Hyppää pääsisältöön

Maahanmuuttajien työllistyminen Helsingissä

Työllistymistä pidetään usein maahanmuuttajien kotoutumisen tärkeänä indikaattorina. Työllistymisellä onkin suuri merkitys sekä Suomeen muuttaville että koko suomalaiselle yhteiskunnalle ja paikallisella tasolla kunnalle.
Kuuluu sarjaan:

Työpaikan ja työnteon kautta maahanmuuttaja saa toimeentuloa ja oman taloutensa kuntoon. Lisäksi hän pääsee kiinni asuinympäristöönsä ja uuteen kotimaahansa: oppii kieltä ja kulttuurisia käytäntöjä, kunnan ja yhteiskunnan pelisääntöjä sekä rakentaa sosiaalisia suhteita ja verkostoja.

Menestys työmarkkinoilla vaikuttaa myös suoraan siihen, kuinka paljon Suomeen ja Helsinkiin muuttaneet henkilöt maksavat veroja ja tarvitsevat sosiaalisia tulonsiirtoja. Työllistyminen muodostaa siten olennaisen osan kansainvälisen muuttoliikkeen vaikutuksesta julkiselle taloudelle, niin kansallisesti kuin paikallisestikin. (Ks. esim. VATT-työryhmä 2014; Busk ym. 2016).

Tässä artikkelissa tarkastellaan Suomeen muuttaneiden ulkomaalaistaustaisten eli maahanmuuttajien työllistymistä Helsingissä rekisteripohjaisen työssäkäyntitilaston tietojen avulla. Helsingin tilannetta verrataan soveltuvin osin maahanmuuttajien työllistymiseen Espoossa ja Vantaalla. [1]

Vuonna 2015 julkaistiin OECD:n ja Euroopan unionin maahanmuuttajien kotoutumista käsittelevä laaja eri tilastoihin perustuva raportti. Siinä tarkasteltiin myös ulkomailla syntyneiden paikkaa työmarkkinoilla monista näkökulmista käsin. (OECD/Euroopan unioni 2015, 79–128).

Raportin mukaan maahanmuuttajien työllisyys ei yleisesti ottaen poikennut merkittävästi kantaväestön työllisyydestä. Miesten työllisyys oli kuitenkin naisten työllisyyttä selvästi korkeammalla tasolla, ja työllistyminen oli Euroopan unionin jäsenmaissa heikompaa kuin muissa OECD-maissa. Ulkomailla syntyneet työskentelevät usein määräaikaisissa työsuhteissa ja muuten kantaväestöä huonommissa olosuhteissa.

Maahanmuuttajien koulutustasolla oli myös merkitystä. Monissa maissa vähän koulutetut maahanmuuttajat työllistyivät paremmin kuin vastaavan koulutustason kantaväestöön kuuluvat henkilöt. Koulutus lähtömaassa näyttäisi kuitenkin yleisesti ottaen helpottavan työllistymistä, joskin koulutetut maahanmuuttajat joutuvat usein tyytymään alemman koulutustason työpaikkoihin.

Maahanmuuttoperusteet vaikuttavat työllistymiseen niin ikään. Monet muuttavat työn perässä, usein valmiiseen työpaikkaan. On selvää, että heidän tilanteensa työmarkkinoilla on toisenlainen kuin kotimaastaan paenneilla. Suuri osa muuttajista saapuu perhesyistä, ja heidän valmiuksiinsa ja mahdollisuuksiinsa päästä töihin vaikuttavat monet taustatekijät.

Koska eri maihin muutetaan jossain määrin eri syistä, myös nämä erot heijastuvat maahanmuuttajien työllistymisessä näissä maissa. Yhdysvallat ja Kanada valikoivat tarkasti tulijoitaan, Ruotsiin on tullut suhteellisesti ottaen paljon pakolaistaustaisia. Eri maiden taloudellinen tilanne ja kehitys sekä työmarkkinoiden rakenne näkyvät niin ikään selvästi maahanmuuttajien työllisyydessä ja työttömyydessä. (Ks. yleisesti maahanmuuttajien asemasta työmarkkinoilla esim. Samers 2015; Forsander 2013.)

Eri maissa on tehty oman maan tilannetta ja kehitystä koskevia tutkimuksia ja selvityksiä. Esimerkiksi Ruotsissa on todettu, että ulkomailla syntyneet ovat palkkatyössä selvästi Ruotsissa syntyneitä vähemmän. Tilanne on heikoin niillä, jotka ovat olleet Ruotsissa lyhyen aikaa, mutta myös pitkään Ruotsissa asuneilla on alempi työllisyys kuin syntyperäisillä ruotsalaisilla. Afrikassa ja Aasiassa syntyneillä työllisyystilanne on heikompi kuin muilla alueilla syntyneillä. (Statistiska centralbyrån 2013, 47–62).

Viime aikoina on selvitetty myös maahanmuuttajien osallistumista Suomen työmarkkinoille eri lähteitä ja menetelmiä hyödyntäen. Työllistymisen on usein todettu olevan heikompaa ja työttömyyden yleisempää, minkä lisäksi Suomeen muuttaneet työllistyvät muuta väestöä useammin koulutustaan vastaamattomiin töihin (ks. esim. Myrskylä & Pyykkönen 2014, 19–26). Vuosina 2000–2011 vieraskielisten eli muihin kieliryhmiin kuin suomen, ruotsin tai saamen puhujiksi rekisteröityjen keskimääräinen työllisyysaste oli 15–17 prosenttiyksikköä alempi kuin kotimaisten kielten puhujilla (mt., 20).

Erot maahanmuuttajaväestön sisällä ovat kuitenkin suuria. Pellervon taloustutkimuksen ja Rambollin työ- ja elinkeinoministeriölle toteuttaman tutkimuksen mukaan työllisyystilanne on ollut paras Suomen virolaisilla kun taas etenkin Aasiasta ja Afrikasta sekä erityisesti humanitaarisista syistä muuttaneilla lähtötilanne on vaikeampi (Eronen ym. 2014, 35–36). Lisäksi lamavuosina eli 1990-luvun alussa Suomeen tulleet ovat pärjänneet työmarkkinoilla huonommin kuin myöhemmin tulleet (ks. esim. VATT-arbetsgrupptyöryhmä 2014, 20).

Työllisyystilanne on kuitenkin parantunut maassaolovuosien karttuessa, ja tällä on ollut vaikutusta etenkin naisten työllistymiseen. Ensimmäisenä maassaolovuonna miesten työllisyysosuus on ollut huomattavasti korkeampi kuin naisten vastaava osuus, mutta Suomessa asumisen myötä naisten työllisyys paranee enemmän. Myös iällä on merkitystä, sillä työllisyyden on havaittu paranevan noin 37 ikävuoteen asti, mutta kääntyvän sen jälkeen tasaiseen laskuun. (Eronen ym. 2014, 37–40; miesten ja naisten asemasta ks. myös STM 2016).

Maahanmuuttajien kotoutumista on tutkittu myös Tilastokeskuksen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Työterveyslaitoksen yhdessä toteuttamassa Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi -tutkimuksessa, jossa selvitettiin käyntihaastatteluiden avulla muun muassa Suomeen muuton syitä, koulutusta, kielitaitoa, työmarkkina-asemaa, hyvinvointia, terveyttä ja koettua turvallisuutta (Nieminen, Sutela & Hannula 2015).

Tämän UTH-hankkeen työllisyyttä käsittelevän osatutkimuksen mukaan vuonna 2014 ulkomaalaistaustaisen väestön työllisyysaste oli noin kymmenen prosenttiyksikköä heikompi kuin suomalaistaustaisilla (63,7 ja 73,7 prosenttia 20–64-vuotiailla) (Larja & Sutela 2014, 72). Ero maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä johtuu suurelta osin ulkomaalaistaustaisten naisten sijoittumisesta työmarkkinoiden ulkopuolelle perheenäideiksi ja muuten huonosta työllistymisestä. (Mt., 73–74.) [2]

UTH-tutkimuksessa saatiin myös tarkempaa tietoa maahanmuuttajien koulutuksesta. Rekisteripohjainen koulutustieto on Suomessa olemassa vain siltä osin, kun peruskoulun jälkeinen tutkinto on suoritettu Suomessa tai ulkomaiselle tutkinnolle on haettu rinnastuspäätös. Vaikka maahanmuuttajat osoittautuvat rekisteritietojen tarjoamaa tietoa koulutetummiksi, ulkomaalaistaustaisissa on kantaväestöä selvästi enemmän korkeintaan perusasteen koulutuksen varassa olevia henkilöitä. Suomessa vähän koulutusta omaavilla on yleisesti heikompi työllisyystilanne, ja ulkomaalaistaustaisten alhainen koulutustaso vaikuttaa siten heidän työllisyystilanteeseensa kielteisellä tavalla. (Mt., 81.)

Maahanmuuttajat Helsingissä

Tätä taustaa vasten voidaan tarkastella, mikä on Suomeen muuttaneiden työllisyystilanne Helsingissä. Maahanmuuttajilla tarkoitetaan tässä yhteydessä ulkomailla syntyneitä ulkomaalaistaustaisia henkilöitä. Ulkomaalaistaustaisiksi on Tilastokeskuksen taustamaaluokittelun mukaisesti määritelty ne henkilöt, joiden molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla sekä ne ulkomailla syntyneet henkilöt, joiden vanhemmista ei ole tietoa. Suomalaistaustaisia ovat kaikki ne henkilöt, joilla vähintään toinen vanhemmista on syntynyt Suomessa.

Vuonna 2014 näin määriteltyjä maahanmuuttajia oli 71 198. Heidän määränsä ja suhteellinen osuutensa väestöstä on kasvanut 2000-luvulla paljon. Vuonna 2000 ulkomaalaistaustaisia ulkomailla syntyneitä oli vielä alle kolmekymmentätuhatta, ja osuus väestöstä noin viisi prosenttia. Vuonna 2014 maahanmuuttajien osuus väestöstä oli noin 12 prosenttia. (Tilastokeskus).

Suurimmat taustamaat [3] olivat Venäjä tai entinen Neuvostoliitto [4] (15 364), Viro (11 152) sekä Somalia [5] (4 564). Ylivoimainen enemmistö heistä oli työikäisiä henkilöitä: 84,2 % kuului ikäluokkaan 20–64-vuotiaat. 39 prosenttia maahanmuuttajista oli asunut Suomessa korkeintaan viisi vuotta ja vajaa kolmannes (29 %) puolestaan yli 15 vuotta. Miehiä ja naisia oli suuri piirtein yhtä paljon, mutta sukupuolirakenne vaihtelee melko paljon taustamaittain ja -alueittain. Myös keskimääräinen maassaoloaika vaihtelee maahanmuuttajaryhmän sisällä. (Taulukko 1).

 

    Maahanmuuttajien työllisyys Helsingissä

    Tiedot henkilöiden pääasiallisesta toiminnasta perustuvat eri rekistereistä saatuihin tietoihin. Pääasiallinen toiminta jakautuu työvoimaan (työlliset palkansaajat ja työlliset yrittäjät sekä työttömät) ja työvoiman ulkopuolella oleviin (0–14-vuotiaat, opiskelijat ja koululaiset, eläkeläiset sekä muut työvoiman ulkopuolella olevat kuten maanpuolustusvelvollisuutta suorittavat ja kotiäidit). Viiteajankohtana on vuoden viimeinen viikko.

    Vuonna 2014 Helsingissä oli 15–64-vuotiaita maahanmuuttajia väestörekisteritietojen perusteella 62 901. Heistä vajaa puolet (48,6 %) oli työllisiä ja noin 17 prosenttia työttömiä. Helsingin suomalaistaustaisten keskuudessa vastaavat prosenttiosuudet olivat 70,8 ja 7,6. Näin tarkasteltuna maahanmuuttajien työllisyystilanne oli merkittävästi kantaväestöä heikompi, ja ero oli erityisen suuri työllistyneiden henkilöiden osalta.

    Maahanmuuttajat ja kantaväestö poikkeavat kuitenkin selvästi toisistaan siinä, missä määrin kuulutaan työvoimaan tai sen ulkopuolelle. Kantaväestöön kuuluvien joukossa oli vuonna 2014 Helsingissä enemmän eläkeläisiä (5,9 %) kuin maahanmuuttajien keskuudessa (2,1 %), mutta ulkomailla syntyneistä 15–64-vuotiaista ulkomaalaistaustaisista yli viidennes (22,7 %) kuului luokkaan ”muusta syystä työvoiman ulkopuolella”. Suomalaistaustaisilla vastaavaan pääasiallisen toiminnan luokkaan sijoittui alle viisi prosenttia.

    Osa työvoiman ulkopuolella olevista maahanmuuttajista on kotiäitejä sekä pieni määrä varusmiehiä tai siviilipalvelusta suorittavia. Lisäksi ryhmään sisältynee myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät enää asu Suomessa. Helsingin asuntoväestössä, johon kuuluvat varsinaisissa asunnoissa vakinaisesti asuvat henkilöt, onkin selvästi vähemmän ulkomailla syntyneitä ulkomaalaistaustaisia kuin väestörekisterissä. Kuten edellä mainittiin, tilastoinnin määrittelyt saattavat myös tunnistaa huonosti etenkin monien maahanmuuttajien pääasiallisen toiminnan laatua.

    Ero työllisyystilanteessa suomalaistaustaisten ja ulkomailla syntyneiden ulkomaalaistaustaisten välillä on kuitenkin selvä myös silloin, kun tarkastellaan pelkästään työvoimaa (Kuvio 1). Helsingin työvoimaan kuuluvista suomalaistaustaisista 83,9 prosenttia oli vuonna 2014 työllisiä palkansaajia ja 6,3 prosenttia työllisiä yrittäjiä. Työttömiä oli 9,7 prosenttia. Maahanmuuttajista 67,1 prosenttia oli työllisiä palkansaajia, 7,4 prosenttia työllisiä yrittäjiä ja 25,5 prosenttia työttömiä.

    Työttömyysprosentti vaihtelee paljon eri taustamaa- ja tausta-alueryhmien välillä. Ruotsalaistaustaisten työllisyystilanne on kutakuinkin sama kuin kantaväestöllä, ja melko hyvin työllistyvät myös kiinalais-, virolais- ja intialaistaustaiset. Työttömien osuus työvoimasta on kolmella viimeksi mainitulla ryhmällä suurempi kuin suomalaistaustaisilla, mutta ero ei ole suuri.

    Sen sijaan noin puolet tai jopa enemmän Helsingin 15–64-vuotiaista afganistanilais-, somalialais- ja irakilaistaustaisista oli vuonna 2014 työttömänä vuoden viimeisellä viikolla. Heikoin tilanne oli suuremmista taustamaaryhmistä irakilaistaustaisilla, joista vain hieman yli kolmannes (39,4 %) toimi tuolloin palkansaajana tai yrittäjänä. Samalla on toki muistettava, että vuonna 2014 Helsingissä oli vain 1178 työvoimaan kuuluvaa irakilaistaustaista henkilöä.

     

      Maassaoloajalla on suotuisa vaikutus työllisyystilanteeseen (Kuvio 2). Yli viisitoista vuotta Suomessa asuneista 15-64-vuotiaista maahanmuuttajista 54,8 prosenttia oli Helsingissä vuonna 2014 työllistyneenä, kun taas korkeintaan viisi vuotta maassa olleilla vastaava prosenttiosuus oli 46,1 %. Naisten työllisyystilanne on parantunut enemmän kuin miesten. Yli viisitoista vuotta Suomessa olleiden naisten työttömyysaste onkin jo alempi kuin yhtä kauan Suomessa olleiden miesten.

      Suurimmista taustamaa- tai -alueryhmistä myönteistä kehitystä on etenkin somalialaistaustaisilla. Yli 15 vuotta Suomessa olleista 15–64-vuotiaista somalialaistaustaisista työllisiä oli noin 31 prosenttia vuonna 2014, kun taas korkeintaan viisi vuotta Suomessa olleista heitä oli vain noin 11 prosenttia. Pitkään Suomessa olleiden joukossa opiskelijoita ja koululaisia on vähemmän sekä niitä, jotka ovat muusta syystä työvoiman ulkopuolella. Korkeintaan viisi vuotta Suomessa asuneista somalialaistaustaisista yli kolmannes (38,3 %) oli muusta syystä työvoiman ulkopuolella. Kotiäidit siirtyvät siten ajan mittaan perheen piiristä työelämään.

      Maahanmuuttajien työllisyyden kehitys pääkaupunkiseudulla

      Työllisyystilanne on kehittynyt Suomen taloudellista suhdannevaihtelua seuraten (Kuvio 3). Vuosien 2003 ja 2008 välisenä aikana Helsingin 15–64-vuotiaiden ulkomailla syntyneiden ulkomaalaistaustaisten työttömyysaste laski, mutta tämän jälkeen kehitys on jälleen ollut huonompi, etenkin aivan viime vuosina. Suhdannevaihtelut heijastuvat maahanmuuttajien asemaan työmarkkinoilla voimakkaammin kuin kantaväestöön. Nousukaudella ulkomaalaistaustaisten työllisyystilanne parani enemmän kuin suomalaistaustaisten asema työmarkkinoilla, ja vastaavasti viime vuosina maahanmuuttajien työttömyysaste on kasvanut enemmän kuin kantaväestöön kuuluvien henkilöiden.

      Samalla on syytä muistaa, että kyseessä ovat vuosittain poikkileikkauksina tehdyt tilastolliset tarkastelut. Kansainvälinen muuttoliike vaikuttaa sekä maahanmuuttajaryhmän kokoon että sen sisäiseen koostumukseen ja siten myös kehitykseen työmarkkinoilla (vrt. esim. VATT-työryhmä 2014, 19). Viime aikoina erityisen voimakkaasti on kasvanut virolaistaustaisten muutto (vrt. Pekka Vuoren artikkeli tässä lehdessä). Koska monet heistä tulivat suoraan erilaisiin työtehtäviin, tämä näkyy myös kohonneissa työllisyysluvuissa. Ylipäätään on hyvä muistaa, että vaikka maahanmuuttajien työttömyys on pysynyt korkealla, Helsingin työmarkkinoilla oli vuonna 2014 miltei kolminkertainen määrä ulkomaalaistaustaisia työllisiä vuoteen 2000 verrattuna.

      Virolaistaustaisten muutto selittänee ainakin osaksi myös sen, että Espoon ja Vantaan ulkomaalaistaustaisten työllisyystilanne on parempi kuin Helsingillä. Viimeksi mainittuihin kaupunkeihin on suhteellisesti ottaen muuttanut viime vuosina enemmän väkeä ulkomailta kuin Helsinkiin, ja erityisesti virolaistaustaisten muutto on ollut voimakasta [7].  Sekä työllisyyden että työttömyyden näkökulmasta tilanne Helsingissä oli vuonna 2014 heikompi kuin naapurikaupungeissa (työllisyysaste kuviossa 4). Vantaan maahanmuuttajien työllisyyskehitys oli erityisen suotuisaa vuosien 2004 ja 2008 välisenä aikana.

       

        Maahanmuuttajat eri toimialoilla

        Maahanmuuttajat sijoittuvat Helsingissä monille eri toimialoille. Kaikista ulkomailla syntyneistä ulkomaalaistaustaisista vajaa viidennes (17,1 %) työskenteli vuonna 2013 Helsingissä hallinto- ja tukipalvelutoiminnoissa, joihin kuuluu liike-elämän yleisiä rutiiniluonteisia ja useimmiten lyhytkestoisia tukipalveluita. Seuraavaksi yleisintä oli työskentely terveys- ja sosiaalipalveluissa (12,9 %) sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnassa (11,0 %). Helsingin työmarkkinoiden toimialarakenne on ylipäätään hyvin palvelualavaltainen, joten on ymmärrettävää, että myös maahanmuuttajat työllistyvät näille aloille.

        Taustamaaryhmien sisällä on kuitenkin suuria eroja (Kuvio 5), ja työnteko eri sektoreilla on vahvasti sukupuolittunutta. Virossa syntyneistä [8] lähes neljännes työskenteli hallinnon- ja tukipalvelujen toimialalla (reilu kolmannes naisista) ja miltei viidennes rakennusalalla (lähes 40 prosenttia miehistä). Somaliassa syntyneistä työllisistä miltei kolmannes oli terveys- ja sosiaalipalveluissa töissä (naisista lähes kaksi kolmasosaa) ja neljännes puolestaan kuljetuksen ja varastoinnin alalla (vajaa 40 prosenttia miehistä). Miltei puolet Turkissa syntyneistä oli majoitus- ja ravitsemissektorilla ja reilu neljännes Intiassa syntyneistä informaation ja viestinnän toimialalla.

        Suuria eroja Suomen maahanmuuttajaväestön sijoittumisessa työmarkkinoille kuvastaa myös sijoittuminen eri ammattiluokkiin. Suurin yksittäinen ulkomaalaistaustaisten ammattiluokka oli vuonna 2013 palvelu- ja myyntityöntekijät. Sen perässä tulivat luokkaan ”muut työntekijät” kuuluvat työntekijät, jotka työskentelevät erilaisissa avustavissa, rutiiniluonteisissa tai vähän koulutusta vaativissa tehtävissä. Kolmantena olivat erityisasiantuntijat, joilla on yleensä korkea koulutus ja pitkä työkokemus. Turkissa syntyneistä ulkomaalaistaustaisista työllisistä lähes joka neljäs toimi vuonna 2014 yrittäjänä.

        Päätelmät

        Tiedot ulkomailla syntyneiden ulkomaalaistaustaisten pääasiallisesta toiminnasta Helsingissä kertovat, että erot eri maista tulevien välillä on hyvin suuria. Joidenkin tilanne työmarkkinoilla on kutakuinkin sama kuin kantaväestöllä, kun taas toisilla maahanmuuttajaryhmillä työllistyminen on usein vaikeaa ja työttömyys yleistä.

        Suomeen muuton syyt heijastuvat ymmärrettävästi asemaan työelämässä. Työn perässä Suomeen muuttavat työllistyvät usein, kun taas pakolaistaustaisilla on hankalampaa. Perhesyistä muuttavien elämäntilanteet vaihtelevat: jotkut saavat tukea työllistymiseen puolison tiedoista, taidoista ja suhteista, kun taas toiset jäävät pitkäksi aikaa kotiin perheenäidin rooliin.  Suuri merkitys on myös kielitaidolla, koulutuksella ja työkokemuksella, vaikka luotettavat tilastot näiden tekijöiden vaikutuksen tarkastelemiseksi puuttuvatkin.

        Taloudelliset suhdannevaihtelut vaikuttavat selvästi maahanmuuttajien työllistymiseen. Kotouttamistoimenpiteillä on myönteinen vaikutus ulkomailla syntyneiden asemaan työmarkkinoilla (ks. VATT-työryhmä 2014, 42–49). Työllistyminen on kuitenkin hankalaa, jos talous ei kasva eivätkä työpaikat Helsingissä lisäänny. Esimerkiksi pakolaistaustaisten nopean työllistymisen kannalta tarvittaisiin myös sellaisten työpaikkojen määrän kasvua, joihin voi päästä käsiksi ennen esimerkiksi suomen tai ruotsin kielen vahvaa osaamista ja tutkintojen täydentämistä.

        Monien Suomeen muuttavien tie työmarkkinoille on vaikea ja pitkä. On mahdollista, että maailman kriisit ja konfliktit tuovat Suomeen ja Helsinkiin lisää ihmisiä, joiden on vaikea työllistyä nopeasti. Työ ja toimeentulo ovat tärkeitä sekä heille että Helsingille. Työllistymisen edistämisen lisäksi on syytä miettiä keinoja myös siihen, kuinka uudet helsinkiläiset voivat muuten osallistua mahdollisimman aktiivisesti suomalaiseen yhteiskuntaan ja paikalliseen elinympäristöönsä ja kasvaa identiteetiltään suomalaisiksi ja helsinkiläisiksi.

        Pasi Saukkonen toimii erikoistutkijana Helsingin kaupungin tietokeskuksessa. Hän on dosentti Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa.

        [1] Tilastollisen aineiston käsittelyssä tekijä sai apua Niklas Mäeltä, jolle tästä syystä suuret kiitokset.

        [2] Ero rekisteripohjaisten tutkimusten ja haastattelututkimuksen tulosten välillä johtuu puolestaan kirjoittajien mukaan siitä, että työssäkäyntitilastossa työllisyyden kriteeri on tiukempi tavalla, joka jättää monet maahanmuuttajat työllisten ulkopuolelle.

        [3] Taustamaa tarkoittaa ensisijaisesti biologisen äidin syntymävaltiota. Jos kummankaan vanhemman syntymävaltiosta ei ole tietoa, on taustamaa ulkomailla syntyneiden henkilöiden osalta henkilön oma syntymävaltio.

        [4] Neuvostoliitto ei sisällä tässä Baltian maita.

        [5] Somalia sijoittuu taulukossa 1 luokkaan ”Muu Afrikka".

        [6] Luokka ”Muut EU2004 maat” tarkoittaa niitä valtioita, jotka liittyivät Euroopan unioniin vuonna 2004, pois lukien erikseen tarkasteltu Viro. Luokka ”Pohjois- ja Etelä-Amerikka, muu” sisältää myös Australian ja Uuden-Seelannin.

        [7] Ulkomailta Suomeen tapahtuneen muuton lisäksi tilastot sisältävät myös muuttoa Suomen ja pääkaupunkiseudun sisällä.

        [8] Näissä tiedoissa on käytössä henkilön taustamaan sijaan hänen syntyperänsä. Erot taustamaaluokituksen määriin eivät ole suuria.

        Lähteet:

         Busk, Helena, S. Jauhiainen, A. Kekäläinen, S. Nivalainen, T. Tähtinen (2016). Maahanmuuttajat työmarkkinoilla – tutkimus eri vuosina Suomeen muuttaneiden työurista. Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 6/2016.

        Eronen, Antti, V. Härmälä, S. Jauhiainen, H. Karikallio, R. Karinen, A. Kosunen, J.-P. Laamanen, M. Lahtinen (2014). Maahanmuuttajien työllistyminen: taustatekijät, työnhaku ja työvoimapalvelut. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, työ ja yrittäjyys 6/2014. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.

        Forsander, Annika (2013). Maahanmuuttajien sijoittuminen työelämään. Teoksessa: Martikainen, Tuomas, Saukkonen, P. & Säävälä, M. (toim.), (2014): Muuttajat: kansainvälinen muuttoliike ja suomalainen yhteiskunta. Helsinki: Gaudeamus.

        Larja, Liisa & H. Sutela. Työllisyys. Teoksessa: Nieminen ym. (toim.), (2015).

        Myrskylä, Pekka & T. Pyykkönen (2014). Suomeen muuttaneiden naisten ja miesten työmarkkinatilanne, koulutus ja poliittinen osallistuminen. Working Papers 2/2014. Helsinki: Tilastokeskus.

        Nieminen, Tarja, H. Sutela & U. Hannula (2015). Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi Suomessa 2014. Helsinki: Työterveyslaitos, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos & Tilastokeskus.

        OECD/Euroopan unioni (2015). Indicators of Immigrant Integration 2015: Settling In. Paris: OECD Publishing.

        Samers, Michael: Understanding the Incorporation of Immigrants in European Labour Markets. Teoksessa: Martiniello, Marco & Rath, Jan (toim.), (2015): An Introduction to Immigrant Incorporation Studies. Amsterdam: Amsterdam University Press.

        Statistiska centralbyrån (2013). Integration – en beskrivning av läget i Sverige. Stockholm: Statistiska centralbyrån.

        STM (2016). Selvitys maahanmuuttajanaisten ja -miesten asemasta ja sukupuolten tasa-arvosta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:53. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

        Tilastokeskus.

        VATT-työryhmä (2014). Maahanmuuttajien integroituminen Suomeen. VATT Analyysi 1-2014. Helsinki: Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT.