Tässä tutkimuksessa keskitytään asukkaiden kokemuksiin ja siihen, kuinka ne riippuvat julkisesti tuetun vuokrakannan osuudesta. Meillä ei ole aiheesta laadukasta, oloihimme soveltuvaa tutkimusnäyttöä. Tutkimuksemme tarttuu tähän kysymykseen ja pyrkii näin tuottamaan tutkimusnäyttöä, jonka pohjalta voidaan edelleen jatkaa segregaatiota, sosiaalista sekoittamista ja julkista asuntokantaa koskevaa keskustelua.
Päätulokset
- Kaikilla tarkastelluilla alueilla valtaosa asukkaista koki asuinympäristönsä turvalliseksi ja oli siihen tyytyväinen.
- Tuetun kannan osuus on varsin selvässä yhteydessä moniin negatiivisiin asukkaiden kokemuksiin: mitä enemmän tuettua vuokrakantaa asuinalueella on, sitä negatiivisemmaksi vastaajat raportoivat esimerkiksi koetun turvattomuutensa, havaitut sosiaaliset häiriöt tai asumistyytyväisyytensä.
- Tuetun vuokrakannan osuus ei sen sijaan ole yhteydessä poismuuttoaikeisiin.
- Emme löytäneet vakuuttavaa näyttöä kynnysmäisistä yhteyksistä tutkimiemme ilmiöiden osalta. Tuetun vuokrakannan osuus on toisin sanoen varsin suoraviivaisessa suhteessa asukkaiden kokemuksiin.
Kuviosta nähdään, että koetun turvattomuuden yleisyys riippuu voimakkaasti siitä, kuinka paljon asuinalueella on tuettua vuokrakantaa. Yhteys on kutakuinkin suoraviivainen. Niillä alueilla, joilla tuettua kantaa ei ole lainkaan, turvattomuutta kokevien osuus jää alle viiden prosentin. Kun tuetun kannan osuus kasvaa päälle kolmenkymmenen prosentin, jo noin viisitoista prosenttia asukkaista kokee turvattomuutta.
Sosiaalinen sekoittaminen kannattaa
Tarkasteltujen asukaskokemuksien valossa näyttää siltä, että tuetun vuokrakannan sijoittumiseen ei liity kynnysarvoa, jonka ylittämisen jälkeen koetut ongelmat alkaisivat jyrkästi lisääntyä. Tilanne on pikemminkin nollasumma-peli: mitä enemmän on alueita, joilla tuettua kantaa ei ole lainkaan, sitä enemmän kantaa on pitänyt sijoittaa toisaalle. Tästä voi seurata huomattavia eroja koetussa hyvinvoinnissa eri asuinalueiden välillä. Sosiaalista sekoittamista ja sen voimistamista onkin mahdollista perustella tasa-arvonäkökulmasta, sillä sen keinoin voidaan ainakin lieventää alueellisen eriytymisen haitallisia seurauksia.
Syyllistämistä on vältettävä
Aihepiiri on hyvin herkkä. On tärkeä muistaa, että tuetussa vuokrakannassa asuu hyvin monenlaista väestöä eikä heidän elämäntilanteitaan voi asettaa yhteen kategoriaan. Vain häviävän pieni vähemmistö asukkaista tuottaa sosiaalisia häiriöitä naapureilleen. Taustalla on syynä usein erilaisia elämänhallintaan, mielenterveyteen ja syrjäytymiseen liittyviä ongelmia, joiden voi nähdä kumpuavan pohjimmiltaan yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta. Kun tulkitaan yllä esitettyjä tuloksia, nämä näkökulmat on hyvä pitää mielessä, ettei tulla sortuneeksi yksioikoisiin ja virheellisiin tulkintoihin.
Aineisto
Tutkimuksen aineistona on käytetty vuonna 2012 kerättyä laajaa kyselyaineistoa, joka kerättiin KatuMetro -konsortioon rahoituksella. Kyselyaineistoon liitettiin asuinaluekohtaista tilastotietoa käyttäen pienintä saatavilla olevaa maantieteellistä tarkastelutasoa. Analyysi keskittyy Espoon, Helsingin ja Vantaan tilanteeseen.