Erikoistutkija Reija Paananen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta kertoi Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineistosta. Tutkimus kattaa kaikki vuonna 1987 syntyneet suomalaiset, noin 60 000 henkilöä. Heistä on kerätty tietoa sikiöajalta aikuisuuteen saakka. Aikuisiän terveys ja hyvinvointi määräytyy geenien ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta, ja tarkoituksena on selvittää, mitä ovat hyvinvointia luovat tekijät: miksi jollekulle tulee ongelmia, mutta toinen samoissa olosuhteissa kasvanut ”ui kuiville”.
Aineiston koostamisessa on lähdetty liikkeelle syntyneiden lasten rekisteristä, jonka toiminta alkoi Suomessa juuri vuonna 1987. Tähän tietoon on yhdistetty lähes kaikkien Suomen sosiaali- ja terveyssektorin rekisterien tiedot, lähteinä THL:n lisäksi muun muassa Kela, väestörekisterikeskus, Tilastokeskus ja Puolustusvoimat. Mukana ovat lisäksi tiedot rikollisuudesta sekä Opetushallituksen yhteisvalintatiedot. Aineistoa on myös muiden mahdollista hyödyntää tutkimuskäyttöön.
Valtaosalla ikäluokasta menee aineiston mukaan hyvin, mutta huomattavan suuri osa on tarvinnut tukea matkalla aikuisuuteen. Ikäluokasta joka neljäs on turvautunut toimeentulotukeen, ja yli viidesosa on saanut psykiatrista erikoissairaanhoitoa tai käyttänyt mielenterveyslääkitystä. Viidesosa ikäluokasta oli vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa, kun tilannetta katsottiin viisi vuotta peruskoulun päättymisen jälkeen.
Ilman jatkotutkintoa olevilla nuorilla toimeentulotuen saaminen, psykiatrinen erikoissairaanhoito sekä rikostuomiot ovat selvästi muuta ikäluokkaa yleisempiä. Vanhempien ongelmat näkyvät usein lasten pahoinvointina. Yli 90 prosenttia lapsista, jotka on otettu huostaan tai sijoitettu kodin ulkopuolelle, on saanut aikuisiällä toimeentulotukea. Käytöshäiriöisten lasten vanhemmista 80 % on saanut toimeentulotukea. Monet ongelmat ovat yleisempiä niillä lapsilla, joiden vanhemmilla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa.
Nuorten kehityspolkuja ei ole kuitenkaan Paanasen mukaan määrätty ennalta, vaan syrjäytyminen ja pärjääminen on monen tekijän summa. Kun ongelmat kietoutuvat toisiinsa, yksilöön kohdistuvat toimet eivät riitä. Perheiden hyvinvointi merkitsee lasten hyvinvointia, ja vanhempien ongelmat voivat näkyä lapsissa vasta vuosia myöhemmin. Koulutus on hyvinvoinnin kannalta avainasemassa, Paananen totesi.
Missä Euroopan maassa nuorten tilanne on vakavin?
Yliaktuaari Liisa Larja Tilastokeskuksesta arvioi omassa puheenvuorossaan nuorisotyöttömyyden mittareita ja niiden suhdetta tilastojen takaiseen todellisuuteen. Larjan mukaan tiedotusvälineissä on toisinaan tulkittu työttömyysasteen käsitettä väärin. Esimerkiksi Helsingin Sanomat väitti alkuvuodesta, että ”Kreikassa ja Espanjassa jo yli puolet alle 25-vuotiaista on työttömänä”.
Työttömyysaste lasketaan kuitenkin osuutena työvoimasta eikä ikäluokasta. Siihen sisältyvät työlliset ja työttömät mutta eivät esimerkiksi opiskelijat. Nuorisotyöttömyys ei siis ole hyvä indikaattori kuvaamaan nuorten syrjäytymistä, sillä se ei ota huomioon tätä suurta nuorten joukkoa, joka on työvoiman ulkopuolella. Vaihtoehtoinen käsite on ”NEET” (not in employment, education or training), eli nuoret, jotka eivät ole töissä eivätkä suorittamassa tutkintoa tai kurssikoulutusta.
Larja pohti, onko NEET-nuorten joukko ne paljon puhutut syrjäytyneet nuoret. NEET-nuorista on sanottu, että he ovat ”kadonneet” tilastoista, mutta tämäkään ei ole totta: heistä saadaan paljonkin tietoa yhdistelemällä erilaisia tilastoja. Kaiken kaikkiaan syrjäytyneisyyden määrittely on vaikeaa, eikä NEET-käsite siihen Larjan mielestä riitä. Tuomalla mukaan THL:n ja Kelan tutkimusaineistoissa esiintyviä pahoinvoinnin indikaattoreita voidaan jo päästä lähemmäksi.
Esityksensä lopuksi Larja pohti, miltä nuorten tilanne näyttää eri EU-maissa tilastojen perusteella. Kokonaisuudessaan nuorten työttömyysaste on Suomessa melko lähellä EU-27:n keskiarvoa, mutta NEET-nuoria on meillä suhteessa vähemmän. Samoin niiden NEET-nuorten osuus, jotka ovat EU-työvoimatutkimuksessa määritelleet itsensä työttömäksi, on Suomessa pienempi. Suomessa on lisäksi EU:n jäsenvaltioista vähiten nuoria pitkäaikaistyöttömiä.
Valtaosalla helsinkiläisnuorista menee hyvin
Tietokeskuksen tutkija Elise Haapamäki tarkasteli helsinkiläisiä 18–20-vuotiaita nuoria toimeentulotuen saajina. Tarkastelu perustui Helsingin kaupungin sosiaaliviraston toimeentulotuen ns. profilointiaineistoon vuosilta 2006–2011. Keskeinen havainto oli, että nuorten toimeentulotuen saanti on paitsi lisääntynyt tarkastelukauden aikana, nuoret myös usein jäävät tuensaajiksi pitemmäksi aikaa.
45 prosenttia vuonna 2011 toimeentulotukea saaneista 18–19-vuotiaista nuorista on aikaisemmin asunut toimeentulotukea saavassa kotitaloudessa vuosina 2006–2010. Tällaisella aikaisemmalla osallisuudella toimeentulotukeen näyttäisi olevan vaikutusta sekä tuen saannin kestoon että tuen saajan profiiliin.
Projektitutkija Seija Saaren esityksessä pyrittiin piirtämään laveampaa kuvaa nuorisotakuun piiriin kuuluvista ikäluokista (ts. 15 – 29-vuotiaista) Helsingissä: keitä he ovat ja mitä he tilastojen mukaan tekevät? Helsingissä asuu noin 135 000 15–29-vuotiasta nuorta, joista pääasiallisen toiminnan mukaan katsottuna 58 % oli työllisiä ja 4 % työttömiä. Työvoiman ulkopuolella nuorista oli 38 prosenttia, ja heistä suurin osa opiskelijoita.
Työn, koulutuksen ja kurssitoiminnan ulkopuolella olevat nuoret ovat Helsingissä varsin monimuotoinen ryhmä. Nämä nuoret saattavat olla esimerkiksi lapsen kanssa kotona, valmistautumassa pääsykokeisiin, matkustelemassa tai vapaaehtoistyössä. Saaren mukaan ryhmään kuuluu runsaasti muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia nuoria. Muunkieliset nuoret ovat yliedustettuina myös niiden helsinkiläisnuorten joukossa, joilla on pelkkä peruskoulututkinto.
Tutkija Vesa Keskinen kertoi Nuoret Helsingissä 2011 -tutkimuksesta, joka perustui 1 433:lle iältään 11–19-vuotiaalle helsinkiläiselle tehtyyn kyselyyn. Tuloksista käy ilmi toisaalta jonkinlainen aktiivisuuden lisääntyminen ja toimintavalmiuksien parantuminen, toisaalta tulevaisuutta koskevien pelkojen ja huolenaiheiden lisääntyminen. Tutkimuksen toteuttivat Helsingin kaupungin tietokeskus, opetusvirasto ja nuorisoasiainkeskus, ja siihen voi tutustua tietokeskuksen verkkosivuilla: www.hel.fi/tietokeskus.