- Kun pääkaupunkiseudulla asuvia maahanmuuttajien lapsia verrataan perhetaustaltaan ja asuinalueiltaan samankaltaisiin suomalaistaustaisiin lapsiin, havaitaan että maahanmuuttajien Suomessa syntyneet lapset suorittavat toisen asteen tutkinnon vähintään yhtä todennäköisesti kuin samankaltaiset suomalaistaustaiset lapset.
- Maahanmuuttajien lasten maahan saapumisiällä on kausaalinen vaikutus kouluttautumiseen, ja lapsena ja teini-iässä Suomeen saapuneet maahanmuuttajien lapset suorittavat toisen asteen tutkinnon vähemmän todennäköisesti kuin Suomessa syntyneet maahanmuuttajien lapset. Täten lapsuusaikana Suomeen saapuvat maahanmuuttajien lapset voisivat hyötyä sellaisista kouluttautumista edistävistä toimista, jotka olisivat räätälöityjä heidän tarpeisiinsa.
Tilastojen valossa ulkomaalaistaustaiset lapset ja nuoret pärjäävät Suomen koulujärjestelmässä heikommin kuin suomalaistaustaiset lapset. Tämä näkyy muun muassa huomattavina ulkomaalaistaustaisten ja suomalaistaustaisten lasten välisinä osaamiseroina PISA-tutkimuksissa sekä ulkomaalaistaustaisten nuorten vähäisempänä osallistumisena toisen asteen koulutukseen. Nämä erot jo itsessään antavat aihetta huoleen, mutta heikompi kouluttautuminen voi myös pitemmällä aikavälillä vaikuttaa maahanmuuttajien lasten edellytyksiin menestyä suomalaisessa yhteiskunnassa. Huolet maahanmuuttajien lasten kotoutumisesta korostuvat erityisesti pääkaupunkiseudulla, jonne noin puolet koko Suomen ulkomaalaistaustaisesta väestöstä on asettunut asumaan.
Maahanmuuttajien lasten kotoutumiseen tähtäävien toimien suunnittelu edellyttää perusteltuja näkemyksiä heidän heikomman pärjäämisensä taustalla olevista syistä. Kyse voi yhtäältä olla siitä, että maahanmuuttajien lapset kasvavat usein sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevissa perheissä ja huono-osaisemmilla asuinalueilla kuin suomalaistaustaiset lapset. Tällöin mahdollisten toimenpiteiden olisi syytä kohdistua kaikkiin heikommassa asemassa oleviin nuoriin, eikä välttämättä vain maahanmuuttajataustaisiin. Toisaalta on mahdollista, että ainakin osa maahanmuuttajien lapsista tarvitsee erityishuomiota. Tässä tapauksessa olisi keskeistä tunnistaa kaikkein haavoittuvaisimmassa asemassa olevat ryhmät.
Tässä artikkelissa esitelty analyysi maahanmuuttajien lasten kouluttautumisesta pääkaupunkiseudulla tuo oman näkökulmansa tähän pohdintaan. Analyysissa selvitetään, kuinka suuret maahanmuuttajien lasten ja suomalaistaustaisten lasten väliset erot toisen asteen tutkinnon suorittamisessa ovat, kuinka paljon eri maahanmuuttajaryhmät poikkeavat tässä suhteessa toisistaan ja kuinka suuri osa eroista toisen asteen tutkinnon suorittamisessa voidaan selittää eroilla muissa taustatekijöissä – eritoten lasten perhetaustassa, asuinalueessa ja iässä Suomeen saavuttaessa.
Kysymyksenasettelultaan ja menetelmällisesti analyysi pohjautuu kirjoittajan, Ulla Hämäläisen ja Matti Sarvimäen tuoreeseen tutkimukseen, joka tarkastelee maahanmuuttajien lasten kouluttautumista ja muuta pärjäämistä koko Suomen tasolla (Ansala ym. 2019). Vaikka pääkaupunkiseutuanalyysin tulokset numeerisesti hieman poikkeavat alkuperäisen tutkimuksen koko Suomea koskevista tuloksista, laadullisesti tulokset ovat varsin yhtenevät. Näin ollen tässä artikkelissa esitetyt päätelmät ja tulkinnat maahanmuuttajien lasten kouluttautumisesta pääkaupunkiseudulla ovat linjassa alkuperäisessä tutkimuksessa tehtyjen johtopäätösten kanssa.
Analyysissa käytetty Tilastokeskuksen paneeliaineisto sisältää tietoja lasten ja heidän vanhempiensa syntymämaasta, maahantuloajasta, sekä lukuisista demografisista ja sosioekonomisista ominaisuuksista. Tarkastelun kohteena ovat vuosina 1975–1994 syntyneet lapset, jotka asuivat 15-vuotiaina Helsingissä, Espoossa tai Vantaalla. Otokseen kuuluvilla maahanmuuttajien lapsilla tarkoitetaan lapsia, joilla on ulkomailla syntyneet vanhemmat, ja jotka itse ovat joko syntyneet ulkomailla ja saapuneet Suomeen korkeintaan 15-vuotiaina, tai ovat syntyneet Suomessa. Suomalaistaustaisilla lapsilla tarkoitetaan Suomessa syntyneiden vanhempien lapsia. Lasten kouluttautumista mitataan sillä, ovatko he suorittaneet toisen asteen tutkinnon 23 ikävuoteen mennessä.
Suomessa syntyneet maahanmuuttajien lapset suorittavat toisen asteen tutkinnon vähintään yhtä todennäköisesti kuin samankaltaiset suomalaistaustaiset lapset
Keskimääräiset erot kouluttautumisessa maahanmuuttajien lasten ja suomalaistaustaisten lasten välillä ovat pääkaupunkiseudulla huomattavat. Siinä missä suomalaistaustaisista lapsista 75 prosenttia suorittaa ylioppilas- tai ammatillisen tutkinnon 20 ikävuoteen mennessä, vastaava osuus maahanmuuttajien lapsista on 46 prosenttia. Osa tästä erosta selittyy sillä, että maahanmuuttajien lapset etenevät koulutuspolullaan hieman suomalaistaustaisia hitaammin. Tästä huolimatta 23-vuotiaanakin maahanmuuttajien lasten ja suomalaistaustaisten lasten välinen ero toisen asteen tutkinnon suorittamisessa on pääkaupunkiseudulla keskimäärin noin 20 prosenttiyksikköä.
Nämä keskimääräiset erot kätkevät kuitenkin taakseen paljon erilaista vaihtelua. Ensinnäkin iällä maahan saapuessa on suuri merkitys kouluttautumisen kannalta. Ulkomailla syntyneet maahanmuuttajien lapset suorittavat toisen asteen tutkinnon selvästi Suomessa syntyneitä lapsia harvemmin. Toiseksi, eri maissa syntyneiden maahanmuuttajien lapset eivät ole kouluttautumiseltaan yhtenäinen joukko. Toisen asteen suorittamisen todennäköisyys on erityisen alhainen Somaliasta, Turkista ja Irakista saapuneiden maahanmuuttajavanhempien lasten keskuudessa.
Nämäkään vertailut eivät kuitenkaan anna koko kuvaa maahanmuuttajien lasten tilanteesta, sillä ne eivät huomioi sitä, että maahanmuuttajataustaisten perheiden sosioekonominen tilanne on keskimäärin heikompi kuin suomalaistaustaisten. Maahanmuuttajavanhempien keskimääräinen tulotaso on alhaisempi, heillä on keskimäärin enemmän työttömyyskuukausia, he ovat useammin yksinhuoltajia, ja heillä on tyypillisesti enemmän elätettäviä kuin Suomessa syntyneillä vanhemmilla. Lisäksi maahanmuuttajien lapset asuvat suomalaistaustaisia lapsia useammin huono-osaisemmilla alueilla.
Käsitys maahanmuuttajien lasten kouluttautumisesta muuttuukin paljon, kun heitä verrataan suomalaistaustaisiin lapsiin, jotka ovat kasvaneet tuloiltaan, työllisyydeltään ja kotitalouden rakenteeltaan samankaltaisissa perheissä ja samoilla postinumeroalueilla. Itse asiassa, pääkaupunkiseudulla maahanmuuttajien Suomessa syntyneet lapset suorittavat toisen asteen tutkinnon 23 ikävuoteen mennessä keskimäärin neljä prosenttiyksikköä todennäköisemmin kuin perhetaustaltaan ja asuinalueiltaan samankaltaiset suomalaistaustaiset lapset.
Saapumisiän, perhetaustan ja asuinalueiden erilaisuuden huomiointi on siis aivan keskeistä, kun arvioidaan maahanmuuttajien lasten ja suomalaistaustaisten lasten välisiä eroja kouluttautumisessa. Tätä havainnollistavat erityisesti maahanmuuttajaryhmittäiset tarkastelut (Kuvio 1). Kun mitään em. taustatekijöitä ei huomioida, esimerkiksi somalialaisvanhempien lasten todennäköisyys suorittaa toisen asteen tutkinto 23 ikävuoteen mennessä on keskimäärin 45 prosenttiyksikköä pienempi kuin suomalaistaustaisten lasten. Pienimmillään ero on Euroopassa [1], Pohjois-Amerikassa, Australiassa tai Uudessa-Seelannissa syntyneiden vanhempien lasten kohdalla, keskimäärin kahdeksan prosenttiyksikköä.
Kun erilaiset saapumisiät, perhetaustat ja asuinalueet otetaan huomioon, havaitaan Baltian maista [2], Vietnamista ja muualta Aasiasta saapuneiden vanhempien Suomessa syntyneiden lasten suorittavan toisen asteen tutkinnon 6–9 prosenttiyksikköä todennäköisemmin 23 ikävuoteen mennessä kuin suomalaistaustaisten lasten. Muiden maahanmuuttajaryhmien Suomessa syntyneiden lasten ja samankaltaisissa oloissa kasvaneiden suomalaistaustaisten lasten välillä ei ole tilastollisesti merkitseviä eroja kouluttautumisessa. Maahanmuuttajaryhmien väliset erot kouluttautumisessa näyttävät siis aiheutuvan pitkälti ryhmien välisistä eroista lasten saapumisiässä, perhetaustassa ja asuinalueissa.
Myös muualla Euroopassa maahanmuuttajien lasten koulutus jää usein vähäisemmäksi kuin kantaväestön lasten. Ero kantaväestöön on tyypillisesti suurempi ulkomailla kuin kohdemaassa syntyneiden lasten keskuudessa, sekä niiden lasten kohdalla, joiden vanhemmilla on haasteita työmarkkinoilla (esim. Dustmann ym. 2012, Algan ym. 2010, Schnepf 2007). Monissa eurooppalaistutkimuksissa on myös havaittu, että vanhempien taustan huomiointi yleensä kaventaa maahanmuuttajien lasten ja kantaväestön lasten välisiä eroja koulutuksessa (esim. Baert ja Cockx 2013, Bratsberg ym. 2012, Belzil ja Poinas 2010, Hällsten ja Szulkin 2009, Van Ours ja Veenman 2003, Gang ja Zimmerman 2000). Samaan johtopäätökseen päätyy myös Kilpi-Jakonen (2011), joka tarkastelee maahanmuuttajien ja suomalaistaustaisten lasten siirtymistä peruskoulusta toisen asteen koulutukseen.
Myöhäisempi Suomeen saapuminen ennustaa epätodennäköisempää toisen asteen suorittamista, mutta miksi?
Edellä esiteltyjen tulosten mukaan Suomessa syntyneet maahanmuuttajien lapset suorittavat toisen asteen tutkinnon vähintään yhtä todennäköisesti kuin perhetaustaltaan ja asuinalueiltaan samankaltaiset suomalaistaustaiset lapset. Samankaltaisten ulkomailla syntyneiden maahanmuuttajien lasten todennäköisyys suorittaa toisen asteen tutkinto jää kuitenkin alhaisemmaksi. Todennäköisyys on sitä pienempi, mitä vanhempia nämä lapset ovat Suomeen saapuessaan. Näiden havaintojen pohjalta voisi ajatella, että maahanmuuttajien lasten kouluttautumista edistävien toimien suunnittelussa olisi syytä huomioida erityisesti lapsuusaikana Suomeen saapuvien lasten tarpeet.
Olennaista olisi kuitenkin vielä ymmärtää, miksi myöhäisempi saapumisikä on yhteydessä heikompaan kouluttautumiseen. Edellä esiteltyjen tulosten tulkinta ei ole aivan suoraviivaista, sillä saapumisiän yhteys koulutukseen voi heijastaa myös muiden, erityisesti lasten perheeseen liittyvien havaitsemattomien tekijöiden vaikutuksia. Osa maahanmuuttajavanhemmista saattaa esimerkiksi ajoittaa muuttonsa lasten iän ja koulupolun vaiheen suhteen suotuisasti, mutta osalle perheistä tämä ei ole syystä tai toisesta mahdollista. Havaitsemattomat perhetekijät voivat myös suoraan edesauttaa tai heikentää lasten myöhempää kouluttautumista. Koska edellä esitellyissä tarkasteluissa tällaisia tekijöitä ei ole huomioitu, niiden vaikutusta lasten kouluttautumiseen ei voida erottaa itse saapumisiän vaikutuksesta.
Ei ole siis selvää, johtuuko edellä havaittu saapumisiän ja kouluttautumisen välinen negatiivinen yhteys lainkaan, osittain tai jopa kokonaan tästä maahanmuuttajaperheiden mahdollisesta valikoitumisesta lasten saapumisiän suhteen. Tästä tuloksiin sisältyvästä mahdollisesta ns. valikoitumisharhasta voidaan kuitenkin päästä eroon vertailemalla maahanmuuttajataustaisia sisaruksia, jotka kasvoivat samoissa perheissä, mutta jotka saapuivat Suomeen eri-ikäisinä. Tällaisella menetelmällä arvioitu saapumisiän ja toisen asteen tutkinnon suorittamisen välinen yhteys on mitä todennäköisimmin kausaalinen, sillä sisarusvertailussa saapumisiän vaikutukseen ei enää sekoitu sisarusten jakamien ajassa muuttumattomien perhetekijöiden mahdollisia vaikutuksia.
Maahanmuuttajataustaisten sisarusten välisen vertailun tulokset vahvistavat edellä esitellyt tulokset, ja saapumisiän negatiivinen vaikutus toisen asteen tutkinnon suorittamiseen on tilastollisesti merkitsevä maahanmuuttajataustaisten lasten keskuudessa. Yksi lisäikävuosi Suomeen saapumisen hetkellä alentaa toisen asteen tutkinnon suorittamisen todennäköisyyttä keskimäärin vajaat kaksi prosenttiyksikköä. Toisin sanoen, esimerkiksi kahdesta maahan muuttaneesta sisaruksesta se, joka on vuoden nuorempi tullessaan Suomeen, suorittaa toisen asteen tutkinnon vajaat kaksi prosenttiyksikköä todennäköisemmin kuin hänen vanhempi sisaruksensa.
Myös aiemmat sisarusasetelmaa soveltavat tutkimukset ovat todenneet saapumisiällä olevan negatiivinen vaikutus erilaisiin koulutuksellisiin tulemiin (esim. Hermansen 2017, Bratsberg ym. 2012, Böhlmark 2008). Vaikutuksen taustalla voi kuitenkin olla useita erilaisia tekijöitä. Joissakin aiemmissa tutkimuksissa on esimerkiksi havaittu, että uuteen maahan vieraiden kielten oppimisen kannalta ns. kriittisen periodin, tyypillisesti varhaisteini-iän, jälkeen saapuneilla maahanmuuttajalapsilla uuden kielen osaaminen jää selvästi heikommaksi kuin nuorena muuttaneilla (esim. Bleakley ja Chin 2004, 2010). Tällöin koulunkäynti voisi olla erityisesti myöhemmin lapsuusaikanaan saapuneille lapsille haastavaa, ja näkyisi heidän selvästi muita heikompana kouluttautumisenaan.
Tätä selitystä analyysin tulokset eivät kuitenkaan tue. Pääkaupunkiseudulla maahanmuuttajien lasten todennäköisyys suorittaa toisen asteen tutkinto ei pienene voimakkaammin varhaisteini-iässä tai sen jälkeen saapuneilla, ja myös ennen kouluikää saapuneilla lapsilla tutkinnon suorittamisen todennäköisyys on pienempi kuin Suomessa syntyneillä lapsilla (Kuvio 2). Lisäksi saapumisiän negatiivinen vaikutus kouluttautumiseen havaitaan lapsilla, joilla toinen vanhemmista on Suomessa syntynyt ja toinen ulkomailla syntynyt. Verrattuna maahanmuuttajavanhempien lapsiin, heidän kielellisen osaamisensa voisi olettaa olevan parempi, sillä useammat heistä oppinevat ainakin jonkin verran suomea tai ruotsia toiselta vanhemmistaan.
Saapumisiän negatiivisessa vaikutuksessa voisi myös olla kyse muuttamisen aiheuttaman koulupolun ja sosiaalisten verkostojen katkeamisen seurauksista, jotka olisivat mahdollisesti huomattavammat vanhempana kuin nuorempana saapuneilla. Tässä tapauksessa lapsuusaikana saapumisen pitäisi vähentää myös suomalaistaustaisten, paluumuuttajina Suomeen saapuvien lasten todennäköisyyttä kouluttautua. Analyysin tulosten mukaan saapumisiän vaikutus kouluttautumiseen on kuitenkin paluumuuttajien kohdalla hyvin vähäinen, eikä vaihtele systemaattisesti eri-ikäisinä saapuneiden välillä.
Myös maahanmuuttajavanhempien Suomessa viettämä aika voisi olla saapumisiän negatiivisen vaikutuksen taustalla. Aikuisten maahanmuuttajien integroituminen työmarkkinoille ja yhteiskuntaan voi olla haasteellista ja viedä paljonkin aikaa. Tällöin vanhempiensa kanssa maahan saapuvien lasten lapsuusvuosista suurempi osa ajoittuu vanhempien kotoutumisvaiheeseen kuin niiden lasten, jotka syntyvät vasta Suomessa vanhempien jo kotouduttua. Mutta, jos vanhempien Suomessa viettämä aika olisi erityisen keskeinen saapumisiän negatiivista vaikutusta selittävä tekijä, vanhempien Suomessa viettämillä, lasten syntymää edeltävillä vuosilla pitäisi olla samankaltainen vaikutus lasten kouluttautumiseen kuin lasten syntymän jälkeisillä vuosilla. Tämän analyysin perusteella lasten syntymää edeltävillä vuosilla ei kuitenkaan näytä olevan merkitystä lasten toisen asteen tutkinnon suorittamisen kannalta.
Vielä yksi mahdollinen selitys saapumisiän negatiiviselle vaikutukselle on, että lasten itsensä suomalaisessa yhteiskunnassa ja sen instituutioiden parissa viettämä aika edistäisi kouluttautumista. Tämä hypoteesi saa kahdenlaista tukea analyysin tuloksista. Ensiksi havaitaan, että Suomessa syntyneet ja varhaisemmin lapsuudessa Suomeen saapuneet maahanmuuttajien lapset kouluttautuvat myöhemmin saapuneita todennäköisemmin. Lisäksi havaitaan, että saapumisiän vaikutukset ovat maahanmuuttajien lasten keskuudessa selvästi voimakkaammat kuin suomalaistaustaisten paluumuuttajien keskuudessa. Koska paluumuuttajista suuri osa asuu ulkomailla ollessaan maissa, joiden yhteiskunnat muistuttavat Suomea monin tavoin (esim. Ruotsi ja Iso-Britannia), he sopeutunevat nopeammin suomalaisiin järjestelmiin kuin hyvinkin vaihtelevista oloista saapuvat maahanmuuttajien lapset. Vaikka analyysin tulokset ovat tämän institutionaalisen selityksen kanssa linjassa, arvioitujen vaikutusten epätarkkuuden vuoksi vaihtoehtoisiakaan mekanismeja ei voida silti poissulkea.
Mitä tuloksista voidaan oppia?
Tässä artikkelissa esitellystä, pääkaupunkiseudulla asuvia maahanmuuttajien lapsia koskevasta analyysista voi nostaa esille kaksi havaintoa. Ensiksi, maahanmuuttajien Suomessa syntyneet lapset suorittavat toisen asteen tutkinnon vähintään yhtä todennäköisesti kuin samankaltaisissa perheissä ja asuinalueilla kasvavat suomalaistaustaiset lapset. Tulos viittaa siihen, että Suomessa syntyneiden maahanmuuttajien lasten vähäisempi kouluttautuminen heijastaa enemmänkin heidän haasteellisempaa sosioekonomista taustaansa kuin maahanmuuttajataustaa itsessään. Tämän perusteella yhtäältä kaikkia heikommassa asemassa olevia nuoria tukevat ja toisaalta maahanmuuttajavanhempien sosioekonomista tilannetta parantavat toimet voisivat edistää myös maahanmuuttajien Suomessa syntyneiden lasten kouluttautumista.
Toiseksi, maahanmuuttajien lasten välillä on suuria eroja kouluttautumisessa riippuen siitä, missä heidän vanhempansa ovat syntyneet. Nämä erot selittyvät pitkälti eroilla lasten perhetaustassa ja asuinalueissa, mutta sisarusvertailujen tulokset viittaavat siihen, että korkeammalla maahan saapumisiällä on negatiivinen kausaalinen vaikutus lasten kouluttautumiseen. Voi siis olla, että lapsina tai teini-iässä Suomeen saapuvat maahanmuuttajien lapset hyötyisivät toimista, jotka olisivat räätälöityjä heidän tarpeisiinsa.
On syytä korostaa, että tässä artikkelissa esitelty analyysi ja sen pohjana oleva tutkimus ovat luonteeltaan kuvailevia. Näistä saatujen tulosten perusteella ei voida siis tehdä päätelmiä siitä, mitkä politiikkatoimet tai palvelut olisivat tehokkaimpia maahanmuuttajien lasten koulutustason parantamiseksi. Tulokset antavat kuitenkin viitteitä siitä, millaisten toimien testaaminen ja tutkiminen asianmukaisin tutkimusasetelmin voisi olla tuloksekkainta.
Laura Ansala toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitutkimus ja -tilastot -yksikössä.
[1] Eurooppaan eivät tässä luokittelussa kuulu Baltian, entisen Neuvostoliiton tai entisen Jugoslavian maat.
[2] Baltian maat Viro, Latvia ja Liettua muodostavat oman luokkansa, eivätkä kuulu entisen Neuvostoliiton maiden luokkaan.
Kirjallisuus:
Algan, Y., Dustmann, C., Glitz, A., Manning, A. (2010) The Economic Situation of First and Second-Generation Immigrants in France, Germany and the United Kingdom. Economic Journal 120 (542): F4-F30.
Ansala, L., Hämäläinen, U., Sarvimäki, M. (2019) Age at Arrival, Parents and Neighborhoods: Understanding the Educational Attainment of Immigrants’ Children. Journal of Economic Geography. Julkaistu ennakkoon verkossa, https://doi.org/10.1093/jeg/lbz017.
Baert, S., Cockx, B. (2013) Pure Ethnic Gaps in Educational Attainment and School to Work Transitions: When Do They Arise? Discussion paper No. 7262. IZA Institute of Labor Economics.
Belzil, C., Poinas, F. (2010) Education and Early Career Outcomes of Second-Generation Immigrants in France. Labour Economics 17: 101-110.
Bleakley, H., Chin, A. (2010) Age at Arrival, English Proficiency, and Social Assimilation among US Immigrants. American Economic Journal: Applied Economics 2 (1): 165-192.
Bleakley, H., Chin, A. (2004) Language Skills and Earnings: Evidence from Childhood Immigrants. The Review of Economics and Statistics 86 (2): 481-496.
Bratsberg, B., Raaum, O., Røed, K. (2012) Educating Children of Immigrants: Closing the Gap in Norwegian Schools. Nordic Economic Policy Review. Economics of Education, Copenhagen: Nordic Council of Ministers, pp. 211-251.
Böhlmark, A. (2008) Age at Immigration and School Performance: A Siblings Analysis Using Swedish Register Data. Labour Economics 15: 1366-1387.
Dustmann, C., Frattini, T., Lanzara, G. (2012) Educational Achievement of Second-Generation Immigrants: An International Comparison. Economic Policy 27 (69): 143-165.
Gang, I.N., Zimmermann, K.F. (2000) Is Child like Parent? Educational Attainment and Ethnic Origin. The Journal of Human Resources 35 (3): 550-569.
Hermansen, A.S. (2017) Age at Arrival and Life Chances Among Childhood Immigrants. Demography 54 (1): 201-229.
Hällsten, M., Szulkin, R. (2009) Families, Neighborhoods, and the Future: The Transition to Adulthood of Children of Native and Immigrant Origin in Sweden. Working paper 2009:9. The Stockholm University Linnaeus Center for Integration Studies.
Kilpi-Jakonen, E. (2011) Continuation to Upper Secondary Education in Finland: Children of Immigrants and the Majority Compared. Acta Sociologica 54 (1): 77-106.
Schnepf, S.V. (2007) Immigrants' Educational Disadvantage: An Examination across Ten Countries and Three Surveys. Journal of Population Economics 20 (3): 527-545.
Van Ours, J.C., Veenman, J. (2003) The Educational Attainment of Second-Generation Immigrants in the Netherlands. Journal of Population Economics 16 (4): 739-753.