Heti alusta asti uusi virasto myös sai perustehtäväkseen tilastojen julkaisemisen. Nykyisen tietokeskuksen keskeinen julkaisu Helsingin tilastollinen vuosikirja olikin olennainen osa myös alkuperäisen tilastokonttorin julkaisutoimintaa. Ensimmäinen tilastollinen vuosikirja oli ilmestynyt Helsingissä jo vuonna 1908 ja sen henkinen edeltäjä kunnallishallintokertomuksen tilasto-osa jo vuonna 1888.
Viraston alkuaikoina 1910-luvulla tilastokonttori toimitti muun muassa kunnallishallinnollisen kertomuksen ja kunnalliskalenterin lisäksi työttömyyslaskelmia sekä tilastoja sairaanhoidosta, opetuslaitoksesta ja merenkulusta. Nämä olivat myös varhaisimpia tilastoituja teemoja Helsingissä.
Reikäkortti aloitti teknisen kehityksen
Poikkeuksen 1910-luvun työskentelyoloihin toi sisällissota vuonna 1918. Viraston työ hankaloitui huomattavasti, kun venäläiset sotilasviranomaiset pitivät hallussaan tilastokonttorin huoneistoa.
Tilastokonttorin työntekijät eivät katsoneet haltuunottoa hyvällä. Konttori lähetti selkkauksen johdosta kaupungin rahatoimikamarin kautta Venäjän valtiolle vaatimuksen hävinneiden kirjahyllyjen korvaamisesta. Kirjallinen vastarinta olikin tilastokonttorin arvolle sopivaa.
1920-luvulla tilastokonttorin tehtävät lisääntyivät väestöennusteilla ja -laskennoilla. Asuntolaskennat tehtiin maan suurimmissa kaupungeissa ja niitä ympäröineillä esikaupunkialueilla. Ensimmäisen väestöennusteen tilastokonttori laati vuonna 1926. Nykyisin ennusteet ovat tietokeskuksen keskeisimpiä tietotuotteita.
1920-luvun lopulla tilastotyö alkoi pikku hiljaa teknistyä, ja vuonna 1927 otettiin tilastojen laadinnassa ensimmäistä kertaa käyttöön reikäkortti.
1930-luku päättyi talvisotaan. Sota näkyi Helsingissä tilastotoimistonkin työssä, kun tärkeimmät ja vanhimmat asiakirjat evakuoitiin Kiljavannummen parantolaan marraskuussa 1939. Sota vaikutti myös muuten viraston toimintaan monin tavoin, kun suuri osa henkilökuntaa oli sotapalveluksessa, lottana tai väestönsuojelutehtävissä.
Sota aiheutti myös vuoden 1942 kunnalliskalenterin julistamisen salaiseksi, jotta viholliset eivät olisi saaneet käyttöönsä sen sisältämää Helsinki-tietoa. Muitakin julkaisuja julkaistiin vasta sensuurin jälkeen, ja monista poistettiin arkaluonteisiksi koettuja taulukoita. Kaikkien julkaisujen painatustöitä viivytti myös sodan aikainen työvoiman puute kirjapainoissa.
Virasto on toiminut eri nimillä eri aikakausina. Nykyiseen tietokeskukseen kuuluvat niin tilastot ja tietopalvelu kuin kaupunginarkisto ja kaupunkitutkimus.
Kaupunki kasvoi ja tiedon tuottaminen nopeutui
Kaupungin tilastotoimiston Helsinkiä koskeva työmäärä kasvoi vuoden 1946 suuren kuntaliitoksen myötä huomattavasti, kun Helsingin kaupungin maa-ala moninkertaistui.
1950-luvulle tultaessa tiedon tuottaminen Helsingistä nopeutui. Vuodesta 1950 alkaen julkaistiin aiempien vuosi- tai neljännesvuositilastojen rinnalla myös tilastollisia kuukausitietoja Helsingistä. Englannin kielen merkitys kotimaisten kielten rinnalla kasvoi, sillä Helsingin olympiavuonna 1952 julkaisujen vieras kieli vaihtui ranskasta englantiin. Siitä lähtien englanti onkin ollut merkittävin vieras kieli tilastollisissa julkaisuissa.
1960- ja 1970-luvut olivat Suomessa nopean yhteiskunnallisen murroksen aikaa. Kaupungin koon kasvu ja yhteiskunnan politisoituminen eivät silti yltäneet juuri muuten tilastotoimiston työhön kuin tutkittavien ja tilastoitavien ilmiöiden lisääntymisenä.
Vuonna 1960 alettiin ensimmäistä kertaa käyttää väestölaskennassa magneettinauhoja. Suuri muutos työtavoissa tuli kuitenkin 1960-luvun lopulla, kun ATK-aika alkoi.
Tutkittua ja tilastoitua tietoa tarvittiin kaupungissa ja sen hallinnossa entistä enemmän, ja ATK moninkertaisti tilastoinnin nopeuden. Myös viraston henkilöstö kasvoi tilastotoimen ja tiedon tulkinnan merkityksen kasvaessa.
1970-luvulla tilastoinnin rinnalle kehittyi myös kaupunkitutkimustoiminta. Näkyvin muutos viraston työssä oli silti henkilökunnan siirtyminen kuusipäiväisestä työviikosta viisipäiväiseen – muun yhteiskunnan mukana.
Aluetietoa ja kansainvälistä yhteistyötä
1980-luku oli tietohuoltoajattelun vuosikymmenen, ja tiedon tuottaminen nopeutui entisestään. Samalla korostui myös alueellisen tiedon tuottaminen Helsingissä ja ensimmäinen Helsinki alueittain -julkaisu ilmestyi vuonna 1982. Sen jälkeen siitä on muodostunut yksi viraston kysytyimmistä ja käytetyimmistä julkaisuista.
Vuonna 1982 valmistui myös ensimmäinen Helsingin kaupungin tutkimusohjelma. Tutkimuksen pääteemoina olivat erityisesti aluetalous ja nuoret.
Helsingin menneisyyden tuntemus kohtasi nykykaupungin tutkimuksen, kun tilastotoimi 1.6.1990 liitettiin yhteen 45 vuotta aikaisemmin perustetun Helsingin kaupunginarkiston kanssa. Uuden viraston nimeksi tuli Helsingin kaupungin tietokeskus.
1990-luvulla tietokeskuksen tutkimuksissa pääteemoja olivat vuosikymmenen alkupuolta leimannut lama, segregaatio sekä lähiöt. Lisäksi tutkimuksen keskiöön nousivat maahanmuuttajakysymykset.
Samaan aikaan kansainvälinen yhteistyö korostui entisestään. Yhteistyötä tehtiin erityisesti muiden Pohjoismaiden mutta myös Pietarin ja Baltian maiden kanssa, ja EU:n merkitys lisääntyi.
Vuonna 1996 tietokeskus siirtyi Internet-aikaan ja avasi kotisivut verkossa. Tämän päänavauksen jälkeen virasto on siirtynyt aina vain voimallisemmin verkkopalvelujen tarjoajaksi.
Helsingin seudun aluesarjat -tilastotietokanta on ollut verkon kautta käytettävissä vuodesta 1997 asti. Tietokeskuksen kirjaston kokoelmat ovat olleet verkossa vuodesta 2003, ja kaupunginarkiston arkistotietokanta Sinetti vuodesta 2008.
Viraston 100-vuotisjuhlavuonna 2011 lanseerattiin Helsinki Region Infoshare -verkkopalvelu, joka tarjoaa helpon tavan löytää ja hyödyntää Helsingin seudun julkisia tietovarantoja avoimena datana.
Syksyllä 2011 tietokeskus siirtyi myös sosiaalisen median aikaan avattuaan oman sivunsa Facebookiin. Sosiaalisesta mediasta on sen jälkeen kehittynyt nopeasti uusi väylä jakaa nopeasti tietoa tuoreimmista kaupunkitiedon julkaisuista.
Tietokeskuksen toimintakenttä on tiedon määrän kasvaessa laajentunut ja kansainvälistynyt. Viraston visiona on olla mukana säilyttämässä Helsinkiä tietoyhteiskuntakehityksen aallonharjalla. Itse perustehtävä on silti varsin samankaltainen nyt kuin mitä se oli virastoa perustettaessa: selvittää kaupungissa vallitsevia oloja, jotta niitä voitaisiin kehittää ja parantaa.
Tero Lahti on Helsingin kaupungin tietokeskuksen tiedottaja.