Syrjintä on Suomessa laitonta: ihmisiä ei saa asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintää kuitenkin esiintyy, ja sen yleisyyttä ja esiintymismuotoja seurataan säännöllisesti niin Helsingissä, kansallisesti kuin EU:ssakin osana yhdenvertaisuutta edistävää työtä (Euroopan komissio 2023a&b; Helsingin kaupunki, 2021; Mannila, 2024; Renvik & Säävälä, 2024; Saukkonen & Tanska, 2024). Vaikka tietoa syrjinnästä on saatavilla paljon, siitä on kuitenkin vaikea muodostaa kokonaiskuvaa. Onko sitä paljon vai vähän, ja paljonko on ”paljon”? Ketkä tulevat syrjityiksi toisia ryhmiä enemmän? Missä syrjintää tapahtuu? Entä mikä merkitys on itse raportoiduilla syrjintäkokemuksilla?
Pohdimme näitä kysymyksiä tässä kirjoituksessa. Keskitymme Suomeen muuttaneiden kokemaan syrjintään ja etenkin niin sanottuun etniseen syrjintään: syrjintään syntyperän, etnisen taustan tai ihonvärin perusteella. Syrjintää ja sitä lähellä olevia ilmiöitä, kuten viharikollisuutta, tarkasteleva Syrjintä Suomessa 2020–2023 -raportti julkaistiin viime keväänä (Mannila, 2024). Raportissakin käsitellyn EU:n erityiseurobarometrin mukaan etninen tai kansallinen alkuperä sekä ihonväri lukeutuvat yleisimpiin syrjintäperusteisiin maassamme (Euroopan komissio, 2023a). Tarkastelemme tässä kirjoituksessa ilmiötä pääkaupunkiseudulle keskittyen ja tuoreita tutkimustuloksia laajempaan tutkimuskirjallisuuteen kytkien.
Kuva syrjinnästä riippuu tarkastelukulmasta
Kuva syrjinnästä riippuu siitä, mistä näkökulmasta sitä katsotaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, THL:n, tuoreen MoniSuomi-tutkimuksen tulokset havainnollistavat asiaa hyvin. Tässä kyselytutkimuksessa kerättiin tietoja ulkomailla syntyneiltä, nykyään Suomessa asuvilta ulkomaalaistaustaisilta heidän kotoutumiseensa, terveyteensä, hyvinvointiinsa ja palveluiden käyttöön liittyen. MoniSuomi-tutkimuksen tuloksia on raportoitu hiljattain sekä valtakunnallisesti että pääkaupunkiseudun tasoisesti (Kuusio ym., 2023; Saukkonen & Tanska, 2024).
Tutkimukseen osallistuneita pyydettiin arvioimaan, onko heitä syrjitty eli kohdeltu muita huonommin jonkin heihin itseensä liitetyn ominaisuuden vuoksi 12 viime kuukauden aikana. Valtakunnallisessa aineistossa runsaat 40 prosenttia ja pääkaupunkiseudun aineistossa 45 prosenttia vastaajista kertoi kokeneensa syrjintää vähintään kerran jollain tutkimuksessa kysytyllä sosiaalisen vuorovaikutuksen osa-alueella.
Kokemukset syrjinnästä ovat siis erittäin yleisiä. Tämä tulos kertoo kuitenkin syrjinnästä yleisellä tasolla, syrjintäperusteesta riippumatta. MoniSuomi-tutkimuksessa oli mahdollista myös täsmentää, mihin koettu syrjintä vastaajien mukaan perustui. Vaihtoehtoja olivat ikä, sukupuoli, syntyperä, etninen tausta tai ihonväri, terveyssyyt tai vammaisuus, uskonto, tai jokin muu syy kuten ulkonäkö tai seksuaalinen suuntautuminen. Suomeen muuttaneessa väestössä syrjinnän yleisimpiä perusteita olivat 1) syntyperä, etninen tausta tai ihonväri sekä 2) uskonto.
Tämä antaa samalla viitteitä siitä, että eri muuttajaryhmät kokevat syrjintää erilaisissa määrin. Syrjintäkokemukset olivat niin valtakunnallisessa kuin pääkaupunkiseudunkin aineistossa harvinaisimpia virolaistaustaisilla ja muilla eurooppalaistaustaisilla. Yleisimmin syrjintää olivat kohdanneet Lähi-idän ja Afrikan alueilta muuttaneet. Voimme siis perustellusti todeta, että Suomessa ja pääkaupunkiseudulla ilmenee etnistä syrjintää, josta osaa voinee pitää myös rasistisena.
Kuva syrjinnästä muuttuu jälleen, kun vertaillaan eri tilanteissa koettua syrjintää. Ihmisryhmien välisistä arkisista kohtaamisista suurin osa tapahtuu julkisilla paikoilla, ja näissä tiloissa ja tilanteissa koetusta syrjinnästä raportoitiinkin eniten. Syrjintä oli melko yleistä myös työssä ja työnhakutilanteissa.
Aiemmat tutkimukset ovat niin ikään osoittaneet, että ulkonäöltään tai esimerkiksi vaatetukseltaan valtaväestöstä erottuvat ryhmät ovat usein muita syrjityimpiä (esim. Ahmad, 2020). Jotkin vähemmistöt ovat näkyvämpiä kuin toiset. EU:n perusoikeusviraston (2023) vertailevan tutkimuksen mukaan Afrikan maista muuttaneiden kohtaama rasistinen häirintä ja syrjintä ovat Suomessa merkittävä ongelma, ja tämä ilmenee myös pääkaupunkiseudun MoniSuomi-aineistosta.
Syrjinnästä ja ennakkoluuloista kärsivät kuitenkin myös monet sellaisten uskonnollisten ja etnisten vähemmistöryhmien jäsenet, jotka eivät poikkea ulkoisesti valtaväestöstä. MoniSuomi-aineistossa esimerkiksi vajaa viidennes niin pääkaupunkiseudulla kuin muuallakin Suomessa asuvista virolaistaustaisista kertoi kohtaamastaan etnisestä syrjinnästä. Syrjinnän seuranta ja syrjimättömyyden edistäminen ovat siis tarpeen kaikkien epäoikeudenmukaisen kohtelun kohteeksi joutuvien ryhmien ja niihin kuuluvien ihmisten kohdalla.
Kokemukset syrjinnästä vahingoittavat konkreettisesti
Syrjintäraportteja vertaillessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, onko ihmisiä pyydetty raportoimaan kokemastaan vai havaitsemastaan syrjinnästä. Tutkimusten mukaan syrjintää raportoidaan usein enemmän oman ryhmän puolesta kuin itse koettuna (esim. Taylor ym., 1990). Ihmiset voivat näin kertoa havaitsemastaan epätasa-arvosta, vaikka eivät olisi syrjintää itse kohdanneetkaan. On myös huomioitava, että eri ihmiset ja ihmisryhmät havainnoivat ja raportoivat syrjintää eri tavoin (ks. Schaeffer & Kas, 2023). Esimerkiksi Suomeen muuttaneet naiset ja miehet saattavat kohdata erilaista kohtelua, ja nuoret arvioivat väestösuhteita usein vanhempia ihmisiä kriittisemmin. Korkeammin koulutetuilla puolestaan voi olla enemmän tietoa epäoikeudenmukaisen kohtelun ilmenemismuodoista ja valmiutta raportoida siitä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun MoniSuomi-aineistossa erottuivat opiskelun perusteella maahan tulleet. He raportoivat syrjinnästä jopa hieman pakolaistaustaisia useammin (61 % vs. 57 %), vaikka monet pakolaistaustaisista tulevat Suomeen kaikkein syrjityimmistä taustamaaryhmistä, kuten Lähi-Idän ja Afrikan maista. Myös maassaoloaika voi vaikuttaa: yhteiskunnassa ilmenevään eriarvoisuuteen havahdutaan usein vasta kotoutumisen edetessä ja kielitaidon karttuessa. Eri ihmisryhmien keskuudessa eri tavoin toteutetut kyselytutkimukset eivät siis anna syrjinnästä suoraan vertailukelpoista tietoa.
Joskus karuja lukuja syrjinnän yleisyydestä kritisoidaan ja vähätelläänkin vetoamalla siihen, että kyse on ihmisten subjektiivisista kokemuksista, ei objektiivisesti osoitetusta syrjinnästä. Oikeusteitse ratkotut tai kontrolloiduissa tutkimusasetelmissa osoitetut syrjintätapaukset antavat kuitenkin hyvin suppean käsityksen syrjinnän yleisyydestä. Tämän vuoksi syrjintää tutkitaan useimmiten ihmisten omia kokemuksia kartoittavien kyselytutkimusten avulla. Tietoa syrjinnän ilmenemismuodoista ja yleisyydestä on vaikeaa saada myös kyselyiden kautta, koska ihmisillä ei aina ole kunnollisia valmiuksia mahdollisten syrjintätilanteiden arvioimiseen. Suomessa tehtyjen selvitysten mukaan valtaosa syrjinnästä, häirinnästä ja vihapuheesta jää lisäksi ilmoittamatta viranomaisille. Vaikka itse raportoidut syrjintätilanteet eivät useinkaan ole jälkikäteen todennettavissa, ne kertovat ihmisten kohtaamasta sosiaalisesta todellisuudesta. Kokemuksina ne ovat siis aitoja, ja vaikuttavat elämään konkreettisesti.
Laajat kotimaiset ja kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että kokemukset etnisestä syrjinnästä heikentävät uhrin hyvinvointia ja vaikeuttavat elämää monin tavoin (esim. Benner ym., 2018; Eid ym., 2024; Mäki ym., 2024; Schmitt ym., 2014). Joissain tapauksissa yksilö voi pyrkiä suojaamaan itseään syrjinnältä salaamalla sille altistavan taustansa. Näkyvien vähemmistöjen jäsenille tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Oman identiteetin piilottelu on haitallista myös niille, joille se on mahdollista: se voi vaikeuttaa läheisten ihmissuhteiden muodostamista ja vaikuttaa haitallisesti yksilön minäkäsitykseen ja hyvinvointiin. Syrjinnän ehkäisy ei voikaan koskaan olla uhrin vastuulla. Kenenkään ei pitäisi jäädä yksin syrjintää kohdatessaan ja näitä haavoittavia tilanteita koettuaan. Syrjinnän kielteisiä vaikutuksia voidaan lieventää esimerkiksi läheisten ihmisten ja omien yhteisöjen tärkeällä tuella.
Kokemustietoon nojaavat viitteet etnisen syrjinnän yleisyydestä voivat herättää kysymyksen, liioittelevatko ihmiset kielteisiä kokemuksiaan. Kaikkihan voivat joskus suojata hyvinvointiaan selittämällä elämänsä vaikeuksia ulkoisilla tekijöillä. Vuorovaikutustilanteita voidaan myös tulkita eri tavoin: tilanne voidaan kokea syrjiväksi, vaikka toinen osapuoli ei olisi toimintaansa syrjiväksi tarkoittanut. Tutkimuskirjallisuus puhuu sen puolesta, että etnisten ja muidenkin vähemmistöjen kokemaa syrjintää pikemminkin vähätellään kuin liioitellaan sen uhrien keskuudessa (ks. Barreto & Ellemers, 2015). Syitä mahdolliseen vähättelyyn on useita. Ensiksikin syrjintää on vaikea todentaa, koska se voi ilmetä huumoriksi puettuna tai olla muuten hienovaraista. Lisäksi ihmisillä on tapana uskoa maailman oikeudenmukaisuuteen. Tällöin uhrit saattavat syyttää syrjinnästä itseään tai ryhmäänsä. Syrjintää saatetaan vähätellä myös oman hyvinvoinnin turvaamiseksi, koska ajatus epäoikeudenmukaisuuksien suuruudesta ja omien vaikutusmahdollisuuksien pienuudesta voi tuntua niin lannistavalta. Kokemuksiin etnisestä syrjinnästä on siis syytä suhtautua yhtä vakavasti kuin muihinkin syvästi loukkaaviin ulossulkemisen ja väkivallan kokemuksiin (esim. koulukiusaaminen ja -väkivalta) tai rakenteellisen eriarvoisuuden muihin muotoihin (esim. rekrytointisyrjintä iän tai sukupuolen perusteella).
Inhimillisesti katsoen syrjintää on aina liikaa
Viimeisenä muttei vähäisimpänä on syytä kysyä, mikä on ”paljon” tai ”vähän”, kun kyse on etnisestä syrjinnästä. Pääkaupunkiseudun MoniSuomi-aineistossa julkisilla paikoilla kohdatun syrjinnän yleisyys vaihtelee taustamaan mukaan, viidenneksestä noin puoleen vastanneista. Joka tapauksessa kokonaiskuva on karu ja yhteiskunnallisesti huomionarvoinen: merkittävä osa ulkomaalaistaustaisista kokee tulleensa lainvastaisesti kohdelluksi. Pahimmillaan syrjintäkokemukset vaikuttavat kokonaisten perheiden elinolosuhteisiin ja altistavat ylisukupolvisille traumoille ja huono-osaisuudelle (ks. esim. Turjanmaa ym., 2024). Syrjinnän aiheuttamat vaikeudet ja henkinen pahoinvointi heijastuvat laajalle; uhrin perhepiiriin, yhteisöön ja koko yhteiskuntaan. On myös tärkeää ymmärtää, että etninen syrjintä ei ole vain kotoutumisen alkuvaiheen haaste: myös maassa pitkään asuneiden vähemmistöjen ja maahan muuttaneiden jälkipolvien kokema syrjintä on herättänyt huolta ympäri Eurooppaa (Euroopan komissio, 2023b).
Julkisessa keskustelussa tuodaan aika ajoin esiin, että myös suomalaistaustaisen enemmistön jäsenet voivat kokea syrjintää monista eri syistä – ja joskus myös etnisen taustansa vuoksi. THL:n tuorein vertailutieto ja kansainväliset tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että kokemukset etnisestä syrjinnästä ovat suomalaisen valkoihoisen valtaväestön keskuudessa selvästi harvinaisempia kuin ulkomaalaistaustaisten ja muiden etnisten vähemmistöryhmien keskuudessa (Lee ym., 2019; Renvik & Säävälä, 2024). MoniSuomi-tutkimuksen valtakunnallisessa aineistossa noin joka viides Suomeen muuttanut kertoi kokeneensa etnistä syrjintää julkisilla paikoilla vähintään kerran kuluneen vuoden aikana, kun koko väestön TerveSuomi-aineistossa vastaavasta syrjinnästä raportoi yksi prosentti vastanneista. Koko väestön aineistossa suurin osa vastaajista on Suomessa syntyneitä suomalaistaustaisia vastaajia, mutta satunnaisotoksessa on ollut mukana myös joitakin ulkomailla tai Suomessa syntyneitä ulkomaalaistaustaisia, etnisiin vähemmistöihin lukeutuvia tai ei-valkoisiksi rodullistettuja suomalaisia vastaajia. Heidän kokemuksensa selittänevät suurimmaksi osaksi tässä aineistossa ilmenneet etnisen syrjinnän kokemukset. THL:n tuoreet tutkimustulokset eivät siis anna minkäänlaisia viitteitä valkoihoisen valtaväestön kokeman etnisen syrjinnän yleisyydestä.
Syrjintäkokemuksia on tärkeää tutkia jatkossakin monipuolisesti ja tietopohjaa entisestään laajentaen. Esimerkiksi vähemmistöjen välisistä kohtaamisista tarvitaan lisää tietoa. Vaikka syrjintää tarkastellaan useimmiten suomalaistaustaisten ja ulkomaalaistaustaisten välisten väestösuhteiden näkökulmasta, myös etniset vähemmistöryhmät voivat kohdella toisiaan syrjivästi. Taustalla on usein yhteiskunnassa vallitseva etninen hierarkia ja valtaväestön harjoittama kohtelu vähemmistöjä kohtaan: tutkimusten mukaan enemmistön syrjivä kohtelu voi aiheuttaa kitkaa ja kilpailua myös vähemmistöjen välille (esim. Bontenbal, 2023). Toiset ryhmät kun ovat enemmistöryhmän silmissä hyväksytympiä kuin toiset. Suomalaisen yhteiskunnan monimuotoistuessa myös tämä näkökulma syrjintään on tarpeen – etenkin pääkaupunkiseudulla, jonne maamme ulkomaalaistaustainen väestö on pitkälti painottunut.
Toiseksi on muistettava, että syrjinnän seurantaa on tehtävä myös yhteiskunnan rakenteissa, kuten koulutuksessa, työelämässä ja palveluissa. Kaupungin toiminnassa rakenteellinen rasismi voi ilmetä esimerkiksi palveluiden eriarvoisessa saatavuudessa tai vaikkapa oppilaitosten tai työyhteisöjen syrjivissä käytännöissä.
Lopuksi on syytä todeta, että syrjinnän yleisyys tai vähäisyys ei vielä kerro mitään myönteisistä kohtaamisista ja luottamuksesta yli ryhmärajojen. Rakentavien kohtaamisten edistäminen arjessa on yksi avainasioista esimerkiksi segregaation torjunnassa. Väestösuhteiden monipuolinen tarkastelu auttaa muodostamaan kokonaiskuvaa siitä, missä määrin myönteisiä ja kielteisiä kohtaamisia tapahtuu, missä määrin yhdenvertaisuus on rikki, ja mihin korjaustoimet kannattaa kohdistaa.
Tuuli Anna Renvik toimii johtavana asiantuntijana ja Pasi Saukkonen erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Lähteet:
Ahmad, A. (2020). When the name matters: An experimental investigation of ethnic discrimination in the Finnish labor market. Sociological Inquiry, 90(3), 468-496. https://doi.org/10.1111/soin.12276(Link leads to external service)
Barreto, M., & Ellemers, N. (2015). Detecting and experiencing prejudice: New answers to old questions. Advances in Experimental Social Psychology, 52, 139-219. https://doi.org/10.1016/bs.aesp.2015.02.001(Link leads to external service)
Benner, A. D., Wang, Y., Shen, Y., Boyle, A. E., Polk, R., & Cheng, Y. P. (2018). Racial/ethnic discrimination and well-being during adolescence: A meta-analytic review. American Psychologist, 73(7), 855–883. https://doi.org/10.1037/amp0000204(Link leads to external service)
Bontenbal, I. (2023). The good, the bad and the advantageous: Migrants’ attitudes towards other migrants. International Journal of Intercultural Relations, 94, 101802. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0147176723000500(Link leads to external service)
Eid, M., García-Velázquez, R., Renvik T.A, Castaneda, A., & Kuusio, H. (2024). Syrjintäkokemukset selittävät Suomeen muuttaneiden heikompaa elämänlaatua ja yhteiskuntaan kiinnittymistä. Teoksessa T.A. Renvik & M. Säävälä (toim.), Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2023: Näkökulmana väestösuhteet. TEM oppaat ja muut julkaisut 2024:1. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165441/TEM_oppaat_1_2024_Kotoutumisen_kokonaiskatsaus_2023.p…(Link leads to external service)
Euroopan komissio. (2023a). Syrjintä Euroopan unionissa. Suomi. Erityiseurobarometri 535. (European Commission, Special Eurobarometer 253, Discrimination in the European Union – Country Factsheets, Finland.) Discrimination in the European Union. https://europa.eu/eurobarometer/surveys/detail/2972(Link leads to external service)
Euroopan komissio (2023b). Indicators of Immigrant Integration 2023: Settling In. OECD Publishing. https://www.oecd.org/publications/indicators-of-immigrant-integration-67899674-en.htm(Link leads to external service)
Euroopan perusoikeusvirasto (2023). Being Black in the EU – Experiences of people of African descent. https://fra.europa.eu/en/publication/2023/being-black-eu(Link leads to external service)
Helsingin kaupunki (2021). Kvartti 2/2021. Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitieto. https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/Kvartti_2_2021.pdf
Kuusio, H., Mäkipää, L., Klemettilä, K-L., Nykänen, S., Kytö, S., & Lilja, E. (2023). Kansallinen tutkimus ulkomailla syntyneiden terveydestä, hyvinvoinnista ja palveluista - MoniSuomi 2022 -tutkimus: Keskeisiä havaintoja päätöksenteon tueksi. Tutkimuksesta tiiviisti 54/2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-208-2(Link leads to external service)
Lee, R. T., Perez, A. D., Boykin, C. M., & Mendoza-Denton, R. (2019). On the prevalence of racial discrimination in the United States. PloS One, 14(1). https://doi.org/10.1371/journal.pone.0210698(Link leads to external service)
Mannila, S. (2024). Syrjintä Suomessa 2020–2023: Tietoraportti. Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:11. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165623(Link leads to external service)
Mäki, N., Renvik, T.A., & Saukkonen, P. (2024). Pääkaupunkiseudun ulkomaalaistaustaiset ovat fyysisesti terveitä, mutta monet kärsivät psyykkisestä kuormittuneisuudesta. Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut. Tulossa.
Renvik, T.A., & Säävälä, M. (toim.). (2024). Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2023: Näkökulmana väestösuhteet. TEM oppaat ja muut julkaisut 2024:1 FI. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165441/TEM_oppaat_1_2024_Kotoutumisen_kokonaiskatsaus_2023.p…(Link leads to external service)
Saukkonen, P., & Tanska, T. (2024). Suomeen muuttaneet pääkaupunkiseudulla MoniSuomi-tutkimuksen tulosten valossa. Tutkimuksia 2024:2. Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut. https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/24_06_11_Tutkimuksia_2.pdf
Schaeffer, M., & Kas, J. (2023). The integration paradox: A review and meta-analysis of the complex relationship between integration and reports of discrimination. International Migration Review. https://doi.org/10.1177/01979183231170809(Link leads to external service)
Schmitt, M. T., Branscombe, N. R., Postmes, T., & Garcia, A. (2014). The consequences of perceived discrimination for psychological well-being: a meta-analytic review. Psychological Bulletin, 140(4), 921–948. https://doi.org/10.1037/a0035754(Link leads to external service)
Taylor, D. M., Wright, S. C., & Porter, L. E. (1994). Dimensions of perceived discrimination: The personal/group discrimination discrepancy. Teoksessa M. P. Zanna & J. M. Olson (toim.), The psychology of prejudice: The Ontario symposium (Vol. 7, pp. 233-255). Erlbaum. https://psycnet.apa.org/record/1993-98911-010(Link leads to external service)
Turjanmaa, E., Kähäri, E., & Leinonen, J. (2024). Ylisukupuolviset siirtymät ja vanhempien kokeman syrjinnän merkitys jälkeläisten hyvinvoinnille. Migration-Muuttoliike, 48(2), 4–7. https://siirtolaisuus-migration.journal.fi/article/view/124976(Link leads to external service)
Lisätietoa syrjinnästä ja sen seurannasta Suomessa:
THL (2023). MoniSuomi-tutkimuksen valtakunnalliset indikaattoritiedot syrjinnän osalta. https://repo.thl.fi/sites/monisuomi/monisuomi22/ilmiot/syrjinta.html(Link leads to external service)
Yhdenvertaisuusvaltuutettu: Syrjintä https://syrjinta.fi/syrjinta(Link leads to external service)