Väestön ikääntyminen kasvattaa toisaalta hyvinvointipalveluiden kysyntää. Helsingissä merkittävä määrä eläkeiän ylittäneitä asuu yksin, mikä myös vaikuttaa palvelujen ja tuen kysyntään. Kysyntä eriytyy lisäksi alueellisesti. Suurimmat yli 65-vuotiaiden yksin asuvien väestöosuudet paikantuvat melko etäällä keskustasta sijaitseville asuinalueille (Kuvio 1).
Helsingin uuden väestöennusteen mukaan 65 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa tällä vuosikymmenellä 17 000 hengellä. Myös päivähoito- ja kouluikäisten määrä kasvaa. Sen sijaan työikäisten määrän kasvun ennustetaan hidastuvan viime vuosien korkeasta tasosta, ja kasvu saadaan tässä joukossa pääosin maahanmuutosta.
Helsingin väestöllinen huoltosuhde, eli lasten ja vanhuseläkeikäisten määrän suhde työikäisen väestön määrään, on Suomen edullisin, 42,6. Sen kuitenkin ennustetaan nousevan väestöennustekauden loppua kohti. Etenkin vanhusväestön määrän huomattava kasvu nostaa väestöllistä huoltosuhdetta. Pekka Vuori esittelee uutta väestöennustetta tarkemmin tässä Kvartissa.
Helsingin ruotsinkielisen väestön ikärakenne poikkeaa suomenkielisestä siten, että eläkeikäisen väestön osuus on ollut selvästi suurempi. Toisin kuin suomenkielisillä, osuus on viime vuosikymmeninä laskenut nopeasti. Tämän vuoksi suurten ikäluokkien tulo eläkeikään ei kasvata ruotsinkielisten ikääntyneiden määrää samalla tavalla kuin suomenkielisillä.
Pohjoismaisten pääkaupunkien vertailussa Helsinki näyttäytyy hieman muista poikkeavana, sillä ikääntyneen väestön osuus – sekä yli 65-vuotiaiden että yli 75-vuotiaiden – on meillä nyt jo Tukholmaa, Osloa ja Kööpenhaminaa korkeampi, vaikka se aikaisemmin on pysytellyt muita matalampana (Kuvio 2).
Vuodesta 1987 lähtien koko Suomen väestöllinen huoltosuhde on pysytellyt Tilastokeskuksen mukaan hieman yli 50:ssä. Vuonna 1987 lapsia ja vanhuksia oli 50 sataa työikäistä kohden, vuoteen 2011 mennessä huoltosuhde oli noussut 53:een. Väestöllinen huoltosuhde, eli alle 15-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden määrä sataa työikäistä kohden, oli vuoden 2013 lopussa 55,8. Viimeksi väestöllinen huoltosuhde on ollut tätä korkeampi vuonna 1962. Näin ollen Suomen väestön demografinen huoltosuhde onkin nyt korkeimmillaan 51 vuoteen.
Kaikissa Euroopan maissa väestö ikääntyy. Vanhushuoltosuhde (65+ / 15–64-vuotiaat) kasvaa nopeasti. EU:n tilastoviranomaisen Eurostatin ennusteen mukaan vanhushuoltosuhde lähes kaksinkertaistuu vuodesta 2010 vuoteen 2060. Suomi on tällä hetkellä vanhushuoltosuhteeltaan EU-maiden heikoimmassa kymmenikössä, mutta ennusteen mukaan tulevan puolen vuosisadan aikana kaikki Itä- ja Etelä-Euroopan maat ohittavat Suomen ja kärsivät jatkossa heikoimmasta vanhushuoltosuhteesta. (Kuviot 3a ja 3b).
Tilastojen ja väestöennusteiden antamaa kuvaa väestön ikääntymisestä on tärkeää täydentää ja syventää asukkaiden hyvinvointikyselyin. Samanikäiset asukkaat voivat kokea hyvinvointinsa ja elämäntilanteensa hyvin eri tavoin.
Pekka Borg analysoi tässä Kvartissa ns. kolmannessa iässä koettua hyvinvointia. Hänen aineistonaan ovat pääkaupunkiseudulla vuonna 2008 tehdyn laajan asukkaiden hyvinvointikyselyn helsinkiläiset vastaajat. Kyselyn mukaan useimmat 65–80-vuotiaat helsinkiläiset olivat varsin tyytyväisiä elämäntilanteeseensa. Yhteistä heille kaikille oli perhesuhteiden ja muidenkin läheisten ihmissuhteiden keskeinen merkitys.
Anssi Vartiainen kirjoittaa jäljempänä vanhuspalvelujen tuottamiskustannuksista Suomen suurissa kaupungeissa vertaillen nykyistä ja laatusuosituksen mukaista palvelurakennetta. Ari Niska esittelee tuloksia Euroopan-laajuisesta hankkeesta, jossa on kehitetty ikääntyneitä koskevan vertailutiedon tuottamiseen soveltuvia välineitä. Tämän lehden artikkeleissa tarkastellaan myös ikääntyvän väestön omatoimiseen asumiseen liittyviä palvelukokeiluja ja niistä saatuja tuloksia ja jatkokehityshankkeita.
Helsingin kaupunki kiinnittää erityistä huomiota ikääntyviin kaupunkilaisiin vuosien 2013–2016 strategiaohjelmassaan. Kaupungin tavoitteena on varmistaa ikääntyneille turvallinen ja arvokas elämä ja kehittää palveluja vastaamaan tähän tarpeeseen. Virastot myös luovat yhteistyössä asukkaiden ja yhteisöjen kanssa uusia toimintatapoja, kuten esimerkiksi kulttuurikaveritoimintaa, jossa koulutetaan senioreille vapaaehtoisia avustajia kulttuurikäynteihin.
Viime vuonna astui voimaan uusi vanhuspalvelulaki eli laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä sosiaali- ja terveyspalveluista. Lain mukaan kunnan pitää tehdä suunnitelma siitä, miten ikääntyneiden asioita hoidetaan kunnan eri toimialojen, järjestöjen, yhteisöjen ja yritysten yhteistyönä. Helsingissä tämä suunnitelma, ns. Stadin ikäohjelma, on parhaillaan valmisteilla.
Kaupungin tilasto- ja tutkimusohjelmassa Tietoa Stadista 2014–2015 on juuri aloitettu uusi tutkimushanke ”Väestön ikärakenteen vanhenemisen vaikutukset”, ja ikääntyvää Helsinkiä on tarkoitus tutkia muutoinkin tulevina vuosina.
Koska väestön ikääntyminen on laaja globaali haaste, myös esimerkiksi OECD on kartoittanut ja tutkinut ilmiötä maailmanlaajuisesti. Ajankohtainen OECD:n eri maita vertaileva tutkimusprojekti on ”Sustainable Urban Development Policies in Ageing Societies”, johon myös Helsingin kaupunki osallistuu.
OECD:n hankkeessa, kuten joissakin aiemmissakin tutkimuksissa, pyritään kääntämään päälaelleen yleinen ajatus väestön vanhenemisesta pelkkänä menoeränä ja yhteiskunnallisena uhkana. Tämä trendi voi sen sijaan olla uuden kasvun lähde. Ikääntyvät ihmiset on otettava huomioon myös kaupunkien voimavarana, kun ajatellaan tulevaisuuden kestävää kaupunkikehitystä.
Kolmannessa iässä ollaan vielä aktiivisia ja ostovoimaisia kaupunkilaisia, osallistutaan erilaisiin toimintoihin ja vaikutetaan oman elinympäristön kehitykseen.
Asta Manninen on Helsingin kaupungin tietokeskuksen johtaja.