijöiden yhteys on huomioitu, johtuu tarkemman analyysin mukaan työmarkkina-asemasta ja tuloista. Etenkin matalasti koulutetuista nimittäin rahapelejä pelaavat erityisen paljon ne, jotka joko ovat työssä tai joiden tulotaso on korkea. Perusasteen koulutuksen saaneista hyvätuloisista 64 prosenttia pelaa, kun osuus kaikilla matalasti koulutetuilla on 51 prosenttia. Sen sijaan korkeasti koulutetuilla rahapelaamisen yleisyys ei riipu esimerkiksi tulotasosta (osuus noin 43 prosenttia kaikissa tuloryhmissä).
Myös useimmat muut tarkastellut tekijät ovat yhteydessä rahapelaamiseen, ja muiden tekijöiden vakioiminen (Malli 2) vaikutti tähän yhteyteen vain vähän. Työssä käyvät pelaavat rahapelejä selvästi enemmän kuin eläkkeellä olevat, työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoutustukea saavat, työttömät tai lomautetut tai muut, kuten opiskelijat ja perhevapaalla olevat. Myös suuremmat kotitalouden tulot ovat yhteydessä rahapelaamisen todennäköisyyteen.
Vaikka parempituloiset pelaavat rahapelejä pienituloisia todennäköisemmin, niin kokemus taloudellisista haasteista on käänteisessä yhteydessä rahapelaamiseen: ne pääkaupunkiseudun asukkaat, jotka kokevat, että heidän on vaikea kattaa menonsa saaduilla tuloilla, pelaavat todennäköisemmin kuin ne, joilla taloudellisia haasteita ei ole. Niin ikään ne, jotka ovat joutuneet tinkimään ruuasta, lääkkeistä tai lääkärikäynneistä rahanpuutteen vuoksi, pelaavat todennäköisemmin kuin ne, joilla näitä kokemuksia ei ole.
Kun ikä- ja sukupuolirakenteen ero on huomioitu, on siviilisääty yhteydessä rahapelaamiseen. Lesket ja naimattomat pelaavat rahapelejä epätodennäköisemmin kuin parisuhteessa olevat, ja tämä yhteys säilyy myös muiden tekijöiden vakioimisen jälkeen.
Rahapelaamisen kokeminen ongelmaksi vaihtelee taustatekijöiden mukaan
Taulukossa 2 tarkastellaan rahapelaamisen ongelmalliseksi kokemisen todennäköisyyttä samojen taustamuuttujien osalta kuin edellä rahapelaamisen todennäköisyyden kohdalla. Mukana näissä malleissa ovat vain ne henkilöt, jotka ylipäätään pelaavat rahapelejä. Näin nähdään, mitkä tekijät lisäävät nimenomaan rahapeliongelmien todennäköisyyttä.
Alhainen koulutustaso siis lisää rahapelaamisen todennäköisyyttä, kuten edellä nähtiin, mutta on selvästi yhteydessä myös rahapeliongelmiin. Perusasteen koulutuksen suorittaneiden todennäköisyys kokea peliongelmia on lähes kaksinkertainen korkea-asteen tutkinnon suorittaneisiin verrattuna.
Työkyvyttömyyseläkkeellä olevat ja kuntoutustuen saajat kokevat peliongelmia huomattavasti todennäköisemmin kuin työssäkäyvät, kun tarkastellaan mallia, jossa vain iän ja sukupuolen vaikutus on otettu huomioon. Kun myös muiden sosioekonomisten tekijöiden yhteys otetaan huomioon, katoaa ryhmien välinen ero. Tarkempi analyysi osoitti, että tämä johtuu etenkin erilaisesta koulutustasosta työmarkkina-aseman ryhmissä, sillä työkyvyttömyyseläkkeellä olevat ja kuntoutustuen saajat ovat keskimäärin matalammin koulutettuja. Kun koulutustaso on selkeästi yhteydessä rahapeliongelmiin, niin se siis selittää työmarkkina-aseman yhteyttä peliongelmiin. Vastaavasti työmarkkina-asemaltaan muu-ryhmään luokitellut eli esimerkiksi opiskelijat ja perhevapaalla olevat kokevat peliongelmia työssäkäyviä harvemmin.
Kotitalouden tulot eivät ole yhteydessä peliongelmien kokemiseen. Sen sijaan taloudelliset vaikeudet nostavat rahapeliongelmien kokemisen todennäköisyyttä. Kokemus siitä, että menojen kattaminen tuloilla on hankalaa, on yhteydessä rahapeliongelmiin, mutta yhteys selittyy suureilta osin, kun otetaan huomioon koulutustaso sekä se, onko vastaaja joutunut tinkimään ruuasta, lääkkeistä tai lääkärikäynneistä rahan puutteen vuoksi. Sen sijaan ruuasta, lääkkeistä tai lääkärikäynneistä tinkiminen rahan puutteen vuoksi on muiden tekijöiden vakioinnin jälkeenkin voimakkaasti yhteydessä rahapeliongelmiin: näistä tinkineillä on lähes kaksinkertainen todennäköisyys kokea rahapeliongelmia verrattuna niihin, joilla näitä kokemuksia ei ole.
Siviilisääty ei ole yhteydessä rahapeliongelmien kokemisen todennäköisyyteen.
Taulukossa 3 puolestaan tarkastellaan mielen hyvinvointia ja terveyskäyttäytymistä kuvaavien tekijöiden yhteyttä rahapeliongelmiin. Edellisen analyysin tapaan mukana malleissa ovat vain ne, jotka ylipäätään rahapelejä pelaavat. Masennus, ahdistuneisuushäiriö tai itsetuhoiset ajatukset eivät ole yhteydessä rahapeliongelmiin. Sen sijaan psyykkinen kuormittuneisuus on niihin yhteydessä silloin, kun vain ikä ja sukupuoli on vakioitu (Malli 1). Tämän yhteys kuitenkin selittyi muilla tarkastelluilla muuttujilla – etenkin elämänlaadulla ja onnellisuudella.
Hyvä elämänlaatu ja onnellisuus ovat yhteydessä vähäisempään todennäköisyyteen kokea rahapelinongelmia. Tekijät mittaavat kuitenkin osin samaa asiaa, ja näistä hyvän elämänlaadun yhteys selittyikin pääsääntöisesti onnellisuuden kokemisella. Onnellisuus sen sijaan on yhteydessä rahapeliongelmiin vielä kaikkien muiden muuttujien vakioinnin jälkeen, ja niillä, jotka eivät tunne itseään onnelliseksi, on 1,3-kertainen todennäköisyys kokea rahapeliongelmia.
Terveyskäyttäytymistä kuvaavista muuttujista alkoholin liikakäyttö ja päivittäistupakointi ovat yhteydessä rahapeliongelmiin kaikkien muiden muuttujien vakioimisen jälkeen. Alkoholia liikaa käyttävillä on lähes 1,3-kertainen todennäköisyys kokea rahapeliongelmia, ja päivittäin tupakoivilla todennäköisyys on lähes 60 prosenttia suurempi kuin niillä, jotka eivät tupakoi. Humalahakuinen juominen ei ole tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä rahapeliongelmiin, ja kannabiksen päivittäisen tai satunnaisen käytön yhteys selittyi muilla tekijöillä.
Lopuksi
Tässä artikkelissa tarkasteltiin helsinkiläisten ja muiden pääkaupunkiseudun kaupunkien asukkaiden rahapelaamisen yleisyyttä sekä rahapeliongelmien kokemista eri taustatekijöiden mukaan. Vaikka rahapelaaminen on vähentynyt korona-aikana, kun osa rahapelipaikoista on ollut suljettuna, on rahapelaaminen ollut edelleen yleistä. Rahapelihaitat koskettavatkin suoraan tai välillisesti satoja tuhansia suomalaisia (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016), ja vastaavasti kymmeniä tuhansia pääkaupunkiseudun asukkaita. Haittoihin on mahdollista vaikuttaa vastuullisella rahapelipolitiikalla, muilla ehkäisevän työn keinoilla sekä riittävillä tuki- ja hoitopalveluilla.
Rahapelaamisen kokeminen ongelmalliseksi on yleistynyt selvästi samaan aikaan, kun pelaamisen yleisyys on pienentynyt. Korona-aikana rahapelaamisen ovatkin luultavimmin lopettaneet ne pelaajat, joilla pelaaminen aiheuttaa vain harvoin ongelmia, ja esimerkiksi peliriippuvaiset todennäköisemmin ovat jatkaneet pelaamista. Vaikuttakin siltä, että koronaepidemia on polarisoinut suomalaisten rahapelikäyttäytymistä entisestään. Osa on vähentänyt rahapelaamista korona-aikana, mutta osalla rahapelihaitat ja -ongelmat ovat alkaneet syventyä, kun aikaa on ollut enemmän esimerkiksi työttömyyden, lomautusten ja erilaisten rajoitusten vuoksi (Ehyt ry 2021). Polarisaatiokehitys on samankaltainen kuin alkoholinkäytön muutos korona-aikana (Mäki 2020).
Korkeasti koulutetut pelaavat selvästi vähiten ja heillä osuus jää alle 40 prosenttiin, kun muissa koulutusryhmissä rahapelaavien osuus on vähintään puolet. Tämä koulutuksen mukainen ero näkyy itse asiassa jo nuorilla, sillä ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevat pelaavat lukiolaisia enemmän (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021). Korkeasti koulutetuilla rahapelaamisen yleisyys ei myöskään ole yhteydessä tulotasoon, kun taas matalasti koulutetuista rahapelejä pelaavat erityisen paljon ne, jotka joko ovat mukana työelämässä tai joiden tulotaso on korkea. Taloudellisten resurssien mahdollistaessa vähemmän koulutetut siis todennäköisemmin pelaavat.
Matalasti koulutettujen suurempi viehtymys rahapelejä kohtaan on tulosten valossa ilmeinen. Se, että tässä ryhmässä parempituloiset pelaavat enemmän, saattaa hyvinkin selittyä silkoilla resurssieroilla: pienituloiset matalasti koulutetut joutuvat mahdollisesti priorisoimaan muita taloudellisia menojaan ja pystyvät pelaamaan vähemmän kuin ehkä haluaisivat. Vastaava ilmiö on nähtävissä myös alkoholinkäytössä: perusasteen koulutuksen saaneista hyvätuloiset myös käyttävät alkoholia liikaa ja juovat humalahakuisesti useammin kuin saman koulutusryhmän pienempituloiset. Keskiasteen ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneilla ei vastaava vaihtelua tulotason mukaan ole näissäkään indikaattoreissa.
Tämän tutkimuksen tulosten mukaan parempituloiset pelaavat rahapelejä pienituloisia todennäköisemmin. Jos yhteyttä kuitenkin tarkastellaan erityisesti toimeentulohaasteiden näkökulmasta, saadaan erilainen tulos. Taloudellisista haasteiden kokeminen ja se, että on joutunut tinkimään esimerkiksi ruuasta tai lääkkeistä, ovat nimittäin yhteydessä rahapelaamisen todennäköisyyteen. Nämä samat taloudelliset vaikeudet nostavat myös rahapeliongelmien kokemisen todennäköisyyttä, vaikka kotitalouden tulotaso sinänsä ei ole yhteydessä peliongelmien kokemiseen. Tuoreen tutkimuksen mukaan myös haitallinen rahapelaaminen ja sosiaalietuuksien saaminen, kuten toimeentulotuki, ovat yhteydessä toisiinsa (Latvala ym. 2021).
Tässä tutkimuksessa katsottiin myös mielen hyvinvointia ja terveyskäyttäytymistä kuvaavien tekijöiden yhteyttä rahapeliongelmiin. Vähäinen psyykkinen kuormittuneisuus, hyvä elämänlaatu ja onnellisuuden kokemus ovat kukin yhteydessä vähäisempään todennäköisyyteen kokea rahapelaamista ongelmalliseksi. Näiden tekijöiden keskinäisen vakioimisen jälkeen kuitenkin vain onnellisuus on yhteydessä rahapeliongelmiin, ja niillä, jotka eivät tunne itseään onnelliseksi, on lähes 30 prosenttia suurempi todennäköisyys kokea rahapeliongelmia. Syy-seuraussuhde voi toki mennä niin päin, että rahapeliongelmat vähentävät onnellisuutta.
Terveyskäyttäytymistä kuvaavista muuttujista alkoholin liikakäyttö ja päivittäistupakointi ovat yhteydessä rahapeliongelmiin vielä senkin jälkeen, kun useiden muiden tekijöiden yhteys on otettu huomioon. Samanlainen tulos on nähty myös nuorten kohdalla, sillä paljon pelaavat nuoret juovat humalahakuisesti useammin, polttavat säännöllisemmin tupakkaa ja käyttävät enemmän nuuskaa (Koskenlahti 2013).
Rahapelejä paljon pelaaville voikin siis kasaantua myös muunlaista terveydelle haitallista käyttäytymistä. Ehkäisevä päihdetyö sisältääkin muiden riippuvuuksien ehkäisyn lisäksi myös pelaamisen vähentämiseen tähtääviä toimia sekä pelihaittojen ehkäisyä. Hyvin toimivan ehkäisevän päihdetyön tuleekin olla kokonaisvaltaista ja monimuotoista. Yhteisenä tavoitteena näille toimille on, että ne päihteidenkäytön vähentämisen ohella parantavat ihmisten elämänlaatua, terveyttä ja hyvinvointia. Ehkäisevää päihdetyötä tarvitaan niin ikään kaikkialla: oppilaitoksissa, työpaikoilla ja perheissä, sillä päihdehaitat koskevat laaja-alaisesti myös läheisiä.
VTT, dosentti Netta Mäki toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitietoyksikössä.
Rahapelaamisella tarkoitetaan pelaamista, jossa pelin voitto tai tappio on rahaa tai rahan arvoista vastiketta. Suomessa rahapelaamista säätelee arpajaislaki. Arpajaislaki määrittelee rahapelit toiminnaksi, johon osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahavoiton.
Sosiaali- ja terveysministeriön tehtävänä on arpajaislain 52. pykälän mukaan seurata väestön rahapelaamista, ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on ministeriön toimeksiannosta toteuttanut säännöllisesti Suomalaisten rahapelaaminen -väestötutkimusta. Vuonna 2003 käynnistynyt ja neljän vuoden välein toteutettava tutkimus on keskeisin ja monipuolisin väestön rahapelaamista koskeva tiedon lähde Suomessa.
Rahapelaamisesta kysyttiin Alueellisessa terveys- ja hyvinvointitutkimuksessa, FinSoten Helsingin otoksessa ja Pääkaupunkiseudun hyvinvointikyselyssä seuraavasti:
"Seuraavaksi kysymme sinulta rahapelaamisesta. RAHAPELEJÄ ovat muun muassa arvontapelit kuten Lotto tai Keno, rahapeliautomaatit kuten hedelmäpeli, raaputusarvat, urheilu- ja raviveikkaus, Veikkauksen pelit, vedonlyönti, kasinopelit sekä Internetissä pelattavat rahapelit kuten nettipokeri. Onko sinusta 12 viime kuukauden aikana tuntunut, että rahapelaaminen saattaa olla sinulle ongelma?"
Vastausvaihtoehtoina annettiin: En pelaa rahapelejä, Ei koskaan, Joskus, Usein, Lähes aina.
Kirjallisuus:
EHYT ry (2021): Korona-ajan rahapelaamisessa viitteitä kahtiajakautumisesta: Koronaväsymys syventää rahapelihaittoja ja -ongelmia. EHYT ry 14.4.2021: https://ehyt.fi/uutishuone/tiedotteet/korona-ajan-rahapelaamisessa-viitt...(Link leads to external service)
Koskenlahti J (2013): Rahapelaaminen ja siihen liittyvä terveyskäyttäytyminen lukion ja ammattioppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoilla. Terveyskasvatuksen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Terveystieteiden laitos.
Latvala TA, Lintonen TP, Browne M, Rockloff M & Salonen AH (2021): Social disadvantage and gambling severity: a population-based study with register-linkage. European Journal of Public Health 31 (6):1217–1223.
Mäki N (2020): Helsinkiläisten alkoholinkäytön muutos polarisoitunut korona-aikana. Kvartti-blogi 13.11.2020. https://www.kvartti.fi/fi/blogit/helsinkilaisten-alkoholinkayton-muutos-...(Link leads to external service)
Pääkaupunkiseudun hyvinvointikysely (2021): Tulosraportti. https://pkskysely.kaupunkitieto.fi/(Link leads to external service)
Salonen A, Lind K, Hagfors H, Castrén S ja Kontto J (2020): Rahapelaaminen, peliongelmat ja rahapelaamiseen liittyvät asenteet ja mielipiteet vuosina 2007–2019. Suomalaisten rahapelaaminen 2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 18/2020.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2016): Rahapelihaitat haltuun, Toimet rahapelihaittojen vähentämiseksi. THL 3/2016.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2021): Kouluterveyskysely, Toimet rahapelihaittojen vähentämiseksi. THL 3/2016.