Johdanto
Helsingin sisällä muutetaan paljon. Vuonna 2022 Helsingissä tehtiin lähes 102 000 muuttoa eri osa-alueiden välillä ja sisällä. Kymmenessä vuodessa näiden sisäisten muuttojen määrä on kasvanut liki 10 000:lla. Helsingin sisäiset muutot muodostavat myös valtaosan koko Helsingin muuttoliikkeestä. Vuonna 2022 Helsingin kuntarajat ylittäviä tulo- ja lähtömuuttoja tehtiin yhteensä reilut 86 000 kappaletta, eli noin 16 000 vähemmän kuin Helsingin sisäisiä muuttoja. (Helsingin seudun aluesarjat 2023a.) Kaupungin sisäisellä muuttoliikkeellä on siten verrattain suuri potentiaali ylläpitää tai muokata asuinalueiden asukasrakennetta.
Kaupungin sisällä muuttoliike ei kohdistu tasaisesti kaikille alueille. Luonnollisesti täysin uusille alueille ja voimakkaan täydennysrakentamisen alueille muuttoja tehdään tilapäisesti tiuhempaan kuin kaupunkirakenteeltaan vakiintuneemmille alueille. Vakiintuneempienkin alueiden välillä asukkaiden vaihtuvuus ja asumisajat voivat kuitenkin vaihdella monesta syystä, liittyen vaikkapa alueiden asuntokantaan, sijaintiin, palveluihin, julkisiin liikenneyhteyksiin, yleiseen viihtyvyyteen tai kokemuksiin alueiden turvallisuudesta.
Asukkaiden vaihtuvuudella ja asumisajoilla on merkitystä asuinalueiden kannalta monin eri tavoin. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että asukkaiden pysyvyys naapurustoissa on yhteydessä, paikallisten sosiaalisten verkostojen muodostumisen kautta, asukkaiden sosiaaliseen kykyyn toimia yhdessä ja yhteisön puolesta tehokkaasti (Kasarda ja Janovitz 1974, Sampson ja Groves 1989, Sampson ym. 1997). Myös naapurustoissa muodostettujen ystävyys- ja tuttavuussuhteiden läheisyys riippuvat asukkaiden asumisen kestosta: lyhyesti viipyvät asukkaat harvemmin muodostavat tiiviitä sosiaalisia verkostoja alueellaan, ja toisaalta myöskään alueelle jäävät asukkaat eivät välttämättä jaksa panostaa naapurussuhteiden muodostamiseen, jos alueen asukkaiden vaihtuvuus on yleisesti ottaen korkea (Sampson 1988, 1991).
Tässä artikkelissa selvitetään Helsingin asuinalueiden veto- ja pitovoimaa asukkaiden vaihtuvuuden ja asumisaikojen näkökulmasta. Ensin tarkastellaan, kuinka suurta asukkaiden vuosittainen vaihtuvuus asuinalueilla on, ja kuinka tyypillistä alueilla on asua verrattain pitkään. Lisäksi selvitetään, millä tavoin asukkaiden vaihtuvuuden ja asumisaikojen alueellinen vaihtelu on yhteydessä erilaisiin alueiden asuntokannan ominaisuuksien vaihteluun. Lisäksi kuvataan, miten viime vuosikymmenen aikana tapahtuneet muutot ovat suuntautuneet erilaisten asuinalueiden välillä. Näiden yleisen tason tarkastelujen jälkeen keskitytään kaupunkiuudistusalueisiin, joiden asukkaiden vaihtuvuutta ja asumisaikoja verrataan muihin asuntokannaltaan samankaltaisiin Helsingin asuinalueisiin.
Tarkasteluissa hyödynnetään Tilastokeskuksen paneeliaineistoja, joissa samoja henkilöitä voidaan tarkastella vuosittain yli ajan. Näistä aineistoista hyödynnetään erityisesti tietoja henkilöiden asuinpaikoista vuoden viimeisenä päivänä. Lisäksi asuinalueiden luokitteluissa hyödynnetään Helsingin seudun aluesarjojen tietoja Helsingin asuntokannasta alueittain. Tarkasteltu otos sisältää kaikki henkilöt, jotka asuivat Helsingissä vuonna 2021, ja heidän asumishistoriaansa tarkastellaan vuodesta 2010 alkaen. Helsinkiläisten asuinpaikat ovat tiedossa osa-aluetasolla. Tarkasteluiden ulkopuolelle jätetään ne osa-alueet, joiden asukasmäärä vuonna 2021 jäi alle sadan1(Link leads to external service).
Kantakaupungissa asukkaat vaihtuvat, pientaloalueilla pysytään pitkään
Asuinalueen muuttovilkkautta voidaan kuvata esimerkiksi tulomuuttajien vuosittaisella osuudella alueen asukkaista. Kuviossa 1 esitetään tulomuuttajien keskimääräinen vuosittainen osuus Helsingin eri osa-alueilla vuosina 2011–2021. Alueittaiset osuudet on luokiteltu viiteen luokkaan siten, että osuuden keskiarvo, 15 prosenttia, sijoittuu keskimmäisen luokan keskelle. Keskiarvon sisältävä luokka ja sitä lähimmät luokat ovat yhtä suuria, ja niiden leveys on kaksi kolmasosaa keskihajonnasta (keskihajonta 5,8 prosenttiyksikköä). Keskiarvosta kauimpien luokkien arvot ovat siten yli yhden keskihajonnan päässä keskiarvosta. Myös seuraavissa kuvioissa (kuviot 2 ja 3) esitettyjen osuuksien luokittelu on tehty samaan tapaan.
Tulomuuttajien keskimääräinen vuosittainen osuus Helsingin eri osa-alueiden asukkaista oli 2010-luvulla erityisen suuri Jätkäsaaren, Keski-Pasilan ja Kuninkaantammen kaltaisilla alueilla, joilla uudisrakentaminen oli voimakasta kyseisen vuosikymmenen aikana. Myös itäisen kantakaupungin osa-alueille, kuten Torkkelinmäen, Harjun ja Alppilan osa-alueille tulomuuttajia oli paljon suhteessa alueiden asukasmääriin. Verrattain voimakasta tulomuutto oli myös monilla kantakaupungin ja läntisen Helsingin osa-alueilla. Tulomuuttajien osuus oli sen sijaan erityisen pieni useilla pientalovaltaisilla esikaupunkialueilla, kuten Pirkkolassa, Paloheinässä, Torpparinmäessä sekä Itä- ja Länsi-Pakilassa.
Edellä mainituilla itäisen kantakaupungin osa-alueilla, joilla tulomuuttajien osuus oli suuri, myös lähtömuuttajia oli suhteellisesti paljon. Koska näillä osa-alueilla uudis- ja täydennysrakentaminen oli 2010-luvulla vähäistä, useimmat tulomuutot alueille edellyttivät myös lähtömuuttoja ja alueiden asukkaat todella vaihtuivat verrattain suurelta osin. Sitä vastoin voimakkaan uudisrakentamisen alueilla lähtömuuttajien osuus oli viime vuosikymmenellä useimmiten selvästi tulomuuttajien osuutta pienempi, eli näiltä alueilta muutettiin harvemmin pois kuin niille muutettiin sisään.
Vähäisen tulo- ja lähtömuuton alueet olivat useimmiten myös alueita, joilla pitkäaikaisesti asuneet asukkaat muodostivat suuren osan alueiden asukkaista. Yli kymmenen vuotta eli vähintään vuodesta 2011 asti samalla alueella asuneiden osuus alueen asukkaista oli Helsingissä keskimäärin 32,3 prosenttia (keskihajonta 9,8 prosenttiyksikköä). Osuus oli suurimmillaan, yli 50 prosenttia, Puroniityn, Landbon, Östersundomin, Pirkkolan, Marttilan, Karhusaaren, Maununnevan ja Paloheinän pientalovaltaisilla osa-alueilla (Kuvio 2). Pitkään asuneiden osuus oli puolestaan erityisen pieni useilla kantakaupungin osa-alueilla, kuten Torkkelinmäessä, Vallilassa ja Kluuvissa. Kuninkaantammen, Kalasataman sekä Pohjois- ja Keski-Pasilan kaltaisilla osa-alueilla, jotka alkoivat rakentua vasta 2010-luvun aikana, ei pitkäaikaisia asukkaita ollut luonnollisesti lainkaan.
Asukkaiden asumisaikojen vaihtelu asuinalueiden välillä näyttäytyy samankaltaisena myös silloin, kun tarkastellaan ainoastaan alueille 2010-luvun aikana muuttaneiden asukkaiden asumisaikoja (Kuvio 3). Vähintään viisi vuotta samalla alueella asuneiden muuttajien osuus alueelle muuttaneista oli Helsingissä keskimäärin 35,7 prosenttia (keskihajonta 7,2 prosenttiyksikköä). Pitkään asuneiden muuttajien osuuksien ja kaikkien pitkään asuneiden asukkaiden osuuksien välinen positiivinen korrelaatio oli vahva: pääosin osuudet olivat suuria tai pieniä samoilla alueilla. Asukasmäärältään pienemmillä ja 2010-luvulla rakentuneilla asuinalueilla tämä selvä yhteys kuvaa ensisijaisesti vain sitä, että 2010-luvulla muuttaneet muodostivat suuren osan kaikista alueiden asukkaista vuonna 2021. Isommilla ja kaupunkirakenteeltaan pysyvämmillä alueilla tämä puolestaan viitannee siihen, että 2010-luvulla muuttaneiden asuminen tulee näillä alueilla olemaan pysyvyydeltään samankaltaista kuin alueilla oli aiemminkin ollut.
Viikinmäen, Viikinrannan ja Latokartanon osa-alueet muodostavat poikkeuksen sikäli, että yhtäältä näille alueille 2010-luvulla muuttaneista monet olivat asuneet alueilla pitkään, mutta toisaalta kaikkien alueilla pitkään asuneiden osuus oli näillä alueilla verrattain pieni. Alueet eivät ole rakentamiseltaan täysin uusia, mutta erityisesti 2010-luvun alkupuolella alueille rakennettiin varsin paljon uusia asuntoja, ja tulomuutto alueille oli siksi vilkasta. Näistä muuttajista monet näyttävät siis jääneen alueille, joten on mahdollista, että nämä alueet ovat ainakin tältä osin muuttumassa pitovoimaisemmiksi.
Mikäli näin on, taustalla on luultavasti monia tekijöitä, joista yksi keskeinen lienee näiden alueiden asuntotuotanto. 2010-luvulla esimerkiksi Viikinmäen ja Viikinrannan alueille rakennettiin verrattain paljon pientaloja tai vähintään kolmen huoneen asuntoja (Helsingin seudun aluesarjat 2023b, 2023c). Nämä puolestaan ovat houkutelleet alueelle verrattain paljon lapsiperheitä, joista melko harvat enää muuttavat, kun lapset tulevat kouluikään (Helsingin seudun aluesarjat 2023d).
Edellisistä kuvioista nähdään, että alueet, joilla asukkaiden asumisajat ovat keskimäärin varsin pitkiä ja vaihtuvuus on vähäistä, näyttävät olevan pientalo- ja omistusasuntovaltaisia. Sen sijaan alueet, joilla lyhyet asumisajat ovat tyypillisempiä ja asukkaista suuri osa vaihtuu vuosittain, painottuvat asuntokannaltaan yksiöihin, ja vuokralla asuminen on näillä alueilla verrattain yleistä. Tämänkaltaiset rakennus- ja asuntokantaan liittyvät seikat luonnollisesti vaikuttavat paljon siihen, millaisessa elämäntilanteessa olevia asukkaita alueille valikoituu asumaan, ja sitä kautta siihen, miksi toiset alueet alkavat näyttäytyä ainakin asukkaiden asumisajalla mitattuna pitovoimaisina ja toiset eivät.
Kun asukkaiden vaihtuvuutta ja asumisaikoja eri alueilla tarkastellaan systemaattisesti erilaisten asuinalueiden asuntokannan ominaisuuksien mukaan, havaitaankin joitakin selviä yhteyksiä. Alueen asukkaiden vähäisempi vaihtuvuus ja pitemmät asumisajat ovat yhteydessä suurempaan pientalojen osuuteen, suurempaan vähintään neljän huoneen asuntojen osuuteen, sekä suurempaan omistusasuntojen osuuteen alueen asuntokannasta (Kuvio 4)2(Link leads to external service). Suurempi sääntelemättömien vuokra-asuntojen osuus asuntokannasta on puolestaan yhteydessä suurempaan vaihtuvuuteen ja lyhyempiin asumisaikoihin (ei kuviossa). Sen sijaan arava- ja korkotukiasuntojen osuuden ja koko alueen asukkaiden vaihtuvuuden tai asumisaikojen välillä ei näyttäisi olevan selkeää suoraa yhteyttä (kuviossa viimeisenä).
Helsingin sisäisistä muutoista suuri osa tapahtuu samankaltaisten alueiden välillä
Asuinalueille suuntautuvan muuttoliikkeen alueellisista ulottuvuuksista saadaan käsitys tarkastelemalla, mistä eri asuinalueille muutettiin 2010-luvun aikana, ja miten eri alueilta Helsinkiin muuttaneet jakautuivat asumaan Helsingin eri osa-alueille. Tarkasteltava joukko muodostuu vuosina 2011–2021 Helsingin eri asuinalueille muuttaneista, jotka asuivat samalla alueella vuonna 2021. Tarkastelua varten Helsingin osa-alueet luokiteltiin kuuluvaksi joko kantakaupunkiin, kerrostalovaltaisiin esikaupunkialueisiin läntisessä ja itäisessä Helsingissä tai pientalovaltaisiin esikaupunkialueisiin3(Link leads to external service).
Helsingin sisäisistä muutoista monet näyttävät tapahtuvan samaan aluetyyppiin kuuluvien osa-alueiden välillä (Kuvio 5). Muuttojen paikallisuus näkyy selvästi kantakaupungissa, jonne muuttaneista yli kaksi viidestä oli muuttanut osa-alueelleen muualta kantakaupungista. Samalla liki kolme viidestä kantakaupungin alueilta muuttaneista oli muuttanut jollekin toiselle kantakaupungin alueelle. Kantakaupungin alueilla myös Helsingin seudun ulkopuolelta muuttaneiden joukko oli erityisen suuri verrattuna muilla aluetyypeillä asuviin.
Kantakaupungin alueille muuttaminen oli erityisen yleistä Helsingin seudun ulkopuolelta ja Espoosta Helsinkiin muuttaneiden keskuudessa. Molemmista joukoista yli kaksi viidestä oli muuttanut Helsingissä kantakaupungin alueille. Erityisen pieni kantakaupunkiin muuttaneiden osuus oli Helsingin pientalovaltaisilta ja itäisen Helsingin kerrostalovaltaisilta esikaupunkialueilta sekä Vantaalta Helsinkiin muuttaneiden keskuudessa.
Sekä läntisille että itäisille kerrostalovaltaisille esikaupunkialueille muuttaneista suuri osa oli muuttanut alueille toisilta samankaltaisilta alueilta Helsingissä. Itäisessä Helsingissä tämä muuttojen paikallisuus oli selvempää kuin läntisessä: liki puolet itäisen Helsingin kerrostaloalueille muuttaneista oli muuttanut toiselta itäisen Helsingin osa-alueelta, ja noin kolme viidestä itäisen Helsingin kerrostaloalueilta muuttaneista oli muuttanut toiselle itäisen Helsingin kerrostaloalueelle. Mitä tulee muilta alueilta itäisen ja läntisen Helsingin kerrostaloalueille muuttaneisiin, läntisen Helsingin kerrostaloalueille muuttaneista suurempi osa oli muuttanut kantakaupungista, Espoosta ja Helsingin seudun ulkopuolelta. Itäisen Helsingin kerrostaloalueilla oli puolestaan pientalovaltaisilta alueilta muuttaneita suhteellisesti hieman enemmän kuin läntisillä.
Tarkasteltaessa eri lähtöalueilta muuttaneiden suuntautumista itäisen ja läntisen Helsingin kerrostalovaltaisille esikaupunkialueille havaitaan, että läntisen Helsingin alueille muuttaminen oli varsin yleistä Espoosta muuttaneiden keskuudessa, kun taas itäisille alueille muuttaneiden osuus oli erityisen suuri Helsingin pientalovaltaisilta esikaupunkialueilta ja Vantaalta muuttaneiden keskuudessa. Muuttojen tietynlainen paikallisuus näyttää siis ulottuvan jossain määrin myös Helsingin kuntarajojen yli: Espoosta ja Vantaalta muuttaneet näyttävät suosivan Helsingissä alueita, jotka sijaitsevat verrattain lähellä heidän entistä asuinkaupunkiaan. Erityisen vähäistä läntisen Helsingin kerrostaloalueille muuttaminen oli itäisen Helsingin kerrostaloalueilta muuttaneiden keskuudessa, kun taas kantakaupungista, Espoosta ja läntisen Helsingin kerrostaloalueilta muuttaneista verrattain harvat olivat suunnanneet itäisen Helsingin kerrostaloalueille.
Helsingin pientalovaltaisille esikaupunkialueille muuttaneista asukkaista useimmat, noin kolmasosa, olivat muuttaneet itäisen Helsingin kerrostalovaltaisilta esikaupunkialueilta. Pientalovaltaisilta alueilta muuttaneiden osuus oli tähän verrattuna pieni, noin 12 prosenttia. Verrattuna pientalovaltaisilta alueilta muuttaneiden osuuteen muunkaltaisilla asuinalueilla, tämä osuus oli kuitenkin suuri. Vastaavasti pientalovaltaisilta alueilta muuttaneista erityisen suuri osa, lähes viidennes, oli muuttanut toiselle pientalovaltaisille alueelle. Helsingin sisäisten muuttojen paikallisuus näkyy siis tälläkin aluetyypillä. Mitä tulee muihin lähtöalueisiin, Vantaalta muuttaneiden joukossa Helsingin pientaloalueille muuttaminen oli verrattain yleistä, kun taas erityisen harvoin Helsingin pientalovaltaisille alueille muutettiin kantakaupungista, Helsingin seudun ulkopuolelta ja ulkomailta.
Asukkaiden vaihtuvuus ja asumisajat kaupunkiuudistusalueilla ovat samalla tasolla kuin muilla samankaltaisilla asuinalueilla
Seuraavaksi asukkaiden vaihtuvuutta ja asumisaikoja tarkastellaan kaupunkiuudistusalueilla, ja verrataan näiden alueiden tilannetta muihin sijainniltaan ja asuntokannaltaan samankaltaisiin osa-alueisiin Helsingissä4(Link leads to external service). Kaupunkiuudistuksen pilottialueet ovat Malminkartano ja Kannelmäki, Malmi, Mellunkylä sekä Meri-Rastila. Kaupungin osa-aluejaossa nämä alueet tarkoittavat Malminkartanon, Kannelmäen, Ala- ja Ylä-Malmin, Kivikon, Kontulan, Kurkimäen, Mellunmäen, Vesalan sekä Meri-Rastilan osa-alueita. Alueet, joihin näitä osa-alueita verrataan, ovat esikaupunkialueita, joiden asunnoista vähintään 60 prosenttia on kerrostaloasuntoja, ja joiden asunnoista vähintään 25 prosenttia on arava- tai korkotukivuokra-asuntoja. Nämä ehdot täyttäviä osa-alueita on kaupunkiuudistusalueiden lisäksi kahdeksantoista5(Link leads to external service).
Kaiken kaikkiaan kaupunkiuudistusalueet eivät juuri poikkea vaihtuvuudeltaan tai asumisajoiltaan muista asuntokannaltaan samankaltaisista alueista erityisen merkittävästi, eivätkä myöskään koko Helsingin keskimääräisestä asuinalueiden vaihtuvuudesta tai asumisajoista. Tulomuuttajien osuus kaupunkiuudistusalueiden asukkaista oli samaa luokkaa kuin useimmilla vertailualueista, 12–15 prosentin välillä (Kuvio 6). Kaupunkiuudistusalueista tämä osuus oli suurimmillaan Kurkimäessä (17 prosenttia) ja pienimmillään Vesalassa (12 prosenttia). Muutamalla vertailualueella – Herttoniemen yritysalueella, Viikin tiedepuistossa, Alppikylässä ja Kruunuvuorenrannassa – tulomuuttajien osuus oli selvästi muiden alueiden osuutta korkeampi. Viikin tiedepuistoa lukuun ottamatta tätä selittänevät voimakas rakentaminen näillä alueilla. Viikin tiedepuiston osa-alueella korkea vaihtuvuus liittyy todennäköisesti alueen opiskelijavaltaisuuteen.
Myös pitkään samalla alueella asuneiden osuudet olivat valtaosalla kaupunkiuudistusalueista ja vertailualueista samaa mittaluokkaa, noin 30 ja 40 prosentin välillä (Kuvio 7). Korkeimmillaan tämä osuus oli Vesalan (41 prosenttia) ja alimmillaan Kurkimäen (28 prosenttia) kaupunkiuudistusalueilla. Vertailualueista erottuivat erityisesti ne voimakkaan uudis- ja täydennysrakentamisen alueet, joilla pitkään asuneiden osuudet olivat hyvin matalat – Kruunuvuorenrannan, Alppikylän, Viikin tiedepuiston ja Herttoniemen yritysalueen osa-alueet.
Vähintään viisi vuotta samalla alueella asuneiden muuttajien osuudet alueelle 2010-luvulla muuttaneista asukkaista olivat kaupunkiuudistusalueilla samaa mittaluokkaa kuin saman alueen pitkään asuneiden osuus asukkaista (Kuvio 7). Kaupunkiuudistusalueista osuus oli suurin Vesalassa (40 prosenttia) ja pienin Malminkartanossa ja Ala-Malmilla (31 prosenttia). Vertailualueista kuusi oli sellaisia, joilla pitkään asuneiden muuttajien osuudet olivat kaikkia kaupunkiuudistusalueita suurempia, mutta muilta osin osuudet olivat samaa luokkaa kuin kaupunkiuudistusalueilla. Myllypuron, Latokartanon, Viikinmäen ja Alppikylän osa-alueet erottuvat sikäli, että näillä alueilla pitkään asuneiden muuttajien osuus oli selvästi suurempi kuin kaikkien pitkään asuneiden asukkaiden osuus.
Tarkasteltaessa kaupunkiuudistusalueiden ja vertailualueiden asukkaiden vaihtuvuutta ja asumisaikoja yhdessä alueiden asuntokannan ominaisuuksien kanssa havaitaan, että alueellinen vaihtelu tarkastelluissa asuntokannan ominaisuuksissa on selvästi suurempaa kuin asukkaiden vaihtuvuudessa ja pitkäaikaisten asukkaiden osuudessa (Kuvio 8). Kun aivan äärimmäiset havainnot jätetään huomiotta, pientalojen osuus, vähintään neljän huoneen asuntojen osuus, omistusasuntojen osuus sekä hintasäänneltyjen vuokra-asuntojen osuus vaihtelee alueiden välillä parikinkymmentä prosenttiyksikköä, kun taas asukkaiden vaihtuvuuden ja asumisaikojen vaihtelu jää noin kymmeneen prosenttiyksikköön. Kaupunkiuudistusalueilla ja vertailualueilla ei siten ole havaittavissa samanlaista säännönmukaista yhteyttä asuntokannan ominaisuuksien ja asukkaiden vaihtuvuuden ja asumisaikojen välillä kuin kaikkia osa-alueita tarkasteltaessa havaittiin.
Kaupunkiuudistusalueille muutetaan harvemmin kantakaupungista
Kaupunkiuudistusalueet erottuvat tietyiltä osin vertailualueista, kun tarkastellaan sitä, mistä näille alueille muutettiin 2010-luvun aikana. Useimmilla vertailualueilla kantakaupungista muuttaneiden osuus oli suurempi kuin millään kaupunkiuudistusalueilla. Kaupunkiuudistusalueilla tämä osuus vaihteli Kivikon kuuden prosentin ja Kannelmäen neljäntoista prosentin välillä. Keskimäärin kantakaupungista muuttaneiden osuus oli kaupunkiuudistusalueilla reilut kymmenen prosenttia, kun vertailualueilla vastaava osuus oli 17 prosenttia. Tämä ero voi mahdollisesti liittyä kaupunkiuudistusalueiden ja vertailualueiden sijaintiin. Etenkin itäiset kaupunkiuudistusalueet sijaitsevat itäisessä Helsingissä sijaitseviin vertailualueisiin nähden varsin kaukana kantakaupungista.
Mitä tulee läntisen ja itäisen Helsingin kerrostalovaltaisilta esikaupunkialueilta muuttaneiden osuuksiin eri alueilla, ne heijastavat selvästi kaupunkiuudistusalueiden ja vertailualueiden sijaintia. Kaupunkiuudistusalueista Kannelmäki ja Malminkartano, sekä vertailualueista Tali, Talinranta ja Maunula sijaitsevat läntisessä Helsingissä, mikä näkyy muilta läntisiltä kerrostaloalueilta muuttaneiden suurena osuutena. Vastaavasti itäisessä Helsingissä sijaitsevilla kaupunkiuudistus- ja vertailualueilla muilta itäisiltä kerrostaloalueilta muuttaneiden osuus on huomattava. Itäisen Helsingin kaupunkiuudistusalueilla tämä osuus oli 53 prosenttia, eli noin kymmenen prosenttiyksikköä suurempi kuin itäisen Helsingin vertailualueilla keskimäärin. Myös Vantaalta muuttaneiden sekä ulkomailta muuttaneiden keskimääräiset osuudet olivat kaupunkiuudistusalueilla keskimäärin hieman korkeammat kuin vertailualueilla. Muilta osin keskimääräiset erot kaupunkiuudistusalueiden ja vertailualueiden välillä olivat varsin pieniä.
Asuinalueiden erilaisen vaihtuvuuden ja asumisaikojen taustalla on eroja muun muassa alueiden elinkaaressa, asuntokannassa ja asukkaissa
Tässä artikkelissa valotettiin Helsingin asuinalueiden veto- ja pitovoimaa 2010-luvulla tarkastelemalla asukkaiden vaihtuvuutta ja asumisaikoja Helsingin eri osa-alueilla. Nämä tarkastelut näyttävät, että Helsingin asuinalueet poikkeavat toisistaan näillä mittareilla merkittävästi, mutta asukkaiden vaihtuvuudessa ja asumisajoissa on havaittavissa tiettyjä säännönmukaisuuksia. Asuinalueilla, joilla asukkaiden vuosittainen vaihtuvuus on suurta, myös pitkäaikaisesti alueella asuvien osuus on vähäinen. Vaihtuvuus ei siis tyypillisesti näytä rajoittuvan vain tiettyyn osaan alueen asuntoja tai asukkaita. Näyttää siltä, että suurimmalla osalla asuinalueista viime vuosikymmenen aikana tapahtunut muuttoliike ylläpitää alueille vakiintunutta asukkaiden vaihtuvuuden tasoa. Muutamilla asuinalueilla dynamiikka voi kuitenkin olla ainakin osin muuttumassa, kun alueille on muuttanut 2010-luvulla tehdyn täydennysrakentamisen myötä asukkaita, joista verrattain monet ovat jääneet alueille varsin pitkäksi aikaa.
Asuinalueiden välillä on myös eroja sen suhteen, mistä viimeaikaiset muuttajat ovat alueille muuttaneet. Monet Helsingin sisäisistä muutoista tapahtuvat samankaltaisten ja sijainniltaan läheisten alueiden välillä, ja tämä on havaittu myös aiemmissa tutkimuksissa (esim. Väliniemi-Laurson ja Alsuhail 2016). Kantakaupungissa asuvista suuri osa muuttanut alueelleen joltain toiselta kantakaupungin alueelta, ja läntisille ja itäisille kerrostalovaltaisille esikaupunkialueille on muutettu usein läheisiltä esikaupunkialueilta. Myös pientalovaltaisten asuinalueiden välillä tapahtuva muuttoliike on verrattain vilkasta. Muuttojen paikallisuus näkyy jossain määrin myös kuntarajat ylittävissä muutoissa: Espoosta suunnataan verrattain usein Helsingin läntisille esikaupunkialueille, kun taas Vantaalta muutetaan verrattain usein Helsingin itäisille esikaupunkialueille.
Artikkelissa tarkasteltiin erikseen asukkaiden vaihtuvuutta ja asumisaikoja Helsingin kaupunkiuudistusalueilla ja vertailtiin näitä havaintoja sijainniltaan ja asuntokannaltaan samankaltaisten alueiden tilanteeseen. Asukkaiden vaihtuvuuden taso ja asumisajat ovat kaupunkiuudistusalueilla ja vertailualueilla keskimäärin hyvin samankaltaisia. Joitakin eroja on kuitenkin siinä, mistä viimeaikaiset muuttajat näille alueille ovat muuttaneet. Kantakaupungista muuttaneiden osuus on kaupunkiuudistusalueilla keskimäärin selvästi pienempi kuin vertailualueilla, kun taas Vantaalta muuttaneiden osuus on kaupunkiuudistusalueilla hieman suurempi kuin vertailualueilla. Taustalla voi olla useimpien kaupunkiuudistusalueiden sijainti Itä-Helsingissä, joka on yhtäältä kauempana kantakaupungista mutta lähempänä Vantaata kuin useimpien vertailualueiden.
Asuinalueiden välisille eroille asukkaiden vaihtuvuudessa ja asumisajoissa on tunnistettavissa joitakin varsin ilmeisiä alueiden rakentamiseen ja asuntokantaan liittyviä taustatekijöitä, ja on selvää, että vaihtuvuus ja asumisajat kertovat myös siitä missä vaiheessa alueet ovat elinkaartaan. Luonnollisesti voimakkaan uudis- ja täydennysrakentamisen alueille tulomuutto on joidenkin vuosien ajan voimakasta, mutta lähtömuutto vähäisempää. Joidenkin vuosien kuluessa näilläkin alueilla, sekä ylipäätään rakentamiseltaan vakiintuneemmilla alueilla, asuntokannan eri ominaisuudet – asuntojen talotyyppi, hallintamuoto ja huoneluku – alkavat osaltaan ohjaamaan alueille ja alueilta suuntautuvaa muuttoliikettä ja sen dynamiikkaa. Pientalo- ja omistusasuntojen sekä huoneluvultaan suurten asuntojen suuri osuus alueen asuntokannasta on yhteydessä vähäisempään alueen asukkaiden vaihtuvuuteen ja pitempiin asumisaikoihin, kun taas alueilla, joilla näiden osuus on pieni, vaihtuvuutta on paljon ja pitkäaikaisia asukkaita on suhteellisesti vähän.
Nämä yhteydet kertovat myös siitä, millaista asukkaiden valikoituminen erilaisiin asuntoihin ja alueille on. Kotitalouksien asumiseen liittyvät tarpeet ovat erilaisia eri elämänvaiheissa, ja nämä tarpeet ohjaavat kotitalouksia niiden muuttovalinnoissa. Aikaisemmissa Helsinkiä koskevissa tarkasteluissa on selvitetty muuttopäätöksiin yhteydessä olevia tekijöitä erilaisilla aineistolla ja havaittu, että lukuisat tekijät aina kotitalouden perhetilanteesta ja asumismuodosta tulotasoon ja koulutukseen ovat yhteydessä niin asuinalueen vaihtamiseen Helsingin sisällä kuin päätöksiin muuttaa muualta Helsinkiin (esim. Ansala 2023, 2021). Vastaavat tarkastelut alueellisella tasolla asukkaiden taustaominaisuuksien ja asukkaiden vaihtuvuuden ja asumisaikojen välisistä yhteyksistä jäävät toistaiseksi mahdollisen jatkotutkimuksen aiheeksi. Myös asukkaiden vaihtuvuuden ja asumisaikojen syvällisempi tarkastelu sen mukaan, miltä lähtöalueilta asukkaat ovat alueelle muuttaneet, lisäisi ymmärrystä siitä, ovatko tietyiltä alueilta muuttaneet alttiimpia muuttamaan alueelta nopeasti pois tai jäämään pitemmäksi aikaa kuin toiset.
Laura Ansala toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Lähteet:
Ansala L. 2023. Helsingin sisäisen muuttoliikkeen valikoituminen. Tutkimuksia 2023:2. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut.
Ansala L. 2021. Helsinkiin muuttavien valikoituminen. Tutkimuksia 2021:5. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitieto.
Helsingin seudun aluesarjat -tietokanta. 2023a. Väestönmuutokset osa-alueittain [verkkojulkaisu]. Vuosi 2022, Taulukko: Helsinki: Muuttaneet iän mukaan. (Tilastokeskus). Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut [viitattu 14.11.2023]. Saantitapa: https://stat.hel.fi/pxweb/fi/Aluesarjat/Aluesarjat__vrm__vamuu__pksoa/A01S_HKI_Muuttoliike.px/(Link leads to external service)
Helsingin seudun aluesarjat -tietokanta. 2023b. Asuntokanta osa-alueittain [verkkojulkaisu]. Vuosi 2022, Taulukko: Helsingin asunnot talotyypin ja valmistumisvuoden mukaan 31.12. (Tilastokeskus). Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut [viitattu 14.11.2023]. Saantitapa: https://stat.hel.fi/pxweb/fi/Aluesarjat/Aluesarjat__asu__askan__pksoa/A01S_HKI_Askan_rvuosi.px/(Link leads to external service)
Helsingin seudun aluesarjat -tietokanta. 2023c. Asuntokanta osa-alueittain [verkkojulkaisu]. Vuodet 2010 – 2021, Taulukko: Helsingin asunnot hallintaperusteen ja huoneistotyypin mukaan 31.12. (Tilastokeskus). Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut [viitattu 14.11.2023]. Saantitapa: https://stat.hel.fi/pxweb/fi/Aluesarjat/Aluesarjat__asu__askan__pksoa/A03S_HKI_Askan_hallintaperuste_htyyppi.px/(Link leads to external service)
Helsingin seudun aluesarjat -tietokanta. 2023d. Perheet osa-alueittain [verkkojulkaisu]. Vuodet 2010–2022, Taulukko: Helsingin perheet perhetyypin mukaan 31.12. (Tilastokeskus). Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut [viitattu 14.11.2023]. Saantitapa: https://stat.hel.fi/pxweb/fi/Aluesarjat/Aluesarjat__vrm__perh__pksoa/A01S_HKI_Perhetyypit.px/(Link leads to external service)
Kasarda JD, Janovitz M. 1974. Community attachment in mass society. American Sociological Review 39:3, 328–339.
Sampson RJ. 1988. Local friendship ties and community attachment in mass society: a multilevel systemic model. American Sociological Review 53:5, 766–779.
Sampson RJ. 1991. Linking the micro- and macrolevel dimensions of community social organization. Social Forces 70:1, 43–64.
Sampson RJ, Groves WB. 1989. Community structure and crime: testing social-disorganisation theory. American Journal of Sociology 94:4, 774–802.
Sampson RJ, Raudenbush SW, Earls F. 1997. Neighborhoods and violent crime: a multilevel study of collective efficacy. Science 277:5328, 918–924.
Väliniemi-Laurson J, Alsuhail F. 2016. Uuteen kotiin läheltä. Paikallisuus asunnonvaihdossa Helsingin uusilla asuinalueilla. Tutkimuskatsauksia 2016:10. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus.
Alaviitteet:
1. Lisäksi tarkasteluiden ulkopuolelle on jätetty Santahaminan osa-alue sen erityislaatuisuuden vuoksi.
2. Pitkäaikaisten muuttajien osuuden vaihtelu asuntokannan eri ominaisuuksien mukaan on hyvin samanlaista kuin kaikkien pitkäaikaisten asukkaiden osuuden vaihtelu näiden ominaisuuksien mukaan.
3. Kantakaupunkiin kuuluvat seuraavat alueet: Vironniemen, Ullanlinnan, Kampinmalmin, Taka-Töölön, Kallion, Alppiharjun, Vallilan, Pasilan, Vanhakaupungin ja Reijolan peruspiirit sekä Mustikkamaa-Korkeasaaren osa-alue. Esikaupunkialueiksi luokiteltavat osa-alueet on luokiteltu pientalovaltaisiksi (kerrostalovaltaisiksi), mikäli niillä sijaitsevista asunnoista vähintään puolet on pientaloasuntoja (kerrostaloasuntoja) vuonna 2021. Kerrostalovaltaiset esikaupunkialueet on jaettu Itä- ja Länsi-Helsinkiin, joiden rajaksi on määritetty Vantaanjoki.
4. Kaupunkiuudistus on uudenlainen asuinalueiden kehittämisen malli ja osa Helsingin asumisen ja maankäytön toteuttamisohjelmaa. Kaupunkiuudistuksen tarkoituksena on muun muassa ehkäistä uudistukseen valittujen alueiden eriytymistä sekä panostaa niiden kunnostamiseen ja täydennysrakentamiseen.
5. Vertailualueiden joukko sisältää Alppikylän, Herttoniemenrannan, Herttoniemen yritysalueen, Itäkeskuksen, Jakomäen, Kallahden, Kruunuvuorenrannan, Latokartanon, Länsi-Herttoniemen, Malmin lentokentän, Maunulan, Myllypuron, Pihlajamäen, Pukinmäen, Talin, Talinrannan, Viikinmäen ja Viikin tiedepuiston osa-alueet.