Hyppää pääsisältöön

Lauttasaaressa kehitetään asukaslähtöistä palveluverkkoa

Yhä useampi yli 85-vuotias asuu tulevaisuudessa omassa kodissaan itsenäisesti tai autettuna. Aalto-yliopiston ja Helsingin kaupungin yhteisessä hankkeessa on kehitetty ikääntyneiden omatoimista asumista tukevaa palveluverkkoa Lauttasaaressa. Keskeisiä kysymyksiä ovat saavutettavuus ja esteettömyys sekä eri toimijoiden sujuva yhteistyö palvelujen tuottamisessa.
Kuuluu sarjaan:

Aalto-yliopisto on ollut mukana tutkimassa alueellista asukaslähtöistä palveluverkkoa Lauttasaaren alueella yhteistyössä Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston eteläisen palvelualueen sekä elinkeinopalvelun kanssa. Aalto-yliopiston monitieteellisen tutkimushankkeen aikana (2013–2014) Lauttasaaren vanhuspalveluiden toimija‐ ja palveluverkostoa on analysoitu verkostotutkimuksen (markkinoinnin laitos) ja palvelumuotoilun (muotoilun laitos) näkökulmasta.

Arkkitehtuurin laitoksen Sotera-instituutti puolestaan tarkastelee Lauttasaaren asuin‐ ja palveluympäristön saavutettavuutta ikäihmisen näkökulmasta. Hanke on osa Aalto-yliopiston ja Helsingin kaupungin Innovatiivinen kaupunki® ‐ohjelmaa.

Tulevaisuudessa yhä useampi yli 85-vuotias, hyvin ikääntynyt henkilö, asuu omassa kodissaan itsenäisesti tai autettuna. Arjessa pärjääminen on edellytys omassa kodissa asumiselle. Asuinrakennusten, lähiympäristön ja palveluiden saavutettavuus ja esteettömyys ovat tärkeitä ikääntyvän väestön toimintakyvyn ylläpidon ja omatoimisuuden kannalta. Se luo haasteita uusien asuinalueiden kaavoitukseen ja vanhojen alueiden kehittämiseen.

Arjen ympäristöillä on suuri merkitys asukkaiden osallisuuteen sekä omaishoitajien ja kotihoidon henkilökunnan työtaakkaan ja jaksamiseen. Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksen Sotera-instituutti tutkii Lauttasaaren rakennuskannan esteettömyyttä, palveluiden, virkistysalueiden sekä julkisen liikenteen saavutettavuutta Lauttasaaren alueella.

Muotoilun laitoksen tutkimus tarkastelee muotoilun roolia poikkihallinnollisissa ja sektorirajat ylittävissä palveluverkostoissa. Tavoitteena on selvittää, miten ja missä vaiheessa erityisesti palvelumuotoilun toimintatapoja on hyödynnetty palveluverkoston kehittämisessä, toiminnassa ja johtamisessa.

Lisäksi hankkeessa on selvitetty millaisia haasteita asiakaslähtöisten, sektorirajat ylittävien palveluverkostojen kehittäminen voi kohdata ja miten näihin haasteisiin voidaan vastata muotoilun menetelmin. Hankkeessa on pyritty hyödyntämään muotoilua monimutkaisten verkostojen toiminnan ja kehittämisen mallintamisessa.

Asukaslähtöisyys

Tutkimuksen kohdealueena on noin 22 000 asukkaan Lauttasaari, jossa yli 65-vuotiaita on tällä hetkellä hieman yli 4 000, mikä vastaa 18,6 prosenttia alueen väestöstä (Helsingin kaupungin tietokeskus 2014).

Hankkeessa tehdyn asukaskyselyn mukaan yli 65-vuotiaat vastaajat (N=64, keski-ikä 72 vuotta) olivat asuneet Lauttasaaressa keskimäärin 27,5 vuotta ja tämän hetkisessä asunnossaan 16,8 vuotta.

Asukastyytyväisyyden on todettu aikaisemmissa tutkimuksissa vaikuttavan asukkaiden muuttohalukkuuteen (Oh 2003). Lauttasaaressa meri, palveluiden läheisyys ja suorat yhteydet kaupungin keskustaan ovat tärkeitä ikääntyneiden asukkaiden elämänlaatua ja asukastyytyväisyyttä tukevia tekijöitä.

Omatoimisuus, osallisuus ja itsemääräämisoikeus ovat asioita, jotka huolestuttavat ikääntymisessä (Bowling 2005).  Rakennettu ympäristö voi parhaimmillaan tukea ikääntyvän asukkaan mahdollisuuksia olla osallisena ja toimia itsenäisesti asuinympäristössä ja sen läheisyydessä.

Päivittäisten askareiden hoitaminen itsenäisesti lähiympäristössä tukee asukkaan fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia. Myös niin sanotut kolmannet paikat kuten bussipysäkit ja puiston penkit voivat olla asukkaiden sosiaalisen ja tunne-elämän kannalta merkityksellisiä paikkoja (Rosenbaum 2006).

Helsingin väestöennusteen kehityksen perusvaihtoehdon mukaan vuonna 2030 yli 65-vuotiaiden osuus koko pääkaupungin väestöstä on 24,7 % ja vuonna 2050 peräti 29,9 % (Helsingin kaupungin tietokeskus 2014). On siksi tärkeää, että kaupungin kehittämisessä ja suunnittelussa otetaan huomioon myös ikääntyneet asukkaat.

Lauttasaaren palveluverkko -tutkimushankkeessa ikääntyneitä asukkaita on osallistettu työpajojen, kyselyiden ja asukaskävelyiden avulla. Hankkeen työpajoihin on osallistunut yhteensä noin 50 vapaaehtoista ja asukaskyselyyn on vastannut 64 yli 65-vuotiasta henkilöä. Kyselyn vastaajista noin 20 % oli miehiä ja työpajoihin osallistuneista 12 % oli miehiä.

Asuminen

Lauttasaari on asuntovaltainen kaupunginosa, jonka asukasrakenne on iäkkäämpää kuin keskimäärin koko Helsingin alueella. Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä Lauttasaaren alueella oli vuoden 2013 lopussa 18,6 % (Helsingin kaupungin tietokeskus 2014).

Lauttasaaren asuntokanta on pääosin rakennettu 1940- ja 1950-luvuilla ja monista rakennuksista puuttuu hissi. Väestön ja rakennuskannan vanheneminen samanaikaisesti tuo haasteita asukkaille, kun ympäristö ei enää vastaa asukkaan tarpeisiin. Esimerkiksi 1940–50-luvun rakennuksissa märkätilat ovat usein pieniä ja oviaukot esteellisiä korkeiden kynnysten ja kapeiden kulkuaukkojen johdosta.

1960–1970-luvun taloissa haasteena ovat erityisesti peltiset kylpyhuone-elementit, jotka tekevät märkätilojen korjauksesta haasteellista (Verma, Kilpelä ja Hätönen 2012).   Asuntojen ja asuinkerrostalojen esteellisyyden lisäksi putkisaneeraukset ja muut korjaustyöt sekä metron rakennustyömaa vaikeuttavat ikääntyneiden asumista Lauttasaaren alueella.

Vattuniemeen rakentuva uusi asuinalue, joka on toteutettu nykyisten esteettömyysmääräysten mukaisesti, houkuttelee seniori-ikäisiä asukkaita muualta Helsingistä. Uudet asunnot ovat monelle lauttasaarelaiselle ikääntyneelle kuitenkin kalliita.

Erityisesti kohtuuhintaisen, esteettömän vuokra-asunnon löytyminen Lauttasaaresta on ongelmallista. Esimerkiksi ARA-vuokra-asuntoja on vain 1,4 % Lauttasaaren asuntokannasta.

Asukkaat toivovat kuitenkin pystyvänsä asumaan Lauttasaaressa myös toimintakyvyn heikentyessä. Helsingin seudulla asuntokanta on uudistunut viime vuosina noin 1,5 % vuosivauhdilla. Olemassa olevan rakennuskannan haasteiden takia uudisrakentamisessa tulee huomioida erityisesti ikääntyneille asukkaille soveltuvien asuntojen tuotanto.

Liikkuminen

Hyvät liikenneyhteydet ja turvalliset, esteettömät kävelyreitit ovat tärkeitä ikääntyneiden liikkumiselle. Arjen kävelyreitit kulkevat Lauttasaaren keskiosien puistojen kautta. Puistojen ja viheralueiden kävelyreitit ovat erillään liikenteestä ja ne koetaan turvalliseksi.

Puistoalueiden kunnossapito on tärkeää, jotta kävelyreitit pysyvät turvallisina ja tasaisina. Puistojen kautta kulkevat reitit koettiin helppokulkuisina myös talvella, kun taas kapeiden jalkakäytävien ongelmana on kadun reunaan aurattu lumi, mikä tekee liikkumisesta hankalaa. Erityisesti suojateiden kohdalla auraus tulisi tehdä niin, ettei lumivallia synny; muuten kadunylitys on mahdotonta erityisesti rollaattorilla. Lähiympäristön tarjoumat ja jalankulkuystävällisyys edistävät asukkaiden kävelyä ja lisäävät kävelylenkkien pituutta.

Merenranta on monelle lauttasaarelaiselle tärkeä virkistäytymispaikka. Kesällä se toimii kaikenikäisten asukkaiden olohuoneena. Useat hankkeeseen osallistuneet ikääntyneet kertoivat kuitenkin, että merenranta on heille saavuttamattomissa pitkien välimatkojen ja levähdyspaikkojen puutteen takia.

Julkisen liikenteen tulisi turvata alueen sisäiset reitit virkistysalueille ja päivittäistavarakauppoihin. Myös muiden palveluiden, kuten terveyskeskuksen ja kirkon, pitää olla julkisen liikenteen parissa. Lauttasaarelaiset ikääntyneet ovat julkisen liikenteen käyttäjiä. Kyselyyn vastanneista yli 65-vuotiaista lauttasaarelaisista 90 % käyttää julkista liikennettä. Yli 85-vuotiaat lauttasaarelaiset ovat kuitenkin siirtyneet taksikyyteihin. Julkisen liikenteen kehittäminen ikäystävällisemmäksi pitää asukkaat julkisen liikenteen parissa.

Palvelut

Lauttasaaren päivittäistavarakaupat jakautuvat Lauttasaarentien varteen sekä Vattuniemeen, Heikkiläntien varteen. Kaupallisten palveluiden keskittymä Heikkiläntien varrella on helposti saavutettavissa sekä jalan että julkisten kulkuneuvojen avulla.

Hyvät jalankulkureitit, monipuolinen palvelutarjonta ja julkisten liikenneyhteyksien läheisyys edistävät kävelyä. Päivittäistavaraliikkeet ovat pääosin asukkaiden saavutettavissa. Lauttasaarentien kivijalkaliikkeitä arvostetaan niiden palveluiden laadun takia, mutta ne ovat monelle ikääntyneelle vaikeasti saavutettavissa Lauttasaarentien mäkisyyden ja sisäänkäyntien esteellisyyden vuoksi.

Myös monelle ikääntyneelle tärkeät paikat, kuten kirkko ja terveyskeskus sijaitsevat mäen päällä ja ovat vaikeasti saavutettavissa. Lauttasaaren sisäinen julkinen liikenne tukisi kauppojen elinvoimaisuutta ja palveluiden saavutettavuutta.

Niin sanotut kolmannet paikat, bussipysäkit ja puiston penkit voivat olla asukkaiden sosiaalisen ja tunne-elämän kannalta merkityksellisiä paikkoja. Palveluiden saavutettavuuteen liittyy jalankulkureittien turvallisuus ja etäisyydet.

Suurin osa kyselyyn vastanneista yli 85-vuotiaista asioi päivittäisissä palveluissa yksin.  Päivittäistavarakauppojen läheisyys on tärkeää ikääntyneille asukkaille. Reiteille kaivattiin kuitenkin lisää levähdyspaikkoja. Useat Lauttasaarentien yrittäjät ovatkin sijoittaneet istuimia liikkeensä ulkopuolelle. Samoin apteekin ja terveyskeskuksen läheisyys on ikääntyneille tärkeää, vaikka asiointi ei ole päivittäistä.

Monet ikääntyneet asukkaat ovat myös ahkeria kirjaston käyttäjiä. Lauttasaaren kirjasto on hyvin saavutettavissa, mikä voi luoda mahdollisuuden tulevaisuudessa kehittää lisää ikääntyneille suunnattua tiedontarjontaa esimerkiksi alueen palveluista.

Vaikka virkistys- ja viheralueiden tarjonta on Lauttasaaressa hyvä, ikääntyneet asukkaat kaipasivat lisää kohtuuhintaisia sisäliikuntapaikkoja. Ulkoilu talvella on monelle liian haasteellista.  Ikääntyneet toivovat myös matalan kynnyksen kohtaamispaikkaa Lauttasaaren alueelle, jonne voi poiketa kaupassakäynnin lomassa.

Yhteistyö eri toimijoiden välillä

Yksi hankkeen teemoista on ikääntyneiden palveluihin liittyvien julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden välisen yhteistyön tukeminen. Tavoitteena on luoda verkosto, joka toimivan tiedon jakamisen, kommunikoinnin ja koordinoinnin avulla voi tarjota jokaiselle seniorille mahdollisimman kokonaisvaltaisen ja monipuolisen palvelukokonaisuuden.

Tällaisen verkoston avulla voidaan muun muassa tukea ikääntyneiden omatoimisuutta, kuten itsenäistä liikkumista ja osallisuutta esimerkiksi omien personoitujen palvelukokonaisuuksien rakentamiseen.

Verkostoitumisen ja yhteistyön haasteita ja mahdollisuuksia kartoitettiin hankkeessa haastatteluiden ja aiemman, Lauttasaaren asiakaskeskeinen palveluverkko -kehittämis- ja tutkimusprojektin (2010–2013) aikana tuotettujen aineistojen analyysin avulla. Haastatteluaineisto koostui 16 verkostotoimijan haastattelusta. Projektin aikana tuotetut aineistot kuten muistiot, esitykset ja raportit tukivat haastatteluaineiston teemoittelua.

Aineiston mukaan erityisesti ikääntyneiden saattaa olla hankalaa löytää tietoa eri tahojen tarjoamista palveluista ja hahmottaa usein monimutkaisiakin julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin palveluista muodostuvia palvelukokonaisuuksia. Asiakkaan tarpeiden ja toiveiden ymmärtäminen onkin verkoston eri toimijoille yhteinen ja jaettu tavoite.

Asiakaslähtöisyyden lisäksi verkoston toiminnan kannalta on kuitenkin olennaista, että kaikki siihen kuuluvat yritykset, virastot yksiköineen sekä järjestöt vapaaehtoisineen pystyvät tunnistamaan omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja näin täydentämään toinen toistensa palvelutarjontaa. Yhtenä haasteena onkin yhteisten tavoitteiden ja toimintatapojen löytäminen.

Perusedellytys verkoston sujuvalle toiminnalle on, että kaikki toimijat näkevät hyötyvänsä verkostoon kuulumisesta ja työntekijöiden rajalliset kehittämiseen varatut resurssit pystytään käyttämään tehokkaasti. Verkoston tavoitteet tuleekin määritellä yhdessä, mahdollisimman tasa-arvoisesti yhteistyötä tekevän organisaation koosta tai sektorista riippumatta.

Uusien toimintatapojen käyttöönotto on helpompaa, jos kehittämisessä hyödynnetään alusta alkaen asiakkaiden ja asiakasrajapinnassa työskentelevien ihmisten osaamista. Muotoilun laitoksen tutkimusosuuden yhtenä tavoitteena onkin selvittää millainen rooli ihmiskeskeisellä muotoiluprosessilla voi olla organisaatiomuutoksessa (mm. Junginger 2009; Junginger & Sangiorgi 2009; Deserti & Rizzo 2014). Esimerkiksi jo aiemmin asiakkaiden arjen luotaamiseen kehitetyn, itsedokumentoitiin perustuvan muotoiluluotaimen (mm. Mattelmäki 2006) lisäksi tarvitaan välineitä eri organisaatioiden välisen ymmärryksen rakentamiseen ja tiedon jakamiseen. Muotoiluluotain on osoittautunut erinomaiseksi välineeksi niin palvelukehitykseen kuin asiakkaan personoidun palvelukokonaisuuden määrittelemiseen.

Tiedon jakamiseksi ja yhteisten tavoitteiden määrittelemiseksi hankkeen aikana kokeillaankin esimerkiksi Löydä Lauttasaari! -pelin kaltaisia asiakaslähtöistä ajattelua ja tasa-arvoista yhteistyötä tukevia välineitä. Ainakin verkostoitumisen alkuvaiheessa tämä tapahtuu parhaiten erilaisissa yhteisissä tilaisuuksissa, joissa ihmiset tapaavat toisiaan kasvotusten.

Tapaamisen ja tutustumisen jälkeen on helpompaa ottaa jatkossa yhteyttä verkoston muihin toimijoihin ja käyttää mahdollisia muita yhteistyön tueksi kehitettyjä – esimerkiksi sähköisiä – välineitä. Henkilökohtaiset verkostot ovatkin usein tärkeimpiä yhteistyön kulmakiviä luottamuksen ja yhteistyöhön sitoutumisen pohjana.

Lisäksi on tärkeää kehittää myös muunlaisia välineitä verkoston jatkuvan toiminnan tueksi. Tarvitaan muun muassa käytäntöjä, joiden avulla eri toimijat voivat jatkuvasti mukautua verkoston asiakkaiden ja toimintaympäristön muuttuessa.

Yhteistyöverkoston rakenne ja johtaminen

Aalto-yliopiston tutkimushanke on jatkoa sosiaaliviraston Lauttasaaren asiakaskeskeinen palveluverkko- hankkeelle, joka oli osa World Design Capital 2012 -vuotta. Hankkeen aikana julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin palveluntuottajien alueellista verkostoitumista pyrittiin edistämään.

Tutkimushankkeessa markkinoinnin laitoksen tehtävänä oli arvioida Lauttasaaren asiakaskeskeinen palveluverkko -hankkeessa rakennettua verkostoa ja sen verkostojohtamista (Nykänen 2013). Hankkeen verkoston rakennetta on arvioitu kahdella tasolla. Ensimmäinen taso analyysissä on sosiaalisen verkoston analyysi (SNA) -menetelmä, jolla on katsottu verkoston rakennetta tiettynä ajankohtana (Bonacich, 1987; Borgatti 2005; Cross, Parker ja Borgatti 2002). Lisäksi on katsottu verkostojohtajan ekoverkostoa ja tämän verkoston rakennetta (Burt 1992; 2004; Ahuja 2000), rakenteellisia aukkoja, keskeisyyttä (centrality) (Freeman 1979; Borgatti 2005) ja valtaa ja vaikutusvaltaa (Bonacich 1987).

Väestön ikääntyminen haastaa kaupungin sosiaali- ja terveystoimen ohella asumisen, kulttuuri- ja vapaa-ajan sekä liikenteen palvelutarjonnan. Kaupunkisuunnittelussa tulee ottaa yhä enemmän huomioon ikääntyneet asukkaat ja palveluiden saavutettavuutta tulee tarkastella myös laadullisesti.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden keskittyessä vaarana on, että ne eivät ole enää kaikkien asukkaiden saavutettavissa. Matka-ajan pidentyminen ja vaihtaminen kulkuneuvosta toiseen voi vaikutta asukkaan päätökseen olla käyttämättä tarjottua palvelua.

Ikääntyneet asukkaat toivovat osallisuutta ja eri sukupolvien välistä kanssakäymistä. Asuntojen ja asuinympäristön kehittämisessä arjen kohtaamispaikat kannustavat sosiaaliseen kanssakäymiseen. Myös yhteistyötä päiväkotien ja koulujen kanssa voidaan kehittää.

Tutkimusten mukaan ikääntyneet kuluttavat enemmän rahaa kulttuuripalveluihin ja vapaa-aikaan kuin työssäkäyvät kaupunkilaiset (Healy 2004).  Kulttuuri- ja liikuntapalveluiden saavuttaminen julkisen liikenteen avulla onkin tärkeää. Ikääntyneiden kaupunkilaisten kannalta palvelujen saavutettavuutta tulee tarkastella ja kehittää laadullisesti.

Ira Verma toimii projektipäällikkönä Sotera-instituutissa Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksella. Jaana Hyvärinen on jatko-opiskelija Aalto-yliopiston muotoilun laitoksella.