Johdanto
Maahanmuutto Suomeen on ollut viime vuosikymmenen aikana runsasta (Maahanmuuttovirasto, 2025; Sinkko, 2025). Suomeen muuttaneet ovat suuri osa pääkaupunkiseudun työikäistä väestöä, joten heidän kotoutumisensa on ensiarvoisen tärkeää koko alueen tulevaisuuden kannalta (Saukkonen, 2024).
Viime vuosina Suomessa on toteutettu useita uudistuksia, joiden tavoitteena on parantaa kotoutumista ja tukea maahan muuttaneiden työllistymistä. Vuoden 2025 alusta voimaan tulleen uuden kotoutumislain myötä kotoutumispalveluiden kokonaisvastuu on siirtynyt kunnille, ja yhteistyötä kotoutumis- ja työllisyyspalveluiden välillä on tiivistetty (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2024; ks. myös Saukkonen, 2025). Nämä muutokset korostavat tarvetta ymmärtää paremmin, millaisia haasteita Suomeen muuttaneet kokevat työllistymisessään.
Suomeen muuttaneiden kotoutumista seurataan säännöllisesti rekisteripohjaisten tilastojen avulla (ks. esim. Renvik & Säävälä, 2024; Saukkonen, 2024). Pelkkä rekisteri- tai työllisyystilastoihin perustuva tieto ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan myös tietoa yksilöiden omista kokemuksista, kuten siitä, mitkä tekijät heidän näkökulmastaan vaikeuttavat työelämään osallistumista.
Työllistyminen on tärkeä osa kotoutumista. Se ei ainoastaan turvaa toimeentuloa, vaan voi mahdollistaa myös kielen oppimista, sosiaalisten verkostojen rakentumista ja osallisuutta suomalaiseen yhteiskuntaan. Kotoutuminen on moniulotteinen prosessi, jossa suomen tai ruotsin kielen taidon, työn ja osaamisen sekä hyvinvoinnin ja sosiaalisten suhteiden kehitys kulkevat käsi kädessä. Jos työllistymiseen liittyy esteitä, se voi hidastaa etenemistä myös muilla kotoutumisen osa-alueilla. Vastaavasti, jos muilla kotoutumisen osa-alueilla on haasteita, työllistyminen voi vaikeutua. Jotta palveluita ja toimenpiteitä voidaan kohdentaa mahdollisimman tehokkaasti, on tärkeää tunnistaa, millaiset tekijät koetaan työllistymistä vaikeuttaviksi. (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2024; Renvik & Säävälä, 2024; Saukkonen, 2024; OECD, 2023).
Aikaisemmat tutkimukset antavat näyttöä siitä, että Suomeen muuttaneet kokevat monia haasteita työmarkkinoilla. Esimerkiksi koulutuksen, suomen tai ruotsin kielen taidon sekä työkokemuksen puute heikentävät heidän työllistymismahdollisuuksiaan (Larja, 2019; Larja & Sutela, 2015; Martelin ym., 2020). Myös oleskelu- ja työlupien saaminen voi olla varsinkin matalapalkkaisilla pitkä prosessi, joka hidastuttaa työllistymistä (Könönen & Himanen, 2019). Suomeen muuttaneet kohtaavat myös syrjiviä asenteita sekä rekrytointiprosesseissa että työpaikoilla (Ahmad, 2025; Kanninen ym., 2022).
Tämä tutkimus perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) MoniSuomi 2022 -kyselytutkimukseen Suomeen muuttaneille (Kuusio ym., 2023a). Tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät vastaajat kokevat työllistymisensä esteiksi ja miten nämä kokemukset eroavat työllisten ja työttömien välillä. Aiemmat tutkimukset ovat tuottaneet melko paljon näyttöä työelämässä esiintyvästä rekrytointisyrjinnästä ja työntekijöiden syrjintäkokemuksista, mutta muista koetuista työllistymisen esteistä on vähemmän tutkittua tietoa.
Tässä tutkimuksessa keskitytään pääkaupunkiseudulla asuvien MoniSuomi-tutkimuksen vastaajien kokemuksiin. Heitä on pyydetty arvioimaan, mikä on vaikeuttanut heidän osallistumistaan työelämään. Vastausvaihtoehtoina on esitetty yksitoista työllistymistä estävää tai hankaloittavaa tekijää. Tutkimuksen tarkoituksena on tarjota tietoa maahan muuttaneiden omista näkemyksistä työllistymiseen liittyvistä haasteista. Tämä on tärkeää erityisesti tilanteessa, jossa työperäisen maahanmuuton merkitys Suomelle kasvaa ja palvelujärjestelmää uudistetaan.
Aineisto ja menetelmät
MoniSuomi-väestötutkimus tehtiin kyselytutkimuksena koko Suomen laajuisesti syksyn 2022 ja kevään 2023 välillä (Kuusio ym., 2023a). Edustavan otoksen kohderyhmänä olivat Suomeen muuttaneet ulkomaalaistaustaiset. Ensisijainen aineistonkeruumenetelmä oli sähköisenä internetissä täytettävä kyselylomake, jota täydennettiin paperisella kyselylomakkeella, puhelinhaastatteluilla sekä rekisteritiedoilla.
Tutkimukseen osallistuneet henkilöt olivat iältään 20–74-vuotiaita. Tämä työllistymisen koettujen esteiden vertailu kattaa helsinkiläisten, espoolaisten ja vantaalaisten vastaukset. Näissä kolmessa kaupungissa kyselyyn vastanneita oli yhteensä 3301 vastausprosentin ollessa 43 %. Vastauskadon korjaamiseksi aineistolle laskettiin analyysipainot, joiden avulla osuuksille on myös laskettu 95 prosentin luottamusvälit huomioiden otanta (Kuusio ym., 2023b).
Tätä artikkelia varten vastaajat jaoteltiin kyselyhetkellä työllisinä olleisiin ja työttöminä olleisiin. Työllisiin luokiteltiin ne, jotka vastasivat olevansa kokopäivä- tai osa-aikatyössä. Työttömiin luokiteltiin ne, jotka vastasivat olevansa työttömiä tai lomautettuja. Työllistymisen koetuista esteistä lomakkeella kysyttiin näin: ”Mikä mahdollisesti on estänyt tai vaikeuttanut osallistumistasi työelämään?” Tässä tutkimuksessa käsiteltäviä vastausvaihtoja olivat: puutteellinen kielitaito; liian vähäinen koulutus; ammattia tai koulutusta ei ole hyväksytty Suomessa; työkokemuksen puute; työnantajien syrjivät asenteet (etninen tai uskonnollinen tausta); työpaikoista on vaikea saada tietoa; vähäiset suhteet kantasuomalaisiin, jotka voisivat auttaa työn saannissa; vaikea perhetilanne (paljon lapsia tai pitää hoitaa sairasta perheenjäsentä); oma epävarmuus ja pelot työelämään liittyen sekä oma terveys. Sen sijaan artikkelissa ei tarkastella vastausvaihtoehtoa ”perheenjäsenten kielteinen suhtautuminen”, koska erot työllisten ja työttömien välillä eivät olleet tämän muuttujan osalta tilastollisesti merkitseviä. Vastausvaihtoehtona jokaiseen kohtaan annettiin 'kyllä’ ja 'ei’. Työllistymisen koetut esteet on luokiteltu kolmeen ryhmään, siten että samantyyppiset esteet ovat samassa ryhmässä. Kolme eri ryhmää ovat työhön liittyvät, työkokemuksiin liittyvät sekä psykososiaaliset ja terveyteen liittyvät esteet.
Työllisten ja työttömien välillä olevia eroja koetuissa työllistymisen esteissä tarkasteltiin ristiintaulukoimalla. Lisäksi tehtiin tarkempi tarkastelu logistisella regressioanalyysillä. Mallinnus auttaa selvittämään, miten työllisten ja työttömien kokemat työllistymisen esteet eroavat, kun samalla otetaan huomioon erilaisten taustatekijöiden merkitys. Logistisen regression tuloksena saadaan niin sanottu odds ratio -suhde, joka kertoo, kuinka paljon todennäköisemmin työttömät kokevat tietyn esteen verrattuna työllisiin.
Tulokset
Käytetyssä aineistossa työllisiä oli 2143 ja työttömiä/lomautettuja 269. Selvästi useampi Suomeen muuttanut vastasi siis olevansa vastaushetkellä työllinen. Työllisistä vastaajista enemmistö (55 %) oli miehiä, työttömistä puolestaan naisia (56 %). Sekä työllisissä että työttömissä suurin ikäryhmä olivat 30–39-vuotiaat.
Kuviossa 1 on esitettynä eri työllisyyttä estäviä tai haittaavia tekijöitä kokeneiden osuudet sekä työttömillä että työllisillä. Työttömät kokivat työllisiä useammin kaikkia tarkasteltuja esteitä. Noin kuusi kymmenestä työttömästä vastasi puutteellisen kielitaidon sekä vähäisien suhteiden kantasuomalaisiin olleen työllistymistä estävä tekijä.
Vaikea perhetilanne sekä ammatin tai koulutuksen hyväksymättömyys Suomessa olivat vähiten koettuja esteitä työttömillä. Vaikean perhetilanteen koki esteeksi hieman alle viidesosa työttömistä. Ammatin tai koulutuksen hyväksymättömyyden koki esteeksi noin neljäsosa.
Työllisillä yleisimmin koetut esteet olivat samat kuin työttömillä – puutteellinen kielitaito sekä vähäiset suhteet kantasuomalaisiin. Hieman alle puolet työllisistä koki puutteellisen kielitaidon olleen työllistymistä haittaava tekijä. Vähäiset suhteet kantasuomalaisiin koki esteeksi reilu kolmasosa.
Merkittävin yksittäinen asia, joka erotteli työllisten ja työttömien kokemuksia, oli oman terveyden kokeminen esteeksi työelämään osallistumiselle. Yli neljä kymmenestä työttömästä vastasi sen olevan este, kun taas työllisistä vain reilu kymmenes. Työttömät kokivat oman terveyden esteeksi työllistymiselle siis selvästi useammin kuin työlliset. Myös siinä, koettiinko/koetaanko työkokemuksen puute työllistymisen esteenä, on suuri ero työllisten ja työttömien välillä. Noin neljä kymmenestä työttömästä koki sen esteeksi, kun taas työllisistä vain reilu viidennes.
Seuraavaksi tarkastellaan, miten työllisyys ja työttömyys ovat yhteydessä työllistymisen esteiden kokemiseen sen jälkeen, kun erot iässä, sukupuolessa, kielitaidossa, koulutustasossa ja maassaoloajassa otetaan huomioon. Kuviossa 2 on esitettynä työttömien ja työllisten väliset erot erilaisten työllistymistä estävien/haittaavien tekijöiden kokemisessa. Kuviossa esiintyvät luvut ovat työttömien todennäköisyyksiä kokea esteitä suhteessa työllisten todennäköisyyteen, jota merkitään jokaisen vasteen kohdalla arvolla 1. Luvut siis kertovat, kuinka paljon todennäköisempi tietyn esteen kokeminen on työttömillä verrattuna työllisiin. Jokaiselle esteelle on tehty erikseen oma mallinnus, jossa on vakioitu eri taustatekijät ja tuotu sitten samaan kuvioon 2.
Vielä senkin jälkeen, kun useita edellä mainittuja työllistymisen esteisiin yhteydessä olevia tekijöitä oli vakioitu, työttömät kokivat työllisiä todennäköisemmin kaikki tässä tarkastellut tekijät tilastollisesti merkitsevästi työllistymistä haittaaviksi tekijöiksi. Erityisesti oma terveydentila erotteli työttömien ja työllisten kokemuksia vielä sittenkin, kun erot muun muassa ikärakenteessa oli otettu huomioon. Työttömät kokivat terveysongelmien vaikeuttavan työelämään osallistumista jopa neljä kertaa useammin kuin työlliset. Toiseksi eniten työttömien ja työllisten kokemuksia erotteli työkokemuksen puute. Työttömät kokivat tämän esteen yli kolme kertaa todennäköisemmin kuin työlliset. Näiden kahden edellä mainitun esteen kokemisessa on selvästi suurimmat erot työttömien ja työllisten välillä.
Muissa esteissä todennäköisyyksien erot ovat pienemmät, joskin kuitenkin selkeät. Työhön liittyvissä taustatekijöissä työttömät kokevat liian vähäisen koulutuksen sekä puutteellisen kielitaidon heikentävän työllistymistään noin kaksi kertaa todennäköisemmin kuin työlliset. Työelämään liittyvissä tekijöissä työttömät kokevat työnantajien syrjivät asenteet sekä tiedonsaannin vaikeudet esteeksi hieman yli kaksi kertaa todennäköisemmin kuin työlliset. Ammatin tai koulutuksen hyväksymättömyyden työttömät kokevat noin 50 % todennäköisemmin työllistymisen esteeksi.
Yhteenveto
Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että pääkaupunkiseudun Suomeen muuttaneista työttömät kokevat kaikkia tarkasteltuja työelämään osallistumisen esteitä todennäköisemmin kuin työlliset – myös silloin, kun useita taustatekijöitä vakioitiin. Tulokset viittaavat siis siihen, että vastaushetken työllisyystilanne kertoo laajemmista eroista vastaajaryhmien välillä. Vaikka vastaushetkellä työllisetkin olivat ehtineet kokea monenlaisia esteitä työelämään osallistumiselle, he olivat kokeneet niitä kuitenkin selvästi vähemmän kuin työttömät. Tutkimus toikin esiin vastaushetkeä laajempia kokemuksia rakenteellisista ja yksilöllisistä työelämään osallistumisen esteistä.
Se, että työttömät raportoivat työllisiä useammin omasta epävarmuudesta tai terveysongelmista, voi viitata paitsi työllistymistä vaikeuttaviin yksilötason haasteisiin, myös siihen, että työttömyys itsessään vahvistaa kokemusta ulkopuolisuudesta sekä heikentää hyvinvointia ja asemaa työmarkkinoilla. Tämä havainto korostaa matalan kynnyksen ohjauksen, psykososiaalisen tuen ja yksilöllisten palveluiden merkitystä kotoutumisen alkuvaiheessa – uudistetun kotoutumislain hengessä (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2024). Näiden tulosten perusteella olisi tärkeää keskittyä etenkin sellaisiin toimiin, jotka parantaisivat erityisen heikossa asemassa olevien, kuten terveysongelmista kärsivien, tilannetta työmarkkinoilla.
Puutteet suomen tai ruotsin taidossa sekä vähäiset suhteet kantasuomalaisiin nousivat tyypillisimmin koetuiksi esteiksi työmarkkinoilla. Puutteellinen kielitaito on korostunut tyypillisenä työllistymisen esteenä Suomeen muuttaneilla aikaisemmissakin tutkimuksissa (Välimäki ym., 2023; Baumgartner, 2023) Nämä ovat ongelmallisia esteitä, koska suomi on monille vaikea kieli oppia, eikä suhteiden luominen kantasuomalaisiin onnistu välttämättä nopeasti. Jotta puutteellisen kielitaidon estettä koettaisiin jatkossa vähemmän, olisi hyvä, jos Suomeen muuttaneiden kielitaidon oppimiseen panostettaisiin nykyistä enemmän. Parempi paikallisen kielen taito voisi helpottaa myös suhteiden luomista kantasuomalaisiin.
Syrjivät asenteet olivat myös merkittävä koettu este tämän tutkimuksen tuloksissa. Suomeen muuttaneiden kokemat syrjivät asenteet työpaikoilla on tunnistettu merkittäväksi työllistymisen haitaksi aiemmissakin tutkimuksissa (Välimäki ym., 2023; Kanninen ym., 2022) Yhteiskunnalliseen asenneilmapiiriin ja yhdenvertaiseen työelämään on syytä panostaa edelleen, jotta Suomeen muuttaneiden osaaminen saadaan paremmin käyttöön.
Lopuksi voidaan todeta, että Suomeen muuttaneet kokevat monia työllistymiseen liittyviä esteitä – joitakin todennäköisemmin kuin toisia. Tämä tutkimus tarjoaa kokemusperäistä tietoa maahan muuttaneiden tilanteesta työmarkkinoilla. Työperäisen maahanmuuton ollessa tärkeää Suomelle myös tulevaisuudessa, olisi tärkeää madaltaa niin yksilötason kuin rakenteellisenkin tason esteitä työelämään ja yhteiskuntaan kiinnittymiselle.
Topias Tanska toimii tutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Lähteet
Ahmad, A. (2025). A comparative analysis of the reception of immigrants into Finnish Working Life in 2016 and 2024. [raportti]. Valtioneuvoston julkaisut. Saatavilla: A Comparative Analysis of the Reception of Immigrants into Finnish Working Life in 2016 and 2024 - Valto(Link leads to external service)
Baumgartner T. (2023). Maahanmuuttajien osaamista jää käyttämättä työmarkkinoilla. Tilastokeskus. Tieto & Trendit. Saatavilla: Maahanmuuttajien osaamista jää käyttämättä työmarkkinoilla | Tieto&trendit(Link leads to external service) .
Kanninen, O., Virkola, T., Lilja, E., & Rask, S. (2022). Tavoitteena syrjimätön työelämä: Työsyrjinnän nykytila ja keinoja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja. 2022:20.
Kotoutumislaki 681/2023. Laki kotoutumisen edistämisestä. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2023/20230681(Link leads to external service) .
Kuusio H., Mäkipää, L., Klemettilä, K., Nykänen, S., Kytö, S. & Lilja E. (2023a). Kansallinen tutkimus ulkomailla syntyneiden terveydestä, hyvinvoinnista ja palveluista. MoniSuomi 2022 -tutkimus: Keskeisiä havaintoja päätöksenteon tueksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Kuusio, H., García Velázquez, R., Mäkipää, L., Klemettilä, K-L., Castaneda, A. & Lilja, E. (2023b). Joka kolmas maahanmuuttanut ei saa riittävästi lääkärin palveluita. Ulkomaalaistaustaisen aikuisväestön terveys ja hyvinvointi – MoniSuomi 2022. Tilastoraportti 36. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Könönen, J., & Himanen, M. (2019). Maahanmuuton sääntelyn ja etnisen syrjinnän yhteydet maahanmuuttajien työmarkkina-asemaan. Teoksessa V. Kazi, A. Alitolppa-Niitamo, & A. Kaihovaara (toim.), Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta (s. 54–65). Työ- ja elinkeinoministeriö.
Larja, L. (2019). Maahanmuuttajanaiset työmarkkinoilla ja työmarkkinoiden ulkopuolella. Teoksessa V. Kazi, A. Alitolppa-Niitamo & A. Kaihovaara (toim.), Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta (s. 28–42). Työ- ja elinkeinoministeriö.
Larja, L., & Sutela, H. (2015). Työllisyys: ulkomaalaistaustaisten miesten työllisyysaste lähes samalla tasolla kuin suomalaistaustaisella – naisilla enemmän vaikeuksia työllistyä. Teoksessa T. Nieminen, H. Sutela & U. Hannula (toim.), Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi Suomessa 2014 (s. 71–82). Tilastokeskus.
Maahanmuuttovirasto. (2025). Maahanmuutto Suomeen 2/2025. https://migri.fi/documents/5202425/166014458/Maahanmuutto%20Suomeen_2_2025.pdf(Link leads to external service) .
Martelin, T., Nieminen, T, Väänänen, A., & Toivanen, M. (2020). Työ ja työllistymisen esteet. Teoksessa H. Kuusio, A. Seppänen, S. Jokela, L. Somersalo & E. Lilja (toim.), Ulkomaalaistaustaisten terveys ja hyvinvointi Suomessa: FinMonik-tutkimus 2018–2019 (s. 49–60). THL.
OECD/European Commission (2023), Indicators of Immigrant Integration 2023: Settling In, OECD Publishing. Paris. https://doi.org/10.1787/1d5020a6-e(Link leads to external service) .
Renvik, Tuuli Anna & Säävälä, Minna (toim.). (2024). Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2023: Näkökulmana väestösuhteet. TEM oppaat ja muut julkaisut 2024:1 FI. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. ISBN 978-952-327-719-9.
Saukkonen, P. (2024). Ulkomaalaistaustaiset pääkaupunkiseudulla: asuminen, työllisyys ja tulot vuonna 2022. Tutkimuksia 2024: 4. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Saatavilla: https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/24_12_18_Tutkimuksia_4.pdf.
Saukkonen, P. (2025). Kotoutuminen tapahtuu kaupungeissa – nyt myös kotoutumisen edistäminen [Blogipostaus]. Saatavilla: https://pasisaukkonen.wordpress.com/2025/02/23/kotoutuminen-tapahtuu-kaupungeissa-nyt-myos-kotoutumisen-edistaminen/(Link leads to external service)
Sinkko, H. (2025). Helsinki kasvoi yli 10 000 asukkaalla myös vuonna 2024 – kotimainen tulomuutto vilkastui. Helsingin kaupunki – Kaupunkitieto. https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/helsinki-kasvoi-yli-10-000-asukkaalla-myos-vuonna-2024-kotimainen-tulomuutto-vilkastu(Link leads to external service)
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). (2024). Työelämä – Kotoutuminen ja osallisuus. Saatavilla: https://thl.fi/aiheet/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/kotoutuminen-ja-osallisuus/tyoelama(Link leads to external service) .
Työ- ja elinkeinoministeriö (2024). Kotoutumislain uudistus. Saatavilla: https://tem.fi/kotoutumislain-uudistus(Link leads to external service) .
Välimäki, M., Pitkänen, V., Niemi, M. K., & Veijola, R. (2023). Kansainväliset osaajat ja Suomi: Mielikuvat, kotiutuminen, työelämä ja tuen tarpeet: Kansainvälisten osaajien Suomi-tutkimushankkeen loppuraportti.