Helsingin edustan merialueen tila on parantunut
Helsingin edustan merialueen tila on parantunut viime vuosikymmenien aikana (Huuska ja Miinalainen 2012). Kaikki kaupungin sisälahdet ja rannikon läheiset vedet kuuluivat huonoimpaan laatuluokkaan vielä 1970-luvun alkupuolella. Muilta osin Helsingin edustan merialueen tila luokitettiin tuolloin välttäväksi. Sen sijaan 2010-luvun alkuvuosina ei minkään sisälahden eikä rannikkovesien tila ollut huono. Vanhankaupunginlahden ja muutaman muun sisälahden pienialaisten vesialueiden vesi oli välttävässä kunnossa. Muilta osin Helsingin edustan vesialue oli tyydyttävässä ja ulompana merialueella jopa hyvässä kunnossa. (Kartta 1).
Jätevedenpuhdistamoiden kautta mereen päätyvä kuormitus on pienentynyt merkittävästi. Kemiallisen fosforinpoiston käyttöönotto alensi 1970-luvulla fosforikuormaa neljäsosaan aikaisemmasta. 1990-luvun lopulla puhdistamoilla otettiin käyttöön typen poisto jätevesistä, mikä pudotti typpikuormituksen puoleen. 2000-luvun alkupuolella Helsingin Viikinmäen jätevedenpuhdistamolla käyttöönotetut biologinen jälkikäsittely-yksikkö ja kahdeksas aktiivilietelinja pudottivat typpikuormituksen edelleen puoleen.
Nykytilanteessa Vantaanjoki tuo noin 60 prosenttia Helsingin edustan merialueen kuormituksesta. Joen ravinnekuorma on pääosin peräisin joen valuma-alueen maanviljelystä. Lahtien rehevöitynyttä tilaa ylläpitävät sedimentin sisäinen kuormitus ja jokien sekä purojen kautta lahtiin tuleva valuma-alueiden kuormitus.
Meri hyvinvointimme rakennusaineena
Ympäristön ja hyvinvoinnin välillä on suora yhteys. Vesistöt, maaekosysteemit ja näille yhteinen ilmakehä tuottavat yhdessä erilaisia tuotteita (ravintoa, puhdasta ilmaa ja vettä), kulttuurisia ekosysteemipalveluita (esim. virkistyspalvelut), ja elämää ylläpitäviä palveluita, joista hyvinvointimme ja elinolomme ovat lopulta riippuvaisia.
Saastuttava ja kuluttava käyttö heikentää Itämeren tilaa. Esimerkkejä saastuttavasta käytöstä ovat ylisuuri ravinnekuormitus sekä vieraiden vesiekosysteemiin kuulumattomien aineiden kuten muovin ja ympäristölle haitallisten aineiden kuormitus.
Meriekosysteemin kestokykyyn nähden liian suuri vesistökuormitus heikentää meriekosysteemin tilaa, vähentää luontopääomaa ja heikentää meidän ja tulevien sukupolvien mahdollisuuksia nauttia meriekosysteemin tuotteista ja palveluista. Taloudellinen vaikutus voi olla merkittävä: yhden tutkimuksen mukaan Itämeren ekosysteemipalveluiden vuotuinen arvo on 4 miljardia euroa matalampi verrattuna tilanteeseen, jossa meri olisi hyvässä tilassa (Ahtiainen ym. 2014).
Itämerihaaste
Helsingin kaupunki on ottanut aloitteellisen ja aktiivisen roolin Itämeren suojelussa sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Vuonna 2007 Helsingin ja Turun kaupungit sitoutuivat julkisesti konkreettisiin vapaaehtoisiin toimiin rannikkovesien ja koko Itämeren hyväksi. Itämerihaaste syntyi.
Kaupunkien ensimmäisessä yhteisessä Itämeri-toimenpideohjelmassa oli 37 konkreettista toimenpidettä yhdeksän teeman alla. Niitä ryhtyi toteuttamaan kymmenkunta virastoa ja hallintokuntaa molemmista kaupungeista. Kaupungit ovat vähentäneet muun muassa aiheuttamaansa piste- ja hajakuormitusta sekä laivaliikenteen ja veneilyn päästöjä, kehittäneet öljyntorjuntavalmiuttaan sekä lisänneet tutkimusta, tietoisuutta ja yhteistyötä rannikkovesien ja koko Itämeren tilan parantamiseksi. Uusi Itämerihaasteen toimintaohjelma 2014–2018 hyväksyttiin kummankin kaupungin kaupunginhallituksessa marraskuussa 2013.
Kaupunkien oman vesiensuojelutoiminnan lisäksi Itämerihaaste on myös tavoitteellista verkoston luomista ja toimintaa sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Alusta alkaen Itämerihaasteeseen on kutsuttu mukaan paikallisen tason toimijoita sekä Suomesta että muista Itämeren ympärysmaista. Vuosien 2007–2013 aikana noin 200 organisaatiota on ottanut Itämerihaasteen vastaan. Näihin lukeutuu kuntia Suomesta ja muista Itämeren maista, yrityksiä, yhdistyksiä, oppilaitoksia ja yliopistoja, alueellisia toimijoita ja valtion laitoksia.
Itämerihaaste on toimintamuotona ainutlaatuinen. Sen ytimen muodostavat paikallisella tasolla ja organisaatioiden omassa toiminnassa tehtävät konkreettiset vesiensuojelutoimenpiteet, jotka ylittävät lainsäädännön minimivaatimukset. Suurella joukolla haasteen vastaanottaneista on oma toimenpideohjelma. Helsinki ja Turku tarjoavat Itämerihaasteen verkostossa oleville kumppaneilleen mahdollisuuden jakaa hyviä käytäntöjä ja oppia toisiltaan uusia toimintamalleja.
Helsingin kaupungin rooli Itämeren suojelussa
Helsingille puhdas Itämeri on itseisarvo sinänsä ja kaupungin asukkaiden hyvinvoinnin osatekijä. Toimiva murtovesiekosysteemi on edellytyksenä sille, että eliöt voivat elää niille optimaalisessa elinympäristössä ja esimerkiksi tuottaa happea hengitettäväksemme tai toimia virkistäytymisemme mahdollistajana. Monelle meren rannan asukkaalle esimerkiksi uiminen mahdollisimman kirkkaassa vedessä on ”elämisen edellytys".
Puhtaat vedet on Helsingille myös kilpailuvaltti. Esimerkiksi Helsingin matkailulle, joka elinkeinona nojautuu merielementtiin, puhtaat rannikkovedet ovat yritysten kilpailukyvyn osatekijä. Mahdollisimman puhtaat vedet ja merestä elinvoimaa ammentavat, kilpailukykyiset yritykset puolestaan ovat Helsingin kilpailukyvyn kannalta tärkeitä.
Helsingin kaupungin toimintaa Itämeri-kysymyksissä ohjaavat kaupungin strategiaohjelma ja ympäristöpolitiikka. Helsingin kaupungin strategiaohjelmassa (v. 2012-2016) Itämeren suojelutoimet nähdään uudistuvan, elinvoimaisen ja kilpailukykyisen Helsingin osatekijänä. Tavoitteena on, että Helsinki on tunnettu ympäristöviisas vihreän talouden kaupunki. Kaupunki rakentaa kumppanuuksia elinkeinoelämän kanssa siten, että yritysten kilpailukyky ja ympäristövastuullisuus vahvistuvat ja syntyy uutta innovatiivista liiketoimintaa esimerkiksi älykkäiden teknologioiden, resurssitehokkuuden ja hiilineutraalien tuotteiden ympärille. Kaupunki edistää uudenlaisten ympäristö- ja energiateknologioiden kehittämistä ja käyttöönottoa yhteistyössä yritysten sekä tutkimus- ja kehittämistahojen kanssa. Strategiaohjelman mukaisesti kaupunki on uudistanut Itämerihaasteen toimenpideohjelman.
Kaupungin ympäristöpolitiikassa on asetettu keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita. Vuoteen 2020 mennessä vesiensuojelun tavoitteita ovat:
- Helsingin edustan meriympäristö on hyvässä tilassa EU:n meristrategiadirektiivin mukaisesti arvioituna;
- Itämerihaasteen on vastaanottanut 300 toimijaa, joita kaupunki tukee Itämeren suojelua tehostavien toimenpideohjelmien toteuttamiseksi;
- Helsingin keskeisiin virkistyssaariin on rakennettu keskitetty vesihuolto;
- sekaviemäriverkoston ylivuotojen määrä on vähentynyt 20 % nykytasosta
- kalojen nousuesteet on poistettu.
Pidemmän aikavälin tavoitteena vuoteen 2050 mennessä Helsingin oma ravinnekuormitus vesistöihin on vähentynyt entisestään ja ravinteiden hyötykäyttö tehostunut ja sekaviemäriverkoston ylivuotojen määrä on puolittunut nykytasosta.
Ympäristöpoliittisiin linjauksiin sisältyy myös öljyntorjuntavalmiuksiin liittyviä tavoitteita ja päämääriä.
Vesiensuojelu vaatii pitkäjänteistä työtä
Kärsivällisyys ja pitkäjänteinen suunnittelu ovat hyveitä vesiensuojelussa. Monet vesiensuojelun toimenpiteet, erityisesti maatalouden fosforikuormituksen vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet, vaikuttavat kuormitukseen vähitellen ja pitkällä viiveellä. Kun kuormitus lopulta onnistutaan kääntämään laskevalle uralle (kuten on jo tapahtunut koko Itämeren tasolla), voi kuitenkin vielä kestää vuosikymmeniä ennen kuin ympäristön tila palautuu. Itämeren yleiseen tilaan vaikuttaa pohjasedimenttien fosfori, jonka liukeneminen voidaan saada kuriin vasta tulevien vuosikymmenten johdonmukaisella ulkoisen kuormituksen vähentämisellä.
Vesiensuojelun suunnittelussa onkin syytä katsoa pitkälle tulevaisuuteen. Erilaisten uhkien ja mahdollisuuksien arviointi auttaa hahmottamaan haasteita, joita meillä on edessä kun tavoitteena on turvata Itämeren ekosysteemipalveluiden tuotanto pitkällä aikajänteellä.
Itämeri-työn mahdollisia tulevaisuuskuvia
Itämerihaaste järjesti vuonna 2014 työpajan, jossa pohdittiin Itämerityön tulevaisuuskuvia (Kuvio 1). Pienryhmissä pohdittiin maltillista toivottavaa skenaariota, rohkeaa toivottavaa skenaariota ja ei-toivottavaa skenaariota. Tulosten mukaan rohkeassa toivottavassa tulevaisuusskenaariossa maataloudesta peräisin olevien ravinnepäästöjen hallinta painottuu. Vesistöjen kunnostuksia pidettiin viimeisimpänä keinona, jos mikään muu ei auta. Merkittävimmin Itämeri-työtä ohjaa teknologinen kehitys. Itämerityön toivottuun tulevaisuuskuvaan kuuluu myös, että kansainvälinen yhteistyö on paitsi maiden mutta myös erityisesti kaupunkien välistä. Yhteiskunnan ohjauskeinoista tulevaisuudessa painottuu taloudellinen ohjaus. Toimintaa ohjaavista tekijöistä osallistujat pitivät arvoja tärkeämpinä kuin tietoa tai tunteita.
Työpajan tulosten perusteella tulevaisuuden Itämeri-työssä pohdintaa aiheuttaa, onko kansainvälinen politiikka tärkeä keino vai välttämätön paha. On pohdittava, onko yksittäisten kansalaisten iso rooli vahvuus vai heikkous. Vapaaehtoisuus toimien toteuttamisessa voi olla tärkeä työn perusta tai ns. heikko lenkki Itämeren suojelutoimien toteuttamisessa. Tunteiden rooli viestinnässä saattaa olla hyvinkin tärkeää, mutta päätöksenteon perusteena jopa harhaanjohtavaa. Poliittinen realismi pohditutti osallistujia sekä esteenä että mahdollisuutena.
Miten vaalia Itämeren tyttären elinvoimaisuutta tulevaisuudessa?
Ilmastonmuutoksen on arvioitu kasvattavan ravinnehuuhtoutumia lämpötilan ja sateisuuden kasvaessa erityisesti Itämeren pohjoisilla alueella (Meier ym. 2014). Itämeren alueen merkitys maataloustuotannolle, matkailulle ja monille muille elinkeinoille saattaa kasvaa ilmastonmuutoksen heikentäessä muiden alueiden Kuvio 1: Yhteenveto Tulevaisuuden Itämeri -työpajan tuloksista. suhteellista kilpailukykyä. Haasteet Itämeren hyvän tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi kasvavat, mutta samalla kasvaa myös kysyntä Itämeren ekosysteemipalveluille.
Miten vaalitaan Itämeren tyttären elinvoimaisuutta ja ympäristökilpailukykyä muuttuvassa yhteiskunnassa ja ympäristössä? Keinovalikoima sisältää paikallista, alueellista ja meren ylittävä yhteistyötä sekä heikkojen signaalien kuulemista tarkalla korvalla.
Itämeren suojelutoimien etenemisen yhtenä keskeisenä edellytyksenä on paitsi ajankohtainen, riippumaton tutkimustieto myös tehokas vuorovaikutus tiedon tuottajien ja käyttäjien välillä. Edistääkseen tiedon tuottamista Helsinki rahoittaa määräaikaista Itämeren suojelun ekonomian professuuria. Parhaillaan valmistellaan paikallisen Itämeri-paneelin perustamista. Itämeri-paneeli keskittyisi paikallisen tason vesiensuojelukysymyksiin ja se tarjoaisi keskustelufoorumin korkeakoulujen, kaupunkien, yritysten, järjestöjen edustajille.
Itämeren tilan parantamisessa mottona on, että veden laatua parannetaan kuutio kuutiolta. Kaupunkien, yritysten ja muiden paikallisten toimijoiden toiminnasta aiheutuu väistämättä päästöjä vesiin. Samat toimijat hyötyvät puhtaista vesistä, ja samoilla paikallisilla toimijoilla on vastaavasti valtaa ja vastuuta minimoida päästöt ja siten vaikuttaa positiivisesti Itämeren tilaan. Helsingin työ kohdentuu jatkossa edelleenkin oman toiminnan päästöjen pienentämiseen. Hulevesien luonnonmukainen hallinta, sekaviemäriverkoston saneeraus ja haja-asutuksen jätevesien asianmukainen käsittely ovat keskeisimpiä toimenpiteitä.
Vantaanjoen ravinnekuormitus on merkittävin Helsingin rannikkovesien tilaan vaikuttava tekijä. Kuormituksen vähentäminen joen valuma-alueella on ensiarvoisen tärkeää. Helsingin kannalta Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys, jossa valuma-alueen kunnat, maataloustuottajajärjestöt ja teollisuus ovat jäseniä, on tärkeä toimija Vantaanjoen kuormituksen vähentämisessä. Paikallisen vesiensuojelutyön rinnalla on syytä kehittää kansallista ohjausta, esimerkiksi maatalouden ympäristötukea kustannustehokkaampaan suuntaan.
Kansainvälinen yhteistyö mielletään yleensä valtioitten välisiksi sopimuksiksi, mutta yhteistyö toimii ehkä tehokkaimmin suoraan käytännön toimijoiden kesken. Pian käynnistyvässä NutriTrade-hankeessa on tavoitteena rakentaa koko Itämeren laajuinen vapaaehtoinen ravinnepäästökauppa. Järjestelmän tavoite on ohjata vesiensuojelua kipeimmin huomiota vaativiin kohteisiin koko Itämeren tasolla. Helsingin kaupunki on NutriTrade-hankkeen rinnalla yhdessä Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän vesihuollon, Turun kaupungin ja John Nurmisen Säätiön kanssa käynnistämässä pilottia valkovenäläisen Vitebskin kaupungin jätevesien puhdistuksen tehostamiseksi. Yhteishankkeen arvioidaan vähentävän Itämeren fosforikuormaa 60 tonnilla, joka vastaa lähes kaksinkertaisesti Viikinmäen puhdistamolta Suomenlahteen päätyvää vuotuista kuormitusta.
Heikkoja signaaleja on hyvä kuunnella tarkalla korvalla ja suunnata tutkimusta ja vesiensuojelutoimia mahdollisiin tulevaisuuden ympäristöongelmiin. Näitä saattavat olla muun muassa nykyisen kehittyneen jäteveden puhdistuksen edelleen läpäisevät aineet: mikroskooppinen muoviroska, lääkejäämät, elintarvikkeiden makeutus- ja lisäaineet jne., jotka eivät kuulu meriluontoon.
Päivi Kippo-Edlund on Helsingin kaupungin ympäristönsuojelupäällikkö, Kari Hyytiäinen on Itämeren suojelun ekonomian professori Helsingin yliopistossa ja Petri Tapio on tulevaisuudentutkimuksen professori Turun yliopistossa.
Kirjallisuus:
Ahtiainen, H., Artell, J., Czajkowski, M., ym. 2014. Benefits of meeting nutrient reduction targets for the Baltic Sea – a contingent valuation study in the nine coastal states. Journal of Environmental Economics and Policy 3.
Helsingin kaupungin strategiaohjelma 2013-2016. Kaupunginvaltuusto 24.4.2013. http://www.hel.fi/www/Helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/strategia-ja-talous/strategiaohjelma/
Helsingin kaupungin ympäristöpolitiikka. Kaupunginvaltuusto 26.9.2012.
Helsingin ja Turun kaupunkien yhteinen Itämeri-toimenpideohjelma 2014-2018. http://www.itamerihaaste.net/files/910/Helsingin_ja_Turun_Itameri-toimenpideohjelma_2014-2018_FINAL_pienennetty.pdf(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Huuska, P. ja Miinalainen M. (toim.). Katsaus Helsingin ympäristön tilaan 2012. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 15/2012
Itämerihaasteen tulevaisuustyöpaja, Helsingin kaupunki, Turun kaupunki, Turun yliopisto, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, 10.12.2014
Meier, M.H.E, Müller-Karulis, B., Andersson, C. ym. 2012. Impact of Climate Change on Ecological Quality Indicators and Biogeochemical Fluxes in the Baltic Sea: A Multi-Model Ensemble Study. Ambio 41: 558–573.