Koulujen oppilaspohja ja perheiden kouluvalinnat
”Isä sanoi epäonnistuneensa isänä siinä, että asuimme Kannelmäessä. Sen mielestä me saisimme paremmat eväät elämälle Töölössä. Se katseli kannelmäkeläisiä arvostellen ja sanoi, että me emme kuulu sinne. Töölössä kävisimme Taivallahden ala-astetta. Uudesta kodistamme tarvitsisi kulkea vain lyhyen puistokaistaleen läpi ja olisimme koulussa, jossa olisi upouudet kiipeilytelineet.” ( Juvonen 2013: 10).
Suomessa on voitu viime vuosikymmenet ylpeillä tasa-arvoisella peruskoululaitoksella ja kansainväliselle huipulle nousevilla oppimistuloksilla. Paitsi että maan parhaat oppijat ovat edustaneet kansainvälistä osaamisen kärkeä, tulosten erot ovat useana vertailuvuonna olleet vertailumaiden pienimmät. PISA-tutkimuksissa Suomen erityiseksi vahvuudeksi onkin nostettu se, että jakauman häntäpäänkin oppijat edustavat kansainvälisesti suhteellisesti ainutlaatuisen korkeatasoista osaamista (OECD 2010).
Uusimmat PISA-tulokset ja kansalliset oppimistulosten arvioinnit osoittavat kuitenkin suomalaisoppilaiden osaamisen notkahtaneen koko maassa (Hautamäki ym. 2013: 107–122). Merkittävimmät koulujen väliset osaamiserot paikantuvat suuriin kaupunkeihin, ja erityisesti Helsingissä koulujen väliset erot korostuvat muuhun maahan verrattuna (Kuusela 2010; Bernelius 2013). Havainnot ovat herättäneet huolta paitsi osaamistason yleisestä kehityksestä, myös koulujen välisten erojen syvenemisestä.
PISA-tutkimuksista vastaava OECD on kiinnittänyt kansainvälisissä vertailuissa huomiota siihen, että kouluvalinnat voivat toimia kouluja eriyttävänä tekijänä etenkin kaupungeissa, joissa kouluverkoston tiheys helpottaa koulujen saavutettavuutta valinnoissa (Musset 2012). Yhteiskunnallisten olosuhteiden ja koulutusjärjestelmien eroista huolimatta kouluvalintoja näyttää ohjaavan tyypillisesti samanlainen sisäinen logiikka, joka johtaa usein koulumarkkinoiden sosiaaliseen valikoivuuteen ja erojen kasvuun. Valikoituminen jäsentyy kahdeksi ulottuvuudeksi: koulumarkkinoilla liikkuvien perheiden sosioekonomiseksi ja etniseksi valikoitumiseksi sekä koulujen valikoitumiseksi samoilla kriteereillä. Käytännössä tämä on merkinnyt useissa maissa sitä, että aktiivisimpia kouluvalintojen tekijöitä ovat keskiluokkaiset, koulutusmotivoituneet ja tyypillisimmin kantaväestöön kuuluvat perheet. Ryhmän valinnat suuntautuvat ennen muuta kouluihin, joiden oppilaspohja edustaa jo valmiiksi heidän omaa sosioekonomista ryhmäänsä (ks. esim. Musset 2012; OECD 2012).
PISA-tutkimuksissa koulujen eriytyneisyyttä kuvataan lukuarvolla, joka kertoo, kuinka suuren osan koululaisten oppimistulosten vaihtelusta voi tilastollisesti selittää heidän käymällään koululla. Tämä luku on ollut Helsingin seudulla maan korkein läpi 2000-luvun. Esimerkiksi Opetushallituksen valtakunnallisessa otoksessa, jossa koko maan koulut selittivät keskimäärin 9 prosenttia oppilaiden tulosten vaihtelusta, Helsingin koulujen tuottama selitysosuus oli kaksinkertainen; 18 prosenttia (Kuusela 2006: 50). Jos PISA-tutkimuksen otoksena olisi ainoastaan Helsinki, Suomen tulokset eivät olisikaan olleet edes 2000-luvun alussa maailman tasa-arvon kärkikastia, vaan koulujen ja oppilaiden väliset erot olisivat olleet samalla tasolla irlantilaiskoulujen kanssa.
Helsinkiläiskoulujen erot kumpuavat ennen muuta kaupungin sosioekonomisesta ja etnisestä alueellisesta eriytymisestä. Jorma Kuusela (2010: 46–47) on osoittanut, että koulutasolla jopa 80 prosenttia helsinkiläiskoulujen välisestä oppimistulosten vaihtelusta voidaan selittää tilastollisesti oppilaiden äitien keskimääräisellä koulutustasolla. Alueelliset väestöerot heijastuvatkin perheiden kautta koulujen oppilaspohjaan ja tuloksiin (Bernelius 2005; 2013b). Kaupunkikoulujen osalta on kuitenkin kiinnostavaa, missä määrin erot voivat selittyä myös omasta lähikoulusta pois suuntautuvilla kouluvalinnoilla, jotka ovat Helsingissä yleisiä etenkin yläasteelle siirryttäessä.
Suomalaiset tutkimukset kouluvalintojen syistä (esim. Seppänen 2006; Seppänen ym. 2012) ovat osoittaneet, että perheiden aktiivisuus koulumarkkinoilla vastaa luonteeltaan kansainvälisiä havaintoja. Kouluvalinnoissa aktiivisimpia ovat korkeakoulutetut perheet. Perheiden käsitykset muiden oppilaiden sosiaalisesta taustasta ja opiskelumyönteisyydestä nousivat kyselyissä selvästi esiin, vaikka vanhemmat korostivatkin kouluvalinnoissa ensisijaisesti käsityksiä opetuksen laadusta ja erityispainotuksista (Seppänen 2006; Kosunen 2012). Alun lainaus Juvosen lähiöromaanista kuvaa kärjistetysti perheiden pyrkimyksiä tukea lasten mahdollisuuksia ja turvallisuutta asuinpaikan ja koulun kautta tavoilla, jotka nousevat esiin myös tutkimuksissa (ks. myös Vilkama ym. 2013).
Kouluvalinnat korostavat eroja
Kouluvalintoihin liittyvä perheiden ja koulujen valikoituminen kasvattaa koulujen välisiä eroja myös Helsingin oloissa (Bernelius 2013a,b). Sekä ala- että yläkoululaisten aktiivisilla kouluvalinnoilla toisten oppilasalueiden kouluihin on voimakas tilastollinen yhteys koulujen oppilasalueiden väestörakenteeseen. Voimakkaimmillaan yhteys on suhteellisesti heikoimmilla alueilla siten, että alueellistunut huono-osaisuus ennustaa hakeutumista pois oppilasalueen koulusta. Alueellisen väestörakenteen yhteys koulujen oppimistuloksiin jäsentyy näin paitsi alueellisen oppilaspohjan rakenteen, myös kouluvalintojen kautta. Huono-osaisten alueiden koulut ovat erityisen heikossa asemassa, sillä muihin kouluihin verrattuna niiden toiminnan haastavat sekä alueellisen oppilaskannan huono-osaisuus että koulun torjuminen kouluvalinnoissa.
Kouluvalintojen vaikutus oppilaspohjan eriytymiseen näkyy kouluissa konkreettisesti siten, että koulujen oppilaspohja on joiltakin osin eriytyneempi kuin itse kaupunki. Esimerkiksi vieraskielisten oppilaiden osuudet vaihtelevat koulujen välillä huomattavasti enemmän kuin oppilasalueiden välillä. Kun tuoreimmissa aineistoissa oppilasalueiden vieraskielisten osuus on korkeimmillaan vajaa 30 prosenttia, vastaavien alueiden kouluissa osuudet nousevat korkeimmillaan jopa 50 prosenttiin. Samoin oppilasalueiden korkeimman maahanmuuttajaosuuden kymmenyksen keskiarvo on reilu 20 prosenttia, mutta kouluissa jopa 40 prosenttia. Koulut jakaantuvatkin huomattavasti oppilasalueita voimakkaammin niihin, joissa vieraskielisiä on keskiarvoon verrattuna hyvin paljon, ja niihin, joissa vieraskielisiä on hyvin vähän. Havainto vastaa esimerkiksi Isossa-Britanniassa kuvattua koulujen etniseen ja sosioekonomiseen taustaan liittyvää valikoitumista, jossa vieraskielisten suhteellinen yliedustus kouluissa on tulkittu osoitukseksi kouluvalintojen vaikutuksesta koulujen välisten erojen kärjistymiseen (Johnston ym. 2006; SchindlerRangvid 2007).
Kouluvalinnat eriyttävät oppilaspohjan ohella myös koulujen oppimistulokset. Helsinkiläisoppilaat keskimäärin valitsevat – tai oppilaiden perheet valitsevat – kouluja, joiden oppimistulokset ovat korkeampia kuin heidän lähikoulussaan. Tutkimusaineistossa lähes kaksi kolmannesta muuhun kuin lähikouluunsa menijöistä valitsi koulun, jonka tulokset olivat oman lähikoulun tuloksia parempia. Valitsijoiden oma osaamistaso ei vääristä tarkastelua, sillä tarkastelussa valitsijat on poistettu koulujen tuloksista.
Koulumarkkinoilla aktiivisempien oppilaiden oppimistulokset ovat tilastollisesti keskimääräistä parempia, ja näin kouluvalinnat merkitsevätkin parempia tuloksia saavuttavien oppilaiden liikettä pois toimintaympäristöltään haastavimmista kouluista, kohti tuloksiltaan parempia kouluja. Oppilaiden virta kasvattaa selvästi eroa tuloksiltaan heikoimpien ja parhaiden koulujen välillä. Eriytymisen syveneminen näkyy esimerkiksi koulujen välisen keskihajonnan eli tulosten vaihtelun kasvuna. Kouluvalintojen vaikutuksesta oppimistulosten hajonta kasvaa lähes 50 prosenttia, jos tasoa verrataan tilastolliseen malliin, jossa oppilaat on palautettu keinotekoisella mallinnuksella omiin lähikouluihinsa. Muutos on tilastollisesti erittäin merkitsevä. Tuloksiltaan heikoimman ja parhaan koulun välinen ero kasvaa valintojen seurauksena tavalla, joka vastaa suuruusluokaltaan kaikkien oppilaiden tulosten keskihajontaa.
Kokonaisuudessaan tutkimuksen havainnoista hahmottuu kaupunkikouluihin liittyvä kehämäinen vuorovaikutusten verkosto, jossa eriytyminen kasautuu. Koulujen eriytymisen pohja on sosioekonomisesti ja etnisesti eriytyneessä kaupungissa. Kaupunginosien rakenne vaikuttaa koulujen lähtökohtaiseen oppilaspohjaan ja oppimistuloksiin, ja samalla ohjaa perheiden kouluvalintoja. Koulumarkkinoilla aktiivisimmat oppilaat saavat keskimääräistä parempia oppimistuloksia, ja valinnat näyttävätkin merkitsevän tuloksiltaan hyvien oppilaiden virtaa pois torjutuista kouluista, kohti suosittuja. Valintojen logiikka syventää koulujen välisiä eroja edelleen (kuva 1).
Helsinkiläishavainnot ovat samantyyppisiä kuin esimerkiksi Tukholman seudun tarkastelut. Vaikka koulujen väliset erot ovat Helsingissä huomattavasti maltillisemmat kuin pohjoiseurooppalaisittain varsin voimakkaan koulusegregaation leimaamalla Tukholman seudulla, eriytymisen toimintamekanismit näyttäytyvät samantyyppisinä. Ruotsissa tapahtuneen kouluvalintojen hallinnollisen vapauttamisen jälkeen kaupungin koulujen on osoitettu eriytyneen sosiaalisesti ja etnisesti etnisesti valikoivien prosessien seurauksena tavalla, joka ylittää merkittävästi asuinalueiden segregaation tuottamat erot koulujen oppilaspohjassa (Söderström & Uusitalo 2010; Östh ym. 2013).
Kaupunkikehitys ja erojen kumulatiivinen kasvu
Koulujen näkökulmasta Helsinki on eriytynyt nopeasti 1990-luvun alusta lähtien. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet alueellisten tulo- ja koulutuserojen yleisesti kasvaneen ja maahanmuuttajataustaisen väestön alkaneen keskittyä perinteisesti huono-osaisuuden leimaamille lähiöalueille (Kortteinen ym. 2006; Vaattovaara ym. 2011; Vilkama 2011; Helsingin kaupungin tietokeskus 2013). Kehitys on kasvattanut eroja myös koulujen oppilasalueilla eli alueilla, joilta koulut ensisijaisesti keräävät oppilaansa. Erot ovat syventyneet kaikilla oppimistuloksiin keskeisimmin yhteydessä olevilla ulottuvuuksilla, eli väestön koulutus- ja tulotasossa sekä vieraskielisyyden osuudessa. Viime vuosien eriytyminen on ollut merkittävintä alueiden vieraskielisen väestön osuudessa, jossa osuus on kasvanut selvästi eniten niillä alueilla, joilla se on ollut entuudestaankin korkein. Samantyyppiset alueet ovat myös alkaneet ryvästyä entistä voimakkaammin lähelle toisiaan.
Koulujen kannalta eriyttävät kehityskulut merkitsevät yhtäältä koulutuksellisen huono- ja hyväosaisuuden entistä selvempää kasautumista tiettyjen koulujen toimintaympäristöihin sekä toisaalta toimintaedellytyksiltään samantyyppisten koulujen maantieteellistä ryvästymistä kaupungin sisällä. Kehitys vertautuu vahvasti kansainvälisesti kuvattuun kaupungin segregaatioprosessiin, jossa sosioekonomiset ja etniset erot alueiden ääripäiden välillä kasvavat muuttoliikkeen ja alueellisten prosessien vaikutuksesta (ks. esim. Galster ym. 2003). Segregaation aluetason laajeneminen korttelitasoisesta eriytymisestä kohti suurempien aluetasojen leimaamaa eriytymistä seurailee trendejä, joiden ensimmäisiä merkkejä on Helsingissä kuvattu tutkimuksellisesti jo 1990-luvun lopulla (Vaattovaara 1998; Vaattovaara ym. 2011). Kun kouluvalinnat vielä vahvistavat koulujen välisiä eroja, erojen kasvussa on mahdollisuus itseään vahvistavien silmukoiden, eli lisää eriytymistä tuottavien kumulatiivisten prosessien voimistumiseen myös Helsingin seudulla.
Koulujen eriytyvät oppimisympäristöt ovat merkittävä tekijä oppilaiden mahdollisuuksien tasa-arvon näkökulmasta. Vaikka opetuksen laatu ei koulujen välillä eriytyisikään merkittävästi, oppilaspohjan eriytymisen itsenäinen vaikutus oppimisympäristöjen laatuun voi olla oppilaiden koulukokemusten ja oppilaiden tulevaisuusodotusten horisontin kannalta keskeinen tekijä. Negatiivisesti valikoituneimmissa kouluissa ja luokissa oppimisympäristöjen heikkeneminen voi näkyä esimerkiksi luokkaympäristön rauhattomuutena (vrt. OECD 2010: 90–91). Oppimisympäristöjen eriytymiselle annetut sosiaaliset merkitykset näkyvät perheiden kouluvalinnoissa. Vanhemmat painottavat oppilaspohjan sosioekonomisia tekijöitä kaikissa maissa, ja myös suomalaiset vanhemmat liittävät oppilaspohjan sosioekonomisen huono-osaistumisen korostuneeseen koulukiusaamisen, heikkenevän pedagogisen eetoksen ja levottoman oppimisympäristön riskeihin.
Suomessa eriytymisen pääsääntöiseksi sisällöksi on perinteisesti noussut hyväosaisten alueiden irtiotto ja näille alueille paikantuvan sosiaalisen nosteen mahdollisuus (Uusitalo 1999; Kortteinen ym. 2005). Tämän tutkimuksen tulokset yhdessä uusimpien segregaatio- ja aluevaikutustutkimusten kanssa viittaavat kuitenkin siihen, että eriytymisen vaikutukset myös suhteellisesti heikoimmiksi jäävillä alueilla ovat paitsi mahdollisia, myös merkittäviä (Kortteinen ym. 2006; Kauppinen ym. 2009; Vilkama 2011; Vaattovaara & Kortteinen 2012). Koulujen näkökulmasta eriytyminen paikantuu Suomenkin oloissa myös heikko-osaisimpia alueita koskettavaksi ilmiöksi.
Kaupunginosien kumuloituvaa eriytymiskehitystä käsittelevät tutkimukset tuottavat yhdessä tarkasteltuna kuvan hyväosaisiin naapurustoihin paikantuvasta positiivisesta nousukierteestä, mutta myös kumuloituvaa heikkenemistä tuottavista segregaatioprosesseista, jotka voivat kärjistää alueellista huono-osaisuutta ja heikentää asukkaiden hyvinvointia, osaamista ja tulevaisuuden odotuksia. Peruskoulujen tutkimuksen yhteiskunnallinen merkittävyys syntyy ennen muuta siitä havainnosta, että koulutuksen rooli elämänuran suuntaajana ja yleisen hyvinvoinnin edellytyksenä on länsimaissa varsin korostunut (OECD 2010). Oppilaiden oppimistulosten laatu ja koulutusta koskevien asenteiden kehitys erityisesti peruskoulussa on yhteiskunnalle keskeinen kysymys, koska peruskoulu määrittää vahvasti oppilaiden mahdollisuuksia jatkokoulutukseen.
Kansainvälisesti havainnot Helsingin kaupunkikoulujen kehityksestä ovat poikkeuksellisen kiinnostavia, koska ne osoittavat, että sekä kaupungin eriytymiskehityksessä että kouluvalintojen toimintalogiikassa voidaan havaita samankaltaisuutta eri puolilla Eurooppaa kuvattuihin prosesseihin, vaikka hyvinvointivaltiokonteksti ja koulutusjärjestelmän tasaisuus tuottavat erilaiset lähtökohdat koulujen toiminnalle. Kansainvälisessä vertailu osoittaa myös, että helsinkiläiskoulujen tilanteessa on koulujen kehittämiseen liittyviä positiivisia mahdollisuuksia. Esimerkiksi Keski-Euroopassa laajasti havaittu opettajien valikoituminen koulujen välillä ja koulujen opetuksen ja laadun eriytyminen ei näy suomalaisissa aineistoissa (Bernelius 2013b). Kun eriytymisen prosessin voidaan osoittaa kumpuavan ennen muuta oppilaspohjan eriytymiseen liittyvistä ilmiöistä, lähtökohdat koulujen kehittämiselle ovat tässä katsannossa edelleen erittäin hyvät.
Havainto kouluihin liittyvästä segregaatioprosessista ja perheiden kouluvalintojen roolin merkittävyydestä avaa myös keskeisen tutkimustarpeen. Kouluvalintojen hallinnollista jäsentymistä – esimerkiksi eri kuntien toisistaan merkittävästi poikkeavien käytäntöjen tarkkaa toimintaa – ja kouluvalintojen vaikutuksia eri kunnissa on tutkittu vasta vähän. Tarkastelu Helsingin, Espoon ja Vantaan kouluvalintakäytänteiden eroista ja niiden vaikutuksista koulujen välisten erojen kehitykseen on käynnistymässä, mutta ilmiöstä kaivattaisiin laajasti lisätietoa eri kaupunkiseuduilla. Myös OECD toteaa kouluvalintatarkasteluissaan (OECD 2010; Musset 2012), että kouluvalintojen vaikutukset poikkeavat eri konteksteissa toisistaan, ja että valintoihin liittyy myös potentiaali pienentää koulujen välisiä eroja. Suomalaisten kouluvalintojen organisoimisen tapojen ja vaikutusten tunteminen avaa mahdollisuuden kehittää kouluvalintajärjestelmiä suuntaan, jossa valinnat voisivat tukea oppilaiden valinnanmahdollisuuksia ja erikoistumista ilman sosioekonomisen ja etnisen eriytymisen syvenemistä.
Venla Bernelius toimii tutkijatohtorina Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitoksessa.
Kirjallisuus:
Bernelius, V. (2005). Onko oppimistulokset valettu betoniin? Tutkimus Helsingin kaupunkirakenteen ja peruskoulujen oppimistulosten yhteydestä ja kouluvalintojen vaikutuksista. Pro gradu -tutkielma. 103 s. Maantieteen laitos, Helsingin yliopisto.
Bernelius, V. (2013a). Koululaiset kaupungissa: Kouluvalintoja ohjaavat naapurustojen piirteet ja valintojen vaikutus koulujen eriytymiseen Helsingissä. Yhdyskuntasuunnittelu 51: 1, 8–27.
Bernelius, V. (2013b). Eriytyvät kaupunkikoulut - Helsingin peruskoulujen oppilaspohjan erot, perheiden kouluvalinnat ja oppimistuloksiin liittyvät aluevaikutukset osana kaupungin eriytymiskehitystä. Tutkimuksia 2013:1, Helsingin kaupungin tietokeskus, Helsinki.
Galster, G., R. G. Quercia, A. Cortes & R. Malega (2003). The fortunes of poor neighborhoods. Urban Affairs Review 39: 2, 205–227.
Hautamäki, J., S. Kupiainen, J. Marjanen, M. Vainikainen & R. Hotulainen (2013). Oppimaan oppiminen peruskoulun päättövaiheessa: Tilanne vuonna 2012 ja muutos vuodesta 2001. Tutkimuksia 347. Koulutuksen Arviointikeskus, Helsingin yliopisto. 128 s.
Juvonen, A. (2013). Lähiöoksennus. Minerva, Juva. 225 s.
Johnston, R., S. Burgess, R. Harris & D. Wilson (2006). “Sleep-walking towards segregation”? The changing ethnic composition of English schools, 1997-2003. CMPO working papers 06/155. 46 s.
Kauppinen, T. M., M. Kortteinen & M. Vaattovaara (2009). Pääkaupunkiseudun lamatyöttömien myöhemmät ansiotulot: iskikö lama kovemmin korkean työttömyyden alueilla? Yhteiskuntapolitiikka 74: 4, 358–374.
Kortteinen, M., M. Vaattovaara & P. Alasuutari (2005). Eliitin eriytymisestä pääkaupunkiseudulla. Yhteiskuntapolitiikka 70: 5, 475–487.
Kortteinen, M., M. Elovainio & M. Vaattovaara (2006). Asuinolot ja niiden kehitys Helsingin kunnallisissa vuokrataloissa. Yhteiskuntapolitiikka 71: 1, 3–13.
Kosunen, S. (2012). ”Meillä on siis kouluja, joista ne tulee: siis Suomen eliitti” – keskiluokan lasten kouluvalinnat pois lähikoulusta. Kasvatus 43: 1, 7–19.
Kuusela, J. (2006). Temaattisia näkökulmia perusopetuksen tasa-arvoon. Oppimistulosten arviointeja 2006: 6. Opetushallitus, Helsinki. 144 s.
Kuusela, J. (2010). MetrOP–alueen kouluista toisen asteen yhteishakuaineiston perusteella. Teoksessa Rimpelä, Matti & Venla Bernelius (toim.): Peruskoulujen oppimistulokset ja oppilaiden hyvinvointi eriytyvällä Helsingin seudulla: MetrOP–tutkimus 2010–2013. Geotieteiden ja maantieteen laitoksen tutkimuksia B1, 38–43. Yliopistopaino, Helsinki.
Musset, P. (2012). School Choice and Equity: Current Policies in OECD Countries and a Literature Review, OECD Education Working Papers, No. 66, OECD Publishing.
OECD (2010), PISA 2009 Results: Overcoming Social Background – Equity in Learning Opportunities and Outcomes (Volume II).
OECD (2012). Equity and Quality in Education: Supporting Disadvantaged Students and Schools. OECD Publishing.
Schindler Rangvid, B. (2007). Living and learning separately? Ethnic segregation of school children in Copenhagen. Urban Studies 44: 7, 1329-1354.
Seppänen, P. (2006). Kouluvalintapolitiikka perusopetuksessa – suomalaiskaupunkien koulumarkkinat kansainvälisessä valossa. Kasvatusalan tutkimuksia 26. Suomen kasvatustieteellinen seura, Turku. 348 s.
Seppänen, Piia, Risto Rinne & Pauliina Riipinen (2012). Oppilaiden kouluvalinnat, koulujen suosio ja perheiden sosiaalinen asema. Lohkoutuuko suomalainen perusopetus kaupungeissa? Kasvatus 43.
Söderström, Martin & Roope Uusitalo (2010). School Choice and Segregation: Evidence from an Admission Reform. The Scandinavian Journal of Economics, 112: 55–76.
Uusitalo, H. (1999) Tuloerot kasvaneet jo kolmena perättäisenä vuonna. Yhteiskuntapolitiikka 64: 5–6, 465–479.
Vaattovaara, M. (1998). Pääkaupunkiseudun sosiaalinen erilaistuminen: Ympäristö ja alueellisuus. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia 7/1998. 178 s.
Vaattovaara, M., M. Kortteinen & H. Schulman (2011). A Nordic welfare model at a turning point? Social housing and segregation in Finland. Teoksessa Houard, Noémie (eds.) Social Housingacross Europe, 49-70. La documentation Française, Paris.
Vaattovaara, M. & M. Kortteinen (2012). Segregaatiosta ja sen inhimillisestä ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Talous & Yhteiskunta 3/2012, 60–66.
Vilkama, K. (2011). Yhteinen kaupunki, eriytyvät kaupunginosat? Kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten asukkaiden alueellinen eriytyminen ja muuttoliike pääkaupunkiseudulla. Helsingin kaupungin tietokeskuksen Tutkimuksia 2/2011. 282 s.
Vilkama, K., Vaattovaara, M. & Dhalmann, H. (2013). "Kantaväestön pakoa? Miksi maahanmuuttajakeskittymistä muutetaan pois?", Yhteiskuntapolitiikka, vol. 78, no. 5, s. 485-497.
Östh, J., E. Andersson & B. Malmberg (2013). School choice and increasing performance difference: A counterfactual approach. Urban Studies 50: 2, 407–425.