Koettu turvallisuus on vakiintunut itsenäiseksi tutkimuskohteeksi viime vuosien aikana. Helsingissä kaupunkilaisten turvallisuuskokemusten kehitystä on seurattu vuodesta 2003 lähtien. Säännöllisesti toistettavia kyselytutkimuksia (ks. esim. Tuominen 2010, Laihinen & Tuominen 2013, Keskinen & Laihinen 2017) on tehty yhteistyössä Helsingin poliisin kanssa.
Nyt toteutettua tutkimuskierrosta edeltävä kyselyajankohta, vuosi 2015, oli poikkeuksellinen useilla mittareilla. Tuolloin syksyllä Euroopassa elettiin Pariisin terroristi-iskujen jälkimainingeissa, ja turvapaikanhakijoiden nopeasti kasvanut määrä oli herättänyt monissa huolta. Iltapäivälehtien mielipidetiedustelut ja lööpit, sosiaalisen median kuohunta vihapuheineen ja katupartiot kertoivat ihmisten peloista.
Tästä huolimatta helsinkiläisten arviot kaupungin turvallisuustilanteesta olivat tuolloinkin pääosin samalla tasolla kuin kolme vuotta aiemmin toteutetussa kyselyssä. Sen sijaan mediakohinan jäljet näkyvät kenties siinä, että vastaajat arvioivat kaupungin viime vuosien turvallisuuskehitystä pessimistisesti sekä vuoden 2015 että vuoden 2018 tutkimuksessa. Näiden havaintojen näennäiseen ristiriitaisuuteen palataan tässä artikkelissa.
Kaupungin turvallisuustutkimuksen kohderyhmää laajennettiin vuonna 2015 siten, että mukaan otettiin erillinen vieraskielisten helsinkiläisten otos. Tämän artikkelin pääpaino on nimenomaan vuosien 2018 ja 2015 tutkimustulosten vertailussa, jolloin voidaan katsoa myös sitä, miten Helsingin vieraskielisten mielipiteet ja tuntemukset turvallisuuteen liittyvistä asioista ovat kehittyneet. Pitemmät aikasarjat koskevat kantaväestöä eli suomen- ja ruotsinkielisiä.
Aineisto
Vuoden 2018 turvallisuuskyselyn otos oli 7 818 helsinkiläistä 15–79-vuotiasta henkilöä. Aikaisempina tutkimusvuosina 2003, 2006, 2009, 2012 ja 2015 kohderyhmänä ovat olleet 15–74-vuotiaat. Vuosi 2015 oli ensimmäinen, jolloin tutkimuksen kohderyhmänä olivat muutkin kuin suomen- ja ruotsinkieliset. Vuoden 2018 tutkimuksessa vieraskielisten otosta kasvatettiin aiemmasta 1 650:stä 2 300:een. Kyselyyn oli mahdollista vastata paperi- tai nettilomakkeella. Vastauskielinä olivat suomi, ruotsi, venäjä, viro ja englanti. Vastauksista palautui paperilomakkeella 74 prosenttia (77 % vuonna 2015) ja internetin kautta 26 prosenttia (23 % vuonna 2015). Aineisto kerättiin kahden kuukauden aikana loka–marraskuussa 2018.
Kyselyyn vastasi 4 155 helsinkiläistä. Tutkimuksen vastausprosentiksi tuli 54 (57 % vuonna 2015). Suomen- ja ruotsinkielisten vastausprosentti oli 58 (59 % vuonna 2015) ja vieraskielisten 45 (44 % vuonna 2015). Vastausprosentti säilyi yllättävän korkeana, vastoin yleistä kyselytutkimusten alenevaa trendiä.
Oman asuinalueen turvallisuus viikonloppuiltaisin
Turvallisuusindikaattoreista käytetyimpiä ovat mittarit liikkumisen turvallisuudesta omalla asuinalueella myöhään viikonloppuiltaisin sekä vastaava kysymys liikkumisesta kaupungin keskustassa. Asuinalue koostuu kodin välittömästä ympäristöstä, jossa liikutaan päivittäin. Oman asuinalueen turvallisuus on keskeinen asia arjen viihtyvyyden kannalta. Koettua turvallisuutta omalla asuinalueella myöhään viikonloppuiltaisin käytetään yhtenä Helsingin kaupunkistrategian seurantamittarina.
Vertailua vuosien 2015 ja 2018 turvallisuuskyselyjen välillä voidaan tehdä 15–74-vuotiaiden vastaajien osalta, sillä tätä vanhemmat henkilöt eivät olleet mukana kohderyhmässä edellisellä tutkimuskierroksella. Oma asuinalue koetaan nyt turvallisemmaksi kuin kolme vuotta sitten (Taulukko 1). Vastausvaihtoehto ei koske vastaajaa tarkoittaa pitkälti sitä, että vastaaja ei liiku syystä taikka toisesta kyseiseen aikaan ulkona.
Myös pitkä aikasarja vuosilta 2003–2018 kertoo, että helsinkiläisten kokema turvallisuus omalla asuinalueella on parantunut (Kuvio 1). Naisten ja miesten kokemukset oman asuinalueen turvallisuudesta ovat tästä huolimatta yhä varsin erilaisia. Miehet pitävät asuinaluettaan täysin turvallisena kaksi kertaa useammin kuin naiset. Naisten kokema turvallisuus on kuitenkin lisääntynyt koko ajan vuodesta 2012. Vuoden 2012 kyselyssä miehet kokivat asuinalueensa poikkeuksellisen turvalliseksi; vuonna 2015 tässä tapahtui notkahdus, mutta nyt miesten kokema turvallisuus on ennätystasossa.
Koettu turvallisuus Helsingin keskustassa
Kaupungin keskustassa liikkumisen turvallisuus on tärkeä tarkastelukohde kaupungin elinvoimaisuuden ja vetovoimaisuuden näkökulmasta. Helsingin keskusta koetaan nyt hieman turvallisemmaksi kuin kolme vuotta sitten. Eniten on vähentynyt vieraskielisten turvattomuuden tunne. Toisaalta vieraskielisillä vastaajilla oli muita enemmän ”ei koske minua”- ja ”ei osaa sanoa” -vastauksia, mikä kertoo siitä, että öinen keskusta on kaiken kaikkiaan vieraskielisille keskimääräistä tuntemattomampi. Aineisto ei kerro, onko kyse turvattomuuteen liittyvästä, tietoisesta keskustaliikkumisen välttelystä.
Sukupuolten väliset erot turvattomuuskokemuksissa näkyvät myös keskustassa liikkumisen osalta. Vuoden 2018 kyselyn mukaan miehistä 16 prosenttia ja naisista 31 prosenttia koki Helsingin keskustan viikonloppuiltaisin turvattomaksi. Keskustaa välttävien osuus on vähentynyt selvästi: vuonna 2015 näin teki miehistä 9 prosenttia ja naisista 13 prosenttia. Vuonna 2018 vastaavat osuudet olivat miehillä 4 prosenttia ja naisilla 8 prosenttia.
Pitkä aikasarja suomen- ja ruotsinkielisten tilanteesta kertoo, että keskustan turvalliseksi (turvallinen tai melko turvallinen) kokeminen on lisääntynyt sekä miehillä että naisilla joka kyselykierroksella (Kuvio 2).
Helsingin tavoitteena on olla monipuolinen ja kansainvälisesti vetovoimainen kulttuuri-, urheilu- ja tapahtumakaupunki. Viimeisimmässä turvallisuuskyselyssä kysyttiin ensimmäistä kertaa myös kaupunkilaisten kokemuksia yleisötapahtumien turvallisuudesta. Tapahtumien turvallisuus liittyy kaupungin keskustan turvallisuuskokemukseen, sillä huomattava osa varsinkin suuremmista tapahtumista järjestetään kantakaupungissa. Vastaajista 77 prosenttia kertoi kokevansa olonsa turvalliseksi yleisötapahtumissa ja vain 6 prosenttia turvattomaksi. Loput (17 prosenttia) ei ollut tilaisuuksissa käynyt tai ei osannut sanoa asiasta mitään.
Kokemukset joukkoliikennevälineiden turvallisuudesta
Joukkoliikennevälineiden turvallisuudesta on kysytty Helsingin turvallisuustutkimuksessa ensimmäisestä, vuonna 2003 toteutetusta tutkimuskierroksesta lähtien. Osa vastaajista ei käytä lainkaan joukkoliikenteen kulkuneuvoja ilta-aikaan. Liikennevälineestä riippuen 10–24 prosenttia vuoden 2018 kyselyn vastaajista ei liiku joukkoliikennevälineillä iltaisin.
Julkisen liikenteen käyttämättömyys on kuitenkin hieman vähentynyt vuodesta 2015. Liikennevälineistä bussia käytetään tämän kyselyn mukaan eniten myös ilta-aikaan, paikallisjunaa vähiten. Naiset käyttävät julkisia liikennevälineitä viikonloppuiltaisin hieman vähemmän kuin miehet (bussin osalta ero ei ole merkitsevä). Miehet pitävät kaikkia liikennevälineitä turvallisempina kuin naiset.
Vastaajan iän myötä kaikkien liikennevälineiden iltakäyttö vähenee sekä miehillä että naisilla. Samalla vähenee liikkumisen turvalliseksi kokeminen, eli iäkkäämmät vastaajat kokevat julkisilla liikennevälineillä liikkumisen ilta-aikaan nuorempia vähemmän turvalliseksi.
Vieraskieliset käyttävät metroa ja paikallisjunaa ilta-aikaan enemmän kuin suomen- ja ruotsinkieliset (Taulukko 3). Näitä he pitivät myös turvallisempana kuin kantaväestö. Raitiovaunua he pitävät puolestaan vähemmän turvallisena.
Kuviosta 3 nähdään, että kaikkien liikennevälineiden turvallisuus on vastaajien mielestä nyt parempi kuin aikaisemmilla tutkimuskerroilla vuosina 2003–2015. Kuviossa ovat mukana ajallisen vertailun mahdollistamiseksi vain ne 15–74-vuotiaat suomen- ja ruotsinkieliset vastaajat, jotka käyttävät kysyttyjä kulkuvälineitä iltaisin. Suurin muutos parempaan päin on tapahtunut kahden viimeisen kyselykierroksen aikaan. Tosin edelleenkin joka neljäs pitää metroa ja paikallisjunaa ilta-aikaan turvattomana.
Ovatko näkemykset yleisestä turvallisuudesta ristiriidassa turvallisuustilanteen koetun kehityksen kanssa?
Helsingin turvallisuustutkimuksessa kysytään myös, mihin suuntaan vastaajat arvelevat kaupungin turvallisuustilanteen kehittyneen viimeisen kolmen vuoden aikana. Vaihtoehdot ovat, että turvallisuustilanne on joko pysynyt ennallaan tai se on parantunut tai heikentynyt selvästi tai jonkin verran. Eniten kannatusta näistä vaihtoehdoista saa vuoden 2018 kyselyssä näkemys, että tilanne on pysynyt samanlaisena. Toisaalta joka neljäs vastaaja arvioi turvallisuustilanteen heikentyneen, ja joka viides ilmoittaa, ettei osaa arvioida tilanteen kehitystä.
On mielenkiintoista, että muut kuin suomen- ja ruotsinkieliset vastaajat pitävät kaupungin turvallisuuskehitystä parempana kuin kantaväestö. Vieraskielisten oli tosin muita vaikeampi arvioida Helsingin turvallisuuskehityksen suuntaa. Tämä selittynee yksinkertaisesti sillä, että heillä on takanaan selvästi lyhyempi asumishistoria kaupungissa kuin muilla. Tutkimukseen vastanneista suomen- ja ruotsinkielisistä 75 prosenttia oli asunut Helsingissä 10 vuotta tai enemmän, vieraskielisistä 41 prosenttia.
Vuoden 2018 kyselyssä vastaajia pyydettiin perustelemaan mielipiteensä, jos he olivat vastanneet turvallisuustilanteen parantuneen tai heikentyneen selvästi. Vastaajista 324 oli sitä mieltä, että kaupungin turvallisuustilanne on heikentynyt selvästi. Heistä 268 perusteli mielipiteensä omin sanoin. Vastakkaista mieltä oli 163 vastaajaa, joista puolet kertoi, miksi näin on. Yleisimmin mainitut perustelut tiivistetään alla olevassa taulukossa.
Pitkä aikasarja osoittaa, että jonkinlaista pessimistisyyttä Helsingin viime vuosien turvallisuuskehityksessä on ollut nähtävissä. Lähes kaikilla kyselykierroksilla vuosina 2003–2015 on enemmän vastaajia, jotka arvioivat tilanteen heikentyneen edeltävien kolmen vuoden aikana, kuin niitä, joiden mielestä tilanne on parantunut. Kaikilla kyselykierroksilla eniten kannatettu vaihtoehto on, että tilanne on pysynyt ennallaan. Vuoden 2015 tulos oli tämän kysymyksen osalta Helsingin turvallisuustutkimusten heikoin. Syksyllä 2015 Euroopassa oli poikkeuksellinen tilanne muun muassa turvapaikanhakijoiden äkkiä kasvaneen määrän vuoksi, ja tämä mahdollisesti näkyi myös Helsingissä asukkaiden turvallisuusarvioissa.
Kuten kuviosta 4 näkyy, vastaajien enemmistö vuoden 2018 kyselyssä on kylläkin sitä mieltä, että tilanne on viimeisinä kolmena vuotena pysynyt samana tai parantunut (yhteensä 55 %). Kuitenkin niiden osuus, joiden mielestä tilanne on parantunut (12 %) on selvästi pienempi kuin niiden, jotka kokevat tilanteen heikentyneen (27 %).
Tämä havainto tuntuisi olevan ristiriidassa sen kanssa, että esimerkiksi artikkelin alussa mainituilla mittareilla (oman asuinalueen ja Helsingin keskustan koettu turvallisuus ilta-aikaan) turvallisuustilanne on kuitenkin peräkkäisiä turvallisuustutkimuksia tarkasteltaessa parempi kuin koskaan. Vuoden 2015 tutkimuksen loppuraportissa (Keskinen & Laihinen 2017, 142) tätä ristiriitaiselta tuntuvaa tulosta avattiin. Taustalla on tutkittavien asioiden ja kysymyksenasettelun erilaisuus (vastaajan kokemus vs. arvio yleisestä turvallisuudesta). Käsitys erityisesti oman asuinalueen turvallisuudesta perustuu ennen kaikkea omiin arkipäiväisiin kokemuksiimme ja havaintoihimme. Sen sijaan käsitys Suomen ja osin myös Helsingin turvallisuustilanteesta perustuu kenties enemmän lehdistä luettuun ja asiantuntijoilta kuultuun. Kansainväliset kriisit ja terrorismi lisäävät huolta ja epävarmuutta omassa arkielämässä, ja tämä huoli heijastunee kyselyvastausten arvioissa.
Lopuksi
Yleinen turvallisuuden tunne on Helsingissä parantunut. Helsinkiläiset kokevat oman asuinalueensa ja kaupungin keskustan sekä julkiset liikennevälineet aiempaa turvallisemmaksi. Turvallisuustutkimuksen kysymyksessä, jossa pyydettiin vastaajia arvioimaan koko kaupungin turvallisuustilannetta juuri nyt – toisin sanoen vastaushetkellä – heidän arvionsa oli keskimäärin erittäin positiivinen. Kaikista vastaajista 92 prosenttia koki kaupungin yleisesti ottaen turvalliseksi tai melko turvalliseksi. Tukholmassa vastaava luku oli vuotta aiemmin toteutetussa turvallisuustutkimuksessa 93 prosenttia (Trygghet i… 2017).
Kaupungin sisäiset erot koetussa turvallisuudessa ovat Helsingissä kuitenkin varsin suuret, eli oman asuinalueen turvalliseksi kokevien osuudet vaihtelevat runsaasti eri kaupunginosien välillä. Myönteistä on se, että nämä alueiden väliset erot turvattomuutta kokevien osuudessa ovat viimeisten vuosien aikana kaventuneet selvästi. Asuinalueiden välisiä eroja turvattomuuden näkökulmasta käsitellään tarkemmin tulevassa artikkelissa (Keskinen & Pyyhtiä 2019, ilmestyy myöhemmin keväällä). Tämä artikkeli, kuten muutkin tulevat tarkastelut turvallisuuskyselyaineistosta, julkaistaan Kvartti-lehden verkkosivustolla.
Vesa Keskinen toimii tutkijana Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitutkimus ja -tilastot-yksikössä.
* * * * * * *
Turvallisuuskysely toteutettiin 4.10.–7.12.2018. Kyselylomaketta pääset tarkastelemaan tästä linkistä.
Kirjallisuus:
Keskinen, Vesa & Laihinen, Eija (2017). Kaikesta huolimatta turvallista. Helsingin turvallisuustutkimus 2015. Tutkimuksia 2017:2. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/17_04_05_Tutkimuksia_2_Keskinen_Laihinen.pdf
Keskinen, Vesa & Pyyhtiä, Eija (2019, ilmestyy myöhemmin keväällä). Alueelliset erot Helsingin koetussa turvallisuudessa. Kvartti-verkkolehti.
Laihinen, Eija & Tuominen, Martti (2013). Stadiin kuuluu pieni rosoisuus. Helsingin turvallisuustutkimus 2012. Tutkimuksia 2013:4. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus. https://www.hel.fi/hel2/Tietokeskus/julkaisut/pdf/14_01_07_Tutkimuksia_4_13_Tuominen.pdf
Trygghet i Stockholm 2017 (2017). Stockholms stad. Socialförvaltningen. Avdelningen för stadsövergripande frågor. http://www.stockholm.se/Fristaende-webbplatser/Fackforvaltningssajter/Socialtjanstforvaltningen/Trygghesmatningen/Resultat/
Tuominen, Martti (2010). ...öiseen aikaan ja joskus päivälläkin. Helsingin turvallisuuskysely 2009. Tutkimuskatsauksia 2010:5. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus.