Aiheen myönteisyyteen antoi se, että tilinpäätökset olivat yleensä odotettua – tai pelättyä – paremmat. Alla on poimintoja kaupunkien tilinpäätöstiedotteista:
- Jyväskylän kaupungin vuosikate toteutui selvästi talousarviota parempana ja lainakanta pieneni 3,8 miljoonaa. . . Alijäämä supistui 12,9 miljoonaan euroon.
- Vuosi 2015 oli Helsingin kaupungin taloudessa myönteisempi kuin talousarviossa ennakoitiin.
- Espoon tulos ennakoitua parempi, tulos kuitenkin riittämätön investointitasoon nähden.
- Oulun talous kehittyi myönteiseen suuntaan.
- Kouvolan talous on kohtuullisessa kunnossa. Tilikauden tulos muodostui odotettua paremmaksi. Ennakoidun 15 milj. euron alijäämän sijaan tilikauden tulos oli 4,4 milj. euroa alijäämäinen.
- Uudistamisohjelmien vaikutukset näkyvät positiivisesti Turun kaupungin vuoden 2015 tuloksessa.
- Kuopion myönteinen kehitys näkyy tilikauden 2015 tuloksessa. . . Kuopion asema Suomen merkittävimpien kaupunkien joukossa on kohentunut.
- Lahden vuoden 2015 taloudellinen tulos painui talousarviota heikommaksi. Vuosikate jäi 25 milj. euroon, ja talousarvion tavoitteena ollut noin 9 milj. euron tulos painui lähes 5 milj. euroa negatiiviseksi.
Viiden kaupungin talous plussalla
Helsingin, Espoon, Vantaan, Oulun ja Turun tulos oli vuonna 2015 plussalla. Turun lukujen taustalla ovat organisaatiojärjestelyt. Kaupunki kirjasi sosiaali- ja terveyspalvelukiinteistöjen yhtiöittämisestä 87,4 miljoonan euron kertaluontoisen myyntivoiton. Kertaluonteisten erien oikaisun jälkeen kaupungin alijäämä on 0,5 miljoonaa euroa.
Helsingillä on ollut tulos vain kerran miinuksella vuosien 1997–2015 aikana, ja tällöinkin valtion toimenpiteiden seurauksena.
Keskeinen luku tilinpäätöksessä on vuosikate. Se osoittaa, paljonko kunnalta juoksevien menojen maksamisen jälkeen jää käytettäväksi investointeihin ja lainojen lyhennyksiin. Vaikka vuosikatetta kertyisi poistoja enemmän, se voi näyttää kirjanpidollisesti hyvältä mutta todellisuudessa vuosikate ei kuitenkaan välttämättä riitä lainan lyhennyksiin ja korvausinvestointeihin. Tällöin kunnan on otettava velkaa.
Kymmenen suurimman kaupungin vuoden 2015 tilinpäätöksissä vuosikate oli poistoja suurempi vain Espoossa, Vantaalla ja Oulussa. Poistojen pienuuden takia nollatuloskaan ei riitä kunnille.
Investointeihin tarvittiin velkaa
Vuosikatetta on verrattu myös investointeihin. Vertailussa on käytetty investointien omahankintamenoa, joka saadaan vähentämällä investoinneista niihin kohdistuneet valtionosuudet. Näin saatua tunnuslukua kutsutaan investointien tulorahoitusprosentiksi.
Minkään suuren kaupungin vuosikate ei riittänyt investointien omahankintamenon kattamiseen. Kaupunkien oli siten turvauduttava velan ottoon.
Velkaan on jouduttu turvautumaan vuosittain. Suomen kymmenessä suurimmassa kaupungissa investointien tulorahoitusprosentti on ollut vuosina 1997–2015suurempi kuin 100 keskimäärin kaksi kertaa. Espoossa tunnusluku on ylittänyt 100:n kuusi kertaa, Lahdessa kolmesti, Vantaalla ja Jyväskylässä ei kertaakaan. Helsingissä investointien tulorahoitusprosentti on ylittänyt 100 prosenttia vain kerran.
Taulukko 1. Talouden kehitys 1997-2015
Menot tuloja suuremmat
Jos kunnan taloudesta halutaan yksiselitteinen kuva, on tarkasteltava rahoituslaskelman riviä ”toiminnan ja investointien rahavirta”. Se kuvaa, riittävätkö tulot menojen kattamiseen. Ainoastaan Turussa tulot olivat menoja suuremmat ja nekin siis siksi, ettäkaupunki järjesteli sosiaali- ja terveystoimen kiinteistöjen hallintaa.
Kuvio 1. Konsernilainat euroa/asukas 2015
Velkatarkastelun painopiste siirtymässä konsernitasolle
Valtiontalouden tilaa on kauhisteltu, koska velka on kasvanut vuodesta 2008 alkaen. Kuntien yhteenlaskettu velka on kasvanut joka vuosi 2000-luvulla, eikä velan kasvulle ole loppua näkyvissä. Vuonna 2015 oli 10 suurimman kaupungin velka 6,6 miljardia euroa. Konsernivelkaa oli 16,4 miljardia euroa.
Vaikka velkaa on otettu, kuntien vastuiden kasvu ei näy täysimääräisenä lainaluvuissa, koska investointeja on rahoitettu yhä enemmän erilaisin vuokra- ja elinkaarimallein.Osittain näin tehtäneen tilastojen kaunistamiseksi, toisin sanoen lainakannan kasvun hillitsemiseksi. Tällaiset toteuttamismallit pienentävät myös edellä esitetyn toiminnan ja investointien rahavirran menopuolta.
Tämän takia kuntien velkaisuuden ja vastuiden vertailua olisi kehitettävä, jotta saataisiin suunnilleen oikeanlainen kuva kuntien tilanteesta. Tilastoissa olisi taseesta ilmenevän velan lisäksi otettava huomioon esimerkiksi kaikki 5–10 vuotta kestävien leasing- ja vuokrasitoumusten arvot. Ne ovat vaihtoehtoja omalle lainanotolle ja kunta vastaa niistä.
Lainojen vertailua vaikeuttaa myös organisaatioiden erilaisuus. Jos kaupungilla on esimerkiksi energiayhtiö, se joutuu tekemään mittavia investointeja, jotka kasvattavat konsernilainojen määrää. Jos kaupunki on Espoon tapaan myynyt yhtiönsä, sitä eivät yhtiöiden lainat rasita. Espoon lainamäärää pienentää myös investointien toteuttaminen elinkaarihankkeilla.
Suurilla kaupungeilla on runsaasti antolainoja omille yhtiöilleen. Konsernitarkastelussa lainasaamiset katoavat, ja lainat ovat siltä osin vertailukelpoisia. Esimerkiksi Helsingillä on antolainoja konserniyhtiöilleen noin 2,0 miljardia euroa. Kaupungin lainakanta on noin 1,6 miljardia euroa.
Peruskunnan lainamäärää parempi vertailuperusta ovatkin konserniluvut. Konsernivelkaa on eniten Espoolla. Tarkastelun painopiste onkin siirtymässä konsernitasolle. Konsernilukuja eivät heiluttele kikkailut, joissa omaisuutta siirretään peruskaupungin ja konsernin osien kesken. Turun kaupunginjohtaja Aleksi Randell esittelikin kaupungin tilinpäätöksen talouslukuja käyttäen konsernin lukuja.
Ei mennyt hyvin
Alussa esitetyistä kaupunginjohtajien kommenteista jää vaikutelma, että hyvinhän tässä meni. Vaikka monessa kaupungissa meni tosin paremmin kuin talousarvioiden perustella perättiin, hyvin ei mennyt kuitenkaan kenelläkään.
Ei näytä hyvältä, jos menot ovat vuosi toisensa jälkeen tuloja suuremmat. Velkaa on perusteltua ottaa välillä, mutta liika on liikaa. Voi toki myös kysyä, mikä sitten on liikaa. Oma pohtimisen paikkansa on siinäkin, milloin kunnan talous on oikein kunnossa ja tasapainossa.
Heikki Helin on kunnallistalouden dosentti.
Taulukko 2. Yhteenveto vuoden 2015 tilinpäätöksistä.
