Tämä on luonnollinen johtopäätös, sillä jo yli puolet maailman väestöstä asuu kaupungeissa ja kaupungeilla on usein erinomaiset mahdollisuudet vaikuttaa nopeastikin omaan tilanteeseensa ja sen kehitykseen. OECD-maiden väestöstä 70 prosenttia asuu suurilla kaupunkialueilla, ikäihmisistä jopa 80 prosenttia. Toki maiden välillä on suuria eroja.
Sain hiljattain kunnian edustaa Helsingin kaupunkia OECD:n seminaarissa, jossa käsiteltiin ikääntymiseen liittyviä kysymyksiä. Koska seminaari järjestettiin Japanissa, paikalla oli pääosin aasialaisten kaupunkien edustajia. Mutta millaisten kaupunkien! Koin itseni ja siinä sivussa Helsingin pieneksi, kun vieressäni istui Bangkokin kaupungin virkamies (8 miljoonaa asukasta, kaupunkialueella noin 14 miljoonaa) ja toisella puolella Jakartan edustaja (10 miljoonaa, kaupunkialue noin 25 miljoonaa asukasta).
Koin roolini myös sillä tapaa lohdulliseksi, että ylleni ei ole annettu aivan samanlaista vastuun taakkaa kuin bangkokilaiselle kollegalleni, jonka kontolla on kotikaupunkinsa ympäristöasioiden kohentaminen ja meluntorjunta. Jos nämä asiat ottaa jättikaupungissa tosissaan, niin luulisi leveäharteisimmankin virkamiehen hieman huoahtavan tehtäviensä äärellä. Ja toisaalta tapasin myös japanilaisen Higashimatsushiman 40 000 asukkaan apulaiskaupunginjohtajan, jonka tehtävänä oli kaupunkinsa jälleenrakennus vuoden 2011 tsunamin jäljiltä. Olimme siis varsin erilaisissa tilanteissa ja kuitenkin onnistuimme löytämään monia yhteisiä keskusteluteemoja.
Ei väestöpyramidi vaan pilvenpiirtäjä?
Japanissa väestön ikääntymisestä ei puhuta ainoastaan tulevaisuuden asiana. Juuri täällä se kohdataan jo nyt kaikkein nopeimmin, ja kakkosena on naapurimaa Etelä-Korea. Seuraavina jäljessä tulevat eurooppalaiset maat, Suomi varsin korkealla. Yhdysvalloissakin odotetaan olevan 80 miljoonaa 65 vuotta täyttänyttä vuoteen 2040 mennessä.
Japanin väestön rakennetta kuvattaessa ei voida puhua väestöpyramidista. Jotkut käyttävät termiä pilvenpiirtäjä. Ongelma on se, että tämä pilvenpiirtäjä on muodoltaan ja erityisesti perustaltaan kapea; syntyvyys on niin alhaista, että Japanin väkimäärä tulee kääntymään tuntuvaan laskuun 2030-luvulta lähtien. Maassa joudutaan siis varautumaan samanaikaisesti paitsi väestön ikääntymiseen, myös sen vähenemiseen. Japanin väestöennuste tuleville vuosikymmenille näyttää hurjalta, sillä väestö vähenee 16 prosenttia. Samalla väestön rakenne muuttuu merkittävästi: iäkkäiden osuus lisääntyy 31 prosenttia, mutta työikäisten osuus vähenee 29 ja lasten osuus 37 prosenttia!
Murrokseen liittyy samalla kaupungistumisen intensiivinen jatkuminen. Vanheneva ja vähenevä väestö pakkautuu kaupunkeihin, erityisesti suuriin kaupunkeihin. Kaikki kaupungit eivät ole suinkaan voittajia, vaan Helsingin kokoisetkin kaupungit menettävät väestöään. Vain suhteellisen harvat Japanin kaupungit säilyvät nykyisen kokoisina saatikka kasvavat. Merkittäviä osia Japanista tyhjenee asukkaista. Tätä kuvaavat karttaesitykset olivat suorastaan pelottavaa nähtävää.
(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Kaupunkipyöriä ja kaupunkirollaattoreita
Seminaaria isännöineessä Toyaman kaupungissa Japanin länsirannikolla väestöennuste näyttää hyvin erilaiselta kuin Helsingissä. Toyaman väestön huippuluku, 420 000 asukasta, nähtiin vuonna 2010 ja siitä lähtien väkimäärä on alentunut.
Odotettavissa on, että vuoteen 2045 mennessä asukasluku on laskenut 23 prosenttia vuoden 2010 luvuista 322 000 asukkaaseen. Iäkkäiden osuus lisääntyy samalla nykyisestä neljänneksestä seuraavan vuosikymmenen aikana kolmannekseen väestöstä, ja vuonna 2040 iäkkäiden osuus on jo 40 prosenttia Toyaman asukkaista. Tässäpä hyperikääntymistä kerrakseen!
Toyaman vastaus on varmistaa palvelurakenteen toimivuus tiivistämällä kaupunkirakennetta, tarjota hyvää saavutettavuutta kaikille kansalaisille. Sen sijaan kaupungin laita-alueille ei luvata vastaavaa palvelutasoa. Toimiva julkinen liikenne nähtiin keskeisenä, ja yksi vakavasti harkinnassa ollut asia oli tarjota liikenteen solmukohtiin jo olemassa olevien kaupunkipyörien ohella rollaattoriasemia!
Esittelin Helsingin väestötilannetta, ja moni kiinnitti huomiota meidän sikäli edulliseen tilanteeseemme, että meillä suuria ikäluokkia ovat nimenomaan 20–30-vuotiaat nuoret aikuiset. Helsingin väestö kasvaa niin lasten, nuorten aikuisten kuin ikäihmisten ikäluokissa, mikä ei välttämättä ole maailmalla kovinkaan yleistä. Meille uutena piirteenä jatkossa on erityisesti 75 vuotta täyttäneiden merkittävä kasvu. Hyvästä tilanteestamme huolimatta myös Helsingissä vanhushuoltosuhde – alle 15-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden määrä sataa työikäistä kohden – muuttuu aiempaa vaativammaksi.
Helsinkiläisenä maailmalla
On ilo edustaa Helsinkiä, sillä kaupunkimme tunnetaan varsin hyvin, sitä selvästikin arvostetaan ja näkemyksiämme kunnioitetaan. Korostin hyvinvointipalvelujemme kattavuutta ja kaupungin strategisia tavoitteita pitää hyvää huolta ikäihmisistä. Toin samalla esille sen, että siinä missä järjestelmämme pystyy hyvin kartoittamaan asukkaidemme terveydentilaan liittyviä tekijöitä, kuten verenpainetta ja erilaisia veriarvoja, emme ole kovin hyvin varautuneet siihen, miten voisimme oman palvelurakenteen puitteista vastata ystävien ja lähikontaktien kasvavaan tarpeeseen. Yksinäisyys on merkittävä kysymys jo nyt ja jatkossa. Tämä puheenvuoro sai paljon vastakaikua myös muista kaupungeista; yksinäisyyteen liittyvät tekijät ovat hyvin merkittäviä ja niiden ratkaisemiseen tulisi löytää yhdessä uusia keinoja.
Ns. pehmeät asiat voivat siis olla hyvinkin kovia asioita. Tässä riittää kaupungeille pohdittavaa jatkossa. Esimerkiksi nuorisotutkimuksissa on havaittu kavereiden ja kaveripiirien ratkaiseva merkitys nuorten hyvinvoinnille. Tämä on mitä tärkein kysymys itse asiassa kaikille ikäryhmille ja ehkä erityisesti ikäihmisille.
Nopeaa toimintaa tarvitaan
Kongressissa kiteytyi tarve ryhtyä nopeisiin toimiin ja ohjelmiin, joilla vastataan erilaisiin väestön ikääntymisen tuottamiin kysymyksiin ja mahdollisuuksiin. Lisäksi korostettiin kansainvälisen vuoropuhelun tärkeyttä parhaiden käytäntöjen oppimiseksi ja soveltamiseksi. Kolmas keskeinen sanoma oli korostaa ikääntymiseen liittyvien tietotarpeiden merkitystä. Tähän kuuluu ehdottomasti väestötietojen ylläpito ja väestöennusteiden teko hyvinkin tarkalla aluetasolla. Toisaalta tarvitaan monipuolista tutkimukseen perustuvaa tietoa, jotta kaupungit kykenevät ohjaamaan toimintaansa hyvään perustietoon perustuen ja myös tulevaisuutta ennakoiden.
Väestön ikääntyminen on kaikkialla kehittyneissä maissa merkittävä väestöllinen muutos, jonka kaikkia vaikutuksia emme vielä tunne, emmekä kaikilta osin osaa edes ennakoida. Vaikka murrokseen liittyy aiheellisia huolia, siihen sisältyy toisaalta myös suuria mahdollisuuksia, kun ikääntyvä väestö on jatkossa varsin hyväkuntoista ja kulutuskykyistä ja suhtautuu tulevaisuuteen positiivisesti.
Paikalla Toyamassa oli myös suuria japanilaisia yrityksiä, jotka näkevät tilaisuutensa tulleen, ovathan ne ikään kuin keskellä ikääntymislaboratoriota ja saattavat jatkossa tuottaa hyvinkin erilaisia tuotteita ja palveluita niin kotimaassaan kuin kansainvälisesti.
Toyamassa myös näki, kuinka tärkeää kaupunkien kehitykselle on hyvä ja näkemyksellinen johtaminen. Toyaman kaupunginjohtaja Masashi Mori on kollegoidensa kanssa vienyt kaupunkia eteenpäin monin tavoin, ja he ovat valmiita kohtaamaan väestönmuutoksen tuomat mahdollisuudet – ei pelkästään uhkat.
Timo Cantell on Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuspäällikkö.