Osaavan työvoiman houkuttelu on yksi kaupunkien kilpailukykyä määrittelevistä kysymyksistä. Helsinki sijoittui äskettäin viidenneksi kansainvälisessä Global Cities Talent Competitiveness (GCTCI) -indeksissä, jossa verrataan kaupunkien kykyä kasvattaa ja houkutella huippuosaajia ja pitää heistä kiinni. Mitä tämän vertailun taustalla olevat mittarit kertovat Helsingistä ja miten sijoituksen voi olettaa kehittyvän jatkossa? Miten pohjoismaiset naapurit Tukholma, Kööpenhamina ja Oslo sijoittuivat?
Selvityksen toteuttaneet konsulttitoimistot INSEAD, Adecco Group ja TATA Communications ovat mitanneet aiemmissa vertailuissaan valtioiden kykyä kasvattaa ja houkutella osaavaa työvoimaa alueelleen sekä pitää osaajista kiinni. Selvitykseen otettiin viime vuonna (2017) ensimmäistä kertaa mukaan myös kaupunkien vertailu. Vuoden 2018 versioon on tehty joitakin muutoksia, eikä se siis ole suoraan vertailukelpoinen edelliseen vuoteen. Maiden määrä on kasvanut, ja uusia kaupunkeja on otettu vertailuun. Tänä vuonna siis myös esimerkiksi Tukholma on mukana. Kaupunkeja on nyt yhteensä 90, joista 47 sijaitsee Euroopassa.
Selvityksen menetelmä on avattu varsin hyvin raportoinnin(Link leads to external service) yhteydessä. Menemättä sen tarkempaan menetelmäkuvaukseen voidaan todeta, että kaupungin saama kokonaisarvosana koostuu viiden pilarin keskiarvosta. Pilareissa on 3–4 mittaria, jotka perustuvat usein tilastomuuttujiin. Yhdessä mittarissa menestyminen tukee myös muita, joten ne eivät ole toisistaan riippumattomia. Tilastomuuttujia ei aina ole saatavilla kaupunkitasolla, ja siksi esimerkiksi Helsingin tiedot tosiasiassa sisältävät koko Uudenmaan luvut.
Kuvio 1. Global Cities Talent Competitiveness -indeksin rakentuminen
Vertailun tulokset
Vertailun mukaan Zürich on vuonna 2018 kyvykkäin kaupunki houkuttelemaan lahjakkuuksia. Sen jälkeen pohjoismaiset pääkaupungit: Tukholma toisena ja melkein samalla pistemäärällä Oslo kolmantena. Kööpenhamina on neljäs ja heti sen jälkeen Helsinki viidentenä. Pohjoismaisten pääkaupunkien menestymistä selittää korkea elämänlaatu, yhteiskuntakehityksen ja -palveluiden ennustettavuus sekä liikenneyhteydet. Nämä kaupungit ovat myös kirjoittajien mukaan onnistuneet markkinoimaan kunkin kaupungin omaleimaisuutta. Helsinki kuuluu keskikokoisiin kaupunkeihin, joiden menestys perustuu raportin kirjoittajien mukaan ketteryyteen, innovatiivisuuteen ja sopivaan määrään omaleimaisuutta.
Suomi sijoittuu maavertailussa kuudenneksi. Maiden välinen vertailu on hieman monipuolisempi kuin kaupunkivertailu ja perustuu eri muuttujiin, ja siksi on syytä nostaa Suomen vahvuuksia. Koulutus on edelleen merkittävimpiä tekijöitä maan menestymiseen tässä vertailussa. Koulutustaso nähdään satsauksena tulevaisuuden lahjakkuuksien kasvuun. Muuttujia katsottaessa nähdään, ettei Suomi menesty ainoastaan nuorten kouluttamisessa vaan myös mitattaessa elinikäistä oppimista eri muodoissaan. Tästä hyötyvät työnantajat, joilla on hyvät mahdollisuudet löytää osaavia työntekijöitä. Suomen vahvuuksia ovat myös yhteiskunnallinen ennakoitavuus (esim. sääntelyjärjestelmän suhteen), mahdollisuus sosiaaliseen liikkuvuuteen sekä yhteiskunnan monimuotoisuus.
Helsingin sijoittuminen vertailun eri osissa
1. Mahdollistaminen (Enable)
Selvityksen tekijöiden mukaan osaavan työvoiman houkuttelussa korostuvat investoinnit tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan, hyvä IT-infrastruktuuri sekä menestyvät kansainväliset yritykset. Tässä pilarissa Helsinki sijoittuu kahdeksanneksi. Tukholma on toisena Dublinin jälkeen ja Kööpenhamina seitsemäntenä.
Mitattaessa tutkimus- ja kehitysinvestointien (T&K) määrää suhteessa bruttokansantuotteeseen Helsingin suhdeluku on samalla tasolla Tukholman kanssa mutta jää jälkeen Kööpenhaminasta. Koko maan tilannetta katsottaessa Suomen yläpuolella ovat vain Etelä-Korea, Israel ja Japani. Uusimmasta Eurostatin tuottamasta tilastotiedosta (vuodelta 2015) kuitenkin nähdään, että Helsingissä T&K-menojen osuus alueen bruttokansantuotteesta on laskenut ja jäänyt myös Tukholman ja Göteborgin jälkeen.
Kotitalouksien laajakaistayhteyksien suhteellisessa määrässä Helsinki on myös GCTCI-vertailussa kansainvälistä kärkeä, vaikka muut pohjoismaiset pääkaupungit ohittavatkin sen. Katsottaessa uusinta Eurostatin tilastotietoa vuodelta 2017, Helsingin kotitalouksien laajakaistatiheys (sellaisten kotitalouksien osuus, joilla on kotonaan käytössä internet) on kuitenkin korkeampi kuin muissa pohjoismaisissa pääkaupungeissa. Voidaan siis olettaa, että GCTCI-vertailussa ei ole käytetty aivan tuoreinta tietoa.
2. Houkutteleminen (Attract)
Alueen tai kaupungin kyky houkutella lahjakkuuksia riippuu sen kilpailukyvystä. Tässä pilarissa Helsinki on viidestoista, ainoana pohjoismaisista pääkaupungeista top 10:n ulkopuolella. Oslo on Washingtonin jälkeen toisena.
Asukasta kohden laskettu BKT on Helsingissä suhteellisesti melko alhainen, kuten myös Kööpenhaminassa ja Tukholmassa. Vain Oslon suhdeluku on korkea. Eurostatin tuoreimpien (2015) tietojen mukaan esimerkiksi Tukholman alueella BKT/asukas on kuitenkin Euroopan alueista kymmenenneksi korkein, ja Kööpenhaminakin on sijalla 12. Helsingin BKT:n kehitys on ollut muita pohjoismaisia pääkaupunkeja heikompi.
Sen sijaan elämänlaadun osalta Helsinki saa korkean suhdeluvun, vaikka muissa pohjoismaisissa pääkaupungeissa tämäkin luku on vielä korkeampi. GCTCI-ranking lainaa elämänlaatumuuttujaansa tiedot YK:n UN-Habitat-järjestön mittauksesta.
Ympäristön laatu on Helsingissä mittauksen mukaan korkein pohjoismaisia pääkaupunkeja tarkasteltaessa. Mittari mittaa ilmanlaatua WHO:n ilmanlaatumittarin avulla. Myös maatasolla Suomi on ykkösenä ja sen jälkeen tulevat heti muut Pohjoismaat Norjaa lukuun ottamatta.
3. Kasvu (Grow)
Alueen tai kaupungin kyvyn kasvattaa lahjakkuuksia on perinteisesti nähty riippuvan koulutusmahdollisuuksista, mutta GCTCI näkee kysymyksen laajemmin. Tärkeitä ovat myös lyhyemmät koulutukset ja osaamisen ylläpitäminen. Pohjoismaisista pääkaupungeista Oslo ja Kööpenhamina ovat tässä pilarissa kärkisijoilla (2. ja 3.), Helsinki kymmenentenä. Tukholma jää 16:nneksi.
Helsinki saa varsin hyvän suhdeluvun katsottaessa yliopistojen menestystä, mutta muissa pohjoismaisissa pääkaupungeissa tilanne on suhdeluvun mukaan hieman parempi. Vertailun lähteenä on Academic Ranking of World Universities -selvitys, ja sen mukaan Helsingin yliopisto on vuoden 2017 mittauksessa sijalla 56, parhaana suomalaisena yliopistona. Tanskan yliopistoista sadan parhaan joukkoon pääsevät sekä Kööpenhaminan yliopisto (30.) että Århusin yliopisto (65.). Ruotsissa Karolinska institutet on sijalla 44., Upsalan yliopisto 63. ja Tukholman yliopisto sijalla 74. Oslon yliopisto on sijalla 62.
Kolmannen asteen opiskelijoiden määrässä Helsinki sijoittuu myös suhteellisen hyvin, kuten myös Oslo ja Kööpenhamina. Opiskelijoiden määrä on GCTCI-vertailussa suhteutettu siihen ikäluokkaan, jossa opintoja yleensä suoritetaan. Maatason vertailussa Suomi sijoittuu selvästi korkeammalle kuin muut Pohjoismaat.
Sosiaalisen median käytön suhteen Helsingin GCTCI:n antama suhdeluku on hieman matalampi, mutta kuitenkin korkeampi kuin Tukholmassa. Tuoreimmassa Eurostatin tilastossa vuodelta 2017 Helsinki jää puolestaan jälkeen muista pohjoismaisista pääkaupungeista. Tilaston mukaan Helsingissä 73 prosenttia ihmisistä käyttää sosiaalista mediaa, kun Oslossa osuus on peräti 89 prosenttia. Koko maan tilannetta katsottaessa Suomi jää kuitenkin Ruotsin ja Norjan jälkeen 11.nneksi.
4. Säilyttäminen (Retain)
Mitä lahjakkaampi ihminen, sitä laajemmat ovat hänen mahdollisuutensa valita asuinpaikkojen välillä. GCTCI-raportin mukaan lahjakkuudet pysyvät kaupungeissa, jotka ovat turvallisia ja joissa asumiskustannukset eivät kohoa liian korkeiksi. Helsinki eikä mikään muukaan pohjoismainen pääkaupunki ole tämän pilarin top 10:ssä, vaan kärjessä ovat Ateena, Wien ja Praha. Helsingin sijoitus on kuitenkin Pohjoismaissa korkein, 13. Tukholma on 15. ja Kööpenhamina 18. Koko vertailun voittaja Zürich jää 33:nneksi ja Oslo peräti 55:nneksi.
Kokemus henkilökohtaisesta turvallisuudesta on Helsingissä suhteellisen korkealla tasolla, vaikkakin Tukholmassa ja Kööpenhaminassa se on vielä korkeampi. Oslon suhdeluku on tässä suhteessa yllättävän matala. GCTCI-vertailussa on käytetty lähteenä EIU:n ja NEC:n Safe Cities -indeksien lukua, joka kuvaa henkilökohtaista turvallisuutta. Suomi sijoittuu maiden vertailussa yhdeksänneksi, mutta sen yläpuolella ovat muut Pohjoismaat.
Mittarissa, jossa katsotaan lääkärien määrää tuhatta asukasta kohden, Helsinki saa suhteellisen huonon suhdeluvun, kuten myös muut pohjoismaiset pääkaupungit. Vain Oslossa luku on hieman korkeampi. Uudeltamaalta ei Eurostatin tilastoista ei löydy tietoa vuodelta 2015, mutta vuonna 2014 alueella oli 441 lääkäriä 100 000 asukasta kohti. Luku on pysynyt suhteellisen samana jo muutaman vuoden. Oslossa parhaana pohjoismaisena kaupunkina luku oli 522 vuonna 2015. Suomi sijoittuu maavertailussa 31:nneksi, kun muut Pohjoismaat ovat 20:n parhaan joukossa.
Neljän hengen perheen kuukausittaisia menoja arvioitaessa Helsinki saa parhaimman suhdeluvun pohjoismaisista pääkaupungeista. Oslon tulos poikkeaa selvimmin muista, mikä osaltaan selittää sen huonon sijoituksen koko pilarissa. Asumisen kuukausivuokraa arvioitaessa Helsinki saa myös korkeimman suhdeluvun katsottaessa muita pohjoismaisia pääkaupunkeja, mutta ero muihin ei ole suuri. Näiden kahden mittarin kohdalla vertailun tekijät ovat päätyneet käyttämään lähteenä Numbeo-sivustoa, jossa tiedot kerätään ihmisiltä, jotka vastaavat nettikyselyyn. Lukujen keräämisessä ei siis ole käytetty virallista tilastotietoa.
5. Kansainvälisyys (Be global)
Viides pilari kuvaa kaupunkien kansainvälistymistä. Se mittaa kaupungin kykyä kehittää kansainvälisiä tietotaitoja, kansainvälisen liikenteen kapasiteettia sekä kaupungin kansainvälisiä suhteita mitattuna hallitustenvälisten organisaatioiden määrällä. Tässä pilarissa Helsinki sijoittuu Oslon jälkeen heti kuudenneksi. Kööpenhamina tai Tukholma eivät ole kymmenen parhaan joukossa (vaan 12. ja 14.). Kärkitrio on Washington, Zürich ja San Francisco.
Helsingissä suhteellisen suurella osalla työvoimasta on vertailun mukaan kolmannen asteen koulutus, ja tilanne on viimeisten 15 vuoden aikana kehittynyt myönteiseen suuntaan Eurostatin tietojen mukaan. Pohjoismaista vain Oslossa suhdeluku on korkeampi. Tuoreimpien Eurostatin tietojen mukaan tilanne on kaupunkialueita verrattaessa sama myös vuonna 2016. Maatasolla Suomi sijoittuu 15:nneksi toiseksi parhaana Pohjoismaana.
Myös koko väestöstä (yli 25-vuotiaat) varsin suurella osalla on kolmannen asteen koulutus. Jälleen vain Oslossa on korkeampi suhdeluku. Maatasolla katsottaessa Suomi on vasta sijalla 23., edellä sekä Tanska (8.) että Norja (18.). Ruotsi on sijalla 30.
Lentoyhteyksien määrä suhteessa asukaslukuun ei Helsingissä sen sijaan ole kovin hyvä, vaikkakin suhdeluku on parempi kuin esimerkiksi Kööpenhaminassa. Pohjoismaisista pääkaupungeista paras tulos löytyy Oslosta. Vertailun tekijät käyttävät Airports Council International -organisaation tilastoja, ja tähän on valittu liikennemäärien suhteuttaminen väestömäärään.
Kansainvälisiä järjestöjä verrattaessa Helsinki saa varsin huonon suhdeluvun, mutta on silti paras verrattuna muihin pohjoismaisiin pääkaupunkeihin. Lähteenä on käytetty julkaisua Yearbook of International Organizations, ja organisaatioiden määrä on suhteutettu asukaslukuun.
Päätelmiä
Pohjoismaisten pääkaupunkien välillä ei tämän mittauksen mukaan ole kovin suuria eroja. Tukholma onnistuu muita paremmin lahjakkuuksien syntymisen mahdollistamisessa, kun taas Oslo houkuttelee heitä hieman paremmin kuin muut.
Vertailussa naapurikaupunkeihinsa Helsinki jättää GCTCI-vertailussa muut jälkeensä seuraavissa mittareissa: ympäristön laatu, kolmannen asteen koulutus, hinta- ja vuokrataso sekä hallitustenvälisten organisaation määrässä. Nämä nähdään siis vahvuuksina, jotka auttavat myös osaavaa työvoimaa sijoittumaan kaupunkiin.
Anu Henriksson toimii tutkijana Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitutkimus ja tilastot -yksikössä.