Helsinki-barometri on kaupunginkanslian tilaama puhelinhaastattelujen avulla toteutettava kyselytutkimus, joka toistetaan kaksi kertaa vuodessa, syksyllä ja keväällä. Ensimmäinen Helsinki-barometri toteutettiin syksyllä 2019. Otokseen poimitaan aina puolivuosittain Helsingin ikä- ja sukupuolirakenne huomioiden 1 000 vastaajaa. Kysely sisältää toistuvien kysymysten lisäksi myös ajankohtaisia vaihtuvia teemoja. Esimerkiksi koronapandemian aikana syvennyttiin pandemiaan liittyviin asioihin, ja sittemmin on käsitelty niin ikään ajankohtaista Ukrainassa käytävää sotaa, esimerkiksi vastaajien huolestuneisuutta sodasta.
Keväällä 2023 Helsinki-barometri toteutettiin kahdeksatta kertaa. Aineistonkeruu toteutettiin 6.4.–28.4., ja aineisto valmistui vapun tienoilla. Tulokset ovat siis tuoreita ja heijastelevat helsinkiläisen aikuisväestön ajatuksia keväällä 2023.
Helsinki-barometri on yksi keskeinen Helsingin kaupunkistrategian seurantaväline. Barometri tuottaa strategiaseurantaan kolmea mittaria, jotka kaikki esitetään strategian seurantasivustolla jatkuvasti päivittyvinä aikasarjoina sukupuolen mukaan eroteltuina. Nämä barometrilla kerätyt strategiamittarit ovat koettu elämänlaatu, koettu asuinalueen turvallisuus sekä kokemus siitä, pitääkö omaa asuinaluettaan viihtyisänä.
Helsinkiläisten koettu elämänlaatu on varsin vakaalla tasolla
Vastaajia on keväästä 2020 lähtien pyydetty arvioimaan omaa elämänlaatuaan kyselyn hetkellä. Vastaajien selkeä enemmistö on jokaisella kyselykerralla pitänyt elämänlaatuaan hyvänä; uusimmassa kyselyssä keväällä 2023 näiden vastaajien osuus oli 86 prosenttia. Hyväksi elämänlaatunsa kokeneiden osuudet ovat vaihdelleet kyselykerrasta toiseen 79 ja 87 prosentin välillä, joskin naisvastaajien kohdalla on päästy välillä tätäkin korkeampiin tuloksiin (Kuvio 1). Sen sijaan huonoksi elämänlaatunsa kokeneiden osuudet ovat pysyneet kautta linjan matalina, yksittäisten prosenttien tasolla.
Toisena koronakeväänä, eli keväällä 2021, hyväksi elämänlaatunsa arvioineiden osuudet sekä naisissa että miehissä putosivat Helsinki-barometrin aineistojen mukaan muutaman prosenttiyksikön vuoden 2020 luvuista. Nyt uusimmassa kevään 2023 kyselyssä naisten arviot omasta elämänlaadustaan olivat kyselyhistorian korkeimmalla tasolla, peräti 90 prosentissa, mutta miesten arviot putosivat liki kevään 2021 tasolle. Neljä viidestä miesvastaajasta arvioi elämänlaatunsa hyväksi. Tulevat kyselyt näyttävät, pysyvätkö sukupuolten erot samanlaisina, ja jos eivät, mihin suuntaan muutos etenee. Kiinnostavasti kysyttäessä arvioita tulevaisuudesta vastaajat olivat sukupuolesta riippumatta melko luottavaisia tulevaisuuden suhteen. Niin ikään yhtä usealla – tai harvalla, näkökulmasta riippuen – elämänlaatu oli nyt kevään 2023 kyselyhetkellä parempi kuin vuosi sitten.
Kysymystä koetusta elämänlaadusta tarkasteltiin myös yhdessä kaikkien aineistosta löytyvien taustamuuttujien kanssa monimuuttujamenetelmillä. Tarkastelussa mukana olleita taustamuuttujia olivat sukupuolen lisäksi vastaajan ikä, työstatus, kotitaloustyyppi ja koulutus. Näiden lisäksi vastaajan postinumerotiedon perusteella muodostettiin aluemuuttuja, jonka laskelmissa käytettiin sosioekonomista summaindeksiä. Tämä summaindeksi lasketaan vertaamalla työttömien määrän, vain peruskoulun käyneiden määrän sekä alimpaan tuloviidennekseen kuuluvien kotitalouksien määrän alueellisia osuuksia koko Helsingin keskiarvoon. Tuloksena saatavien indeksien avulla alueita voidaan jakaa ryhmiin, jotka eroavat toisistaan alueilla asuvien ihmisten sosioekonomisen tilanteen suhteen.
Tämän artikkelin tarkasteluissa postinumeroalueet jaettiin sosioekonomisen summaindeksin perusteella neljään luokkaan. Tämä käytetty alueluokitus ei aineiston perusteella ole yksiselitteisesti yhteydessä subjektiiviseen elämänlaatuun. Aineisto antaa kuitenkin viitteitä siihen suuntaan, että miesten heikentyneet elämänlaatukokemukset näkyisivät hieman muita selvemmin sosioekonomisesti heikommilla alueilla. Naisilla vastaavaa yhteyttä ei aineistosta havaita.
Itse alueen mahdollinen vaikutus palautuu viime kädessä alueilla asuvien ihmisten sosioekonomisiin tilanteisiin. Toki näistä tiedoista puhdistettuna alueilla itsessäänkin voi olla vaikutuksia ihmisten elämään, ja näitä menetelmällisesti monimutkaisia mekanismeja on esimerkiksi Netta Mäki (2017) artikkelissaan avannut. Ihmisten oma sosioekonominen asema vaikuttaa elämään eri mekanismien kautta sosioekonomisesti erilaisilla alueilla.
Yhtä kaikki, aineiston perusteella näyttää siltä, että elämänlaatunsa hyväksi arvioivia ihmisiä yhdistää hyvä sosioekonominen tilanne. Tai ehkä pikemminkin voisi sanoa niin, että ne ihmiset, jotka eivät arvioi elämänlaatuaan hyväksi, ovat Helsinki-barometrikyselyissä raportoineet ainakin yhden sosioekonomista tilannetta heikentävän asian: esimerkiksi alhaisen koulutustason, työttömyyden tai yksin asumisen. Tämä havainto ei kuitenkaan ole täysin yksiselitteinen
Kokemus oman asuinalueen viihtyisyydestä on jonkin verran heikentynyt
Oman asuinalueen viihtyisyydestä on Helsinki-barometrissa kysytty syksystä 2021 lähtien. Kysymys vastaa osaltaan kaupunkistrategian tavoitteeseen, jonka mukaan kaikilla tulisi olla mahdollista elää turvallista ja viihtyisää elämää positiivisesti omaleimaisissa kaupunginosissa. Keväällä 2023 kysyttiin ensimmäistä kertaa myös Helsingin keskustan viihtyisyydestä. Tämä tieto täydentää rajattua strategiamittareiden kirjoa ja osaltaan kertoo strategiassa mainitun keskustan elinvoimaprojektin etenemisestä.
Kyselykierroksia, joilla asuinalueen viihtyisyydestä on kysytty, on nyt siis kertynyt neljä. Kolmella ensimmäisellä kierroksella eli syksyllä 2021 sekä vuoden 2022 kyselyissä muutokset olivat hyvin pieniä. Koko aineiston tasolla omaa asuinaluettaan on pitänyt viihtyisänä jokaisella aiemmalla kierroksella vähintään 90 prosenttia vastaajista. Kevään 2023 kyselyssä arviot oman asuinalueen viihtyisyydestä kuitenkin heikkenivät selvästi: 82 prosenttia uusimman kyselyn vastaajista piti omaa asuinaluettaan viihtyisänä. Erityisesti muutos edelliseen kyselykierrokseen nähden näkyi nyt siinä, että entistä useampi ei osannut tai halunnut ottaa kantaa oman asuinalueen viihtyisyyteen. Eri mieltä väitteen kanssa oli vain harva, ja tässä ei ole havaittu muutoksia. (Kuvio 2)
Aineiston perusteella omaa asuinaluetta pidetään viihtyisimpänä sosioekonomisesti paremmilla alueilla. Neljästä alueluokasta kahdella sosioekonomisesti parhaimmalla – tai vähiten heikolla – lähes 90 prosenttia piti asuinaluettaan viihtyisänä. Heikoimmalla alueella osuus oli vain hieman yli 70 prosenttia.
Vaikka edellä mainittu vajaa 90 prosenttia tuntuu korkealta, ajallinen ulottuvuus laittaa tämänkin luvun perspektiiviin. Aiemmissa kolmessa kyselyssä sosioekonomisesti parhaiten pärjäävässä alueryhmässä osuudet olivat jopa 96–97 prosenttia. Ajallisesta vertailusta huomataankin, että kaikissa neljässä alueluokassa asuinaluettaan viihtyisänä pitäneiden osuudet ovat pudonneet selvästi. Sosioekonomisesti heikoimmassa luokassa muutos alkoi jo syksyllä 2022, jolloin asuinaluettaan viihtyisänä pitäneiden osuus vastaajista putosi yli 10 prosenttiyksikköä.
Sosioekonomisesti heikommilla aluilla asuvat pitävät siis omaa asuinaluettaan muita harvemmin viihtyisänä (Kuvio 3). Aineistojen rajat tulevat valitettavasti vastaan, jos tarkastelu ulotetaan esimerkiksi koulutusluokittain aluetasolle. Näin ollen emme voi luotettavasti todeta, pitävätkö esimerkiksi korkeasti koulutetut heikommilla alueilla asuvat asuinaluettaan enemmän tai vähemmän viihtyisänä kuin vähemmän koulutetut. Sama haaste koskee muitakin taustamuuttujia kuten työstatusta tai kotitalouden muotoa.
Näitä asioita voidaan kuitenkin tarkastella erikseen. Vastaajan koulutustaso itsessään näyttäisi olevan jossain määrin yhteydessä asuinalueen viihtyisänä pitämiseen. Jo aiemmilta kyselykierroksilta nähdään, että korkeammin koulutettujen keskuudessa omaa asuinaluetta pidetään viihtyisämpänä. Uusimmassa kyselyssä vain peruskoulun tai vastaavan suorittaneista vastaajista 71 prosenttia piti asuinaluettaan viihtyisänä, kun vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden joukossa osuus oli 86 prosenttia. Viihtyisyyden kokemus on pudonnut aineiston mukaan kaikissa koulutusluokissa, joskin hieman selvemmin vähemmän koulutetuilla.
Kun tarkastellaan asuinalueen viihtyisyyttä, mahdollisia selityksiä koulutusryhmien välisille eroille löytyy mahdollisuuksista valita oma asuinpaikka. Valintamahdollisuuksia on tietenkin enemmän taloudellisesti paremmin pärjäävillä, mutta aluevalinnat ovat viime kädessä subjektiivisia taloudellisten reunaehtojen rajoissa. Sosioekonomisesti paremmin pärjäävät voivat valita asuinalueensa vapaammin, ja nämä alueet voivat olla sosioekonomisissa vertailuissa periaatteessa mitä tahansa. Jos taas taloudellisia resursseja on vähemmän, valintojen joukko on rajatumpi, mikä lopulta johtaa alueiden segregoitumiseen. Jos näin ei olisi, alueiden sosioekonomiset summaindeksit eivät merkittävästi eroaisi toisistaan. Nyt nämä erot ovat huomattavia erityisesti ääripäiden välillä.
Tarkastelemalla ristiin Helsinki-barometrin vastaajien viihtymistä asuinalueellaan ja heidän tulotasoaan (jota barometrissa tosin kysytään vain subjektiivisen pärjäämisen näkökulmasta) saadaan vahvistusta edellä esitetylle oletukselle, tai ainakin tukea sille, että ilmiöiden välistä yhteyttä voisi selvittää enemmänkin. Ne vastaajat, jotka joutuvat joko ajoittain tai lähes aina tinkimään menoistaan pitävät asuinaluettaan vähemmän viihtyisänä kuin ne vastaajat, jotka tulevat tuloillaan hyvin toimeen.
Myös tarkastelut muiden taustamuuttujien suhteen viittaavat samaan ilmiöön, kuin mitä todettiin aiemmin koetun elämänlaadun yhteydessä. Jos vastaaja on raportoinut kyselyssä jonkin sosioekonomista tilannetta heikentävän asian, asuinalue koetaan harvemmin viihtyisäksi.
Aineiston perusteella elämänlaatu ja oman asuinalueen koettu viihtyisyys ovat yhteydessä toisiinsa. Uusimmassa kevään 2023 aineistossa yhdeksän kymmenestä asuinaluettaan viihtyisänä pitäneestä vastaajasta koki elämänlaatunsa hyväksi. Selvästi harvempi, seitsemän kymmenestä sellaisesta vastaajasta, jotka eivät pitäneet asuinaluettaan viihtyisänä, koki elämänlaatunsa hyväksi. Toki melko iso osuus tämäkin. Prosentit olivat samansuuntaiset myös toisin päin tarkasteltuna. Hyväksi elämänlaatunsa kokeneista selvästi useampi piti myös asuinaluettaan viihtyisänä verrattuna niihin, jotka eivät pitäneet elämänlaatuaan hyvänä.
Helsingin keskustaa pitää viihtyisänä noin kolme viidestä
Helsingin kaupunkistrategiassa esitetään tavoite houkuttelevammasta, saavutettavammasta ja toimivammasta keskustasta. Helsingin keskustaan liittyviä näkemyksiä selvitettiin uusimmassa Helsinki-barometrissa usealla kysymyksellä, mutta tässä katsauksessa keskitytään lähinnä keskustan viihtyisyyteen sekä toisaalta kokemuksiin keskustan turvallisuudesta. Helsinki-barometrissa, sen paremmin kuin strategiassakaan, ei määritellä keskustaa tarkemmin. Kaupunkilaiset ja siellä vierailevat voivat siis ymmärtää keskustan haluamallaan tavalla. Tämä on otettava huomioon, kun barometrin keskustaan liittyviä tuloksia tarkastellaan.
Tulosten mukaan hieman yli 60 prosenttia vastaajista piti Helsingin keskustaa viihtyisänä. Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialan teettämän viestintätutkimuksen mukaan keskustaa piti viihtyisänä hieman harvempi, 51 prosenttia (Helsingin kaupunki 2022). Korkeimmin koulutetuista kaksi kolmesta piti keskustaa viihtyisänä, ja tässä taustalla lienee ainakin osittain se, että keskustassa asuu enemmän koulutettuja ihmisiä (Aluesarjat, myös Erjansola 2021). Lienee perusteltua olettaa, että jos ihminen asuu jollain alueella, sitä pidetään todennäköisemmin viihtyisänä, kuin jos ei asu alueella.
Helsinki-barometrin mukaan naiset pitivät keskustaa viihtyisämpänä kuin miehet. Ero sukupuolten välillä oli kuitenkin hyvin pieni. Kiinnostavaa kyllä, kaupunkiympäristön toimialan viestintätutkimuksessa tilanne oli päinvastoin, mutta erot toki siinäkin olivat hyvin pieniä. Niin ikään muissa taustamuuttujaryhmissä erot olivat pieniä. Jossain määrin joukosta erottuivat nuorimmat ikäluokat, korkeimmin koulutetut sekä opiskelijat. Nuorimpien ikäluokkien ja opiskelijoiden kohdalla keskustan viihtyvyys liittynee sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Viihtyvyys voidaan siis ymmärtää toimintojen kautta; keskusta tarjoaa ihmisille palveluita ja tätä kautta oletettavasti myös viihtyisyyttä.
Helsingin keskusta sijaitsee Eteläisessä suurpiirissä, jossa asuu neljännes Helsingin ihmisistä. Vaikka keskusta ei näin laaja alue olisikaan, on keskusta silti koti varsin suurelle osalle kaupungin asukkaista. Tämän lisäksi Helsingin keskusta on se kaupungin alue, minne vierailijat usein tulevat ja missä he viettävät aikaa. Myös keskustan ulkopuolella asuville helsinkiläisille, unohtamatta lähikaupunkien satoja tuhansia ihmisiä, Helsingin keskusta on alue, jonne tullaan tapaamaan muita sekä ostoksille, kahviloihin ja ravintoloihin. Keskustaan tullaan myös vain kuljeksimaan ja nauttimaan tunnelmasta ja toisaalta kulttuuripalveluiden ääreen.
Juuri edellä mainitut syyt olivat myös kaupungin teettämässä viestintätutkimuksessa yleisimmin mainittuja syitä viettää aikaa keskustassa. (Helsingin kaupunki 2022). Kun vastauksia tarkasteltiin karkean asuinpaikkajaon mukaan, näyttää siltä, että kaupalliset palvelut sekä ystävien ja muiden ihmisten tapaaminen ovat kaikille tärkeimpiä syitä viettää aikaa keskustassa. Ostoksien tekemisessä keskusta korostuu raitiovaunu-Helsingissä asuvilla hieman muita enemmän; onhan keskusta tavallaan heidän lähialuettaan. Samoin kaupungin tunnelmasta nauttiminen korostuu heillä hieman muita enemmän, ja tämäkin on luonnollista. Asuinpaikka on varmaan ainakin osittain valittu tunnelma huomioiden. Muilla alueilla taas korostuvat kulttuuripalvelut, eli juuri sellaiset, joita ei aina omalta asuinalueelta löydy. (Kuvio 4, myös Helsingin kaupunki 2022)
Keskustan viihtyisäksi kokeminen näyttää sekä kaupunkiympäristön viestintätutkimuksen että Helsinki-barometrin aineistojen perusteella olevan yhteydessä siihen, miten usein siellä käydään. Niistä Helsinki-barometrin vastaajista, jotka eivät pitäneet keskustaa viihtyisänä tai eivät osanneet ottaa kantaa puolesta tai vastaan, noin 70 prosenttia koki löytävänsä pääpiirteissään kaiken tarvitsemansa oman asuinalueensa läheltä. Näistä vastaajista yli puolet käy keskustassa vain, jos se on välttämätöntä. Muista vastaajista vastaava osuus oli alle 30 prosenttia. Keskisen ja Itäisen suurpiirin alueilla asuvista vastaajista liki puolet oli sitä mieltä, että käyvät keskustassa vain, jos se on välttämätöntä. Edelleen samasta vastaajajoukosta lähes puolet oli sitä mieltä, että muut alueet ovat keskustaa mielenkiintoisempia. Muista vastaajista alle neljännes oli tätä mieltä.
Keskustan viihtyisänä kokeminen on siis liitoksissa keskustassa asiointiin, ja tähän vaikuttaa selvästi asuinpaikka. Raitiovaunulla saavutettavilla alueilla selvästi useampi piti keskustaa viihtyisänä kuin muilla alueilla asuvat (Kuvio 5). Ehkäpä Helsinki alkaa muistuttaa suurkaupunkia myös siinä mielessä, että entistä useammalla kaupunkilaisella ei ole enää tarve mennä keskustaan käymään tai asioimaan, vaan omat asuinalueet ja niiden liepeille muodostuneet ja muodostuvat aluekeskustat tarjoavat jo riittävästi palveluita.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että keskustan merkitys Helsingille olisi katoamassa, vaan se kertoo koko kaupungin kasvusta ja kehittymisestä strategiankin viitoittamaan verkostokaupungin suuntaan. Helsingin asukasluku on kasvanut vuosituhannen alusta yli sadallatuhannella ihmisellä eli noin 20 prosentilla. Vuoden 2022 lopussa Helsingissä asui 75 000 ihmistä enemmän kuin viime vuosikymmenen alussa. Tämä absoluuttinen ihmisten määrän muutos lienee osaselitys sille, miksi keskustan merkitys on muuttunut ja muuttuu edelleen. Vaikka monet palvelut, kuten museot, teatterit ja muut kulttuurilaitokset, ovat edelleenkin aika selvästi keskittyneet keskustaan tai sen liepeille, nyt aluekeskustat tarjoavat sellaisia palvelurakenteita, joita ennen oli vain keskustassa. Se, onko tämä muutos sitten hyvä vai huono, on tietenkin kysymys, mitä voi lähestyä lukemattomista eri suunnista. Lähes joka kolmannen barometrivastaajan mielestä keskusta on kehittynyt hyvään suuntaan, mutta jopa hieman useampi on vastakkaista mieltä. Suurpiireittäin katsottuna eniten eri mieltä oltiin Eteläisen suurpiirin alueella, eli juuri siellä, missä keskusta sijaitsee. Toisaalta siellä keskustan kehitystä kenties aktiivisimmin tulee havainnoitua.
Oma asuinalue koetaan aiempaa vähemmän turvalliseksi etenkin sosioekonomisesti heikommilla alueilla
Turvallinen ympäristö luo edellytyksiä viihtyisälle ympäristölle. Helsinki edistää strategiansa mukaisesti julkisen tilan turvallisuutta kaikille, ja kaupungin keskustassa, jos missä, julkista tilaa on paljon, usein toki kaupallisille palveluille valjastettuna. Oma asuinalue taas on arjen kannalta varmasti se kaikkein tärkein, joten on tietenkin toivottavaa, että myös kaikkein arkisin ympäristö koetaan turvallisena.
Helsinki-barometrissa oman asuinalueen turvallisuudesta on kysytty syksyn 2021 kyselystä lähtien, ja kuten aiemmin on mainittu, tämä mittari on myös osa kaupunkistrategian seurantaa. Vastaajia pyydettiin ottamaan kantaa väitteeseen siitä, kokevatko he olonsa turvalliseksi kävellessään yksin myöhään viikonloppuiltana asuinalueellaan. Vastaava kysymys on kysytty myös Helsingin turvallisuustutkimuksissa vuosina 2015, 2018 ja 2021, joskin hieman eri tavalla. Kevään 2023 Helsinki-barometriin lisättiin vastaava kysymys koskien kaupungin keskustaa. Myös tätä asiaa on selvitetty turvallisuustutkimuksissa (Keskinen ym. 2023).
Omaa asuinaluettaan piti turvallisena 79 prosenttia vastaajista eli noin neljä viidestä. Osuus on pudonnut muutaman prosenttiyksikön syksystä 2022, ja jo tuolloin osuus oli pudonnut edellisestä keväästä. Vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna naisten osuus on yhdeksän prosenttiyksikköä ja miesten seitsemän prosenttiyksikköä pienempi. Muutos näkyy siis niin naisilla kuin miehilläkin. Uusimmassa kevään 2023 kyselyssä miehistä edelleen 85 prosenttia piti asuinaluettaan turvallisena kävellessään siellä yksin viikonloppuiltana. Naisten vastaava osuus oli selvästi alempi, vain 72 prosenttia (Kuvio 6).
Asuinaluettaan turvattomana pitäneiden osuus oli uusimmassa kyselyssä 10 prosenttia. Nämä vastaajat siis olivat väitteen kanssa eri mieltä. Tässä ei ole tapahtunut koko aineiston tasolla kovinkaan suuria muutoksia; naisten keskuudessa itse asiassa osuus pieneni viime syksystä. Merkittävä ero löytyykin siitä joukosta, jotka eivät olleet samaa eivätkä eri mieltä väitteestä. Tämä huomataan erityisesti naisvastaajien joukossa. Vaikka varsinasta turvattomuutta tuntevien osuus ei ole merkittävästi kasvanut, jonkinlainen varautuneisuus kokemuksissa näyttää lisääntyneen erityisesti naisten keskuudessa.
Alueellinen tarkastelu avaa sukupuolten välisiä eroja turvallisuuden kokemuksissa ja muutoksissa. Kun asuinalueet jaetaan neljään luokkaan sosioekonomisen summaindeksin perusteella, muutokset näyttävät tapahtuneen hieman eri aikoihin. Uusimman kevään 2023 barometrin mukaan peräti 93 prosenttia miehistä koki asuinalueensa turvalliseksi kävellessään siellä myöhään viikonloppuiltana. Osuus on viisi prosenttiyksikköä pienempi kuin vuosi sitten, mutta toki silti hyvin korkea. Naisilla muutos viime kierrokseen eli syksyyn 2022 oli peräti seitsemän prosenttiyksikköä heikompi; vuoden takaiseen tilanteeseen ero oli viisi prosenttiyksikköä.
Merkittävimmät muutokset nähdään kahdessa sosioekonomisesti heikoimmassa alueryhmässä (Kuvio 7). Näistä toiseksi heikoimmassa miesten turvallisuudenkokemus on pudonnut 11 prosenttiyksikköä syksystä 2021, ja suurin muutos tapahtui syksyn 2021 ja kevään 2022 välillä. Saman alueryhmän naisilla asuinaluettaan turvallisena pitävien osuus on pudonnut tasaisemmin ja pysynyt kaksi viime kierrosta noin 70 prosentin tuntumassa.
Sosioekonomisesti kaikkein heikoimmilla alueilla naisten kokemukset oman alueensa turvallisuudesta ovat olleet kaikilla kierroksilla kaikkein alhaisimmat: korkeimmillaankin näillä alueilla asuvista naisista vain kaksi kolmesta on kokenut, että oma asuinalue on turvallinen ilta-aikaan. Syksyllä 2022 enää puolet naisista oli tätä mieltä. Nyt keväällä 2023 osuus oli 54 prosenttia.
Muutokset eivät naisten kohdalla ole siis olleet kovin suuria, koska osuudet olivat alhaisia jo valmiiksi. Sen sijaan huomattavaa on aineistosta havaittava muutos miesten turvallisuuden kokemuksissa. Heikoimmassa sosioekonomisessa alueryhmässä asuinaluettaan turvallisena pitävien osuus on miehissä pudonnut yli 80 prosentin tasolta alle 70 prosenttiin.
Asuinalueen viihtyisyyttä tarkasteltaessa tällaista näin selvää muutosta ei havaittu, mutta elämänlaadussa sen sijaan havaittiin. Kuten yllä todettiin, sosioekonominen asema on yhteydessä koettuun elämänlaatuun. Sama näyttäisi pitävän paikkaansa myös asuinalueen turvallisuuden kohdalla. Työttömillä ja eläkkeellä olevilla asuinaluettaan turvallisena pitävien osuudet ovat pienempiä kuin muilla, ja osuudet ovat myös laskeneet selvästi enemmän kuin muilla. Sama koskee yhden vanhemman kotitalouksia. Niin ikään koulutus on yhteydessä turvallisuudenkokemuksiin. Korkeasti koulutetut kyselyyn vastanneet pitivät asuinaluettaan suhteessa enemmän turvallisena kuin muut. Myös ikä näyttää jossain määrin vaikuttavan asiaan; nuorempiin verrattuna korkeammissa ikäluokissa asuinaluettaan turvallisena pitäneiden osuudet näyttävät olevan hieman pienempiä.
Eteläisessä kantakaupungissa asuvat pitävät asuinaluettaan turvallisena useammin kuin muilla alueilla asuvat. Erot ovat useamman prosenttiyksikön luokkaa jokaisella neljällä kierroksella, jolloin asiaa on kysytty. Turvallisuuskokemukset näyttävät siis olevan liitoksissa alueellisesti juuri sosioekonomisten ominaisuuksien kautta. Yleisestä turvallisuuden tunteen heikkenemisestä huolimatta näyttää siltä, että juuri heikoimmilla alueilla muutos on erityisen selvää (Kuvio 7).
Naisten ja miesten turvallisuuskokemusten ero korostuu keskustassa
Kevään 2023 barometrissa puolet vastaajista koki olonsa turvalliseksi kävellessään yksin myöhään viikonloppuiltana keskustassa. Sukupuolten väliset erot ovat kuitenkin huomattavat. Naisvastaajista 39 prosenttia oli tätä mieltä, miehistä 61 prosenttia. Naisista noin joka kolmas oli eri mieltä väitteen kanssa, eli voidaan sanoa, että näin moni koki olonsa turvattomaksi (Kuvio 8).
Asiaa tiedusteltiin nyt barometrikyselyssä ensimmäistä kertaa, mutta jonkinlaista suuntaa antavaa vertailupohjaa saadaan aiemmasta Helsingin turvallisuustutkimuksesta (Keskinen ym. 2023). Vuoden 2021 turvallisuustutkimuksessa turvallisuuden kokemus keskustassa viikonloppuiltaisin laski selvästi vuosiin 2015 ja erityisesti vuoteen 2018 verrattuna. Turvallisuustutkimuksen mukaan vuonna 2018 yli puolet naisista piti keskustaa turvallisena. Seuraavassa kyselyssä vuonna 2021 osuus oli noin kymmenen prosenttiyksikköä alempi. Myös miesten kohdalla havaittiin vastaava lasku, joskin keskustaa turvallisena pitäneiden osuudet olivat selvästi suurempia.
Turvallisuustutkimuksessa vuoden 2021 alentunutta turvallisuuden kokemusta selitettiin esimerkiksi koronapandemialla sekä mediassa käydyillä rikollisuutta ja nuorisojengejä käsittelevillä keskusteluilla. (Keskinen ym. 2023) Nyt barometrin perusteella turvallisuuskokemus näyttäisi entisestäänkin laskeneen, tai kuten yllä todettiin, varautuneisuus näyttää lisääntyneen. Vaikka tulokset eivät ole täysin vertailukelpoisia turvallisuustutkimuksen kanssa, muutos huonompaan näyttää selvältä, ja tätä muutosta on vaikea enää nähdä koronapandemian aiheuttamaksi. Syyt löytynevät muualta.
Barometriaineisto ei kerro, miten paljon esimerkiksi jengiytymistä koskeneet mediaspekulaatiot ovat vaikuttaneet vastauksiin. Syksyllä 2021 kootun turvallisuustutkimuksen avovastausten analyysi kuitenkin antaa ennakoivia viitteitä, mistä saattaa olla kyse, tosin takautuvasti. Eniten mainintoja vapaasti kirjoitetuissa vastauksissa saivat asuinalueisiin liittyvät asiat ja huolet, huolet alueiden ja ihmisten eriarvioisuudesta, tarve tehostaa valvontaa ja vartiointia, yleinen viranomaiskritiikki, huumeiden käyttöön liittyvät asiat sekä häiriökäyttäytyminen. Aiempiin tutkimuskierroksiin verrattuna uusina teemoina esiin nousivat esimerkiksi levottomuudet rautatieasemalla ja yleinen turvattomuuden tunne erityisesti iltaisin. (Lisää aiheesta ks. Erjansola 2023) Samankaltaisten ilmiöiden voidaan olettaa olevan myös tässä artikkelissa raportoitujen tuoreiden Helsinki-barometritulosten taustalla asukkaiden turvallisuuskokemuksiin ja viihtyisyyteen vaikuttavina tekijöinä. Helsinki-barometri ei luonteeltaan kevyempänä asukaskyselynä pääse näin syvälle, mutta tulokset tuntuvat tukevan toisiaan.
Lopuksi
Helsinki-barometria on toistettu pitkälti samanmuotoisena jo seitsemän kertaa. Tässä artikkelissa käsiteltiin keväällä 2023 toteutetun kyselyn tuloksia, joita peilattiin aiempiin kyselyihin. Tarkastelussa oli Helsingin kaupunkistrategian toteutumisen seurannan näkökulmasta kaikkein keskeisimmät mittarit: koettu elämänlaatu, viihtyisyys ja kokemus turvallisuudesta. Seuraavassa artikkelissa tarkastellaan helsinkiläisten huolenaiheita ja näkemyksiä tulevaisuudesta.
Helsinki-barometrin ensimmäinen kysely toteutettiin koronapandemian jo alettua keväällä 2020, joten tämä tilanne heijastui aiempiin tuloksiin. Ylipäätään tilanteet maailmalla heijastuvat myös ihmisten ajatuksiin. Nyt kun kyselyitä on tehty jo kolmen vuoden ajan, alkaa tuloksista erottua trendejä ja toisaalta monet asiat ovat pysyneet pääpiirteissään muuttumattomina. Myös se, että jokin asia pysyy ennallaan, on hyvä tulla todetuksi. Toisaalta muutokset voivat olla suuriakin jopa koko vastaajajoukon tasolla, mikä kertoo siitä, että ihmisten ajatukset heijastavat niitä muutoksia, joita Helsingissä, Suomessa ja koko maailmassa tapahtuu.
Vaikka tässä tarkastelussa ei ole tehty syvällistä analyysiä vastaajien taustatekijöiden vaikutuksista asukkaiden kokemuksiin, koetun elämänlaadun, asuinalueen ja keskustan viihtyisyyden sekä asuinalueen turvallisuuden kohdalla kokemusten ja muutosten yhteydet vastaajien ja heidän asuinalueensa sosioekonomisiin taustatekijöihin ja tätä kautta alueellisiin eroihin näyttävät selviltä. Myös esimerkiksi aineiston koosta johtuvat rajoitteet tulevat tässä vastaan ja tulokset jäävät sen vuoksi suuntaa antaviksi. Helsingin keskustan turvallisuuden kohdalla emme voi tarkastella luotettavasti muutoksia, koska asiaa kysyttiin vasta nyt ensimmäistä kertaa.
Koettu elämänlaatu on pysynyt varsin hyvänä. Suurin osa vastaajista kokee elämänlaatunsa hyväksi ja koronapandemian aiheuttama pudotus on saatu kurottua kiinni. Kuitenkin erityisesti miesten arvioita omasta elämänlaadusta kannattaa seurata jatkossa erityisen tarkasti. Keväällä 2023 havaittu notkahdus voi jäädä ainoaksi, mutta jatkuessaan se on asia, mihin on kiinnitettävä huomiota.
Vastaavalla tavalla asuinalueen viihtyisyydessä ja kokemuksessa asuinalueen turvallisuudesta tapahtuvia muutoksia on syytä seurata tiiviisti. Näissä molemmissa on tapahtunut selvä muutos huonompaan suuntaan, ja erityisen huomionarvioisia ovat sukupuolten väliset sekä alueelliset erot.
Seuraava barometrikysely toteutetaan syksyllä 2023. Tuolloin näemme, mihin edellä mainitut kehityskulut etenevät.
Pekka Mustonen toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Lähteet:
Aluesarjat. Helsingin kaupungin avoimet tilastotietokannat. https://stat.hel.fi/pxweb/fi/Aluesarjat/ (Link leads to external service);
Erjansola, Jenni (2021). Väestön koulutusrakenne Helsingissä vuonna 2019. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitieto. https://kaupunkitieto.hel.fi/sites/default/files/21_09_13_Tilastoja_10_Erjansola.pdf (Link leads to external service);
Erjansola, Jenni (2023). Viihtyisyyttä mutta myös epäjärjestyksen pelkoa. Helsinkiläiset kommentoivat kaupunkiturvallisuutta. https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/viihtyisyytta-mutta-myos-epajarjestyksen-pelkoa-helsinkilaiset-kommentoivat-kaupunkitur…(Link leads to external service);
Helsingin kaupunki (2022). Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialan viestintätutkimus. https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/uutiset/2022/kymp-viestintatutkimus-2022-helsingin-keskusta-kysymy…;
Keskinen, Vesa; Hirvonen, Jukka; Erjansola, Jenni; Kainulainen-D’Ambrosio, Katariina & Paasonen, Kari (2023). ”Korona-aikaan en juuri liikkunut kaupungilla”. Helsingin turvallisuustutkimus 2021. Tutkimuksia 2023:1. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut. https://kaupunkitieto.hel.fi/sites/default/files/23_03_17_Tutkimuksia_1_1.pdf (Link leads to external service);
Mäki, Netta (2017). Segregaation ja alueiden ominaisuuksien vaikutukset yksilöiden terveyteen. Kvartti 4/2017. Helsingin kaupunki. https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/segregaation-ja-alueiden-ominaisuuksien-vaikutukset-yksiloiden-terveyteen (Link leads to external service);