Hyppää pääsisältöön

Turvallisuustutkimukset meillä ja muualla – Esimerkkejä Pohjoismaista

Kaupunkilaisten turvallisuutta tutkitaan säännöllisesti myös muissa Pohjoismaiden pääkaupungeissa. Tutkimusten toteuttamisessa ja tulosten raportoinnissa on kuitenkin eroja kaupunkien välillä.
Kuuluu sarjaan:

Kaupunkilaisten turvallisuutta tutkitaan säännöllisesti myös muissa Pohjoismaiden pääkaupungeissa. Tutkimusten toteuttamisessa ja tulosten raportoinnissa on kuitenkin eroja kaupunkien välillä.

Kvartti-verkkolehdessä on kevään mittaan julkaistu Helsingin kaupungin ja Helsingin poliisilaitoksen yhteisen turvallisuustutkimuksen tuloksia. Kolmen vuoden välein tehtävät tutkimukset tuottavat seurantatietoa helsinkiläisten turvallisuuskokemuksista, rikoksen uhriksi joutumisesta sekä poliisin ja pelastustoimen palvelukyvystä. Etenkin koetusta turvallisuudesta on muodostunut keskeinen kaupungin toiminnassa seurattava indikaattori, joka kertoo paitsi asukkaiden hyvinvoinnista myös alueellisista hyvinvointieroista.

Koettu turvallisuus on indikaattori, jota seurataan myös muiden Pohjoismaiden pääkaupungeissa. Helsingin tapaan myös Tukholmassa ja Kööpenhaminassa tehdään säännöllisesti postikyselyjä kaupungin asukkaille. Tukholmassa tutkimus toteutetaan kolmen vuoden välein, Kööpenhaminassa vuosittain. Yhteistä kyselyille on, että niiden avulla selvitetään koetun turvallisuuden lisäksi myös rikoksen uhriksi joutumista ja rikollisuuteen liittyvää huolestuneisuutta. Oslossa asukkaiden kokemuksia turvallisuudesta on selvitetty postikyselyn sijaan kasvokkain tapahtunein haastatteluin valituilla kohdealueilla. Lisäksi Oslon kaupunki tekee neljän vuoden välein julkisia palveluja koskevan laajan asukaskyselyn, johon sisältyy turvallisuusosio.

Helsingin, Kööpenhaminan ja Tukholman turvallisuustutkimukset toteutetaan satunnaisotantaa käyttäen. Viimeisimmän, vuonna 2014 tehdyn Tukholman turvallisuustutkimuksen otos oli 32 000 henkilöä, mikä on merkittävästi suurempi kuin Helsingissä (7 150) tai Kööpenhaminassa (5 674). Kaikissa kaupungeissa vastausprosentit ovat olleet suhteellisen korkeita; Helsingissä 57 (vuonna 2015), Kööpenhaminassa 51 (vuonna 2016) ja samaten Tukholmassa 51 (vuonna 2014). Otosten ikäjakaumat poikkeavat hieman toisistaan. Helsingissä tutkimus kattaa 15-74 -vuotiaat, Tukholmassa 16-79 -vuotiaat ja Kööpenhaminassa yli 15-vuotiaat kaupungin asukkaat.

Helsingissä tutkimuksen otosta laajennettiin viimeisimmässä tutkimuksessa ja kielivalikoimaa monipuolistettiin. Aiemmin tutkimukseen oli mahdollista vastata suomeksi ja ruotsiksi – vuodesta 2015 lähtien myös englanniksi, viroksi ja venäjäksi. Taustalla oli tarve kerätä tietoa myös muiden kuin suomen- ja ruotsinkielisten helsinkiläisten kokemuksista. Tukholmassa kyselyyn on ollut toistaiseksi mahdollista vastata vain ruotsiksi. Kööpenhaminassa kielivaihtoehtoja on kaksi: tanska ja englanti.

Erot tutkimustulosten raportoinnissa

Vaikka kolmen kaupungin turvallisuuskyselyissä kysytään sisällöllisesti samantyyppisiä asioita, poikkeaa tulosten raportointi toisistaan. Tukholmalle ja Kööpenhaminalle on tunnusomaista tutkimustulosten alueellinen esitystapa. Turvallisuuden tunteessa, huolestuneisuudessa ja rikoksen uhriksi joutumisessa tapahtuneet muutokset esitetään paitsi koko kaupungin myös pienempien alueyksiköiden tasolla. Muutosten taustalla olevia syitä ei juuri analysoida, vaan pohdinta jätetään lukijalle.

Tukholmassa tulokset raportoidaan ensisijaisesti 14:n kaupunginosahallintoon pohjautuvan alueen (stadsdelsområde) mukaisesti, mutta suuren otoskoon ansiosta tuloksia voidaan tarkastella jopa kaupunginosakohtaisesti. Kaupunginosahallintoon pohjautuvat alueet jakautuvat edelleen 132 pienempään alueeseen. Yksittäinen asukas voi siten helposti selvittää kaupunginosansa raportista, miten huolissaan hänen lähialueensa asukkaat ovat esimerkiksi tietyistä rikoksista ja häiriöistä.

Kööpenhaminassa vertailtavia alueita (bydele) on 13 ja Tukholman tapaan tutkimustulokset raportoidaan jokaisen alueen osalta erikseen. Lisäksi tutkimuksessa on mukana vaihtuvia partnerialueita. Partnerialueet ovat alueita, joissa on havaittu erityistä tarvetta rikoksentorjuntatyölle. Kööpenhaminan ja Tukholman tutkimusraportit sisältävät turvallisuustutkimuksen tulosten lisäksi tietoa poliisin tietoon tulleen rikollisuuden kehityksestä alueittain.

Tutkimustulosten alueellinen raportointi näyttäisi olevan Kööpenhaminalle ja Tukholmalle luontevaa muun muassa siitä syystä, että molemmissa kaupungeissa toimivat alueelliset kaupunginosahallinnot. Sekä Kööpenhaminassa että Tukholmassa kaupunginosahallinto tai -valtuusto saa oman alueensa tutkimustulokset käsiteltäväkseen ja tulosten avulla voidaan seurata tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuutta paikallisesti.

Kööpenhaminan ja Tukholman esimerkit antavat pohdinnan aihetta sille, millaista tietoa Helsingin turvallisuudesta jatkossa kaivataan ja missä muodossa tutkimustulokset tulee jatkossa esittää. Tarvitaanko myös Helsinkiin alueellinen turvallisuusbarometri? Tutkimustiedon potentiaalisia hyödyntäjiä ovat paitsi alueiden asukkaat, myös yritykset, yhteisöt, viranomaistoimijat ja kaupunkiorganisaation eri toimijat. Helsingin turvallisuustutkimuksessa koetun turvallisuuden kehitys raportoidaan 34 peruspiirin tarkkuudella, mutta pääasiallisesti tutkimuksen eri osa-alueiden kehitystä on kuvattu koko kaupungin tasolla. Alueellisen näkökulman lisäksi myös sukupuoli- ja ikäryhmittäinen tarkastelu on nähty tarpeelliseksi säilyttää.

Koettu turvallisuus esimerkkikaupungeissa

Mitä tutkimukset sitten kertovat kaupunkien turvallisuudesta? Turvallisuuskyselyjen sisällöt Helsingissä, Kööpenhaminassa ja Tukholmassa ovat samantapaiset, mutta harmillisesti niissä ei juuri ole identtisiä kysymyksiä. Tämä tekee tulosten luotettavasta vertailusta vaikeaa. Euroopan komission teettämät Eurobarometri-tutkimukset antavat kuitenkin jonkin verran vertailutietoa siitä, miten edellä mainittujen kaupunkien sekä Oslon asukkaat kokevat kotikaupunkinsa turvallisuuden.

Vuonna 2015 tehdyssä Flash Eurobarometri -kyselytukimuksessa selvitettiin eurooppalaisten kaupunkien asukkaiden turvallisuuden tunnetta sekä luottamusta kanssakaupunkilaisiin. Tutkimusraportista selviää, että Helsinki, Kööpenhamina, Oslo ja Tukholma ovat hyvin lähellä toisiaan, kun tarkastellaan asukkaiden turvallisuuden tunnetta ja luottamusta kanssakaupunkilaisiin. Kysyttäessä, kuinka turvalliseksi asukkaat kokevat olonsa kaupungissa, parhaaseen tulokseen yltää Kööpenhamina. Kööpenhaminalaisista 95 prosenttia kokee olonsa turvalliseksi kotikaupungissaan, Helsingissä vastaava osuus on 93, Oslossa 89 ja Tukholmassa 94 prosenttia (Quality of life… 2016).  Oman asuinalueen turvallisuutta koskevassa kysymyksessä kaikki kaupungit yltävät 95 prosenttiin tai sen yli. Erot kaupunkien välillä olivat hyvin pieniä myös kysyttäessä, voiko kanssakaupunkilaisiin luottaa.

Flash Eurobarometri -kyselytutkimus kertoo kunkin kaupungin keskiarvon, muttei koetun turvallisuuden alueellisesta vaihtelusta kaupunkien sisällä. Helsingissä tehtyjen turvallisuustutkimusten perusteella tiedämme esimerkiksi, että koettu turvallisuus vaihtelee suuresti kaupungin eri osissa. Ilmiö on yhteydessä kaupunkirakenteen eriytymiskehitykseen. Kaupunkien itse toteuttamia turvallisuustutkimuksia tarkastelemalla näyttäisi siltä, että oman asuinalueen koettu turvallisuus olisi sekä Kööpenhaminassa että Tukholmassa keskimäärin parantunut tai vähintään pysynyt ennallaan viime vuosien aikana. Näin on myös Helsingissä. Tukholman asukkaiden hyvinvointieroja käsittelevässä tutkimusraportissa kerrotaan kehityssuuntana kuitenkin olevan, että turvattomuutta kokevien määrä lisääntyy niissä kaupunginosissa, joissa jo ennestään koetaan keskimääräistä enemmän turvattomuutta (Skillnadernas Stockholm 2015, 77). Myös Helsingissä on tehty havainto, että pääosin samat alueet ovat tutkimuskerrasta toiseen turvattomaksi koettujen joukossa.

Vertailutiedon kerääminen ja tutkimusyhteistyön kehittäminen olisi tärkeää jatkossa, jotta voidaan seurata, miten Helsingin kehitys suhteutuu muihin Pohjoismaiden pääkaupunkeihin. Muiden kaupunkien tutkimuksiin perehtyminen antaa myös virikkeitä oman tutkimuksen kehittämiseen.

Kirjoitusta varten on saatu tietoja tekstissä mainittujen kaupunkien asiantuntijoilta.

Lähteet:

Københavns tryghedsundersøgelse 2016 (2016). Københavns Kommune, Center for Byudvikling. http://www.tryghedsundersogelsen.kk.dk/

Skillnadernas Stockholm (2015). Kommissionen för ett socialt hållbart Stockholm. http://www.stockholm.se/-/Nyheter/Om-Stockholm/Hallbarhetskommissionens-forsta-rapport-klar/

Trygghetsindeks Oslo kommune 2015 (2015). Årsrapport. Oslo kommune, Beredskapsetaten. https://www.oslo.kommune.no/getfile.php/Innhold/Politikk%20og%20administrasjon/Etater%20og%20foretak/Beredskapsetaten/Rapport%20-%20Trygghetsarbeid%20i%20Oslo%202015.pdf

Trygg i Stockholm – en stadsövergripande rapport 2014 (2014). Stockholms stad, Socialförvaltningen, Avdelningen för stadsövergripande sociala frågor, Utvecklingsenheten. http://www.stockholm.se/trygghetsmatningen

Quality of life in European Cities 2015 (2016). Flash Eurobarometer, national reports. European Commission. http://ec.europa.eu/COMMFrontOffice/PublicOpinion/index.cfm/Survey/getSurveyDetail/instruments/FLASH/surveyKy/2070

* * * * * * * * *

Lisätietoa Helsingin turvallisuustutkimuksesta:

Tutkija Vesa Keskinen, Helsingin kaupungin tietokeskus, sähköposti: vesa.keskinen(at)hel.fi

Asiantuntija Eija Laihinen, Helsingin kaupunginkanslia, Turvallisuus- ja valmiusyksikkö: sähköposti: eija.laihinen(at)hel.fi

Helsingin turvallisuustutkimuksen 2015 tuloksiin perustuvia artikkeleita julkaistaan Kvartti-verkkolehdessä pitkin vuotta. Artikkelit löytyvät kootusti tältä sivulta. Tutkimusraportti aiheesta valmistuu vuoden 2016 lopulla.