Suomeen saapui poikkeuksellisen paljon turvapaikanhakijoita vuonna 2015. Selvä enemmistö heistä oli irakilaisia. Irakilaisten taloudellinen sopeutuminen – työllisyys ja toimeentulo – on Suomessa usein haastavaa. Esimerkiksi työllistyminen omaa osaamista vastaaviin työtehtäviin on osoittautunut Suomessa erittäin hankalaksi, eivätkä vaikeudet koske pelkästään vähemmän koulutettuja tulijoita.
Viime vuonna päättyneessä, 2,5 vuotta kestäneessä tutkimushankkeessa haastateltiin kolmena eri ajankohtana pientä joukkoa Suomeen Irakista vuosina 2015–2016 tulleita turvapaikanhakijoita. Haastateltuja henkilöitä oli 22, ja he olivat kaikki koulutettuja ja englannin kielen taitoisia. Ensimmäisen haastattelukierroksen aikaan haastatellut odottivat vielä turvapaikkapäätöstään vastaanottokeskuksessa tai kotimajoituksessa.
Vaikka osallistujat olivat ensimmäisten haastatteluiden aikaan vielä silmin nähden rasittuneita kaikesta kokemastaan, he halusivat ennen kaikkea aloittaa nopeasti työnteon. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista turvapaikanhakijoille; työluvan saamiseen menee vähintään kolme kuukautta, jos passi on mukana, tai kuusi kuukautta ilman passia. Odotusaika koettiin hyvin stressaavaksi, sillä tekemistä, johon kanavoida päänsisäistä tunnemyrskyä, oli etenkin vastaanottokeskuksissa vaikea keksiä.
Haastatellut eivät myöskään olleet kotimaassaan tottuneet pärjäämään niin pienellä tulolla mihin vastaanottoraha Suomessa riitti. Vastaanottorahan suuruus oli 92–316 euroa kuukaudessa, riippuen siitä, tarjottiinko henkilöille ruoka vastaanottokeskuksissa. Haastatellut eivät olleet tottuneet saamaan kotimaassaan vastikkeetonta rahaa, koska Irakissa ei ole käytössä vastaavan kaltaista sosiaalitukijärjestelmää kuin Pohjoismaissa. He eivät ymmärtäneet, mikseivät he olisi voineet työskennellä saamansa rahan eteen.
Haastatellut kertoivat, että annetun rahallisen avun (vastaanottorahan) ottaminen aiheutti heissä ristiriitaisia tunteita. Toisaalta he olivat hyvin kiitollisia Suomelta ja suomalaisilta saamastaan avusta. Vastaanottorahalla eläminen kuitenkin tuntui nöyryyttävältä, ja se koettiin tarpeelliseksi ainoastaan siinä tilanteessa, mikäli yksilö ei psyykkisten tai fyysisten ongelmien takia pysty työntekoon. Tässä vaiheessa kuitenkin lohduttauduttiin ajatuksella, että tilanne oli vain väliaikainen. Yhteiskunnalta saatu apu voitaisiin maksaa takaisin veroina heti työluvan saamisen jälkeen.
Miksi asenne muuttui?
Seurantahaastatteluihin osallistuivat kaikki ensimmäisen haastattelukierroksen henkilöt (N = 7), jotka olivat saaneet Suomesta turvapaikan tai toissijaista suojelua. Seurantatutkimuksen perusteella turvapaikanhakijoiden asennoituminen tukia kohtaan muuttui erittäin negatiivisesta selvästi positiivisemmaksi, mitä pitemmän ajan he viettivät Suomessa. Oman elannon ansaitsemisen tärkeys itsetunnolle kuitenkin korostui vielä entisestään tutkimushankkeen ensimmäisissä seurantahaastatteluissa, joiden aikoihin haastateltujen työtilanne ei ollut kohentunut työluvan saamisesta huolimatta toivotulla tavalla. Noin puolentoista vuoden maassaolon jälkeen vain yhdellä oli kunnon työsuhde, kaksi oli vajaatyöllisiä eli tahtomattaan osa- tai lyhytkestoisissa tai koulutusta vastaamattomissa töissä, ja loput neljä työttömiä.
Ainutta kunnolliseen työsuhteeseen päässyttä osallistujaa lukuun ottamatta haastatellut kokivat olonsa hyvin stressaantuneeksi ja ristiriitaiseksi taloudellisen tilanteensa suhteen. Siinä missä täyspäiväisen ja omaa osaamista edes jossain määrin vastaavan työn löytäminen näyttäytyi lähes mahdottomana, sosiaalitukien nostaminen oli haastateltavien mukaan tehty hyvin helpoksi – mutta vain siinä tapauksessa, mikäli henkilö ei työskennellyt lainkaan. Osa-aikaisia, lyhytkestoisia tai koulutusta vastaamattomia töitä tehneillä päänvaivaa tuottivat kannustinloukut, jotka johtuivat pienten ansiotulojen ja sosiaalietuuksien yhteensovittamisen vaikeuksista. Harmaita hiuksia aiheutti eritoten hankalaksi koettu ”paperisota” tulojen muuttuessa.
Työttömyys ja siihen liittyvä sosiaalitukien tarve sai haastatellut edelleen kokemaan hyvin voimakkaita arvottomuuden ja turhautumisen tunteita. Osin tämä johtui siitä, että mahdollisuus maksaa veroja tuloistaan nähtiin merkittävänä virstanpylväänä kotoutumisprosessissa. Sen kautta yksilö saattoi kokea itsensä yhteiskunnan arvostetuksi jäseneksi. Huonon työllisyystilanteen takia tämä ei kuitenkaan useimmille ollut mahdollista.
Merkittävää kyllä, viimeisessä seurantahaastattelussa, eli noin 2,5 vuoden maassaolon jälkeen, valtaosa haastatelluista ei enää pitänytkään sosiaalitukien vastaanottamista lainkaan niin vastenmielisenä kuin aiemmin. Päinvastoin sosiaaliturvajärjestelmä oli alettu näkemään turvallisuuden lähteenä Suomessa. Sosiaalitukien koettiin lisänneen mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan toimintaan. Kun taloudellinen toimeentulo oli turvattu, oli mahdollista osallistua erilaisiin yhteiskunnallisiin aktiviteetteihin ja tätä kautta päästä luomaan esimerkiksi sosiaalisia suhteita sekä oppimaan kieltä ja kulttuuria. Ilman jatkuvaa huolta omasta toimeentulosta uusia taitoja oli mahdollista omaksua myös työharjoitteluissa ja erilaisissa työelämään liittyvissä tapahtumissa ja koulutuksissa.
Syynä asenteiden muutokseen oli monien kohdalla se, että he kokivat työllistymisen Suomessa täysin mahdottomaksi. Viimeisen haastattelukierroksen aikaan 2,5 vuoden maassaolon jälkeen osallistujien työllisyystilanne oli hyvin samankaltainen kuin vuotta aiemminkin: ainoastaan yksi haastatelluista oli tyytyväinen omaan työtilanteeseensa perustettuaan oman yrityksen. Kaksi haastateltua oli vajaatyöllisiä, kolme oli työttömänä ja yksi oli jäänyt työvoiman ulkopuolelle masennuttuaan työllisyys- ja toimeentulovaikeuksien takia.
Onko asenteen muuttuminen huono asia?
Tutkimuksessa havaittu nopea asennemuutos on ristiriitaista haastateltujen Suomeen sopeutumisen kannalta. Yhtäältä asenteiden muuttuminen tukia kohtaan myönteisemmäksi voi helpottaa yksilön henkistä hyvinvointia. Kun kovaa painetta työpaikan löytämiseen ei enää koeta, voidaan omaan koulutustasoon ja osaamiseen sopivaa työpaikkaa etsiä rauhassa, tai saatetaan tarvittaessa opiskella lisää oman kiinnostuksen mukaisia työelämän vaatimia taitoja. Ainakin jossain määrin omia taitoja vastaavan työn löytäminen auttaa yksilöä ylläpitämään itsetuntoaan ja myönteistä käsitystä itsestään.
Sosiaalitukijärjestelmä ei kuitenkaan välttämättä motivoi työnhakuun, mikäli hiljattain maahan muuttaneet sopeutuvat liian hyvin sosiaalitukien vastaanottoon ja hyväksyvät sen, että Suomessa on mahdollista tulla toimeen ilman työntekoa myös pitkällä tähtäimellä. Muutama haastateltu korostikin viimeisessä seurantahaastattelussa kokevansa, että sosiaalituet ja niihin liittyvä hankala byrokratia tappavat heidän työmotivaationsa. Joissakin tapauksissa oli taloudellisesti kannattavampaa olla kokonaan työtön kuin vastaanottaa matalasti palkattua työtä, koska melko pienetkin muutokset tuloissa vaikuttavat saatuihin tukiin. Tällöin voitiin ainakin olla varmoja kuukauden tuloista, toisin kuin silloin, jos tuen saanti oli keskeytynyt esimerkiksi lyhytkestoisen työrupeaman ajaksi, ja sitä jouduttiin uudelleen anomaan työn päätyttyä.
Mitä toimenpidesuosituksia tutkimuksesta nousee?
Työttömyydestä aiheutuu yhteiskunnalle merkittäviä kuluja, mistä syystä on tärkeää tukea Suomeen saapuvien ihmisten työllistymistä ja lisätä matalan kynnyksen työllisyysmahdollisia. Etenkin koulutetut, työelämään tottuneet tulijat on olennaista saada töihin, ennen kuin heidän työkykynsä alkaa kärsiä joutenolosta. Tässä kahteen ja puoleen ensimmäiseen maassaolovuoteen keskittyneessä tutkimuksessa lähes mikä tahansa työ – myös osa-aikainen ja omaa koulutusta vastaamaton – lisäsi haastattelujen hyvinvointia, kunhan työtä tehtiin jonkinlaisessa työyhteisössä.
Huomioon tulisi ottaa työnhakijan lisäksi myös maahanmuuttajia palkkaavien yritysten tarpeet; maahanmuuttajien palkkaaminen vaatii usein yrityksiltä merkittävää lisäpanostusta etenkin alkuvaiheessa.
Kuten muissakin Euroopassa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, myös yhteiskunnallisella ilmapiirillä – sillä, kokevatko tulijat itsensä tervetulleiksi ja onko heidän mahdollista rakentaa sosiaalisia verkostojaan myös syntyperältään suomalaisten ihmisten suuntaan – oli yhteys haastateltujen henkiseen hyvinvointiin. Tutkimustulosten perusteella olisikin tärkeää tukea turvapaikanhakijoina maahan tulleiden nopeaa työllistymistä myös tästä syystä: haastateltujen mukaan sekä sosiaalisen että kulttuurisen pääoman karttuminen – toisin sanoen kielitaidon ja (työ)kulttuurin omaksuminen sekä sosiaalisten kontaktien luominen – tapahtuu luontevimmin juuri työnteon lomassa.
Jokainen sellainen tilanne, joka estää työtöntä vastaanottamasta hänelle tarjottua työtä, voi vaikuttaa negatiivisesti hänen hyvinvointiinsa ja hidastaa koko kotoutumisprosessia uudessa maassa. Tämän vuoksi tulisi myös purkaa työllistymisen ja tuen saannin nykyisiä kannustinloukkuja. Suomella ei ole varaa menettää yhtäkään koulutettua työntekijää työvoiman ulkopuolelle esimerkiksi pitkittyneistä työllistymisongelmista johtuvan masennuksen tai maastalähdön takia.
Keitä haastateltavat olivat ja mitä tutkimuksessa selvitettiin?
Tämä blogiteksti pohjautuu Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman Polkuja työhön -hankkeen (nro 303536) maahanmuuttajien työllisyyttä ja toimeentuloa koskeviin tutkimustuloksiin.
Tässä blogitekstissä käsitellyn osahankkeen seuranta-aineisto koostui nuorista, hyvin koulutetuista ja englantia puhuvista irakilaisista, jotka saapuivat Suomeen turvapaikanhakijana vuosina 2015–2016. Kyseessä on siis hyvin valikoitunut mutta varsin kiinnostava joukko turvapaikanhakijoita, joiden hyvä koulutus ja englanninkielen taito voidaan katsoa työmarkkinoilla pääomaksi.
Tutkimuksessa haluttiin selvittää, kuinka tulijat työllistyivät, ja miten erityyppiset työsuhteet vaikuttivat heidän hyvinvointiinsa ja sopeutumiseen laajemminkin. Näin ollen voitiin esittää kysymys: ketkä turvapaikanhakijat pärjäävät Suomen työmarkkinoilla, elleivät nämä?
Haastattelut tehtiin englanniksi kolmena eri ajankohtana ensimmäisten 2,5 maassa oleskeluvuoden aikana. Ensimmäisen haastattelun aikaan osallistujat odottelivat vielä turvapaikkapäätöstään oltuaan Suomessa yhdestä neljään kuukautta. Tässä vaiheessa haastateltiin 22 turvapaikanhakijaa. Jatkohaastatteluihin valikoituvat ainoastaan ne henkilöt, jotka saivat Suomesta turvapaikan tai saivat jäädä maahan toissijaisen suojelun perusteella (N = 7, joista 4 miestä ja 3 naista). Ensimmäisen seurantahaastattelun aikaan osallistujat olivat olleet Suomessa noin 1,5 vuotta, toisen seurantahaastattelun aikaan noin 2,5 vuotta.
Tutkimushankkeen julkaisut:
Luoma, T. & Yijälä, A. (2019). Turvapaikanhakijana Suomeen tulleiden irakilaisten oppimiskokemuksia Suomessa ja Suomesta. Kvartti 4/2018. https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/turvapaikanhakijana-suomeen-tulleid...
Yijälä, A. & Luoma, T. (2019). The Importance of Employment in the Acculturation Process of Well-Educated Iraqis in Finland: A Qualitative Follow-up Study. Refugee Survey Quarterly, 38(3), 314 –340. https://academic.oup.com/rsq/article/38/3/314/5554660
Yijälä, A. & Luoma, T. (2018). ”En halua istua veronmaksajan harteilla, haluan olla veronmaksaja itse” – Haastattelututkimus maahanmuuttajien työmarkkinapoluista ja työnteon merkityksestä heidän hyvinvoinnilleen. Tutkimuksia 2018:2. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia.
https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/18_06_20_Tutkimuksia_2...
Yijälä, A. & Nyman, M. (2017). Living in limbo – Qualitative case study of skilled Iraqi asylum seekers in Finland. Tutkimuksia 2017:1. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus. https://www.hel.fi/hel2/Tietokeskus/julkaisut/pdf/17_01_27_Tutkimuksia_1...
Tutkimushankkeesta mediassa:
Helsingin Sanomat (2019). ”On nöyryyttävää saada rahaa tekemättä mitään”, sanoo Mustafa Abdulameer – tutkimus kertoo, miten Suomi ajaa turvapaikan¬hakijoita elämään sosiaaliturvan varassa. Helsingin Sanomat 14.11.2019. https://www.hs.fi/paivanlehti/14112019/art-2000006306048.html
Iltalehti (2019). "Tutkimus: Aluksi ryhmä irakilaisia turvapaikanhakijoita piti tukirahoja nöyryyttävänä – parissa vuodessa asenteissa tapahtui selkeä muutos". Iltalehti.fi 16.11.2019. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d41d2027-e155-47ad-8138-87f314091a9d
Yijälä, A. & Nyman, M. (2017). Dreaming of a new life while living in limbo. Helsinki Times & Six Degrees, 10.2.2017. https://www.helsinkitimes.fi/columns/columns/viewpoint/14531-dreaming-of...
Yijälä. A. & Luoma, T. (2019). Maahanmuuttajien osaamista tulisi hyödyntää paremmin. HS Vieraskynä 5.4.2019. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006059170.html