Johdanto
Helsingin kaupungilla ei ole riittävästi tietoa viheralueiden käytöstä. Sitä on kuitenkin tärkeää seurata, jotta rajallisia resursseja voidaan kohdentaa vaikuttavammin alueiden suunnitteluun, toteutukseen ja kunnossapitoon.
Kävijäseurannan tietotarpeet ovat moninaisia. Käyntimäärien ohella kiinnostuksen kohteena ovat käyntien ajallinen vaihtelu, alueellinen kohdentuminen, käyttäjäryhmät sekä viheralueiden käyttöön liittyvät aktiviteetit ja merkitykset.
Perinteiset menetelmät, kuten automaattiset laskurit ja kävijäkyselyt, tuottavat yksityiskohtaista ja tarkoituksenmukaista tietoa. Niiden käyttöä rajoittavat kuitenkin kustannukset, pistemäisyys ja rajallinen kattavuus. Koko viheraluejärjestelmää koskevan systemaattisen tiedon tuottaminen on siis haastavaa, erityisesti kaupunkiympäristössä, jossa usein monimuotoisten viheralueiden koot vaihtelevat aivan pienistä, korttelin kokoisista taskupuistoista hyvinkin suuriin alueisiin, kuten kaupunkimetsiin.
Kokonaisuutta selkeyttämään käynnistettiin marraskuussa 2024 tutkimushanke yhteistyössä Helsingin yliopiston Digital Geography Labin kanssa: ”Isoilla datoilla ymmärrystä Helsingin viheralueiden käytöstä” -projekti. Isoilla datoilla eli massadatalla tarkoitetaan esimerkiksi sosiaalisen median, sovellusten tai verkkosivujen tuottamaa, useimmiten paikkaan sidottua tietoa
Juuri julkaistu raportti kokoaa yhteen hankkeen yhteydessä tehdyt taustaselvitykset sekä tulokset tutkimuksesta, jossa perehdyttiin suurten tietomassojen soveltuvuuteen viheralueiden käytön kartoittamisessa. Tämä artikkeli pohjautuu kyseiseen laajaan raporttiin, eikä siihen erikseen viitata. Artikkeli tiivistää raportin keskeisimmät havainnot yhtäältä Helsingin kaupungin ja yhteistyökumppaneiden yhteistyöstä viheralueiden käytön seurannan kehittämisessä ja toisaalta päätulokset raportin toisesta osasta, jossa käsitellään massadatojen hyödyntämistä käytännössä sekä niiden käyttömahdollisuuksia tulevaisuudessa. Tarkemmat kuvaukset ja tekniset yksityiskohdat lukuisine selittävine kuvineen löytyvät tutkimusraportista.
Hankkeen tarkoituksena oli koostaa mahdollisimman kattava näkemys viheralueiden käytöstä sekä niistä menetelmistä, joilla viheralueiden käyttöä voidaan seurata. Lopputuloksena hankkeessa muodostettiin viheraluekortit 50 suosituimmalle Helsingin viheralueelle. Viheraluekortit ovat avoimesti saatavilla verkossa ja katseltavissa myös verkkokartalta(Link leads to external service) .
Matkapuhelindata ja kävijälaskurit viheralueiden käytön seurannassa
Helsingin kaupungilla on ollut käytössään Telian matkapuhelinaineistoja (Telia Crowd Insights) vuodesta 2019 alkaen. Jatkuvasti kertyvää tietoa on käytetty esimerkiksi keskustan kävijämäärien muutoksien tarkasteluun. Tällaisiin tapauksiin aineisto soveltuukin parhaiten. Pienten ja rajattujen alueiden, kuten kaupunkipuistojen, kävijämäärien arviointiin aineistot eivät kovin hyvin sovellu. Sen sijaan laajemmilla alueilla liikkuvien ihmisten kävijämäärien muutoksista aineistot tuottavat kohtuullisia arvioita.
Telian aineistoissa havaintoyksikkönä on yksittäinen käynti. Aineistosta ei siis voida suoraan päätellä yksilöllistä liikkumista. Myöskään ulkomaiset matkailijat ja kuntarajojen ulkopuolelta tarkastelualueelle saapuvat ihmiset eivät näy aineistossa. Näistä rajoitteista huolimatta aineistoa voidaan käyttää suuntaa antavaan tarkasteluun ja vertailla sitä muihin lähteisiin, kuten kävijälaskureiden tuottamiin tietoihin tai sääaineistoihin.
Matkapuhelinaineistojen ja Ilmatieteen laitoksen sääaineistojen vertailu vahvistaa sen, että sääolosuhteilla on selvä vaikutus viheralueiden käyttöön. Lämpötilan noustessa ihmiset suuntaavat erityisesti rannoille ja saaristoon, kun taas kylmemmät olosuhteet lisäävät aktiivisuutta talviurheiluun soveltuvilla alueilla, kuten Paloheinässä.
Matkapuhelindatan lisäksi viheralueiden käyttöä seurataan kävijälaskureilla, joita on sijoitettu puistoihin, saaristokohteisiin, rannoille sekä liikenne- ja ulkoilureiteille.Laskurit tuottavat tietoa kävijämääristä ja ajallisista vaihteluista, mutta niiden suurimpana haasteena on pistemäisyys. Useimmat viheralueet ovat saavutettavissa useasta suunnasta, jolloin koko alueen käyttöä on vaikea arvioida. Laskureita pitäisi olla kaikilla sisääntuloväylillä. Tämän lisäksi laskurit eivät yleensä anna tietoa viipymästä eivätkä siitä, ketkä laskurin ohi kulkevat.
Myös tarkempia seurantamenetelmiä on olemassa. Ne perustuvat hahmontunnistukseen ja mahdollistavat monipuolisemman tiedon keräämisen. Nämä menetelmät ovat kuitenkin kalliita ja vaativat toimiakseen kiinteän sähköliitännän. Kevyempiä ratkaisuja, kuten Bluetooth-teknologiaan perustuvia laskureita, on pilotoitu useissa kohteissa. Bluetooth-teknologiaan pohjautuvat tiedot ovat suuntaa antavia ja vaativat aina erityistä tarkkuuttaa tulkinnoissa ja toisaalta validointia muiden menetelmien avulla.
Massadatat viheralueiden käyttötiedon lähteenä
Massadatoilla tarkoitetaan erittäin suuria, järjestelemättömiä ja alati kasvavia tietomassoja, joiden käsittelyyn ei voi käyttää perinteisiä datanhallintamenetelmiä. Niistä voidaan erilaisin menetelmin johtaa tietoa ihmisten toiminnasta. Tällaisia aineistoja ovat mm. sosiaalisen median julkaisut, urheilusovellusten GPS-jäljet, lajihavaintoaineistot, teleoperaattoreiden tuottamat liikkumistiedot sekä verkkosivujen käyntimäärät. Massadatoille tyypillisiä piirteitä ovat suuri havaintomäärä, ajantasaisuus ja aineistojen monimuotoisuus.
Massadatojen hyödyntäminen on viime vuosikymmeninä noussut keskeiseksi tutkimuksen ja tiedontuotannon lähteeksi, kun digitaaliset järjestelmät ja alustat tuottavat jatkuvasti tietoa ihmisten liikkumisesta, toiminnasta ja kiinnostuksen kohteista. Tällaisten aineistojen avulla on mahdollista tarkastella yhteiskunnallisia ilmiöitä laajoilla alueilla ja pitkällä aikavälillä tavalla, johon perinteiset menetelmät eivät resurssisyistä aina taivu.
Viheralueiden kävijäseurannassa massadatat tarjoavat mahdollisuuden täydentää laskureihin ja kyselyihin perustuvaa tietoa erityisesti ajallisen ja alueellisen kattavuuden osalta. Niiden soveltuvuutta kuitenkin rajoittavat aineistojen vinoumat, vaihteleva saatavuus ja epävarmuudet tietojen luotettavuudesta. Massadatojen hyödyntäminen vaatii muitakin kuin vain rahallisia resursseja. Aineistot ovat usein todella suuria ja moniulotteisia, joten niiden käyttäminen vaatii erityistä osaamista sekä tarkkaan harkittuja tutkimuskysymyksiä.
Tutkimushankkeen analyyseissa hyödynnettiin seitsemää eri massadata-aineistoa, jotka edustivat useita aineistotyyppejä. Eri aineistotyypit ja käytetyt aineistolähteet kuvataan alla. Viitteitä tutkimusesimerkkeihin esitetään tutkimusraportissa.
- Kansalaistiedesovellukset (iNaturalist): Käyttäjät keräävät ja jakavat esimerkiksi lajihavaintoja yleishyödyllisen tutkimustavoitteen vuoksi. Tarkka aika- ja paikkaleima on samalla jälki ihmisen läsnäolosta paikalla.
- Liikuntasovellukset (Strava): Käyttäjä tallentaa GPS-jäljen liikuntasuorituksestaan, kuten pyöräretkestä tai vaelluksesta, ja jakaa sen julkisesti sovelluksessa. Esimerkiksi Stravan tapauksessa yhtiö on koostanut suoritteista datatuotteen (Strava Metro).
- Matkapuhelinsovellusten paikannusjäljet (ei käytetty tarkastelussa): Matkapuhelinten sovellukset pyytävät lupaa käyttää puhelimen GPS-sijaintia. Datayritykset ostavat sijaintijälkiä massoittain ja johtavat tuhansien sovellusten tuottamista pisteistä läsnäoloa ja liikkumista käsitteleviä datatuotteita.
- Sosiaalinen media (Flickr, Instagram): Käyttäjät jakavat julkisen julkaisun, joka on merkitty johonkin tiettyyn paikkaan (kuten Helsinki tai Kaivopuisto) tai GPS-koordinaatteihin. Julkaisujen metatiedot voivat olla saatavilla rajapintojen kautta. Tietoja voidaan myös kerätä epävirallisesti esimerkiksi ns. dataharavoimalla.
- Teleoperaattoridata (24 tunnin läsnäolodata Helsingin seudulla): Matkapuhelin pyrkii pitämään yhteyden lähellä olevaan tukiasemaan, jolloin tiedetään myös kävijämassojen karkea sijainti tukiasemaverkostossa. Yhdistettynä ja prosessoituna teleoperaattorit voivat johtaa paikkatiedosta läsnäolosta ja liikkumisesta kertovia datatuotteita. Tuotteiden alueellinen tarkkuus riippuu verkoston tiheydestä, joka puolestaan riippuu mm. väestöntiheydestä ja pinnanmuodoista.
Aineistojen luotettavuutta arvioitiin vertaamalla massadatoista johdettuja käyttötrendejä jalankulkijalaskureiden mittaamiin ohitusmääriin. Vertailu osoitti, että massadatat korreloivat pääsääntöisesti positiivisesti laskurihavaintojen kanssa, mutta vastaavuus vaihtelee aineiston, ajallisen tarkkuuden ja mittauspaikan mukaan. Kuukausitason ja muiden toistuvien rytmien kuvaaminen onnistuu useimmilla aineistoilla kohtuullisesti, kun taas päivätason tai tuntitason vaihtelun mallintaminen on selvästi epävarmempaa.
Osa viheralueista näyttäytyy suosittuna vain tietyissä aineistoissa, mikä heijastaa alueiden erilaisia käyttötarkoituksia ja käyttäjäryhmiä. Urheilupainotteiset alueet korostuvat Strava-aineistossa, kun taas matkailijoiden suosimat kohteet näkyvät vahvemmin sosiaalisessa mediassa. Samat viheralueet eivät siis nouse suosituimmiksi kaikilla aineistoilla, mikä korostaa tarvetta yhdistää useita tietolähteitä kokonaiskuvan muodostamiseksi.
Vertailun perusteella massadatat soveltuvat paremmin viheralueiden käytön yleisten rytmien ja suhteellisten erojen tarkasteluun kuin täsmällisten käyntimäärien arviointiin. Erityisesti sosiaalisen median aineistot ja urheilusovellusten datat tarjoavat käyttökelpoista tietoa alueiden välisestä suosiosta, kausivaihtelusta ja viikonpäivien eroista, mutta ne eivät vastaa laskureiden mittaamaa todellista kävijämäärää yksiselitteisesti. Teleoperaattoridatan osalta havaittiin suurta alueellista vaihtelua, mikä korostaa aineistokohtaisten rajoitteiden huomioimisen tarvetta.
Ajallisten trendien tarkastelu osoitti, että useimmilla viheralueilla käyttö painottuu lämpimään vuodenaikaan, erityisesti ranta- ja ulkoilualueilla. Läpikulkuun ja arjen liikkumiseen liittyvillä viheralueilla käyttö jakautuu tasaisemmin ympäri vuoden. Viikonpäivärytmeissä erot korostuvat erityisesti arkipäivien ja viikonlopun välillä, etenkin luontokohteissa.
Sosiaalisen median aineistojen aihetunnisteet tarjoavat suuntaa antavan näkökulman siihen, millaisia sisältöjä ja merkityksiä viheralueisiin liitetään. Luonto ja merellisyys korostuvat monilla alueilla, kun taas keskusta-alueilla näkyvät vahvemmin kaupunkiympäristö ja kulttuuriset elementit.
Massadatoihin liittyvät eettiset kysymykset, kuten yksityisyys, suostumus ja aineistojen saatavuus, rajaavat niiden käyttöä ja edellyttävät huolellista arviointia. Aineistojen systemaattinen kuvaaminen ja vertailu tutkimusraportissa esitetyn arviointikehikon avulla tukee niiden vastuullista ja tarkoituksenmukaista hyödyntämistä.
Helsingin suosituimmat viheralueet ja niiden käyttö - vertailua aineistojen välillä
Tutkimushankkeessa käytetyn massadata-aineiston lisäksi suuntaa antavaa ja alueellisesti vertailukelpoista tietoa aiheesta voidaan saada myös laskennallisilla mallinnuksilla ja asukaskyselyillä. Alueiden käyttöpainetta voidaan tarkastella teoreettisesti perustuen kunkin viheralueen vaikutuspiirissä asuvien ihmisten määrään.
Helsingin kaupunki on yhdessä Sitowisen kanssa kehittänyt viheralueiden saavutettavuutta mittaavan työkalun. Työkalu mittaa saavutettavuutta kävelyreittejä pitkin. Työkalun käyttämiä taustatietoja voidaan tarvittaessa päivittää kaupunkirakenteen muuttuessa esimerkiksi uusien asuinalueiden rakentumisen myötä. Tällainen päivitys on tehty viimeksi vuonna 2024.
Työkalu antaa tietoa kussakin 100x100m asukasruudussa asuvan asukkaan saavutettavissa olevan viheralueen määrästä. Käänteisesti se kertoo kunkin alueen teoreettisesta käyttöpaineesta. Jos viheralueen lähellä asuu paljon ihmisiä, käyttöpaine on suurempi.
Työkalun tuottaman viimeisimmän tiedon perusteella voidaan sanoa, että lähes kaikilla (98 prosenttia) Helsingin asukkaista on pääsy sellaiselle lähiviheralueille, joka on korkeintaan 300 metrin päässä kotoa. Melkein yhtä moni saavuttaa kaupunginosapuiston, joka on korkeintaan 800 metrin päässä.
Massadata-aineistolla saatujen tulosten vertailu laskennalliseen käyttöpaineeseen vahvisti oletuksen, että staattiseen väestöön ja saavutettavuuteen perustuva malli ei aina vastaa todellista käyttöä, erityisesti kohteissa, jotka houkuttelevat kävijöitä laajalta alueelta. Käyttöpaineen laskennan työkalu perustuukin nykyisellään ainoastaan asukkaiden tietyllä etäisyydellä saavutettavissa olevan viheralueen määrään eikä ota huomioon sen laatua, kuten puoleensavetävyyttä jollekin käyttäjäryhmälle.
Verrattaessa päivitettyä tietoa vuoden 2018 tietoihin, havaitaan odotetusti, että käyttöpaine lisääntyy täydennysrakentamisen ja uusien asuinalueiden aiheuttaman asukasmäärän kasvun myötä. Saavutettavuuteen asukasmäärän lisääntyminen sen sijaan ei ole vaikuttanut eikä vaikuta tulevaisuudessakaan, jos uusia viheralueita perustetaan uusien asuinalueiden läheisyyteen, ja jos entisiä ei poisteta.
Helsingissä on toteutettu paljon kyselyitä, joissa on selvitetty esimerkiksi kaupunkilaisten mielipaikkoja. Tutkimushankkeen yhteydessä kootun kirjallisuus- ja karttatarkastelun (10 kyselyä vuosilta 2009–2019) perusteella hahmottui alueita, jotka korostuvat erilaisissa kyselyissä.
Näiden kyselyiden mukaan positiivisia merkintöjä on erityisen paljon kantakaupungin alueella ja sen keskeisissä puistoissa, Vanhankaupunginlahdella sekä muilla rannoilla ja saarissa, kuten helposti saavutettavilla Mustikkamaalla, Seurasaaressa ja Suomenlinnassa. Myös Malmin lentokenttä nousee esiin. Mielipaikkojen joukossa on siis muitakin kuin luonnonympäristöjä, vaikkakin puistot ja rannat saavat aina paljon positiivisia merkintöjä. Tulokset heijastelevat toki myös sitä, mitä kyselyissä on kysytty tai mihin ne ovat liittyneet.
Epämiellyttäviä ja turvattomiksi koettuja paikkoja löytyy asemien seuduilta mm. Kannelmäessä. Toisaalta niitä on runsaasti kantakaupungissa, esimerkiksi päärautatieaseman ympäristössä. Samat alueet voivat siis olla joillekin lempipaikkoja, mutta joillekin toisille epämiellyttäviä, samoin kenties vuorokaudenaika vaikuttaa kokemukseen.
Kantakaupungin rannat korostuivat virkistysreittejä kartoittavissa kyselyissä. Pyöräreittien osalta esiin nousivat lisäksi esimerkiksi Keskuspuisto sekä Vantaanjoen ja Vanhankaupunginlahden rannat. Yleisesti ottaen luonnonympäristöt, mutta myös avoimet näkymät ja kohtaamisten paikat palveluineen koetaan puoleensavetävinä.
Tutkimushankkeessa toteutettu viheralueiden vertailu massadatojen perusteella nosti puolestaan esiin erityisesti kantakaupungin ja sen liepeillä sijaitsevat viheralueet, kuten Töölönlahden ympäristön, Kaisaniemenpuiston ja Tokoinrannan. Näillä alueilla kertyy runsaasti havaintoja useista eri aineistoista, mikä viittaa monipuoliseen ja intensiiviseen alueiden käyttöön.
Suosituimpien viheralueiden käytön vuosivaihtelusta voidaan erottaa selvästi kesään painottuvat alueet (Hietaranta, Mustikkamaa), melko tasaisesti ympärivuotiset alueet (Sibeliuksenpuisto, Töölönlahden ympäristö) sekä talvella suositut alueet (Paloheinä). Sää on selvästi yhteydessä niiden paikkojen kävijämääriin, jotka ovat liitoksissa selvimmin vuodenaikojen vaihteluihin. Myös viikonpäivien välillä havaitaan selviä eroja. Joillakin alueilla käyttö jakautuu tasaisesti viikon läpi (Esplanadit) ja joillakin viikonloput korostuvat (Uutela).
Tällaisia tarkempia tietoja eri viheralueista esitetään tiivistetyssä muodossa viheraluekorteissa(Link leads to external service) . Nämä kortit kuvaavat kunkin alueen käyttöä usean massadatan linssin kautta. Korteilla näkyy käytön jakautuminen keskimääräisen vuorokauden, viikon ja vuoden ajalta sekä sosiaalisessa mediassa jaettuja sisältöjä aihetunnistepilvellä.
Johtopäätökset
Viheralueiden käyttöä kuvaavan luotettavan ja kattavan tiedon saamiseksi on tarpeen käyttää sekä aktiivisia (esim. asukaskyselyt) että passiivisia (esim. kävijäseurannat, massadata) menetelmiä samanaikaisesti ja vertailla näiden tuloksia. Matkapuhelindata, kävijälaskurit, havainnointi ja kyselyt täydentävät toisiaan, mutta tarvitaan pitkäjänteistä ja järjestelmällistä seurantaa, jotta viheralueiden kehittämistä ja resurssien kohdentamista voidaan tukea luotettavalla tiedolla.
Tutkimushankkeen lopputuloksena voitiin todeta, että massadatat ovat yhteydessä kävijälaskureiden havaintoihin ja niillä mitattuna suosituimmat viheralueet ovat kantakaupungin puistot, Keskuspuisto ja helposti saavutettavat saaret. Jotta suosituimmista alueista saataisiin tarkempaa kävijätietoa, olisi tarpeen sijoittaa teknologialtaan edistyneitä, kuten hahmontunnistukseen perustuvia kävijälaskureita, esimerkiksi kantakaupungin suosittuihin puistoihin.
Kokonaisuutena massadatat tarjoavat merkittävän lisän Helsingin viheralueiden kävijäseurantaan erityisesti silloin, kun tavoitteena on ymmärtää käytön ajallisia rytmejä, alueellisia eroja ja suhteellista suosiota. Ne eivät korvaa perinteisiä menetelmiä, mutta täydentävät niitä tarjoamalla laaja-alaisempaa ja osin uudenlaista näkökulmaa viheralueiden käyttöön. Jatkossa massadatojen hyödyntäminen edellyttää aineistojen yhdistämistä, jatkuvaa validointia sekä selkeitä periaatteita eettisestä ja läpinäkyvästä tiedontuotannosta.
Lähteet
Tutkimusraportti: Viheralueiden käyttö Helsingissä
Tutkimusraportin osa I:
Jaakkola, M., Rautio, A. & Zhuang, H. (2025). Helsingin viheralueiden käyttö, tausta-analyysi. Teoksessa Jaakkola, M. (toim.) Viheralueiden käyttö Helsingissä. Kaupunkiympäristön aineistoja 2025:21
Tutkimusraportin osa II:
Leppämäki, T., Ruohomäki, S., Kangasmaa, M. & Toivonen, T. (2025) Massadatoilla ymmärrystä Helsingin viheralueiden käytöstä. Teoksessa Jaakkola, M. (toim.) Viheralueiden käyttö Helsingissä. Kaupunkiympäristön aineistoja 2025:21.