Ikääntyneiden hoidon valtakunnalliset laatusuositukset (STM 2013:11) ja laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (28.12.2012/980) painottavat laitoshoidon vähentämistä ja iäkkään henkilön kotona asumisen tukemista.
Helsingin sosiaali- ja terveysviraston strategiasuunnitelmassa 2014–2016, kuten myös Sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalvelut -osaston käyttösuunnitelmassa 2014, tavoitteena on vahvistaa ja kehittää kotihoitoa ja omaishoitoa. Käytännössä tämä vaatii kotihoidon palvelujen, omaishoidon ja ennalta ehkäisevien toimenpiteiden vahvistamista.
Kotihoidon asiakaskunta on nykyisellään suurelta osin raskashoitoista ja kotihoidon työntekijöiden työ monisairaiden vanhusten hoidossa hyvin laaja-alaista ja kiireistä (Niemelä 2006). Alalle on ollut vaikeuksia rekrytoida uusia työntekijöitä, ja toisaalta suuri määrä työntekijöitä jää eläkkeelle lähivuosina. Sosiaali- ja terveydenhuollon vetovoimaisuus opiskelijoiden keskuudessa on laskenut, ja uusia opiskelijoita tulee alalle vähemmän.
Suurten ikäluokkien ikääntyessä palvelua tarvitsevien määrä kasvaa. Tässä tilanteessa tarvitaan aivan uudenlaisia toimintamalleja ja uudenlaista palvelutarjontaa kotona asumisen tukemiseen. Yhtenä uutena palvelumuotona Helsingin sosiaali- ja terveysvirastossa on kokeiltu virtuaalihoitoa eli kuvapuhelinyhteyttä asiakkaisiin.
Pieni piiri -hanke ja toimintamalli
Virtuaalihoito on kuva- ja äänivälitteinen palvelu, jonka kautta asiakas saa yhteyden hoitajaan ja hoitaja on hoitosuunnitelman mukaisesti yhteydessä asiakkaaseen. Helsingin terveyskeskuksen kotihoidossa on kokeiltu virtuaalihoitoa jo aiemminkin kahdessa eri hankkeessa.
Ensimmäisessä kokeilussa yhdessä Aalto-yliopiston ja Forum Virium Helsinki -kehitysyhtiön kanssa keskityttiin teknisen konseptin rakentamiseen. Toisessa hankkeessa aloitettiin yhteistyömallin kehittäminen Palmian puhelin- ja hyvinvointipalvelujen kanssa. Palmia on Helsingin kaupungin omistama toimitila- ja hyvinvointipalveluja tuottava liikelaitos, jonka puhelin- ja hyvinvointipalveluissa työskentelee yli 20 sairaanhoitajaa ja lähihoitajaa tehtävänään hoitavat turvapuhelinhälytykset.
Yhteistyö Palmian kanssa mahdollisti kotihoidon asiakkaille ympärivuorokautisen kuvayhteyden hoitajaan. Vuonna 2013 hanketta päätettiin laajentaa yhdistyneessä sosiaali- ja terveysvirastossa. Uuteen hankkeeseen (15.11.2013–15.5.2014) tuli mukaan uusi laitekumppani, Pieni piiri Oy, ja uusi laite, pienikokoinen tabletti Samsung Galaxy Tab. Laitteesta käytetään jatkossa nimitystä kuvapuhelin.
Pieni piiri -hankkeeseen osallistuivat lännen ja pohjoisen palvelualueen kotihoito, omaishoito ja päivätoiminta sekä Palmian puhelin- ja hyvinvointipalvelut.
Kuvapuhelimen avulla asiakkaalla ja työntekijällä oli siis näkö- ja keskusteluyhteys. Asiakas voi milloin tahansa ottaa kosketusnäytöllä yhteyden sovittuihin yhteistyötahoihin. Asiakkaaseen voidaan olla yhteydessä vain ennalta sovittuina aikoina, osana hoitosuunnitelmaa, ja asiakkaan tulee itse avata yhteys. Myös asiakkaan läheisillä oli mahdollisuus olla omaisliittymän välityksellä yhteydessä asiakkaaseen. Kaikilla osallistujilla oli mahdollisuus olla yhteydessä Palmiaan vuorokauden ympäri, myös viikonloppuisin, minkä tavoitteena oli lisätä asiakkaiden turvallisuuden tunnetta.
Kotihoidon asiakkaalla oli kuvapuhelinyhteys kotihoidon toimistoon, Palmiaan ja mahdollisesti omaisliittymällä läheisille. Omaishoitaja sai yhteyden omaishoidon ohjaajaan, omaishoidon toimintakeskukseen, jossa hän voi osallistua ryhmätoimintaan, kotihoitoon (jos asiakkaana), Palmiaan, muihin omaishoitajiin sekä omaisliittymällä läheisiin. Päivätoiminnan asiakas voi olla yhteydessä ohjaajaan, kotihoitoon (jos asiakkaana), Palmiaan ja omaisliittymän kautta läheisiin.
Käytössä oli 50 kuvapuhelinta. Asiakkaita oli hankkeessa mukana yhteensä neljäkymmentä: lännen ja pohjoisen alueen omaishoidosta yhteensä 14 asiakasta, lännen ja pohjoisen alueen kotihoidosta 19 asiakasta ja päivätoiminnasta seitsemän asiakasta.
Tulosten yhteenvetoa
Seuraavassa esitellään hankkeen keskeisiä tuloksia tutkimuskysymysten mukaisesti. Aineistoina ovat työntekijöiden laatimat yhteenvedot asiakkaista, pohjoisen ja lännen palvelualueiden omaishoitajien puhelinhaastattelut, pohjoisen ja lännen neljän kotihoidon asiakkaan haastattelu, pohjoisen ja lännen työntekijöiden ryhmähaastattelut sekä palvelun tilauslomakkeet. Tulokset antavat viitteitä kuvapuhelimen käyttöön liittyvistä asioista, mutta niillä ei ole tutkimuksellista yleistettävyyttä pienen aineistomäärän takia.
Tutkimuskysymykset:
- Minkälaisille asiakasryhmille palvelu sopii?
- Minkälaisia käyntejä palvelulla voidaan korvata kotihoidossa?
- Minkälainen merkitys laitteella oli omaishoitoperheille ja päivätoiminnan asiakkaille?
- Miten helppoa/vaikeaa ikääntyneen on oppia käyttämään laitetta?
- Onnistuuko laitteen avulla ryhmätoiminta?
- Minkälaiseksi muodostui Palmian palvelujen käyttö (hoitajat paikalla 24/7)?
- Minkälainen oli omaisliittymän merkitys palvelussa?
Tulosten mukaan näyttäisi siltä, että kuvapuhelinpalvelu sopii eri-ikäisille ikääntyneille. Iäkkäin osallistuja oli 96-vuotias nainen. Miehet olivat jossakin määrin kiinnostuneempia laitteen käytöstä kuin naiset.
Asiakkailla oli monenlaisia sairauksia, mutta ainoastaan muistisairaudella ja mielenterveysongelmilla näyttäisi olevan selkeää vaikutusta laitteen käyttöön. Lievä muistisairaus ei ollut este laitteen käytölle, mutta pidemmälle edennyt muistisairaus vaikeutti laitteen käytön oppimista. Mielenterveysongelmia sairastaville laitteen käyttö voi onnistua, mikäli laite toimii moitteettomasti; mielenterveysongelmat yhdessä laitteen teknisten ongelmien kanssa lisäsivät asiakkaan ahdistusta. Huono kuulo vaikeutti laitteen käyttöä: asiakasta ahdisti, jos hän ei erottanut, soiko puhelin, ovikello vai kuvapuhelin.
Omaisen rooli kuvapuhelimen käytössä oli merkittävä. Mikäli asiakas sai omaisilta tukea ja kannustusta laitteen käyttöön, hän suhtautui laitteen käyttöön positiivisesti. Mikäli omainen torjui laitteen käytön, ei asiakaskaan ollut valmis sitä käyttämään.
Kuvapuhelinta käytettiin kotihoidossa pääasiassa muistutuksiin lääkkeen ottamisesta ja ruokailusta. Kuvapuhelimella myös muistutettiin päivätoimintaan lähtemisestä sekä arvioitiin yleisvointia ja neurologisia oireita. Asiakasta opastettiin valvotusti vaihtamaan laastari, seurattiin ja arvioitiin asiakkaan kävelyä ja seurattiin myös painoa.
Omaishoitoperheiden haastattelussa tulivat esiin laitteen käytön opettamisen puutteet. Mitä iäkkäämpi asiakas on, ja mitä tottumattomampi tietoteknisten laitteiden käyttöön, sitä parempi perehdytys ja tuki laitteen käyttöön tarvitaan. Kotihoidon asiakkaan luona käy useimmiten kotihoidon työntekijä, jonka kanssa voi opetella laitteen käyttöä. Omaishoitaja toimii yksin ja tarvitsee siksi erityistä opastusta laitteen asentajalta, jotta laite tulisi tutuksi. Sama koskee päivätoiminnan asiakkaita.
Omaishoitajaperheillä kuvapuhelimen käyttöä varjostivat aluksi tekniset ongelmat. Ryhmätoiminta saatiin onnistumaan vasta vuoden 2014 alusta, ja välillä oli edelleen yhteysongelmia ja katkoksia. Kuvapuhelin osoittautui kuitenkin ryhmäpuhelujen muodossa merkittäväksi vertaistueksi. Erityisesti miesomaishoitajat kokivat vertaistuen tärkeäksi ja yhteydenpitoa ja tapaamisiakin järjestettiin. Omaishoidon toimintakeskusten luentoja pidettiin merkittävinä.
Kotihoitoon oli jonkin verran yhteyksiä, mutta Palmian hälytysmahdollisuudesta kaikki eivät olleet tietoisia. Tämä oli selkeä puute, sillä juuri äkillisessä ongelmatilanteessa yhteys Palmian hoitajaan voisi olla merkittävä tuki. Sosiaaliohjaajat ottivat viikoittain yhteyden omaishoitajiin, kyselivät kuulumisia, antoivat palveluohjausta ja tukea ja informoivat tulevista tapahtumista. Omaishoidossa kuvapuhelin voi olla merkittävä väline jatkossakin.
Päivätoimintaan valikoitui asiakkaita, jotka olivat olleet aiemmin mukana päivätoiminnassa ja jotka kokivat yksinäisyyttä. Yhteydenpidon tavoitteena oli tuoda virkistystä arkeen, kertoa tulevista tapahtumista ja tukea tarvittaessa asiakasta tai puolisoa. Parhaiten päivätoimintayhteys sopinee yksinäiselle henkilölle, joka ei enää pääse päivätoimintaan. Suunnitteilla oli ryhmätoiminnan aloittaminen ja sen suuntaaminen myös päivätoimintaan jonottaville.
Kuvayhteys voi korvata osan kotihoidon käynneistä
Hankkeessa mukana olleet asiakkaat olivat omaishoitajia lukuun ottamatta lähes kaikki yli 80-vuotiaita. Joukossa oli asiakkaita, jotka kohtasivat tietotekniikan ensimmäisen kerran elämässään. On ymmärrettävää, että joillekin laite voi olla pelottava, eivätkä he ole halukkaita kokeilemaan sitä. Siksi laitteen käytön opastus on äärimmäisen tärkeää (ks. myös Intosalmi 2013, Vahtola & Lukkarinen 2004, Aro 2008) ja siihen tulisi panostaa. Opetuksen ja opetusmateriaalin puute tuli esiin erityisesti omaishoitajien kohdalla.
Aiemmat hankkeet (mm. Ruuska 2010, Ahola 2010, Mäki 2011, Karppi ym. 2013) osoittivat, että laiteongelmat olivat olleet hyvin tavallisia. Myös tässä hankkeessa teknisiä ongelmia yhä esiintyi. Tietotekniset ongelmat ja oma kokemattomuus tietotekniikan käytössä eivät innosta kuvapuhelimen käyttöön. Kuvapuhelinyhteys tarjoaa työntekijöille mahdollisuuden nähdä ja kuulla asiakasta.
Aineistossa oli kaksi erittäin hyvää kuvausta monipuolisesta asiakkaan kokonaistilanteen kartoittamisesta. Keskustelussa selviteltiin kuulumiset, oli painon seurantaa, lääkkeen ottoa, päivätoimintaan lähtemisen valmistelua, kävelyn seurantaa, neurologisten oireiden tarkkailua. Syntyi vaikutelma, että asiakkaan kokonaistilanteeseen paneuduttiin hyvin eikä toimittu tehtäväkeskeisesti esimerkiksi vain muistuttamalla lääkkeen otosta. Kuvapuhelin tarjoaa näin mahdollisuuden laajempaan kokonaistilanteen arviointiin kuin tavallinen muistutussoitto.
Omaisliittymä osoittautui tärkeäksi motivoivaksi tekijäksi niille, joiden omaiset olivat aktiivisesti mukana hankkeessa. Joidenkin asiakkaiden omaiset innostuivat mahdollisuudesta hankkia omaisliittymä, mutta laiteyhteensopivuus muodostui ongelmaksi, joten tämänkin määrittely etukäteen olisi hyödyllistä.
Hanke osoitti jälleen kerran tiedon kulun merkityksen uuden toimintamallin opettelussa. Kotihoidon arjessa on monenlaista toimintaa, ja uuden toimintamallin omaksuminen vaatii sille oman tilan raivaamista.
Uuteen laitteeseen on tarpeen tutustua perin pohjin, ennen kuin siitä voidaan esitellä asiakkaalle motivoivasti. Saman arvion antoivat myös VIRTU-hankkeen hoitajat (Karppi ym. 2013). Uuteen toimintamalliin, asiakkaiden hankintaan ja saatuihin kokemuksiin tulee aika ajoin palata, asioita pitää muistuttaa ja vaihtaa yhteisiä kokemuksia. Toimintamallin juurruttaminen vaatii vahvaa lähijohtamista.
Joillakin kotihoidon asiakkailla ja työntekijöilläkin oli huoli siitä, korvaako uudenlainen palvelu jatkossa kotihoidon käynnit. Näin ei varmastikaan tule käymään. Kotihoidon asiakkaat tarvitsevat monenlaista työntekijän konkreettista apua ja läsnäoloa. Kuvapuhelinpalvelu korvaa muistutus-, seuranta- ja arviointikäyntejä ja tarjoaa samalla asiakkaalle turvaa eli mahdollisuuden ympärivuorokautiseen hoiva-apuun.
Omaishoitajat pitivät keskinäistä yhteydenpitoa ja vertaistukea tärkeänä, erityisesti miesomaishoitajat. He pitivät hyvänä myös ryhmätoiminnassa mukana oloa. Espoossa toteutetussa omaishoitajien EEVA-hankkeessa (Mäki 2011) tuli esiin toisenlaisia tuloksia. Hankkeessa oli haasteellista saada omaishoitajia mukaan hankkeeseen ja sitouttaa heitä laitteen käyttöön. He eivät myöskään olleet yhteydessä toisiinsa laitteen välityksellä.
Tämän hankkeen omaishoitajat olivat melko nuoria ja monelle tietotekniikan käyttö oli tuttua. Voi olettaa, että tämä osaltaan helpotti yhteydenpitoa ja mukana oloa. Omaishoitajien kohdalla virtuaalihoidon mahdollisuuksia on hyvä edelleen kehittää. Myös päivätoiminnassa jonojen purkua voitaisiin kokeilla virtuaalisena osallistumisena päivätoimintaryhmiin.
Juuri valmistunut tutkimus (Kehusmaa 2014) osoitti, että omaishoidon tukeen kannattaa panostaa, sillä se laskee merkittävästi hoidon kustannuksia. Tutkimuksessa havaittiin myös, että tarjoamalla erilaisia sosiaalipalveluja voidaan vähentää terveyspalvelujen käyttöä. Näihin palveluihin kuuluu myös monipuolinen päivätoiminta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kuvapuhelimella voidaan kotihoidossa korvata muistutus-, seuranta- ja arviointikäyntejä. Omaishoidossa kuvapuhelin tarjoaa keskinäistä vertaistukea, lisää turvallisuutta ja ryhmätoimintana tuo iloa ja osallisuutta. Päivätoiminnassa kuvapuhelin tuo apua yksinäisyyteen ja tukea omaishoitajuuteen. Tulevaisuudessa kotihoidossa kokeillaan hoitaja-lääkäri- ja haavahoitaja-lääkäriyhteistyötä kuvapuhelimen avulla.
Anna-Liisa Niemelä, FT, toimii erityissuunnittelijana Helsingin sosiaali- ja terveysvirastossa.
Kirjallisuus:
Ahola, H.(2010). Tutkimus ikääntyneille toteutettavista e-hyvinvointipalveluista HyvinvointiTV:n kontekstissa. Laurea-ammattikorkeakoulu. https://publications.theseus.fi/handle/10024/7734 (Luettu 4.9.2014)
Aro, P., Harmo, P., Kainulainen, A., Linnavuo, M., Pakarinen, T. & Viitala, S.(2008). Teknologia-avusteisia asumissovelluksia senioreille. Teknillinen korkeakoulu. Sotera. Arkkitehtuurin laitos. http://www.sotera.fi/pdf/TAAS-raportti%20web.pdf (Luettu 3.9.2014)
Intosalmi, H., Nykänen, J. & Stenberg, L. (2013). Teknologian käyttö ja asenteet 75–89-vuotiailla. – Raportti kyselytutkimuksesta. KÄKÄTE. http://www.ikateknologia.fi/images/stories/Julkaisut/kakate_teknologian_... (Luettu 4.9.2014)
Karppi, M., Tuominen, H., Eskelinen, A., Santamäki-Fisher, R. & Rasu, A. (eds.) (2013). Active Aging Online: Interactive Distance Services for Elderly on Baltic Islands – VIRTU project 2010-2013. Reports from Turku University of Applied Sciences 155. http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522163578.pdf (Luettu 4.9.2014)
Kehusmaa S. (2014). Hoidon menoja hillitsemässä. Heikkokuntoisten kotona asuvien ikäihmisten palvelujen käyttö, omaishoito ja kuntoutus. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 131, 2014
Mäki, O. (2011). EEVA-hankkeen hyvinvointiTV. Julkaisussa O. Mäki, Ikäteknologian kokeilut Suomessa. KÄKÄTE-raportteja 1/2011. http://www.ikateknologia.fi/images/stories/Julkaisut/Ikteknologia-raport... (Luettu 4.9.2014)
Mäki, O. Ikäteknologian kokeilut Suomessa. KÄKÄTE-raportteja 1/2011. http://www.ikateknologia.fi/images/stories/Julkaisut/Ikteknologia-raport... (Luettu 4.9.2014)
Niemelä, A-L. (2006). Kiire ja työn muutos. Tapaustutkimus kotipalvelutyöstä. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 206. Helsinki: Yliopistopaino.
Ruuska, J. (2010). Hyvinvointi-TV:n tekninen kehittäminen. Laurea AMK. Kerava. https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/15221/Ruuska_Jark... (Luettu 4.9.2014)
STM 2013:11. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1860580 (Luettu 4.9.2014)
28.12.2012/980. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980 (Luettu 4.9.2014)