Kaupunkien viheralueet ovat tärkeä osa kestävää kaupunkirakennetta. Viheralueiden verkosto tarjoaa virkistysmahdollisuuksia paikallisille ja vierailijoille, ja viheralueiden käytön monipuolinen ymmärtäminen on tärkeää alueiden hoidon ja kaupunkisuunnittelun kannalta (Haaland & van den Bosch, 2015; MA, 2005).
Perinteiset tutkimusmenetelmät, kuten kyselytutkimukset ja kävijälaskurit, tarjoavat tärkeää tietoa suunnittelijoille ja päättäjille, mutta aineistojen keruu laajoilta alueilta on työlästä. Uudet käyttäjien tuottamaan tietoon perustuvat lähteet, kuten mobiililaitteet, urheilusovellukset ja sosiaalisen median alustat sisältävät jatkuvasti kertyvää tietoa, joka tuo uusia mahdollisuuksia kaupunkitilan ja viheralueiden käytön tutkimukseen. Eri laitteiden ja palveluiden käyttäjien tuottama tieto auttaa ymmärtämään, missä ja milloin ihmiset viettävät aikaa viheralueilla, mitä tehden, ja mikä saa ihmiset tulemaan tietylle alueelle (Toivonen et al., 2019). Helsingissä käyttäjien tuottamia paikkatietoaineistoja on hyödynnetty aiemmin esimerkiksi väestödynamiikan tarkasteluun matkapuhelinaineistojen avulla (Bergroth, 2020) ja kielimaiseman ymmärtämiseen sosiaalista median aineistoilla (Hiippala et al., 2019).
Tässä artikkelissa teemme katsauksen siihen, miten erilaiset käyttäjien tuottamat aineistot soveltuvat viheralueiden käytön ymmärtämiseen ja mitä aineistot kertovat viheralueiden käytöstä Helsingissä. Artikkeli perustuu hiljattain Landscape and Urban Planning -lehdessä julkaistuun tutkimukseen (Heikinheimo et al., 2020), jossa tarkastelimme sosiaalisen median aineistojen, matkapuhelinaineiston, urheilusovellusaineiston ja Helsingin kaupungin teettämien karttakyselyiden pohjalta seuraavia kysymyksiä: 1) missä ovat suosituimmat viheralueet? 2) milloin ihmiset käyvät viheralueilla? 3) mitä aktiviteetteja aineistojen pohjalta voidaan tunnistaa 4) mitkä kieliryhmät ovat edustettuina viheralueaineistoissa?
Aineistot Helsingin viheralueilta
Tutkimuksessa keskityttiin Helsingin julkisiin viheralueisiin (YLRE, 2019) ja kaupungin niin kutsuttuihin vihersormiin (Jaakkola et al., 2016). Näiltä alueilta työssä koottiin neljän tyyppisiä käyttäjien tuottamia aineistolähteitä: a) sosiaalista mediaa, b) urheilusovellusaineistoa, c) matkapuhelinaineistoa ja d) karttakyselyaineistoja.
Aineistot eroavat toisistaan monin eri tavoin, kuten esimerkiksi sijaintitarkkuuden osalta, mikä tulee ottaa huomioon jatkoanalyyseissa (Kuvio 1). Sosiaalisen median aineistot, urheilusovellusaineisto ja matkapuhelinaineisto on alun perin kerätty muuhun kuin tutkimustarkoitukseen. Nämä jatkuvasti kertyvät aineistot heijastelevat tarkemmin alueiden todellista käyttöä, mutta ovat puutteellisia mm. taustatietojen suhteen. Karttakyselyaineisto sallii tarkempien taustatietojen selvittämisen ja fokusoidut kysymykset, mutta karttakyselyt ovat usein rajallisia maantieteelliseltä ja ajalliselta kattavuudeltaan.
Sosiaalisen median aineistot kerättiin palveluiden ohjelmointirajapintojen kautta Instagramista, Flickristä ja Twitteristä. Urheilusovellusaineisto pohjautuu Strava Metro -datatuotteeseen, jossa käyttäjien ja matkojen määrä on linkitetty tieverkkoaineistoon. Matkapuhelinaineisto pohjautuu matkapuhelinoperaattorin tietoihin, ja Helsingin kaupungin teettämät karttakyselyaineistot ladattiin Helsinki Region Infoshare -portaalista. Karttakyselyistä huomioitiin viheralueisiin liittyvät kysymykset.
Aineistot rajattiin ajallisesti yhdelle kalenterivuodelle. Aineistovertailuja varten eri tietolähteet liitettiin vihersormet kattavaan 250 m x 250 m tilastoruudukkoon.
Matkapuhelinaineiston sijaintitarkkuus ei salli pienimpien puistojen tarkasteluja, joten vihersormien ulkopuolelle jäävät viheralueet jätettiin pois aineistovertailuista.
Vertailimme aineistojen maantieteellistä jakaumaa, ajallista vaihtelua, aineistosta havaittavia aktiviteettejä, sekä sosiaalisen median aineistoista tunnistettuja kieliryhmiä.
Tarkemmat tiedot menetelmistä on kuvattu tieteellisessä artikkelissa (Heikinheimo ym. 2020). Yksityisyyden suojan säilyttämiseksi tulokset esitetään yleistetyllä tasolla.
Eri aineistot korostavat eri alueita viheralueverkostossa
Kaiken kaikkiaan viheralueilta on saatavilla kattavasti erilaista käyttäjien tuottamaa dataa. Esimerkiksi sosiaalisen median Flickr-palvelun käyttäjistä lähes puolet (48% kaikista Helsingissä aktiivisista käyttäjistä) olivat tuottaneet sisältöä viheralueilta. Twitter on sosiaalisen median alustoista heikoin viheralueiden tutkimiseen; vain kuusi prosenttia Helsingissä twiitanneista käyttäjistä oli jakanut sisältöä viheralueilta. Instagramissa reilu neljäsosa (28%) käyttäjistä oli jakanut sisältöjä viheralueilta.
Suositut kohteet, kuten Keskuspuisto ja Töölönlahti nousevat esille kaikissa aineistoissa, mutta kaiken kaikkiaan aineistojen välinen päällekkäisyys oli suhteellisen alhaista (Kuvio 2). Sosiaalisen median aineistot ovat selkeästi keskittyneempiä yksittäisille paikoille, kuten Töölönlahden ympäristöön, Mustikkamaalle ja Uutelaan.
Matkapuhelinaineisto ja urheilusovellusaineisto kattavat tasaisemmin koko viheralueverkoston. Karttakyselyiden osalta on hyvä huomioida, että aineistot edustavat viheralueille kohdistuvia kyselyvastauksia, eivätkä varsinaisia puistokäyntejä.
Vapaa-ajan käyttöä ja työmatkaliikennettä
Käyttäjien tuottamat aineistot heijastelevat myös puistojen käytön ajallista rakennetta. Sosiaalisen median aineistossa kuvastuu etenkin puistojen vapaa-ajan käyttö. Matkapuhelinaineisto ja urheilusovellusdata paljastavat myös työmatkaliikenteen aamu- ja iltapäivähuiput. (Kuvio 3).
Sosiaalinen media tarjoaa monipuolisen näkymän viheralueiden käyttöön aktiviteettien näkökulmasta. Eväiden syöminen, juoksu ja pyöräily ilmenevät suosittuina aktiviteetteina aineistolähteestä riippuen (Kuvio 4). Vesilajit, kuten SUP-lautailu, kalastus, melonta ja muu ulkourheilu, kuten kuntoilu ulkoliikuntapaikoilla, frisbeegolf ja suunnistus ovat myös esillä sosiaalisessa mediassa. Talvilajit, kuten hiihto, luistelu ja pulkkailu näkyvät ainoastaan Instagram-aineistossa.
Kieliryhmät
Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden etenkin kansainvälisten vierailijoiden liikkeiden ja aktiviteettien tarkasteluun. Kielten määrä eri alueilla auttaa ymmärtämään puiston käyttäjäryhmiä. Kielten määrä ja suosituin kieli vaihtelevat alueittain; esimerkiksi Keskuspuistossa havaittiin pääosin suomen ja englannin kieltä, kun taas Töölönlahdella sosiaalisen median sisältöjä oli jaettu usealla eri kielellä (Kuvio 5). On hyvä huomata, että suomea äidinkielenään puhuvat julkaisevat usein sisältöä englanniksi (Hiippala et al. 2019), eivätkä englanniksi julkaisevat käyttäjät muutenkaan välttämättä ole kansainvälisiä vierailijoita. Kokonaisuudessaan aineisto tarjoaa kuitenkin mielenkiintoisia mahdollisuuksia puistojen käytön tarkasteluun turisminäkökulmasta.
Uudet aineistolähteet täydentävät olemassa olevaa tietoa viheralueiden käytöstä
Tässä artikkelissa käsitellyt uudet aineistolähteet täydentävät perinteisempien tietoaineistojen tarjoamia näkökulmia viheralueiden käytön tutkimiseen. Sosiaalinen media kertoo erityisesti vapaa-ajan vietosta viheralueilla – siitä, mitä viheralueilla tehdään ja minkälaisista ympäristöistä ja maisemista nautitaan. Urheilusovellusdata ja mobiiliverkkodata kertovat puistojen käytön ajallisesta rytmistä – missä ja milloin puistoissa kuljetaan, mukaan lukien päivittäisen työssäkäyntiliikenteen ja vapaa-ajan urheilun. Osallistavat karttakyselyt kartoittavat erityisen hyvin ihmisten mielipiteitä ja arvostuksia; miksi joku viheralue on arvokas ja tärkeä. Eri aineistojen tietosisältö on osittain limittäistä, mutta ennen kaikkea toisiaan täydentävää. Aineistojen saatavuus, kattavuus ja rajoitteet tulee ottaa huomioon aineistojen valinnassa, analyysissa ja tulosten raportoinnissa (Taulukko 2). Urheilusovellusaineistot, ja jossain määrin myös sosiaalisen median aineistot, tarjoavat erittäin sijaintitarkkaa dataa. Ajalliselta tarkkuudelta ja kattavuudelta urheilusovellusaineistot ja matkapuhelinaineistot ovat parhaita. Sosiaalinen media on rikkain aineistolähde sisällön osalta ja tarjoaa hyvät lähtökohdat aktiviteettien ja vetovoimatekijöiden ymmärtämiseen. Karttakyselyt soveltuvat kohdennettujen kysymysten esittämiseen rajatulta alueelta ja osallistujajoukolta.
Mobiililaitteista ja sosiaalisen median alustoista kerätyissä aineistoissa on omat virhelähteensä ja ongelmansa, mutta yhdessä ne tarjoavat uutta ja täydentävää tietoa ihmisten liikkumisen ja ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen tutkimiseen. Käyttäjien tuottamien aineistojen keskeisiä haasteita ovat aineistojen laatu ja saatavuus.
Keväällä 2020 teknologiayhtiöt Google ja Apple myös avasivat uusia liikkuvuusaineistoja tukeakseen koronaviruspandemian hillintää (Apple 2020; Google 2020). Nämä uudet liikkuvuusaineistot tarjoavat mielenkiintoisen näkökulman koronarajoitusten vaikutusten arviointiin yli ajan, mutta niiden käyttöön liittyy samoja rajoituksia kuin muihin käyttäjien tuottamiin aineistoihin. Aineistot ovat maantieteellisesti hyvin yleistetyllä tasolla (esim. Helsingin tiedot on raportoitu yhdessä muun Uudenmaan kanssa), ja aineistojen jatkuva saatavuus ei ole varmaa. Rajoitteista huolimatta käyttäjien tuottama paikkatieto on usein parasta saatavilla olevaa tietoa viheralueiden käytöstä yli ajan.
Huolellisesti analysoituna nämä uudet aineistot tarjoavat täydentävää tietoa ja inspiraatiota lisäkysymysten esittämiseen tutkijoille ja päättäjille.
Vuokko Heikinheimo on väitöskirjaa viimeistelevä tutkija ja Tuuli Toivonen geoinformatiikan professori Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen osastolla. Claudia Bergroth toimii tutkijana Helsingin kaupunginkansliassa.
Kirjallisuus:
Apple (2020). COVID‑19 Mobility Trends Reports. 30.6.2020. https://www.apple.com/covid19/mobility
Bergroth, C. (2020). Matkapuhelinaineistot paljastavat pääkaupunkiseudun väestödynamiikan. Kvartti, 2020: 1, 6–19. https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/matkapuhelinaineistot-paljastavat-p...
Google (2020). COVID-19 Community Mobility Reports. 30.6.2020. https://www.google.com/covid19/mobility/
Haaland, C., & van den Bosch, C. K. (2015). Challenges and strategies for urban green-space planning in cities undergoing densification: A review. Urban Forestry & Urban Greening, 14(4), 760–771. https://doi.org/https://doi.org/10.1016/j.ufug.2015.07.009
Heikinheimo, V., Tenkanen, H., Bergroth, C., Järv, O., Hiippala, T., & Toivonen, T. (2020). Understanding the use of urban green spaces from user-generated geographic information. Landscape and Urban Planning, 201, 103845. https://doi.org/https://doi.org/10.1016/j.landurbplan.2020.103845
Hiippala, T., Hausmann, A., Tenkanen, H., & Toivonen, T. (2019). Exploring the linguistic landscape of geotagged social media content in urban environments. Digital Scholarship in the Humanities: DSH, 34(2), 290-309. https://doi.org/10.1093/llc/fqy049
Jaakkola, M., Böhling, A., Nicklén, M. & Lämsä, A. (2016). Helsingin viher- ja virkistysverkoston kehittämissuunnitelma: VISTRA osa II. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston selvityksiä, 2016:2. 157 s. Helsingin kaupunki, kaupunkisuunnitteluvirasto.
MA = Millenium Ecosystem Assesment (2005). Ecosystems and Human Well-being: Synthesis, vol. 5. Island Press Washington, DC.
Toivonen, T., Heikinheimo, V., Fink, C., Hausmann, A., Hiippala, T., Järv, O., Tenkanen, H., & Di Minin, E. (2019). Social media data for conservation science: A methodological overview. Biological Conservation, 233, 298–315. https://doi.org/https://doi.org/10.1016/j.biocon.2019.01.023
YLRE=Helsingin kaupungin yleisten alueiden rekisteri (2019). Helsingin kaupunki. Aineiston ylläpitäjä on Helsingin kaupunkiympäristön toimiala / Rakennetun omaisuuden hallinta. Aineisto on ladattu Helsinki Region Infoshare -palvelusta vuonna 2019 lisenssillä Creative Commons Attribution 4.0.