Päätulokset
- Koronakriisissä sosiaalinen media oli nopein paikallinen tiedonvälittäjä, johon myös viranhaltijat turvautuivat. Sosiaalisessa mediassa myös pidettiin yllä solidaarisuutta, yhteisöllisyyttä ja ns. tsemppihenkeä, kun mediauutisoinnin koettiin lietsovan pelkoa. Sosiaalisen median rooli korostui myös vieraskielisten yhteisöjen tiedonvälityksessä, yhteydenpidossa ja asioiden hoitamisessa.
- Paikallisuuden merkitys oli keskeinen kaikissa hankkeen tutkimusaineistoissa erityisesti iäkkäiden ja haavoittuvissa tilanteissa olevien ihmisten kohdalla. Tietoa, ohjeita ja neuvontaa olisi tarvittu nimenomaan paikallisesti. Julkisten ja yhteisöllisten tilojen sekä lähipalvelujen sulkeminen esti tilallista, yhteisöllistä sopeutumista, eikä tieto tietyistä auki olevista paikoista tavoittanut kaikkia. Paikallisten yhteisöjen yhteys viranomaisiin ei toteutunut riittävällä tavalla.
- Yhteisöllinen resilienssi on yleensä vahvempaa parempiosaisten alueilla, koska ihmisillä on paremmat resurssit toimia (aikaa, turvallisuudentunnetta, kielitaitoa, digiosaamista ja verkottuneisuutta). Tästä näkyi viitteitä myös tuloksissamme, joskin myös järjestäytymisen aste, paikallisen sosiaalinen median olemassaolo ja ihmisten seurallisuus vaikuttavat yhteisölliseen resilienssiin. Eriarvoisuus on kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden mukaan keskeinen yhteisöllistä resilienssiä ja yhteiskunnan kokonaisselviytymistä rapauttava tekijä.
- Yhteiskunnan tai kaupungin resilienssi edellyttää monien toimijoiden ja mittakaavatasojen resilienssiverkostoa, jota jonkun täytyy johtaa. Organisaatioiden hierarkkisuus ja siiloutuminen sekä kansalaisjärjestötoiminnan projektimaisuus estävät sektorienvälistä yhteistyötä. Kaupungin, seurakuntien ja uskonnollisten yhteisöjen, järjestöjen ja yritysten yhteistyönä toteutettu Helsinki-apu osoitti, että esteitä voidaan ylittää ja toimintaa kehittää, jos motivaatio on riittävä. Yhteisöllisen resilienssin tukemiseksi ja ottamiseksi osaksi suunnitelmallista varautumista tarvitaan viranomaistaho koordinoimaan valmiuden rooleja, verkostoja, prosesseja ja resursseja.
Yhteisöllisen resilienssiverkoston toimijat ja tasot kompleksisessa kaupunkijärjestelmässä.
Yhteisöllinen resilienssi
Yhteisöllinen resilienssi tarkoittaa paikallisten yhteisöjen aloitteisiin, ihmisten väliseen solidaarisuuteen ja luottamukseen sekä yhteisön kykyjen, taitojen ja tietojen hyödyntämiseen perustuvaa kyvykkyyttä selviytyä kriiseissä ja toipua niistä. Yhteisöllistä resilienssiä on tutkittu suomalaisessa kaupunkitutkimuksessa vain vähän vaikka kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa se on todettu keskeiseksi kaupunkien ja yhteiskuntien kriisinkestävyydelle. Tuloksemme osoittavat yhteisöllisen resilienssin olleen Helsingissä koronapandemian aikana vahvaa ja aktiivista, joskin jakautunutta alueen ja yksilöiden resurssien mukaan. Paikallisyhteisöt ja yksittäiset ihmiset kannattelivat itseään ja toisiaan monissa tarpeissa ja tilanteissa, joissa viranomaistoiminta ei niihin vastannut, ja täydensivät ja paikkasivat näin viranomaistoimintaa. Ne välittivät tietoa, tuottivat konkreettista apua ja pitivät yllä yhteishenkeä. Kansalaisyhteiskunnan ja yksilöiden aktiivisuuden rooli oli keskeinen erityisesti haavoittuvimpien ihmisten selviytymiselle koronapandemian aikana, kuten on toki myös niin sanottuina normaaliaikoina. Yhteisöllinen resilienssi kuitenkin toteutui sattumanvaraisesti, eriytyneesti ja osin tehottomasti, koska toiminnalle ei ollut riittävää tukea tai koordinoivaa tahoa eikä sitä ollut huomioitu varautumisessa. Auttamishalu ei aina tavoittanut avun tarvetta ja paljon ihmisiä ja ihmisryhmiä jäi yksin ja ilman tarvitsemaansa apua ja tukea.
Yhteisöllisen resilienssin hyödyntäminen tuleviin kriiseihin varautumisessa
Koronapandemian kaltainen kriisi on myös mahdollisuus havaita ja ymmärtää sekä vahvuuksia että kehittämiskohteita resilienssissä ja kriiseihin varautumisessa. Yhteisöllisen resilienssin hyödyntäminen ja vahvistaminen jatkossa tarvitsee sektorirajat ylittävää johtamista ja viranomaiskoordinointia saavuttaakseen potentiaalinsa ja toteutuakseen tasa-arvoisemmin. Kaupungin tulisi koordinoida Helsingissä tapahtuvaa valmiustoimintaa sekä kriisien aikana että niiden välissä yhteistyössä keskeisten muiden tahojen kuten järjestöjen ja uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Luottamukselliset kontaktit myös neljänteen sektoriin (esim. paikalliset someryhmät) ja vähemmistöryhmiin (viralliset tai epäviralliset avainhenkilöt) ovat keskeisiä. Ne ovat tahoja, jotka tuntevat yhteisöjen ja asukkaiden tarpeita ja resursseja, ja joihin ihmiset luottavat. Varautumisessa tulisi pitää yllä yhteisöllisen resilienssin tilannekuvaa, tehdä ennakointia, kerätä heikkoja signaaleja ja kehittää valmiuksia osana muuta hyvinvointi- ja terveystoimintaa. Yhteiset pelisäännöt ja toimintaperiaatteet on luotava jo ennen kriisiä. Yhteisöllisessä resilienssissä on valtava potentiaali, joka odottaa laajempaa hyödyntämistään. Kehittämällä kaupungin tason koordinaatiota ja tukea voidaan parantaa yksilö-, yhteisö-, ja aluetasolla ihmisten selviytymistä kriiseistä ja poikkeusoloista. Samalla voidaan tukea hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta.
Aineistot
Aineistot on kerätty monilla eri menetelmillä ja tapaustutkimuksista kohdistuen eri toimintamuotoihin, väestöryhmiin ja alueisiin. Teimme kaupunkilaisille kohdistetun verkkokyselyn (n=455), järjestimme kaupunkilaisille, kansalaistoimijoille ja muille asiantuntijoille kolme ryhmähaastattelua (n=32). Haastattelimme maahan muuttaneiden ja monikulttuuristen vähemmistöuskontojen yhteisöjen edustajia (n=17), teimme tapaustutkimuksen Helsinki-avusta (haastattelut kaupungin ja seurakuntien avainhenkilöille sekä someaktiiville, n=7; Helsinki-avun raportti työntekijöiden ja vapaaehtoisten kokemuksista, n=105) sekä teimme kanssatutkimuksen itähelsinkiläisten iäkkäiden parissa (n=30 + kanssatutkijoiden palautekeskustelu). Lisäksi teimme seurantaa kaupunginosien Facebook-ryhmissä sekä hyödynsimme kansalaistoimijoilta saamaamme informaatiota heidän tekemistään ja havaitsemistaan apu- ja tukitoimista. Lopuksi teimme kaikkien aineistojen kokonaistarkastelun ja järjestimme viranomaisille, kansalaistoimijoille ja tutkijoille suunnatun työpajan (n=28), jossa työstimme alustavista tutkimustuloksistamme toimintasuosituksia tulevien kriisien varalle. Hyödynsimme työpajan keskusteluja myös yhtenä aineistona. Aineistot on analysoitu kokonaisvaltaisella aineistolähtöisellä temaattisella analyysillä.
Viittaaminen
Mäenpää, P. & Grönlund, H. & Kemppainen, T. (2023). Yhdessä koronan aikaan. Tutkimus yhteisöllisestä resilienssistä Helsingissä. Tutkimuskatsauksia 2023: 5. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Saatavilla: https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/23_09_06_Tutkimuksia_5.pdf. Viitattu: ##.##.20##.