Koronaviruspandemian vaikutus asuntomarkkinoihin ja rakentamiseen
Koronaviruspandemian alkuvaiheessa Uudenmaan sulku vaikutti myös Helsingin asuntokauppaan, joka hiljeni vuoden 2020 maaliskuussa. Asuntokaupan hiipuminen oli kestoltaan kuitenkin hyvin lyhytaikainen. Uusien kaupankäynnin muotojen löydyttyä, nousi asuntokauppa kesäajan ennätyslukemiin kesäkuukausina jo vuonna 2020. Vilkas asuntokaupan alkuvuosi ja nopea elpyminen nostivat asuntokaupan lähelle 2000-luvun alkupuolen ennätyslukemia. Vuonna 2021 Helsingissä käytiin asuntokaupoilla jo enemmän kuin koskaan aiemmin.
Asuntokauppa heijastelee asuntojen kysyntää. Voidaankin arvioida, että koronan aikaisessa kaupan kasvussa taustalla oli kasvanut tilantarve, kun esimerkiksi työ ja perhe-elämä oli mahdutettava samojen seinien sisään. Kysynnän ollessa huipussaan, myös asuntojen hinnat nousevat. Näin kävi Helsingissä molempina koronapandemian kurittamina vuosina. Koronaviruspandemian aikana Helsingin asuntojen hinnat nousivat 11 prosenttia, mikä oli yli kaksinkertainen kasvu koko maan ansiotasoon ja nelinkertainen kuluttajahintoihin nähden samaan aikaan (Kuvio 1).
Koronaviruspandemian aikaisessa Helsingin asuntokaupassa on ollut leimallista rivitaloasuntojen kaupan kasvu. Vuonna 2020 vanhoja rivitaloasuntoja myytiin Helsingissä 1 599 kappaletta, mikä oli lähes kolmesataa asuntoa enemmän kuin edellisenä vuonna. Rivitaloasuntojen kauppa kasvoi kokonaisuudessaan 22 prosenttia vuonna 2020. Vuonna 2021 rivitalokauppa kasvoi edelleen yli kymmenen prosenttia. Myönnettyjen rakennuslupien perusteella myös omakoti- ja paritalojen kauppa kasvoi 19 prosentilla vuonna 2020. Sen sijaan vanhojen omakotitalojen kauppa laski edellisestä vuodesta, mutta ylitti huippuvuoden 2019 jälkeen viiden vuoden keskiarvon. Pientalo- ja rivitaloasuntojen kauppa on kuitenkin merkitykseltään Helsingin asuntokaupassa melko vähäinen, joten pitkälle meneviä johtopäätöksiä asuntokaupan muutoksista ei voida tehdä. Esimerkiksi vuonna 2020 rivitaloasuntojen kauppa kattoi 12 prosenttia vanhojen osakehuoneistojen kokonaiskaupasta (Kuvio 2).
Asuntokaupassa havaittujen muutosten perusteella voidaan esittää arvio, että asuntomarkkinoilla Helsingissäkin pandemia lisäsi kiinnostusta yhdistää etätyöskentely, perheen suuremmat tilatarpeet väljempään asuinympäristöön ja kenties omaan piha-alueeseen. Useiden arvioidaan jatkavan etätyöskentelyä tai jonkinlaista hybridityöskentelyä pandemian jälkeenkin, mikä vaikuttanee osaltaan asuntojen kysyntään (Soininvaara ym. 2022: 18). Myös viidennes nuorista aikuisista arvioi pandemian muuttaneen heidän toiveitaan asumisen suhteen – etenkin Helsingissä ja Uudellamaalla. Erityisesti Nuorten asuminen 2020 -kyselytutkimuksessa nousivat esiin toiveet lisäasuintilasta, työhuoneesta sekä omasta pihasta. Helsingissä ja Uudellamaalla myös nuorten aikuisten toive keskeisestä asuinsijainnista oli laskenut kyselyssä eniten (Aho ym. 2021: 97).
Asuntorakentaminen Helsingissä on ollut koronaviruspandemian aikanakin korkealla tasolla. Asumisen ja siihen liittyvän maankäytön toteutusohjelman (AM-ohjelma) mukaisesti Helsingissä on tavoiteltu 7 000 asunnon rakentamista vuosittain. Ohjelman mukainen vuotuinen asuntotuotantotavoite nousee 8 000 asunnon rakentamiseen vuodesta 2023 alkaen (Helsingin kaupunki 2021). Vuosien 2020 ja 2021 aikana ylitettiin pandemiasta huolimatta vuotuinen 7 000 valmistuneen asunnon tavoite. Määrällisesti tämä on ollut lähellä 1960-luvun lähiörakentamisen huippuvuosia Helsingissä (Bayar 2022).
Asuntorakentamisen volyymi kuitenkin tasaantui Helsingissä edeltäneiden vuosien huippulukemista vuonna 2022, kun kaupunkiin valmistui 6 047 asuntoa (Kuvio 3). Myös aloitettujen ja rakennusluvitettujen asuntojen määrissä oli laskua edeltäviin vuosiin verrattuna. Vuoden aikana aloitettiin 5 134 asunnon rakentaminen ja rakennuslupia myönnettiin 5 809 asunnon rakentamiseksi. Toimintaympäristön muutoksista talouden epävarmuudet, nopea inflaatio ja korkojen nousu vähensivät kuluttaja- ja sijoittajakysyntää asuntomarkkinoilla. Lisäksi nopeasti kasvaneet rakennuskustannukset ovat haastaneet myös säännellyn ARA-tuotannon toteuttamista. Nämä muutokset toimintaympäristössä ovat vaikuttaneet niin rakennuttajien ja rakennusliikkeiden kuin kuluttajien käyttäytymiseen.
Rakennusalalla vuosien 2020 ja 2021 aikainen vilkas rakentaminen on luonut markkinoille runsaasti tarjontaa, mutta viime aikojen käänteet ovat synkentäneet rakentamisen markkinoita. Rakentaminen on ollut kuitenkin pitkään noususuhdanteista, ja nollakorkoympäristön poistuminen on väistämättä aiheuttanut muutoksia niin asunnon ostajien kuin tuottajien käyttäytymisessä. Rakennuslupien määrä on kehittynyt suhteellisen suotuisasti, mutta rakentamisen uusia aloituksia lykätään hiljentyneen kuluttaja- ja sijoittajakysynnän seurauksena (Rakennusalan suhdanneryhmä 2023). Helsingissä vuoden 2023 ensimmäinen neljännes näyttäytyi rakentamisen kannalta myönteisenä valmistuneiden asuntojen ja myönnettyjen rakennuslupien osalta, mutta rakentamisen aloitukset ovat jääneet edeltäviä vuosia alhaisemmalle tasolle (Kuvio 4).
Helsingissä valmistuneiden uusien asuntojen keskipinta-ala on laskenut, mitä selittää pienten asuntojen suuri osuus valmistuneesta asuntotuotannosta. Uusien valmistuneiden asuntojen keskipinta-ala on Helsingissä pienentynyt vuodesta 2015 lähtien, mutta pienenemisessä oli havaittavissa lievää tasaantumista vuonna 2022. Kaikkien uustuotantona ja laajennuksina valmistuneiden asuntojen keskipinta-ala nousi hieman edeltävän vuoden 54,3 neliömetristä ollen 55,7 neliömetriä vuonna 2022. Tästä huolimatta myytyjen asuntojen pinta-ala on hiukan kasvanut koronaviruspandemian aikana kaikissa asuntotyypeissä. Tämä voi kieliä asumisen preferenssien muutoksesta suurempien asuntojen suuntaan, mutta rakentamisessa on vielä painottunut pienten asuntojen tuotanto. Vaattovaara ja Vuori (2023) ovat tehneet samankaltaisen havainnon pääkaupunkiseudun asuntotuotantoa käsittelevässä tutkimuksessaan.
Helsingin asuntokanta on pääosin kerrostalovaltaista ja asumisväljyys on 34,4 neliömetriä henkilöä kohden. Tätä suhteellisen alhaista asumisväljyyttä ja asuntojen keskikokoa voidaan pitää pääkaupunkiroolille tyypillisenä. Pienet asuntokoot eivät kuitenkaan palvele parhaalla tavalla eri kotitalouksien tarpeita, kuten esimerkiksi koronapandemian myötä yleistynyttä etätyöskentelyä. Asuntojen keskikoon pienenemisellä voi olla vaikutusta Helsingin houkuttelevuuteen asuinpaikkana, mikäli kaupungin asuntotarjonta ei vastaa nykyisten asukkaiden ja alueelle muuttavien asumistoiveita.
Muuttoliikkeen ja väestönmuutosten vaikutukset asumiseen
Koronapandemiavuosien aikaiset muutokset muuttoliikkeessä ovat olleet merkittäviä Helsingin seudulla ja vaikuttaneet myös asuntomarkkinaan Helsingissä. Helsinki on tavanomaisesti saanut muuttovoittoa muualta Suomesta 2010-luvun ajan, mutta tämä trendi kääntyi tappiolliseksi koronapandemiavuosien 2020 ja 2021 aikana. Erityisesti työllisten, nuorten aikuisten ja lapsiperheiden muutot painottuivat maan sisäisessä muuttoliikkeessä, ja näistä asukasryhmistä muutettiin Helsingistä sekä muualta pääkaupunkiseudulta niin seudun kehyskuntiin kuin muuallekin Suomeen. Eniten Helsinki menetti asukkaita 25–44-vuotiaiden ikäryhmästä. Jos tätä verrataan lasten muuttoliikkeeseen, voidaan esittää tulkinta, että Helsinki menetti erityisesti perheitä muihin kuntiin (Soininvaara ym. 2022: 31).
Muuttoliike koronapandemiavuosina Helsingistä pois kohdistui muualle pääkaupunkiseudulle ja Keski-Uudellemaalle (Soininvaara ym. 2022: 28). Muulle pääkaupunkiseudulle Helsingistä muutettiin kerrostalovaltaisille alueille (Soininvaara ym. 2022: 41), joten asumisen toiveet omakoti- tai rivitaloasumisesta eivät näyttäisi tulleen suositummiksi tästä näkökulmasta. Muuttopäätöksiin johtaneista syistä saadaan lisää tietoa Helsingin kaupungin Helsingistä poismuuttaneille teettämästä kyselystä myöhemmin vuoden 2023 aikana.
Vuonna 2022 muuttoliikkeen kokonaismäärä Helsingissä palasi koronapandemiaa edeltävien vuosien tasolle, mutta muutoksena aikaisempaan kotimaan muuttoliike jäi Helsingin kannalta tappiolliseksi (Mäki & Sinkko 2023). Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan Helsingin väkiluku kasvoi vuoden aikana yhteensä 6 464 hengellä (Kuvio 5). Muuttovoittoa Helsinki sai seudun ulkopuolisesta Suomesta, ja ulkomaan muuttoliikkeestä saatu muuttovoitto kasvoi ennätyksellisen suureksi vuoden 2022 ennakkotietojen mukaan (Helsingin kaupunki 2023: 6.)
Helsinkiin muuttavien määrän lasku on yksi taustatekijöistä, jotka vaikuttavat vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen kysynnän heikkenemiseen. Toisaalta samanaikaisesti Helsinkiin on valmistunut runsaasti uusia asuntoja, joista merkittävä osuus on vedonnut sijoittajamarkkinaan ja päätynyt vuokra-asunnoiksi. Vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen kysyntä kääntyi laskuun jo vuoden 2020 syksyllä. Tähän vaikutti myös se, että vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asui nuoria aikuisia (Marttinen 2021: 38–40) ja toisaalta juuri nuorten aikuisten suosimilla aloilla (esim. ravintolat ja muut kohtaamisalat) työttömyys ja lomautukset kasvoivat. Voidaan olettaa, että etenkään asunnon vaihtaminen suurempaan ei tuolloin tule kyseeseen. Nuorten asuminen 2020 -kyselytutkimuksessa nousi esiin myös, että osa nuorista aikuisista muutti takaisin vanhempiensa luokse tai lykkäsi muuttoaan opiskelupaikkakunnalle pandemian vuoksi (Aho ym. 2021).
Tämä on näkynyt erityisesti vuoden 2021 puolella, vaikka vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen kysynnän muutos näkyi jo vuoden 2020 lopulla. Vapaana ja vapautumassa olevien vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen kohdemäärä on noussut ja jäänyt toistaiseksi korkealle, sekä niiden markkinointiajat ovat pidentyneet merkittävästi Vuokraovi.com-palvelussa. Ilmiö on vaikuttanut osaltaan siihen, että osalla vuokranantajista on ollut paineita laskea vuokraa, mikä on näkynyt uusien vapaarahoitteisten vuokrasopimusten keskineliövuokrien hienoisena laskuna vuonna 2021. Mikäli kyse on siitä, että paineet laskea vuokraa ovat kohdistuneet erityisesti pienvuokranantajien (esim. yksityishenkilöiden) omistamiin asuntoihin, voi ilmiöllä olla kauaskantoisiakin vaikutuksia. Jos vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen omistajuus siirtyy entistä vahvemmin institutionaalisten sijoittajien haltuun, voi tällä olla asuntojen hintoja nostava vaikutus. Tämä puolestaan voi vaikeuttaa entisestään esimerkiksi ensiasunnon ostamista.
Alma Median asuntomarkkinoiden tietopalvelun mukaan Vuokraovi.com-palvelussa Helsingissä vapaana tai vapautumassa helmikuussa 2023 oli edelleen yli puolta enemmän vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja kuin ennen koronaviruspandemian alkua (Kuvio 6). Voidaankin arvioida, että vapaarahoitteisien vuokra-asuntojen osalta Helsingissä on vallalla vuokralaisen markkinat. Vakavaraisilla asuntokunnilla on mahdollisuus nyt kilpailuttaa vuokranantajia ja asuntoja vuokramarkkinoilla sekä mahdollisesti tinkiä hintoja erityisesti pienten yksityisten vuokranantajien kanssa, mutta myös institutionaalisten toimijoiden on havaittu madaltavan vuokria kohteissa, jotka eivät liiku riittävän nopeasti vuokramarkkinoilla.
Pitkään jatkuessaan tilanne voi muokata Helsingin asuntomarkkinoiden dynamiikkaa. Yksittäisistä omistusasunnoista vuonna 2020 vuokralla oli 32 prosenttia ja niissä asui 75 prosenttia vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asuvista asuntokunnista (Tilastokeskus 2022). Näiden vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen omistajilla voi olla suurempia toimijoita aiemmin paineita alentaa vuokria tai ennen pitkää, heikon kysynnän jatkuessa, myydä asunto. Mikäli tässä yhteydessä asuntokannasta yhä suurempi osuus päätyy institutionaalisille toimijoille, asuntojen hinnoissa ja vuokrissa voi tapahtua muutoksia, kun nämä toimijat hallitsevat yhä suurempaa osuutta markkinasta. Toisaalta on myös mahdollista, että piensijoittajien luopuminen asunto-omaisuudesta vaikuttaa asuntojen hintoihin laskevasti. Tämä saattaa mahdollistaa vakavaraisille nuorille aikuisille ensiasunnon ostamisen aiempaa nuorempana.
Koronapandemia nostanut pintaan myös piileviä asumistoiveita
Koronaviruspandemia on määrittänyt pitkälti 2020-luvun alkua kaikilla elämän osa-alueilla, ja sen vaikutukset ovat näkyneet paljon etenkin asumisessa. Asumisesta ja muuttoliikkeestä käytävä keskustelu on muuttunut moninaisemmaksi koronaviruspandemian myötä. Kodeissa on vietetty pandemiavuosien aikana merkittävästi enemmän aikaa kuin aiemmin. Tämän asumisen muutoksen seurauksena asuntojen ominaisuuksiin ja muuntojoustavuuteen on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. On mahdollista, että uudenlainen elämäntilanne ja arki pandemian myötä ovat vaikuttaneet asumispreferensseihin.
Kotona säännöllisesti työskentely on yleistynyt erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana koronapandemiaa edeltävällä ajanjaksolla (Kuvio 7). Koronapandemian vaikutukset ja sen hallitsemiseen tähtäävät toimenpiteet ovat vauhdittaneet työelämän muutoksia ja erityisesti etätyön yleistymistä. Etätyömahdollisuuksien yleistyminen ja työelämän digiloikka ovat lisänneet osaltaan mahdollisuuksia monipaikkaiseen arkeen. Paikkariippumattomassa työssä työsuorituksen sijainnilla ei ole merkitystä, eikä tehtävän luonne sido tehtävää työtä tiettyyn työpisteeseen. Etätyön yleistymisestä huolimatta mahdollisuudet siihen vaihtelevat paljon eri aloilla ja ammateissa.
Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan säännöllisesti kotona työskennelleiden osuus kaksinkertaistui vuonna 2020. Tammikuussa 2020 kaikista työllisistä 15 prosenttia ilmoitti työskennelleensä säännöllisesti kotona ja marraskuussa säännöllisesti kotona työskentelevien osuus oli jo 31 prosenttia (Leskinen 2020). Työ- ja elinkeinoministeriön julkaiseman työolobarometrin mukaan vastaavasti vuonna 2020 palkansaajista 48 prosenttia oli tehnyt etätyötä, ja barometrin arvion mukaan pandemia toi etätyön tekemiseen lähes vuosikymmenen harppauksen (Keyriläinen 2021).
Työtehtävien paikkasidonnaisuus määrittää kuitenkin pitkälti preferenssien muuttumattomuuden. Esimerkiksi palvelu- ja hoitoalojen työtehtäviä hoidetaan edelleen pitkälti läsnätyönä, mikä vaikuttaa olennaisesti näiden alojen työntekijöiden asumispreferensseihin. Merkityksellisinä tekijöinä palvelu- ja hoitoalojen kannalta pysyvät edelleen esimerkiksi hyvät liikenneyhteydet kodin ja työpaikan välillä.
Koronapandemia näyttää muuttaneen maan sisäisen muuttoliikkeen painotuksia, ainakin tilapäisesti. Etenkin nuorten aikuisten, lapsiperheiden, työllisten ja keski- sekä hyvätuloisten asukasryhmistä on lähdetty Helsingistä ja muulta pääkaupunkiseudulta Helsingin seudun kehyskuntiin kuten myös muualle maahan (Soininvaara ym. 2022). Tätä voi siis selittää ainakin osin pandemia-aikana yleistynyt etätyö, mikä on mahdollistanut monille piilevien asumistoiveiden toteuttamisen ja johtanut lisätilan kaipuuseen.
Koronapandemian aikaiset muutokset muuttoliikkeeseen eivät ole välttämättä pysyvä tila, vaan tuoreimmilla vuoden 2022 muuttoliiketiedoilla päästään paremmin kiinni muutosten pysyvyyteen ja siihen, mitkä ovat olleet pandemiasta johtuvia ohimeneviä muutoksia. Lisää tietoa koronapandemian aikana tapahtuneista muuttoliikkeen muutoksista ja muuttosyistä saadaan Helsingin kaupungin toteuttamasta kyselytutkimuksesta, jonka tulokset raportoidaan kesän ja alkusyksyn aikana.
Poikkeusajasta toiseen
Koronaviruspandemiasta oli tuskin päästy, kun Venäjän aloittaman hyökkäyssodan vaikutukset alkoivat näkyä asuntomarkkinoilla ja laajemminkin rakentamisen sektorilla. Rakennuskustannusindeksi oli jo lähtenyt nousuun toisena koronavuonna 2021 (ks. kuvio 1 edellä). Tähän on vaikuttanut muun muassa se, että koronaviruspandemia rajoitti rakennusmateriaalien ja työvoiman saatavuutta rakennusalalla. Edellä kuvattujen toimintaympäristön muutosten voidaan arvioida olevan taustalla rakentamisen hiljentymisessä Helsingissä vuonna 2022. Rakenteilla olevan kerrosalan määrä laski huhtikuusta alkaen, niin asuinrakennusten kuin muidenkin rakennusten osalta. Tästä huolimatta maaliskuun lopulla 2023 rakenteilla oli edelleen kuitenkin 9 400 asuntoa. Rakenteilla olevien asuntojen määrä on pysytellyt pitkään noin 10 000 asunnon tuntumassa vuodesta 2018 alkaen.
Rakentamisen lisäksi myös asuntokauppa näytti hiljenevän merkittävästi vuoden 2022 viimeisellä vuosineljänneksellä. Näihin molempiin vaikuttivat myös asuntolainalliset yllättänyt korkotason nousu. Korkotason nousun lisäksi inflaatio on nostanut yleisesti ottaen kuluttajahintoja, mutta myös muita asumisen kustannuksia. Kiinteistöjen ylläpidon kustannukset nousivat 11 prosentilla ja kuluttajahinnat kahdeksalla prosentilla vuonna 2022. Ansiotaso on kehittynyt puolestaan hitaammin kuin asuntojen hinnat ja etenkin viimeaikainen kustannusten nousu (ks. kuvio 1 edellä).
Se, että asumis- ja muut elinkustannukset ovat korkealla ja palkkataso nousee niitä hitaammin, merkitsee muun muassa sitä, että kuluttajat ovat muuttuneet aremmiksi lähtemään asuntokaupoille. Toisaalta asuntokaupan ja rakentamisen osalta voidaan arvioida myös, että jossain määrin kaupan hiljenemisessä oli kysymys edeltävien huippuvuosien jälkeen luontaisesta hiljenemisestä. Asuntokaupan heikko tila laski vuoden viimeisellä neljänneksellä myös asuntojen hintoja. Koko vuoden tilanteeseen loppuvuoden hintojen lasku vaikutti lähinnä hintakehitystä tasaannuttavana tekijänä. Uusien asuntojen hintojen nousun jatkumisen taustalla on ainakin osittain rakentamiskustannusten nousu.
Asuntokaupan hyytymisestä on hankalaa kuitenkaan vetää johtopäätöksiä siltä osin, miten tilanne lähitulevaisuudessa tai pidemmällä aikajaksolla kehittyy. Pian koronaviruspandemian alettua havaittiin, ettei esimerkiksi vertailujen tekeminen 1990-luvun lama-aikaan ole mielekästä, sillä asuntokanta ja väestörakenne ovat muuttuneet ajassa. It-kuplan ja finanssikriisin vaikutukset näkyivät lähinnä asuntokauppaa ja sitä kautta lyhytaikaisesti hintojen nousua tasoittaneina talouden ajanjaksoina. Finanssikriisin vaikutus asuntomarkkinoihin oli Helsingissä myös varsin paikallinen, kohdistuen lähinnä Helsingin keskustaan ja sen liepeille. Koronaviruspandemiasta seuranneet muutokset asuntomarkkinoihin olivat tuskin myöskään niitä, joita alkuun ennakoitiin.
Ennustetun taantuman kesto ja syvyys vaikuttaa kokonaisuudessaan asuntomarkkinoiden ja rakentamisen elpymiseen Helsingissä, kuten muuallakin Suomessa. Rakennuslupien määrä on kehittynyt suhteellisen suotuisasti, mutta rakentamisen aloitukset voivat arvioiden mukaan silti viivästyä kuluttajien varovaisuuden seurauksena. Mikäli kustannustaso laskee ja sen myötä kuluttajaluottamus palautuu nopeasti, voi olettaa, että se vaikuttaa myös kuluttajien ja sijoittajien innokkuuteen lähteä asuntokaupoille.
Kirjoittajat toimivat tutkijoina Helsingin kaupunginkanslian talous- ja suunnitteluosastolla.
Lähteet
Aho, Pauliina, Timo Myllymäki, Sakari Sandqvist ja Anna Strandell (2021). Nuorten asuminen. Kyselytutkimus. https://nal.fi/wp-content/uploads/2022/02/nuorten-asuminen-raportti.pdf
Bayar, J. (2022) Rakentaminen Helsingissä – vuositilasto 2021. Tilastoja 2022:3. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia.
Helsingin kaupunki (2021). Asumisen ja siihen liittyvän maankäytön toteutusohjelma 2020. Helsingin kaupungin keskushallinnon julkaisuja 2021: 1. Helsingin kaupunki.
Helsingin kaupunki (2023). AM-ohjelma 2020. Seurantaraportti 2023. https://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginhallitus/Suomi/Esitys/2023/Keha_2023-04-17_Khs_14_El/B566A001-DD55-C47E-…
Keyriläinen, M. (2021). Työolobarometri 2020 – ennakkotiedot. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2021:18. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162955/TEM_2021_18.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Leskinen, T. (2020). Säännöllisesti kotona työskenteleminen on kaksinkertaistunut. Tieto ja Trendit. Tilastokeskus. https://www2.stat.fi/tietotrendit/blogit/2020/saannollisesti-kotona-tyoskenteleminen-on-kaksinkertaistunut/
Marttinen, Reetta (2021). Nuoret aikuiset muodostavat keskeisen osan vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen asukkaista. Kvartti 04/2021. Helsingin kaupunki.
Mäki, Netta ja Harri Sinkko (2023). Helsingin väestö vuodenvaihteessa 2021/2022 ja väestömuutokset vuonna 2021. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia. https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/helsingin-vaesto-vuodenvaihteessa-20212022-ja-vaestonmuutokset-vuonna-2021
Rakennusalan suhdanneryhmä (RAKSU) (2023).Rakentaminen 2023-2024. Kevät 2023. Talousnäkymät. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:10. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164645/VM_2023_10.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Soininvaara, Ilppo, Rasmus Aro, Timo Hämäläinen ja Sinikukka Pyykkönen (2022). Covid-19-pandemian vaikutukset Helsingin seudun muuttoliikkeeseen, asuntomarkkinoihin ja asumispreferensseihin. https://hslfi.azureedge.net/globalassets/hsl/mal/mal-julkaisut/2022/covid_19_pandemian_vaikutukset_helsingin_seudun_muu…
Tilastokeskus (2022). Asuntokannan kohdentuminen asuntokuntien sosioekonomisten tekijöiden mukaan.
Vaattovaara, M. & Vuori, P. (2023). Asuntorakentamisen muutokset pääkaupunkiseudulla ja Tampereella vuosina 2015-2021. Tutkimuskatsauksia 2023:2. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia.