Suomen hallitus tavoittelee 75 prosentin työllisyysastetta hallituskauden loppuun mennessä ja pohtii parhaillaan keinoja sen saavuttamiseksi. Työllisyyden kasvattamisen tavoite onkin olennainen, paitsi nykyisen hallituksen menopäätösten kannalta, niin myös hyvinvointiyhteiskunnan pitkän aikavälin menojen rahoittamisen näkökulmasta. Väestön ikääntyessä ja ikäsidonnaisten julkisten menojen kasvaessa tarve työllisyyden kasvattamiselle ei tule hallituskauden päätyttyä poistumaan. Myös Euroopan komission viime viikolla julkaistussa Suomen maaraportissa korkeampi työllisyys nähdään keskeisenä keinona lievittää ikääntymisestä aiheutuvia julkistaloudellisia paineita.
Kasvavien menojen lisäksi väestön ikääntyminen voi asettaa haasteita myös tulopuolella mm. työn tarjonnan muutosten kautta. Näitä muutoksia nähtiin jo kuluneella vuosikymmenellä, kun suuret ikäluokat eläköityivät ja poistuivat työmarkkinoilta, ja työikäisten määrä kaiken kaikkiaan alkoi supistua. Huolimatta vuosikymmenen lopun hyvästä talous- ja työllisyyskehityksestä, työllisiä oli vuonna 2018 yli 60 000 vähemmän kuin edellisen noususuhdanteen lopulla vuonna 2008.
Helsingissä kuluneen vuosikymmenen työllisyyskehitys oli varsin erilaista. Työikäisten määrä kasvoi voimakkaasti, ja työllistenkin määrä nousi jo vuonna 2016 ohi finanssikriisiä edeltäneen vuoden 2008 tason. Huolimatta erisuuntaisista määrällisistä muutoksista, Helsingin ja Suomen työllisyysaste kehittyivät varsin samankaltaisesti, vaikkakin hieman eri tasoilla. Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston ennakkotietojen mukaan 18–64-vuotiaiden työllisyysaste vuonna 2018 oli Helsingissä 73,1 prosenttia, eli noin 1,3 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Suomessa keskimäärin. [1]
Se, missä määrin väestön ikääntyminen vaikutti Helsingissä ja muualla maassa tapahtuneisiin työllisyyden muutoksiin, ei selviä pelkästään työllisten ja työikäisten kokonaismääriä tarkastelemalla. Samalla kun työikäisen väestön ikärakenne muutti kuluneella vuosikymmenellä muotoaan, tapahtui monia muitakin muutoksia ja talouden suhdannekin kääntyi finanssikriisistä alkaneesta laskusta nousuun.
Mikä siis tarkalleen ottaen oli työikäisen väestön ikärakenteen muutoksen rooli kuluneen vuosikymmenen työllisyyskehityksessä? Entä millaisia vaikutuksia ikärakenteen ennustetuilla muutoksilla mahdollisesti tulee olemaan työllisyysasteen kannalta? Kuinka Helsinki eroaa menneeltä ja tulevalta ikärakenne- ja työllisyyskehitykseltään muusta maasta?
Helsingissä nuoria työikäisiä on paljon ja heidän työllisyytensä on keskimääräistä parempi
Työikäisten ikärakenne Helsingissä poikkeaa jonkin verran keskimääräisestä. Tilastokeskuksen väestörakennetilaston mukaan vuonna 2017 Helsingin työikäisestä (18–64-vuotiaasta) väestöstä suurimman joukon, 29 prosenttia, muodostivat 25–34-vuotiaat (Kuvio 1). [2] Koko Suomessa heidän osuutensa työikäisestä väestöstä oli selvästi pienempi, alle 22 prosenttia. Toinen suuri ero oli 55–64-vuotiaiden osuudessa. Siinä missä Helsingissä heitä oli noin 17 prosenttia työikäisestä väestöstä, koko maassa heidän osuutensa oli yli 22 prosenttia.
Myös ikäryhmittäisissä työllisyysasteissa on Helsingin ja koko maan välillä eroja. Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan vuonna 2017 työllisyysaste oli suurimmillaan Helsingissä ja koko maassa 35–54-vuotiaiden joukossa (Kuvio 2). Näissä ikäryhmissä työllisyysasteet olivat Helsingissä kuitenkin kolmisen prosenttiyksikköä maan keskiarvoja matalammat. Sen sijaan työikäisen väestön nuorimpien sekä vanhempien ikäryhmien – 18–24-vuotiaiden ja 55–64-vuotiaiden – työllisyysasteet olivat Helsingissä muutamia prosenttiyksikköjä korkeammat kuin maassa keskimäärin.
Työllisyys Helsingissä ei siis ole kaikissa ikäryhmissä paremmalla tolalla kuin maassa keskimäärin, mutta työikäisten ikärakenteella painotettuna Helsingin keskimääräinen työllisyysaste kuitenkin nousee Suomen keskimääräistä työllisyysastetta korkeammaksi. Mutta kuinka suurelta osin nykyinen työllisyysaste Helsingissä ja koko maassa on seurausta työikäisten ikärakenteen muutoksesta finanssikriisin jälkeen, ja kuinka suurta osaa selittävät muut työmarkkinoihin vaikuttaneet käänteet? Millaisia ikäryhmäkohtaisia muutoksia ajanjaksolla on tapahtunut?
Työllisyysasteen muutokset ovat johtuneet muusta kuin ikärakenteen muutoksesta
Työikäisten ikärakenteen muutoksen vaikutuksia Helsingin ja koko maan työllisyysasteen kehitykseen vuodesta 2008 vuoteen 2018 arvioidaan kahdenlaisilla tarkasteluilla. Yhtäältä tarkastellaan työikäisten ikärakenteen muutoksesta riippumatonta työllisyysasteen kehitystä, eli sitä kuinka työllisyysaste olisi kehittynyt, jos työikäisten ikärakenne olisi pysynyt samanlaisena kuin se oli vuonna 2008. Toisaalta tarkastellaan vain työikäisten ikärakenteen muutoksesta riippuvaa työllisyysasteen kehitystä, eli sitä miten työllisyysaste olisi kehittynyt, jos eri ikäryhmien työllisyysasteet olisivat pysyneet samalla tasolla kuin vuonna 2008. Tämä tarkastelu poistaa esimerkiksi suhdanne-, politiikka- ja muiden ajanjaksolla tapahtuneiden muutosten vaikutukset työllisyysasteen kehityksestä.
Kun näitä hypoteettisia kehityskulkuja verrataan työllisyysasteen toteutuneeseen kehitykseen ajanjaksolla, havaitaan että ikärakenteen muutoksen vaikutus työllisyysasteeseen oli melko vähäinen (Kuvio 3). Jos työikäisten ikärakenne olisi pysynyt vuoden 2008 kaltaisena (katkoviiva), keskimääräinen työllisyysaste olisi kehittynyt sekä Helsingissä että koko maassa lähes toteutuneen työllisyysasteen (yhtenäinen viiva) mukaisesti. Helsingin todellinen työllisyysaste vuonna 2017 oli vain puoli prosenttiyksikköä korkeampi kuin mitä se olisi ollut ilman ikärakenteen muutosta, mutta koko maassa ei ole havaittavissa minkäänlaista eroa näiden työllisyysasteiden välillä.
Ikäryhmittäin tarkasteltuna työllisyysaste heikkeni ajanjaksolla kaikissa muissa ikäluokissa paitsi 55–64-vuotiaissa, joiden työllisyysaste kasvoi Helsingissä 3,4 prosenttiyksikköä ja koko maassa 5,9 prosenttiyksikköä vuosina 2008–2017. Muissa ikäryhmissä vuoden 2017 työllisyysaste jäi vuoden 2008 tasosta. Helsingissä pieneni eniten 18–24-vuotiaiden työllisyysaste. Koko maassa työllisyysaste pieneni eniten 25–34-vuotiaiden keskuudessa.
Jos ainoastaan ikärakenteen muutos olisi vaikuttanut työllisyysasteen kehitykseen, ja ikäryhmittäiset työllisyysasteet olisivat pysyneet vuoden 2008 tasolla (pisteviiva), työllisyysaste olisi kasvanut Helsingissä 0,7 prosenttiyksikköä vuodesta 2008 vuoteen 2018. Huolimatta tästä melko vaatimattomasta kasvulukemasta, Helsingin työllisyysaste olisi tällaisen kehityskulun seurauksena ollut kuitenkin lähes 1,2 prosenttiyksikköä korkeampi kuin se ennakkotietojen mukaan vuonna 2018 todellisuudessa oli. Suomessa pelkän ikärakenteen muutos olisi kasvattanut työllisyysastetta vielä vähemmän kuin Helsingissä, vain 0,2 prosenttiyksikköä. Toisin kuin Helsingissä, sen taso vuonna 2018 olisi jäänyt toteutunutta työllisyysastetta noin prosenttiyksikön verran alemmaksi.
Helsingissä työikäisten ikärakenne muuttui ajanjaksolla työllisyysasteen kannalta suotuisasti, kun matalan työllisyysasteen ikäryhmien – 18–24-vuotiaiden ja 55–64-vuotiaiden – suhteelliset osuudet työikäisistä pienenivät. Koko maassa sen sijaan 18–24-vuotiaiden osuus ei muuttunut lainkaan, ja 55–64-vuotiaidenkin osuus pieneni selvästi vähemmän kuin Helsingissä. Samalla koko maassa korkean työllisyysasteen omaavien 35–44-vuotiaiden osuus työikäisistä kasvoi selvästi sekä Helsingissä että koko maassa.
Työikäisten ikärakenteen muutoksella ei siis 2010-luvulla ollut juuri merkitystä Suomen työllisyysasteen kannalta. Helsingissäkin tämän muutoksen työllisyysastetta kasvattava vaikutus oli melko pieni. Työllisyysasteen heikkenemiseen ja hitaaseen palautumiseen vaikuttivat siis pääosin muut työllisyyteen vaikuttaneet tekijät. Ikärakenteen muutoksella oli kuitenkin osin huomattaviakin vaikutuksia työllisten määrään eri ikäryhmissä. Tämä nähdään, kun verrataan vuosina 2008–2017 toteutuneita työllisten määrien muutoksia kussakin ikäryhmässä työllisten määrien muutoksiin tilanteessa, jossa vain työikäisten ikärakenne olisi ajanjaksolla muuttunut (Taulukko 1).
Sekä Helsingissä että Suomessa työllisten määrä kehittyi yhtä ikäryhmää lukuun ottamatta heikommin kuin mitä vain työikäisten ikärakenteen muutos olisi saanut ajanjaksolla aikaan. Tämä poikkeus oli 55-64-vuotiaat, joiden joukossa työllisten määrä kasvoi Helsingissä ja varsinkin koko maassa paremmin kuin se olisi kasvanut vain ikärakenteen muutoksen seurauksena. Erityisen heikosti sen sijaan sekä Helsingissä että koko maassa pärjäsivät nuorimmat ikäryhmät. 18-24-vuotiaiden työllisten määrä pieneni moninkertaisesti, ja 25-34-vuotiaidenkin työllisten määrä kehittyi etenkin koko maan tasolla heikosti verrattuna siihen, mitä vain työikäisten ikärakenteen muutoksesta olisi ikäryhmissä seurannut.
Kaiken kaikkiaan pelkkä työikäisten ikärakenteen muutos olisi kasvattanut työllisten määrää Helsingissä lähes 25 000:lla, mutta pienentänyt sitä koko maassa lähes 49 000:lla vuosina 2008–2017. Todellisuudessa kasvu oli Helsingissä kuitenkin selvästi vähäisempää, ja koko maassa supistuminen voimakkaampaa. Mutta entä jatkossa? Mitä työikäisten ikärakenteen muutos tulevaisuudessa voisi tarkoittaa Helsingin ja Suomen työllisyysasteen kehityksen kannalta?
Ikärakenteen muutos kasvattaa työllisyysastetta jatkossa vain vähän
Työikäisten ikärakenteen muutoksen vaikutusta tulevien vuosien työllisyysasteen kehitykseen arvioidaan tarkastelemalla, mitä tapahtuisi jos ikäryhmien työllisyysasteet pysyisivät vuoden 2017 tasolla, mutta työikäisten ikärakenne muuttuisi kuten sen ennustetaan muuttuvan tulevina vuosina. Helsingin osalta työikäisen väestön kehitys saadaan Helsingin kaupungin laatimasta väestöennusteesta, ja koko Suomen osalta Tilastokeskuksen laatimasta väestöennusteesta. Tarkasteluun valitaan saman pituinen ajanjakso kuin edellisessä tarkastelussa, eli vuodet 2018–2028. [3]
Työikäisten ikärakenteen ennustettu muutos parantaisi työllisyysastetta Helsingissä ja koko maassa varsin vähän (Kuvio 4). Vuodesta 2018 vuoteen 2028 työllisyysaste kasvaisi muutoksen seurauksena molemmissa noin 0,3 prosenttiyksikköä, Helsingissä 72,1 prosenttiin ja koko maassa 70,8 prosenttiin. Työllisyysasteen vähäinen kasvu syntyisi korkean työllisyysasteen ikäryhmien, etenkin 35–44-vuotiaiden mutta myös 45–54-vuotiaiden, osuuden kasvusta. Verrattuna vuosien 2008–2018 työllisyysasteen kasvuun, jonka pelkkä työikäisten ikärakenteen muutos olisi saanut aikaan, työikäisten ikärakenteen muutoksen aikaansaama työllisyysasteen kasvu näyttäisi tulevina vuosina olevan Helsingissä noin puolet vähäisempää ja koko maassa hivenen suurempaa.
Kaiken kaikkiaan 18–64-vuotiaita työllisiä olisi vuonna 2027 Helsingissä 21 000 enemmän, mutta koko maassa lähes 27 000 vähemmän kuin vuonna 2018. Työllisten määrä siis kasvaisi työikäisten ikärakenteen muutoksen seurauksena Helsingissä tulevaisuudessa hieman vähemmän, ja koko maassa se supistuisi selvästi vähemmän kuin edeltävällä samanpituisella ajanjaksolla.
On syytä korostaa, että edellä esitellyt laskelmat rajaavat tarkastelun nimenomaan vain ikärakenteen muutoksen työllisyysvaikutuksiin. Ikäryhmien työllisyysasteiden vakiointi tietyn vuoden tasolle käytännössä vakioi näiden ikäryhmien muutkin ominaisuusjakaumat, kuten vaikkapa eri koulutustasojen tai ulkomaalaistaustaisten osuudet ikäryhmissä, sellaisiksi kuin ne kyseisellä hetkellä ovat.
Erilaiset ikäryhmien sisäisten ominaisuusjakaumien muutokset ajan kuluessa voisivat kuitenkin vaikuttaa työllisyysasteen kehitykseen selvästikin. Laskelma jättää myös täysin huomiotta 65 vuotta täyttäneiden työllisyyden ja sen mahdollisen yleistymisen. Mutta vaikka näitä vaihtoehtoja voitaisiinkin tilastoaineistoin huomioida, myös hienosyisemmätkin laskelmat vakioisivat joitain työllisyysasteeseen vaikuttavia ominaisuusjakaumia, jotka kuitenkin tulisivat muuttumaan.
Työllisyyden kasvattaminen on tavoiteltavaa – myös pitkällä aikavälillä
Vaikka näyttääkin siltä, että muutokset työikäisten ja työllisten määrissä olivat jo kuluneella vuosikymmenellä suurempia kuin mitä ne mahdollisesti tulevaisuudessa ovat, työikäisten määrä kuitenkin jatkaa Suomessa laskuaan. Ilman työllisyysasteen roimaa kasvua samoin tapahtuu myös työllisten määrälle. Vaikka Helsingin tilanne onkin osin keskimääräistä valoisampi ja väestön ikärakenteelliset edellytykset työikäisten ja työllisten määrän kasvulle ovat hyvät, työllisyysaste ei Helsingissäkään tule saamaan ikärakenteen muutoksesta juuri vetoapua. Tämä korostaa entisestään työllisyyttä parantavien toimenpiteiden vaikuttavuuden merkitystä.
Julkisen talouden kestävyyden näkökulmasta hallituksen asettama työllisyyden kasvattamisen tavoite olisi syytä asettaa kauemmas tulevaisuuteen kuin hallituskauden loppuun. Kauaskantoisempien suunnitelmien tärkeyttä korostaa myös talouspolitiikan arviointineuvosto tammikuisessa, hallitusohjelmaa analysoivassa raportissaan. Pitemmän aikavälin tavoitteeseen pääseminen edellyttäisi toimenpiteitä, jotka saisivat aikaan rakenteellisia, kestäviä muutoksia työmarkkinoilla. Toisaalta pitkällä aikavälillä on huomioitava myös työllisyyden nostamisen julkista taloutta heikentävät seuraukset, kun korkea työllisyys muuttuu ajan mittaan kasvaviksi työeläkemenoiksi.
Myös kuntatalouden näkökulmasta työllisyyden kasvattaminen on niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä keskeistä. Väestön ikääntymisen vaikutukset näkyvät kunnissa paitsi menopuolella myös niiden tulopohjan rakenteessa, kun eläketulojen osuus ansiotuloista kasvaa verotuotoltaan parempien palkkatulojen osuuden kustannuksella. Edes työllisyyden voimakas kasvu viime vuosina ei tätä yleistä kehitystä pysäyttänyt. Vaikka Helsinki poikkesi tässäkin suhteessa keskimääräisestä ja palkkatulojen osuus ansiotuloista kasvoi, jatkossa kehitys tulee riippumaan paljolti työllisyyden tasosta. Kun 65 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa Helsingissäkin moninkertaisesti nopeammin kuin työikäisten määrä ja työikäisten suhteellinen osuus potentiaalisista veronmaksajista vähenee, kasvava työllisyys voi osaltaan hidastaa ikärakenteen muutoksesta seuraavaa kunnan tulopohjan rakenteen muutosta.
Laura Ansala toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitutkimus ja -tilastot -yksikössä.
[1] Tämä työllisyysaste poikkeaa Suomen virallisesta työllisyysasteesta, joka lasketaan 15–64-vuotiaasta väestöstä, Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen määritelmin. Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastossa nuorimmat työlliset ovat 18-vuotiaita. Tilasto perustuu rekisteritietoihin, joista on saatavilla joitakin ennakkotietoja vuoden 2018 lopun tilanteesta. Tuoreimmat saatavilla olevat vahvistetut tiedot ovat vuoden 2017 lopun tilanteesta.
[2] Koska ikäryhmittäisistä työllisten määristä tuorein saatavilla oleva rekisteritieto on vuoden 2017 lopulta, muidenkin tietojen osalta tarkastellaan tätä vuotta.
[3] Vuoden 2018 osalta ikäryhmien väestömäärät ovat toteutuneita väestömääriä.
Kirjallisuutta:
Euroopan komissio (2020). Suomen maaraportti 2020. Komission yksiköiden valmisteluasiakirja.
Helsingin kaupunginkanslia, Kaupunkitutkimus ja -tilastot, Espoon kaupungin Konserniesikunta, strategia ja kehittäminen, Vantaan kaupungin tietopalveluyksikkö ja Tilastokeskus. Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2019 sekä väestöennustevaihtoehdot 1.1.2019-2060. Helsingin seudun aluesarjat tietokanta ja Tilastokeskus [viitattu: 18.2.2020]. Saantitapa: http://www.aluesarjat.fi/(Link leads to external service)
Suomen virallinen tilasto (SVT). Työssäkäynti [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-5528. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 18.2.2020]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tyokay/index.html(Link leads to external service)
Suomen virallinen tilasto (SVT). Väestöennuste [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-5137. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 18.2.2020]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/vaenn/index.html(Link leads to external service)
Suomen virallinen tilasto (SVT). Väestörakenne [verkkojulkaisu]. ISSN=1797-5379. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 18.2.2020]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/vaerak/index.html(Link leads to external service)
Talouspolitiikan arviointineuvosto (2020). Talouspolitiikan arviointineuvoston raportti 2019, Suomenkielinen käännös. ISBN 978-952-274-249-0.