Johdanto
Helsingin työttömyystilanteen muutokset ovat yleensä heijastelleet koko maan talouden tilannetta. Koronaviruspandemian talousvaikutukset kuitenkin osuivat Helsinkiin ja pääkaupunkiseutuun keskimäärin muuta maata voimallisemmin. Pandemiasta palautumisen myötä tilanne kääntyi monissa ammateissa työttömyydestä ja lomautuksista työvoiman kohtaanto-ongelmiksi ja työvoimapulaksi. Työllisyystilanne parani hetkellisesti, mutta heikkeni jälleen vuoden 2023 aikana. Tosin työvoimapula vaivaa edelleen erityisesti julkisen sektorin hyvinvointialoja. Tällä hetkellä yleistä taloustilannetta heikentävät inflaation myötä nousseet kuluttajahinnat, korkojen nousu, rakennusalan kriisi, asuntomarkkinoiden ongelmat sekä vientialojen kansainväliset haasteet. Yrityksiä haetaan konkurssiin aiempaa enemmän ja kuluttajien luottamusindikaattorin laskeva saldoluku kertoo yksityisten kuluttajien epävarmuudesta. Työttömien määrä on kääntynyt kasvuun, ja Suomen talouden ennakoidaan vajoavan lievään taantumaan (Berg-Andersson & al. 2023, Kiema & Nippala 2023, Gråsten & al. 2023, Valtioneuvosto 2023).
Tässä artikkelissa esitellään Helsingin sisäistä työmarkkinamuutosta vuoden 2022 lopussa verrattuna vuotta aikaisempaan tilanteeseen sekä aikaan ennen koronaviruspandemiaa, eli vuoteen 2019. Tilastollisessa katsauksessa tarkastellaan työttömyyden muutoksia työttömyysasteen ja työttömien määrien muutoksina eri ikäryhmissä ja koulutustaustan mukaan sekä pitkäaikaistyöttömyyden alueellisia eroja. Alueittainen analyysi perustuu Helsingin piirijakojärjestelmän mukaiseen aluejakoon, jossa kaupunki on jaettu 8 suurpiiriin1 ja 34 peruspiiriin. Työttömien määrän vuosittaisiin muutoksiin vaikuttavat työmarkkinatilanteen lisäksi kaupungin väestömuutos, eli tällä hetkellä väestönkasvu. Työttömien osuus työvoimasta, eli työttömyysaste2, antaa siten lukumääriä paremman kuvan vuosimuutoksesta erikokoisilla asuinalueilla.
Työttömyysasteissa suuret erot Helsingin sisällä
Helsingin työttömyysaste oli vuoden 2022 lopussa 10,3 prosenttia työ- ja elinkeinoministeriön ja Tilastokeskuksen tietojen mukaan. Työttömyysaste kuvaa siis työttömien osuutta työvoimasta. Työttömyysaste laski 0,6 prosenttiyksikköä vuoden takaisesta. Työttömyysaste oli noussut Helsingissä vuoden 2020 lopussa 14,1 prosenttiin koronapandemiasta johtuvien talousvaikutusten seurauksena. Työttömiin lasketaan sekä kokonaan ilman työsuhdetta olevat että kokoaikaisesti lomautetut henkilöt. Koronaviruspandemian aikana iso osa työttömyyden kasvusta selittyi kokoaikaisesti lomautettujen suurella määrällä. Myös ilman työsuhdetta olevien työttömien määrä lisääntyi. Ennen koronaviruspandemiaa Helsingin työttömyysaste oli 8,9 prosenttia, siis selkeästi matalampi kuin pandemiatilanteen jälkeen.
Helsingin sisällä alueelliset erot ovat varsin suuria, kuten ne ovat viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana poikkeuksetta olleet (Kuvio 1). Työttömyysasteet vaihtelivat vuonna 2022 Eteläisen suurpiirin 6,4 prosentin ja Itäisen suurpiirin 15,3 prosentin välillä. Peruspiiritasolla erot vaihtelivat Tuomarinkylän 4,8 prosentin ja Jakomäen 18,0 prosentin välillä. Työttömyysasteet alenivat kaikilla alueilla vuonna 2022 verrattuna vuoteen 2021. Koko kaupungin tasolla työttömyysaste laski 0,6 prosenttiyksikköä vuoden takaisesta ja muutos oli samaa tasoa Itäisessä suurpiirissä. Työttömyysasteet laskivat tätä enemmän Eteläisessä ja Läntisessä suurpiirissä. Keskisessä ja Pohjoisessa suurpiirissä työttömyysasteet laskivat sen sijaan kaupungin keskiarvoa heikommin.
Peruspiiritasolla työttömyysasteet laskivat vuoden takaisesta kaikkialla, lukuun ottamatta Pasilaa ja Suutarilaa, joissa tapahtui hienoista kasvua. Merkittävin muutos tapahtui korkeimman työttömyysasteen peruspiirissä Jakomäessä3, jossa työttömien osuus työvoimasta pieneni peräti 3,3 prosenttiyksikköä. Mellunkylän4 työttömyysaste on peruspiireistä toiseksi korkein (17,8 %) ja siellä pudotus vuoden takaisesta oli hivenen kaupungin keskiarvoa suurempi (-0,8 prosenttiyksikköä). Työttömyysaste laski vähintään prosenttiyksikön Kulosaaren, Maunulan, Pukinmäen, Vironniemen ja Haagan peruspiireissä.
Työttömyysaste jäänyt vuotta 2019 korkeammalle tasolle lähes koko kaupungissa, kasvua erityisesti ennestään korkean työttömyyden alueilla
Koronaviruspandemian negatiiviset vaikutukset työmarkkinoihin kohdentuivat kaupungin eri alueille pääosin siten, että työttömien määrät kasvoivat eniten siellä, missä työttömyyttä oli jo ennen pandemiaa enemmän. Vaikka työttömyysasteet laskivat vuonna 2022 vuoden takaisesta, jäätiin lähes kaikilla alueilla vuotta 2019 korkeammalle tasolle ja kasvu oli suurinta ennestään korkeiden työttömyysasteiden peruspiireissä.
Peruspiiritasolla työttömyysaste kohosi vuodesta 2019 vuoteen 2022 eniten Mellunkylässä, jossa kasvu oli kolme prosenttiyksikköä. Suutarilassa ja Vuosaaressa työttömyysaste kasvoi reilulla kahdella prosenttiyksiköllä. Kaupungin keskiarvoa suurempaa kasvua tapahtui myös Kaarelan, Vallilan, Alppiharjun, Malmin, Vartiokylän, Laajasalon, Puistolan, Latokartanon, Myllypuron, Östersundomin, Pitäjänmäen ja Jakomäen peruspiireissä. Valtaosa edellä mainituista peruspiireistä kuuluu korkeiden työttömyysasteiden alueisiin. Tuomarinkylässä ja Lauttasaaressa työttömyysasteet kohosivat aavistuksen, ja selvästi kaupungin keskiarvoa maltillisemmin työttömyysasteet kasvoivat pandemiaa edeltävästä ajasta Pasilan, Vironniemen, Taka-Töölön, Munkkiniemen ja Ullanlinnan peruspiireissä. Näillä asuinalueilla työttömyysaste on ollut perinteisesti matala. Maltillisen työttömyysasteen nousun alueisiin kuuluu myös korkeahkon työttömyyden peruspiiri, Maunula. Vain kahdessa peruspiirissä, Itä-Pakilassa ja Kulosaaressa, työttömyysasteet pysyivät vuoden 2019 tasolla.
Nuorten työllisyystilanne vaihtelee herkästi
Nuorten työttömyystilanne reagoi talouden käänteisiin herkästi. Koronaviruspandemian talousvaikutukset osuivat erityisesti palvelualoihin, jotka työllistävät paljon nuoria. Työttömyysasteet kohosivat vuoden 2020 lopussa kaikissa ikäryhmissä, mutta kasvu oli suurinta nuorilla (Kuvio 4).
Nuorten työttömyysaste on yleensä koko väestöä ja muita ikäryhmiä alempi. Vuoden 2022 lopussa alle 30-vuotiaiden työttömyysaste oli Helsingissä 7,8 prosenttia, 30–49-vuotiaiden työttömyysaste 10 prosenttia ja yli 50-vuotiaiden 12,6 prosenttia. Nuorten ja yli 50-vuotiaiden työttömyysasteet laskivat yhden prosenttiyksikön vuoden takaiseen verrattuna. 30–49-vuotiaiden kohdalla työttömyysasteen pudotus oli pienempi. Koronaviruspandemiaa edeltävään aikaan verrattuna työttömyysasteet olivat vuoden 2022 lopussa kaikissa ikäryhmissä yli prosenttiyksikön korkeammalla tasolla.
Nuorten työttömyysaste vaihteli vuonna 2022 peruspiireittäin Lauttasaaren 3,9 prosentin ja Mellunkylän 12,4 prosentin välillä. Nuorilla työttömyysaste on jäänyt koronaviruspandemiaa edeltävää aikaa korkeammalle tasolle useimmissa peruspiireissä. Vuoden 2019 lopussa alle 30-vuotiaiden työttömyysaste oli Helsingissä 6,7 prosenttia, mikä oli yli prosenttiyksikön vähemmän kuin vuoden 2022 lopussa. Eniten työttömyysaste kasvoi Jakomäen, Laajasalon, Puistolan, Suutarilan, Myllypuron ja Malmin peruspiireissä. Näillä alueilla työttömyys on kaupungin keskiarvoa yleisempää. Sen sijaan Itä- ja Länsi-Pakilassa, Kulosaaressa ja Östersundomissa alle 30-vuotiaiden työttömyysaste alitti vuonna 2022 vuoden 2019 tason. Nämä peruspiirit kuuluvat väestömääriltään kaupungin pienimpiin ja nuoria työttömiä on määrällisesti hyvin vähän.
Yli 50-vuotiaiden työttömyysaste vaihteli vuonna 2022 peruspiireittäin Kulosaaren 5,9 prosentin ja Jakomäen 21,9 prosentin välillä. Verrattuna vuoden 2019 loppuun tämän ikäryhmän työttömyysasteet kohosivat eniten Vallilan, Suutarilan, Mellunkylän, Länsi-Pakilan, Vuosaaren, Alppiharjun ja Myllypuron peruspiireissä. Nämä alueet kuuluvat Länsi-Pakilaa ja Suutarilaa lukuun ottamatta korkeiden työttömyysasteiden alueisiin. Neljässä peruspiirissä, Kulosaaressa, Pasilassa, Itä-Pakilassa ja Vironniemellä, tämän ikäryhmän työttömyysaste oli vuoden 2022 lopussa koronaviruspandemiaa alemmalla tasolla.
Työttömyysasteet vaihtelevat suuresti koulutustaustan mukaan myös alueiden välillä
Helsingin työttömät ovat koulutus- ja osaamistaustaltaan hyvin monenlaisia. Korkean työttömyyden alueilla työttömyys on yleisempää kaikilla koulutusasteilla. Työttömyys on vähäisintä korkeakoulutetuilla; vähintään ylemmän korkea-asteen koulutuksen omaavien työttömyysaste oli vuoden 2022 lopussa 4,3 prosenttia. Korkeakoulutettujen työttömyysaste vaihteli Helsingin suurpiireissä Eteläisen suurpiirin 3,5 prosentin ja Itäisen suurpiirin 6,6 prosentin välillä. Alemman korkea-asteen koulutuksen omaavien työttömyysaste oli keskimäärin 6,3 prosenttia. Suurpiiritasolla Eteläisessä ja Pohjoisessa suurpiirissä alemman korkea-asteen koulutuksen hankkineiden työttömyysaste oli 5,3 prosenttia ja korkeimmillaan se oli Itäisessä suurpiirissä 8,1 prosenttia. Toisen asteen koulutuksen omaavien työttömyysaste oli Helsingissä keskimäärin 11,4 prosenttia – alin arvo löytyy jälleen Eteläisestä suurpiiristä (8,1 %) ja korkein Itäisestä (14 %). Vastaavan suuntaiset erot löytyvät myös korkeintaan perusasteen koulutuksen omaavien työttömyysasteissa eri puolilla kaupunkia. Keskimäärin vain perusasteen suorittaneiden työttömyysaste oli Helsingissä vuoden 2022 lopussa 26,7 prosenttia ja vaihteluväli Eteläisen suurpiirin 17,2 prosentin ja Itäisen suurpiirin 30,8 prosentin välillä.
Työttömiä lähes 4 700 enemmän kuin vuonna 2019 – kasvu suhteellisesti suurinta Kaakkoisessa, Itäisessä ja Keskisessä suurpiirissä
Seuraavassa tarkastellaan työttömyysasteiden sijaan työttömien lukumäärien muutoksia vuonna 2022 verrattuna vuotta aikaisempaan tilanteeseen ja aikaan ennen koronaviruspandemiaa. Vuoden 2022 lopussa Helsingissä oli yhteensä 36 200 työttömien työnhakijaa. Määrä oli lähes 2 500 henkilöä vähemmän kuin vuotta aiemmin. Vaikka työllisyystilanne parani nopeasti vuosina 2021 ja 2022, oli työttömien määrä vuoden 2022 lopussa edelleen korkea verrattuna koronaviruspandemiaa edeltävään aikaan. Työttömiä työnhakijoita oli lähes 4 700 enemmän kuin ennen pandemiaa.
Artikkelissa tarkastellut alueet, suurpiirit, ovat väestömäärältään hyvin eri kokoisia ja myös työttömien määrät vaihtelevat suuresti (Kuvio 7). Työttömien määrä kasvoi Helsingissä vuodesta 2019 vuoteen 2022 keskimäärin 15 prosenttia. Kaakkoisessa suurpiirissä kasvua kertyi 20 prosenttia ja Itäisessä sekä Keskisessä suurpiirissä 18 prosenttia. Läntisessä, Koillisessa ja Eteläisessä suurpiirissä työttömien määrän kasvu oli lähellä koko kaupungin keskiarvoa. Väestömäärältään pienessä Pohjoisessa suurpiirissä työttömien määrän kasvu jäi kahdeksaan prosenttiin.
Vuoteen 2019 verrattuna työttömien määrä on lähes ennallaan alle 25-vuotiaiden ja 50–54-vuotiaiden ikäryhmissä. Muissa ikäryhmissä työttömien määrät lisääntyivät, ja voimakkainta kasvu oli yli 60-vuotiailla ja 30–34-vuotiailla.
Alle 30-vuotiaiden osuus kaikista työttömistä on Helsingissä keskimäärin 14 prosenttia, 30–49-vuotiaiden osuus 49 prosenttia ja yli 50-vuotiaiden osuus 35 prosenttia. Suurpiireittäin tarkasteluna nuorten osuus on korkeimmillaan Keskisessä suurpiirissä, jossa joka viides työtön on alle 30-vuotias. Pohjoisessa ja Itäisessä suurpiirissä nuorten osuus jää pienimmäksi, 13–14 prosenttiin kaikista työttömistä. Pohjoisessa suurpiirissä on vastaavasti suhteellisesti eniten yli 50-vuotiaita työttömiä, 44 prosenttia, ja Keskisessä suurpiirissä tämän ikäryhmän osuus on pienin, 29 prosenttia.
Helsingin työttömillä monipuolinen koulutustausta
Matalasta työttömyysasteesta huolimatta korkeakoulutettujen työttömien määrä nousee Helsingissä melko suureksi. Vuoden 2022 lopussa Helsingin työttömistä 4 000:lla oli ylempi korkeakoulututkinto ja 5 500:lla alempi korkeakoulututkinto. Tohtori- tai lisensiaattitutkinnon suorittaneita työttömiä oli lähes 350. Toisen asteen tutkinnon suorittaneita oli työttömänä yli 13 400 henkilöä ja vain perusasteen suorittaneita 12 900. Jälkimmäiseen joukkoon on tilastoitu myös ne maahanmuuttajataustaiset henkilöt, joiden koulutustausta on tuntematon. Kaupungin sisällä väestön ja työvoiman koulutustaustajakaumat eroavat toisistaan huomattavasti. Työttömien koulutusjakaumat heijastelevat alueiden väestön koulutustaustaa.
Verrattuna vuoteen 2019 työttömiä oli vuoden 2022 lopussa selvästi enemmän vain perusasteen suorittaneissa (+18 %) sekä toisen asteen tutkinnon suorittaneissa (+17 %). Korkeasti koulutettujen työttömien määrän kasvu (+8 %) on huomattavasti maltillisempaa.
Työttömissä toisen asteen koulutettujen osuus on melko tasainen kaikissa suurpiireissä, 35–39 prosenttia kaikista työttömistä (Kuvio 11). Sen sijaan korkeasti koulutettujen osuudet vaihtelevat huomattavasti. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus kaikista työttömistä on korkein Eteläisessä suurpiirissä, jossa se on 42 prosenttia. Itäisessä suurpiirissa vastaava osuus on 18 prosenttia. Itäisessä suurpiirissä korostuu vain perusasteen tutkinnon suorittaneiden tai koulutustaustaltaan tuntemattomien suuri osuus, 45 prosenttia. Matalimman koulutustaustan omaavien osuudet työttömistä ovat melko korkeita myös Koillisessa, Kaakkoisessa ja Läntisessä suurpiirissä. Eteläisessä suurpiirissä vastaava osuus on vajaa neljännes.
Pitkäaikaistyöttömyys korkealla tasolla
Pitkäaikaistyöttömien määrä kasvoi voimakkaasti koronaviruspandemian talousvaikutusten seurauksena. Pitkäaikaistyöttömiksi tilastoidaan yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleet. Vuoden 2022 lopussa Helsingissä oli 15 100 pitkäaikaistyöttömäksi luokiteltua työtöntä työnhakijaa, mikä oli lähes 4 700 henkilöä enemmän kuin vuoden 2019 lopussa.
Pitkäaikaistyöttömien määrä siis kasvoi koko kaupungin tasolla 45 prosenttia vuodesta 2019 vuoteen 2022. Suurpiireittäin tarkasteltuna pitkäaikaistyöttömien määrä kasvoi suhteellisesti eniten Koillisessa suurpiirissä, missä kasvua kertyi 52 prosenttia. Pitkäaikaistyöttömien määrä lisääntyi kaupungin keskiarvoa enemmän myös Itäisessä, Keskisessä ja Läntisessä suurpiirissä. Eteläisessä suurpiirissä kasvu (33 %) oli maltillisin.
Vuoden 2022 lopussa pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä oli Helsingissä keskimäärin 42 prosenttia. Peruspiiritasolla pitkäaikaistyöttömien osuudet vaihtelivat Pasilan 35 prosentin ja Maunulan 49 prosentin välillä. Kaikkein korkeimpien työttömyysasteiden peruspiireissä Jakomäessä, Mellunkylässä, Vuosaaressa ja Vartiokylässä pitkäaikaistyöttömien osuudet ovat melko korkeita, 43–45 prosenttia. Pitkäaikaistyöttömiksi luokiteltujen osuudet jakautuvat kuitenkin kaupungin sisällä tasaisemmin kuin kokonaistyöttömyys; myös matalan työttömyysasteen alueilla, kuten Ullanlinna sekä Länsi- ja Itä-Pakila, löytyy keskiarvoa korkeampia pitkäaikaistyöttömien osuuksia, ja toisaalta melko korkeiden työttömyysasteiden alueilla, kuten Myllypuro ja Herttoniemi, löytyy kaupungin keskiarvoa alempia pitkäaikaistyöttömien osuuksia.
Työllisyyden hoidon palvelut lähelle
Helsingin sisäisessä työttömyyskehityksessä näyttää olevan viitteitä niin sanotusta hystereesivaikutuksesta; uuden talouskriisin jälkeen työttömyys jää kriisiä edeltävää tasoa korkeammalle tasolle (Lainà 2021, Maunu ym 2023). Kaupungin asuinalueiden sisäisissä eroissa tämä näkyy siten, että työttömyys lisääntyy eniten alueilla, joilla se on jo aiemmin ollut korkealla tasolla.
Alueellinen eriytyminen on jo pitkään tunnistettu ilmiö. Alueiden eriytymistä segregaation näkökulmasta pyritään Helsingissä hillitsemään monin tavoin. Kuitenkin viime vuosien kehitys näyttää eriytymisen jopa osittain voimistuneen (Helsingin tila ja kehitys 2019, Vilkama & al. 2014, Vilkama & al. 2023). Asuntokanta selittää paljon alueiden sosioekonomisista eroista, kuten asukkaiden tuloeroista sekä koulutustaustan ja työmarkkinatilanteen eroista. Helsingissä rakennetaan parhaillaan paljon asuntoja ja pyritään sekoittamaan eri asumismuotoja. Yksilöiden ja perheiden näkökulmasta koulutukselliset panostukset, nuorisotyön ja sosiaalityön eri muodot sekä kotoutumispalvelut ovat keskeisiä keinoja syrjäytymisen ehkäisyssä ja sitä myötä työllistymisen tukemisessa.
Työllisyyden hoito siirtyy pysyvästi valtiolta kunnille vuoden 2025 alussa. Tätä edeltää Helsingissä nyt voimassa oleva työllisyyden hoidon kuntakokeilu, jonka aikana kehitetään vahvaan paikallistuntemukseen pohjautuvia palveluja. Yhteistyö alueen koulutuksen tarjoajien ja yritysten kanssa on tärkeää sekä työnhakijoiden osaamisen lisäämisen että uusien työpaikkojen luomisen ja löytämisen kannalta. Työllistymistä edistävät palvelut ovat siirtyneet yhä enemmän verkkopalveluiksi, joista hyötyvät eniten ne, joilla on hyvät tietotekniset taidot. Mitä monimutkaisempi työttömän tilanne on, sitä suurempi on tarve kasvokkaiseen kohtaamiseen työllisyyden hoidon asiantuntijan kanssa. Maahanmuuttajataustaisten työnhakijoiden kohdalla tarvitaan vahvaa panostusta kotoutumista edistäviin toimenpiteisiin työllisyyden hoidon rinnalla.
Paikallisia palveluita kehitettäessä on tärkeä huomioida kaupungin alueelliset erot työttömyyden yleisyydessä ja rakenteessa. Työllisyyden hoidon asiakaspalvelupisteitä on perusteltua sijoittaa niille alueille, joilla asuu eniten työttömyysriskin alaisia ihmisiä tai joihin on hyvä saavutettavuus julkisella liikenteellä. Korkean työttömyysasteen alueilla työttömyys on yleisempää kaikissa väestöryhmissä, myös korkeakoulutetuilla. Yllättävien talouskriisien seurauksena työttömyys lisääntyy nopeasti ennestään korkeiden työttömyysasteiden alueilla ja jättää pitkäkestoisia jälkiä.
Minna Salorinne toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Lähteet:
Berg-Andersson B., Kaitila V., Kangasharju A., Lähdemäki S., Puonti P. (2023) –Suhdanne Ennuste Syksy 2023. Helsinki: Elinkeinoelämän tutkimuslaitos. https://www.etla.fi/julkaisut/suhdanne/suhdanne-syksy-2023-2/
Gråsten E., Busk H., Lahtinen M., Ruuskanen O-P., Holappa V. (2023) Kansantalouden ennuste 2023 syksy. Suomi tarpoo taantumaan. Helsinki: PTT. https://www.ptt.fi/ennusteet/kansantalous-syksy-2023/
Helsingin tila ja kehitys 2019. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/19_06_17_Helsingin%20_tila_ja_kehitys_2019.pdf
Kiema, I. & Nippala, V. Suhdannenäkymät 2023–2024. Yleiskatsaus talouteen 7.9.2023. Helsinki: Labore. https://labore.fi/julkaisu/yleiskatsaus-talouteen-2023-2024/
Lainà, P. (2021) Koronaelvytyksen hystereesivaikutus. Kansantaloudellinen aikakauskirja – 117. vsk. – 2/2021 https://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2021/06/KAK_2_2021_WEB-114-126.pdf
Maunu, T.; Räisänen, H. & Tuomaala, M. (2023) Pitkä työttömyys. TEM-analyyseja 114/2023. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164842/Pitk%C3%A4%20ty%C3%B6tt%C3%B6myys.pdf
Valtioneuvosto. Taloudellinen katsaus: Syksy 2023. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:65.https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165180
Vilkama, K.; Lönnqvist, H., Väliniemi-Laurson, J. & Tuominen, M. (2014) Erilaistuva pääkaupunkiseutu, Sosioekonomiset erot alueittain 2002–2012. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus. Tutkimuksia 2014:1. https://www.hel.fi/hel2/Tietokeskus/julkaisut/pdf/Erilaistuva_paakaupunkiseutu.pdf
Vilkama, K.; Högnabba, S., Bernelius, V & Henriksson, R. (toim.) (2023) Segregaation ennalta ehkäiseminen ja lieventäminen Helsingin kaupungissa. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut. Muistioita 1:2023.https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/23_06_08_Muistioita_1.pdf
Alaviitteet:
1. Östersundom on piirijakojärjestelmässä sekä suur- että peruspiiri. Siellä väestön ja työttömien määrät ovat niin pieniä, ettei suurpiiritasoinen tarkastelu muiden suurpiirien rinnalla ole mielekästä mm. työttömien lukumäärien osalta. Vuoden 2022 lopussa Östersundomissa oli 75 työtöntä työnhakijaa.
2. Alueittainen työttömyysaste on ennakollinen, sillä siinä työttömien lukumäärä saadaan vuoden 2022 lopusta työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastosta ja työvoiman määrä Tilastokeskuksen rekisteripohjaisesta työssäkäyntitilastosta vuoden 2021 lopusta. Lopulliset tiedot vuoden 2022 lopusta julkistetaan parin vuoden viiveellä. Lopulliset tiedot poikkeavat ennakollisista tiedoista lähinnä sellaisilla asuinalueilla, joilla rakennetaan paljon uudisasuntoja vuoden sisällä ja väestö kasvaa nopeasti. Lopullisissa tiedoissa työttömyysaste on hivenen matalampi kuin ennakollisissa. Suomen virallinen työttömyysaste lasketaan otospohjaisen Työvoimatutkimuksen tiedoista, jotka poikkeavat määritelmällisesti tässä artikkelissa käytetyistä Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston ja TEM:n luvuista.
3. Jakomäki on yksi pienimmistä peruspiireistä, ja vaikka työttömyysaste on siellä korkea, oli työttömien lukumäärä vain 485. Jakomäessä työttömien määrä pieneni 85 henkilöllä vuoden takaisesta ja koko väestön määrä 184 henkilöllä vuodesta 2021 vuoteen 2022.
4. Mellunkylä on väkimäärältään toiseksi suurin peruspiiri. Mellunkylässä työttömiä oli vuoden 2022 lopussa 3 343 ja työttömien määrä pieneni vuoden takaisesta 150 henkilöllä.