Kohderyhmän rajaaminen vähintään vuoden asuneisiin takasi sen, että tarkasteluun tulivat mukaan ainoastaan ne, joiden Suomessa asuminen oli jossain määrin pysyvää. Ulkomaalaisen syntyperän määrittelyssä nojataan Tilastokeskuksen käyttämään määritelmään, jonka mukaan henkilö on syntyperältään ulkomaalainen, jos hänen molemmat vanhempansa ovat syntyneet ulkomailla. Ensimmäisellä sukupolvella viitataan maahan muuttaneisiin ja toisella sukupolvella syntyperältään ulkomaalaisiin mutta Suomessa syntyneisiin. (Tilastokeskus 2012; vrt. Martikainen ja Haikkola 2010, 15.)
Aineistona on Tilastokeskuksesta hankittu rekisteriaineisto, johon on koottu pääasiallista toimintaa, koulutusta ja tuloja sekä asumista koskevia tietoja vuoden 2010 lopussa Suomessa asuneesta ulkomaista syntyperää olevasta väestöstä asumisajan mukaan luokiteltuna. Asumisaika laskettiin ensimmäisen Suomeen muuttovuoden mukaan. Pääasiallista toimintaa ja työllisyyttä koskeva tieto on saatu Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastosta, joka perustuu noin 40 hallinnolliseen ja tilastolliseen aineistoon. Sen henkilöperusjoukko on Suomessa vuoden viimeisenä päivänä vakinaisesti asuva väestö. Pääasiallisen toiminnan viiteajankohta on vuoden viimeinen viikko, mutta tilasto sisältää myös kertymätietoja tilastovuoden ajalta, esimerkiksi tulotiedot, työ- ja työttömyyskuukaudet. (Tilastokeskus 2013b.) Pääasiallisen toiminnan tarkastelut on tässä tehty pääasiassa erikseen miehille ja naisille, koska työmarkkinakäyttäytyminen yleensä vaihtelee sukupuolen mukaan ja koska maahanmuuttajaryhmät eroavat toisistaan sukupuolijakaumansa suhteen.
Sukupolvien välillä eroja?
Aikaisempien tutkimusten mukaan riski jäädä työn ja opiskelun ulkopuolelle on ulkomaalaista syntyperää olevilla nuorilla syntyperäisiä suomalaisnuoria suurempi (esim. Myrskylä 2011, 36–38; Teräs, Niemi ym. 2010). Opetushallituksen teettämän selvityksen mukaan esimerkiksi lukioon jatkaa ensimmäisestä sukupolvesta hieman pienempi ja toisesta sukupolvesta hieman suurempi osa kuin valtaväestöstä. (Kuusela ym. 2008.) Lukion jälkeen syntyperältään ulkomaalaiset nuoret vaikuttavat jatkavan opintojaan valtaväestöä harvemmin riippumatta siitä, kuuluvatko he ensimmäiseen vai toiseen sukupolveen. Tilastokeskuksen mukaan esimerkiksi syyslukukaudella 2010 sellaisista Suomessa asuvista 16–24-vuotiaista ensimmäisen polven maahanmuuttajanuorista, joilla oli korkeintaan ylioppilastutkinto suoritettuna, vain hieman yli 50 prosenttia opiskeli perusasteen jälkeisessä oppilaitoksessa. Toisen polven maahanmuuttajilla vastaava osuus oli 68 prosenttia, mikä sekin oli selvästi alempi kuin kaikilla saman ikäisillä nuorilla, joista noin 75 prosenttia oli opiskelemassa. (Ruotsalainen ja Nieminen 2012.)
Jatko-opintoihin pääsyyn vaikuttaa koulumenestys. Kilven (2010) mukaan toiseen sukupolveen kuuluvien maahanmuuttajataustaisten oppilaiden menestys peruskoulussa ei vanhempien huono-osaisuuden ja muiden heidän taustaansa liittyvien selittävien tekijöiden vakioimisen jälkeen olennaisesti poikkea valtaväestöön kuuluvien koulumenestyksestä, kun mittareina käytetään keskiarvoa ja toisen asteen koulutukseen jatkamista. Hän ei myöskään havainnut olennaisia eroja samaan maahanmuuttajaryhmään kuuluvien ensimmäisen ja toisen sukupolven koulumenestyksessä. Sen sijaan eroja oli eri maista lähtöisin olevien välillä, ja monissa maahanmuuttajaryhmissä tytöt eivät menesty yhtä hyvin kuin pojat. Kiinnostus toisen asteen ammatillista koulutusta kohtaan on Kilven (2010) mukaan toiseen sukupolveen kuuluvien keskuudessa keskimääräistä vähäisempää. Toisen asteen koulutuksesta he pyrkivät valtaväestöä halukkaammin valitsemaan lukion, mutta kun he jatkavat sinne usein valtaväestöä heikommin keskiarvoin, keskeyttämisriski on heillä keskimääräistä suurempi.
Koulumenestyksen ja myöhemmän työmarkkinoille pääsyn kannalta myös sillä on merkitystä, minkä ikäisenä henkilö on maahan muuttanut. Corakin (2012, 109) mukaan esimerkiksi Kanadassa myöhemmän koulumenestyksen ja jatkokoulutusmahdollisuuksien kannalta ratkaiseva maahanmuuttoikä on 9 vuotta. Sitä nuoremmilla esimerkiksi lukioon hakeutumisen yleisyys ei vaihtele iän mukaan, mutta sitä vanhemmilla vaihtelee. Erityisen riskialtis muuttoikä on 14-15 vuotta, jolloin yleensä ollaan perusasteen viimeisillä luokka-asteilla.
Myös Suomessa asumisen kestolla voi olettaa olevan merkitystä ulkopuolisuuden kannalta ainakin niillä, joiden alkuperäinen muuttosyy ei ole liittynyt työhön tai opiskeluun. Pakolaisilla ja perheen yhdistämisen kautta tulleilla sekä työpaikan että opiskelupaikan löytäminen vie yleensä jonkin aikaa.
Nuorten työikäisten pääasiallinen toiminta Helsingissä
Sellaisia 15–29-vuotiaita, syntyperältään ulkomaalaisia nuoria, jotka olivat ehtineet asua Suomessa vähintään vuoden, oli Helsingissä 15196 henkeä vuonna 2010. Heistä hieman yli puolet oli miehiä ja vajaa puolet naisia. Suurin osa oli syntynyt ulkomailla, vain yhdeksän prosenttia (1412 henkeä) oli syntynyt Suomessa eli he kuuluivat toiseen sukupolveen. Ulkomailla syntyneistä noin puolet (51 %, N=13784) oli asunut Suomessa korkeintaan viisi vuotta ja puolet sitä kauemmin.
Vain joka kolmannella (33 %, N=15196) näistä syntyperältään ulkomaalaisista helsinkiläisnuorista oli Suomessa rekisteröity jokin perusasteen jälkeinen tutkinto. Ulkomailla syntyneillä oli tutkintoja huomattavasti yleisemmin (35 %, N=13784) kuin Suomessa syntyneillä (14 %, N=1412). Naisilla tutkintoja oli yleisemmin (37 %, N=7512) kuin miehillä (30 %, N=7684), ja ulkomailla syntyneillä sukupuolten välinen koulutustasoero oli suurempi kuin Suomessa syntyneiden keskuudessa.
Koulutusta kuvaavat tilastotiedot ovat maahanmuuttajien osalta puutteellisia, ja tutkintotietoja puuttuu erityisesti niiltä ensimmäisen polven maahanmuuttajilta, jotka ovat muuttaneet Suomeen aikuisella iällä ja suorittaneet tutkintonsa lähtömaassa. Näidenkin tietojen perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että syntyperältään ulkomaalaisten nuorten koulutustaso on matalampi kuin suomalaiseen kantaväestöön kuuluvien nuorten. Kaikista samanikäisistä helsinkiläisistä nuorista noin 65 prosenttia oli suorittanut jonkun peruskoulun jälkeisen tutkinnon (Tilastokeskus 2013a).
Alhaisempi koulutustaso näkyy yleensä myös heikompana työmarkkina-asemana. Syntyperältään ulkomaalaiset nuoret olivatkin työttöminä selvästi yleisemmin kuin samoihin ikäryhmiin kuuluvat helsinkiläisnuoret keskimäärin. Vaikka lisäkoulutukselle olisi selvästikin tarvetta, niin opiskelemassa syntyperältään ulkomaalaiset nuoret olivat harvemmin kuin 15–29-vuotiaat helsinkiläisnuoret keskimäärin. Ensimmäinen ja toinen sukupolvi poikkesivat kuitenkin toisistaan olennaisesti. Kun ensimmäiseen sukupolveen kuuluvista yli puolet oli työmarkkinoilla joko työllisinä tai työttöminä, niin toiseen sukupolveen kuuluvista hyvin harvat olivat vielä työmarkkinoilla. Suuri enemmistö (68 %) heistä oli koululaisia tai opiskelijoita. Työttömänä toiseen sukupolveen kuuluvista ei ollut juuri kukaan, ja työn ja opiskelun ulkopuolisten osuuskin oli selvästi pienempi kuin ensimmäiseen sukupolveen kuuluvien keskuudessa.
Naisilla työn ja opiskelun ulkopuolelle jääminen on ollut yleisempää kuin miehillä. Syntyperältään ulkomaalaisten nuorten miesten keskuudessa se oli noin kaksi kertaa niin yleistä kuin nuorilla helsinkiläismiehillä keskimäärin. Naisilla ero oli vielä suurempi. Syntyperältään ulkomaalaiset nuoret naiset olivat työn ja opiskelun ulkopuolella peräti neljä kertaa niin yleisesti kuin nuoret helsinkiläisnaiset keskimäärin. Syntyperältään ulkomaalaiset naiset näyttävät siis jääneen niin ulkomaalaissyntyisiä miehiä kuin kantaväestöön kuuluvia nuoria naisia yleisemmin hoitamaan omaa kotitalouttaan. Molemmilla sukupuolilla ulkopuolisuus oli yleisempää maahanmuuttajasukupolven kuin toiseen sukupolveen kuuluvien keskuudessa (Kuvio 1).
Pääasiallisen toiminnan erot saattavat ainakin osittain liittyä eri ryhmien ikärakenteen eroihin, sillä 15–29-vuotiaiden ikäryhmä koostuu hyvin monenlaisissa elämänvaiheissa olevista nuorista. Nuorimmat ovat vasta päättäneet peruskoulun ja etsivät ensimmäistä jatkokoulutuspaikkaa. Vanhimmista monet ovat jo ehtineet hankkia jonkin ammatin ja siirtyä työmarkkinoille. Myös perhetilanteet vaihtelevat. Nuorimmat oletettavasti asuvat vielä lapsuuden kodissaan tai ovat vähitellen irtautumassa sieltä, vanhimmista monilla saattaa olla jo oma perhe.
Ikärakenteen tarkempi tarkastelu paljastaakin, että valtaväestöön kuuluvat ja ulkomaalaistaustaiset nuoret poikkeavat toisistaan jonkin verran tässä suhteessa. Kuviosta 2 nähdään, että vuonna 2010 Helsingissä asuneet 15–29-vuotiaat, muita kuin kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuvat nuoret olivat keskimäärin hiukan vanhempia kuin kotimaisia kieliä puhuvat nuoret. Alle 20-vuotiaita heidän joukossaan oli suhteellisesti vähemmän ja yli 25-vuotiaita enemmän kuin kotimaisia kieliä puhuvien nuorten joukossa.
Äidinkieleen pohjaavassa tarkastelussa ensimmäiseen ja toiseen sukupolveen kuuluvia ei voi erottaa toisistaan, eikä Helsingistä ollut tätä artikkelia tehtäessä vielä saatavilla syntyperää koskevia väestötilastoja. Uuttamaata koskevien tietojen voi kuitenkin olettaa antavat viitteitä myös helsinkiläisten jakaumista, koska ulkomaalaistaustainen väestö on siellä varsin voimakkaasti keskittynyt Helsinkiin. Noiden tietojen mukaan ensimmäiseen ja toiseen sukupolveen kuuluvien ulkomaalaistaustaisten nuorten ikäjakaumat poikkeavat toisistaan olennaisesti. Uudellamaalla vuonna 2010 asuneista 15–29-vuotiaista toisen sukupolven ulkomaalaisista peräti 84 prosenttia oli alle 20-vuotiaita ja loput pääasiassa alle 25-vuotiaita. 25–29-vuotiaita oli vain 4 prosenttia. Ensimmäisen sukupolven ulkomaalaiset nuoret olivat selvästi vanhempia. 25–29-vuotiaita heistä oli puolet (51 %), ja 20–24-vuotiaita kolmannes (34 %). Alle 20-vuotiaita oli vain 15 prosenttia. (Tilastokeskus 2013a.)
Opiskelijoiden ja koululaisten suuri osuus Suomessa syntyneistä ulkomaalaistaustaisista nuorista liittynee siis siihen, että he ovat niin paljon nuorempia kuin maahan muuttaneet nuoret ja valtaväestön nuoret. Ulkomailla syntyneiden nuorten yleisempi ulkopuolisuus puolestaan liittynee siihen, että he eivät jostain syystä ole onnistuneet työllistymään, mutta eivät ole myöskään päässeet toisen asteen koulutukseen tai se on syystä tai toisesta keskeytynyt yleisemmin kuin valtaväestöön kuuluvilla nuorilla. (Vrt. Teräs, Niemi ym. 2010, 5; Kuusela, Etelälahti, Hagman ym. 2008, 186.)
Pääasiallinen toiminta vaihtelee myös asumisajan mukaan, mutta kuten kuviosta 3 nähdään, asumisaikaa ratkaisevampi merkitys on sillä, onko henkilö syntynyt Suomessa vai ulkomailla. Nähdään myös, että ulkomailla syntyneiden nuorten miesten työmarkkinoille hakeutumisen ja työllistymisen kannalta Suomessa asumisen kestolla on ollut hyvin vähän merkitystä, mutta nuorten naisten työmarkkinoilla olo yleistyy ja työllisten osuus kasvaa selvästi asumisvuosien myötä. Myös opiskelu yleistyy molemmilla aluksi maassaolovuosien myötä ja supistuu sitten myöhemmin heidän siirtyessään työmarkkinoille.
Alaikäisinä muuttaneiden koulumenestyksen, jatkokoulutukseen pääsyn ja työelämään sijoittumisen kannalta ratkaisevaa on se, missä iässä muutto on tapahtunut. Oppivelvollisuusiän loppuvaiheessa muuttaneet ovat tässä suhteessa haavoittuvin ryhmä. Aineistossa ei ollut tietoa maahanmuuttoiästä, mutta poikkileikkausajankohdan iän ja asumisajan perusteella maahanmuuttoikää oli mahdollisuus haarukoida:
- 1-5 vuotta Suomessa asuneet ovat muuttaessaan olleet 10–28-vuotiaita
- 6-10 vuotta Suomessa asuneet ovat muuttaessaan olleet 5-23-vuotiaita
- 11-15 vutta Suomessa asuneet ovat muuttaessaan olleet 0-18-vuotiaita
- yli 15 vuotta Suomessa asuneet ovat muuttaessaan olleet 0-14-vuotiaita.
Vaikka muuttoikää koskevat tiedot ovat karkeita, voidaan niiden avulla tarkentaa tulkintoja. Opiskelijoiden keskimääräistä pienempi osuus lyhyimmän ajan Suomessa asuneiden joukossa saattaa liittyä siihen, että he ovat kaikki muuttaneet tänne joko murrosiässä tai vasta aikuisella iällä. Edelliseen ryhmään kuuluvilla on saattanut olla vaikeuksia jatkokoulutukseen pääsyssä, jälkimmäisillä puolestaan koulutus on mahdollisesti hankittu jo ennen muuttoa. Pisimmän aikaa Suomessa asuneet ovat kaikki alaikäisinä Suomeen muuttaneita. Koska he ovat asuneet Suomessa pitkään, suuri osa on ehtinyt jo saada opintonsa päätökseen ja se on auttanut heitä sijoittumaan työmarkkinoille. Tämä näkyy opiskelijoiden keskimääräistä pienempänä ja työllisten keskimääräistä suurempana osuutena.
Maahanmuuttajasukupolveen kuuluvilla työn ja opiskelun ulkopuolelle jäämisen yleisyys vaihtelee myös syntymämaan mukaan (ks. kuvio 4). Yleisintä se näyttää olevan Länsi-Euroopan, Amerikan ja Afrikan maista lähtöisin olevilla. Opiskelijoiden muita pienempi ja muista syistä työvoiman ulkopuolella olevien muita suurempi osuus Länsi-Euroopasta lähtöisin olevista nuorista miehistä ja naisista saattaa osittain liittyä siihen, että he olivat keskimäärin hiukan vanhempia kuin muista maanosista tulleet nuoret. Afrikkalaistaustaisten ja muista kuin Euroopan unionin maista tulleiden eurooppalaisten nuorten maahanmuuttajien väliset erot eivät kuitenkaan liity ikärakenteeseen, sillä ikäjakaumat olivat hyvin samanlaisia: molemmissa ryhmissä alle 20-vuotiaita oli keskimääräistä enemmän ja yli 25-vuotiaita keskimääräistä vähemmän. (Tilastokeskus 2013a.)
Afrikkalaistaustaisten maahanmuuttajien Euroopan unionin ulkopuolisista Euroopan maista tulleita yleisempi ulkopuolisuus näyttäsi siis liittyvän pikemmin muihin tekijöihin kuin tulijoiden ikään – esimerkiksi niihin lähtökohtiin, joita heidän lähtömaansa on tarjonnut suomalaisille työmarkkinoille sijoittumisen näkökulmasta. Näissä ryhmissä myös sukupuolten väliset erot ovat suurimpia. Yksi selitys aasialais- että afrikkalaistaustaisten naisten keskimääräistä yleisempään työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolelle jäämiseen lieneekin se, että he ovat jääneet muita yleisemmin hoitamaan omaa kotitalouttaan, sillä näissä ryhmissä myös hedelmällisyys on ollut keskimääräistä korkeampi (esim. Joronen 2007, 303).
Ulkopuolisten suurempi osuus afrikkalaistaustaisten nuorten keskuudessa liittynee myös pakolaistaustan yleisyyteen ja heikkoon työmarkkina-asemaan. Esimerkiksi pitkäaikaisen toimeentulotukiasiakkuuden on havaittu olevan huomattavasti keskimääräistä yleisempää pakolaisina ja turvapaikanhakijoina Suomeen muuttaneiden keskuudessa, ja heillä erityisesti vanhempainlomalla ja muissa perheenhoitotehtävissä olevilla (Tervola ja Verho 2013).
Yhteenvetona voidaan todeta, että työn ja opiskelun ulkopuolisuus vaikuttaa olevan pikemmin ensimmäisen kuin toisen maahanmuuttajasukupolven ongelma. Ulkopuolisuus ei kuitenkaan liene aivan niin laajaa kuin miltä se tällaisen rekisteripohjaisen tarkastelun perusteella näyttää. Maahanmuuttajat on varsin liikkuvainen väestöryhmä, eivätkä rekisterit täysin tavoita näitä liikkeitä. Todellisuudessa muun kuin opiskelun takia työvoiman ulkopuolella olevia ei liene aivan niin paljon kuin aineiston perusteella näyttää, sillä rekistereissä on mukana myös sellaisia ulkomaalaista syntyperää olevia henkilöitä, jotka eivät enää asu Suomessa. Heitä ei ole poistettu rekisteristä, koska he eivät ole tehneet muuttoilmoitusta. Monilta se jää tekemättä. Sitä, kuinka suuri osa työn ja opiskelun ulkopuolisiksi luokitelluista on Suomesta poistuneita, on vaikea arvioida, mutta se, missä maahanmuuttajaryhmissä heitä on eniten, on pääteltävissä sen perusteella, mitä tiedetään yleensä pois muuttaneista. Työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella olevia nuoria oli suhteellisesti eniten syntyperältään länsieurooppalaisten ja amerikkalaisten joukossa, ja vähiten heitä oli itäeurooppalaisten joukossa (kuvio 4). Edelliset ovat ryhmiä, joiden Suomesta pois muutto on ollut vilkkainta ja jälkimmäiseen ryhmään kuuluvien keskuudessa puolestaan keskimääräistä vähäisempää (Karvinen 2009, 62–64). Pois muuton huomioon ottaminen siis todennäköisesti kaventaisi ulkopuolisuuden yleisyydessä havaittuja lähtöalueittaisia eroja.
Tuula Joronen on Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkija.
Lähteet:
Corak, Miles (2012). Age at Immigration and the Education Outcomes of Children. Teoksessa Ann S. Masten, Karmela Liebkind ja Donald J. Hernandez (eds.): Realizing the Potential of Immigrant Youth. Cambridge University Press, 90-114.
Helsingin kaupungin tietokeskus (2013). Helsingin seudun aluesarjat. (Online) URL:http://helmi/Tieke/Sivut/default.aspx. (Luettu 7.5.2013.)
Joronen, Tuula (2007). Työmarkkinoiden monenlaiset maahanmuuttajanaiset: Haaste suomalaiselle sukupuolijärjestelmälle. Teoksessa Tuomas Martikainen ja Marja Tiilikainen (toim.)
Maahanmuuttajanaiset: Kotoutuminen, perhe ja työ. Helsinki: Väestöliitto. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 46/2007, 285-311.
Karvinen Anni-Mari (2009). Maahanmuuttajien poismuutto Suomesta. Helsinki: Helsingin kauppakorkeakoulu. Kansantaloustieteen laitos, pro gradu -tutkielma.
Kilpi, Elina (2010). Toinen sukupolvi peruskoulun päättyessä ja toisen asteen koulutuksessa. Teoksessa Tuomas Martikainen ja Lotta Haikkola (toim.): Maahanmuutto ja sukupolvet. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Tietolipas 233, 110-132.
Kuusela J., Etelälahti A., Hagman Å., Hievanen R., Karppinen K., Nissilä L., Rönnberg U. ja Siniharju M. (2008). Maahanmuuttajaoppilaat ja koulutus – tutkimus oppimistuloksista, koulutusvalinnoista ja työllistymisestä. Helsinki: Opetushallitus, Edita Prima Oy.
Martikainen, Tuomas & Haikkola, Lotta (2010). Johdanto. Sukupolvet maahanmuuttajatutkimuksessa. Teoksessa Tuomas Martikainen ja Lotta Haikkola (toim.): Maahanmuutto ja sukupolvet. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Tietolipas 233, 9-43.
Myrskylä, Pekka (2011). Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 12/2011.
Ruotsalainen, Kaija & Nieminen Jari (2012) Toisen polven maahanmuuttajia vielä vähän Suomessa. Tieto & Trendit 4-5/2012. (Online) URL:http://www.stat.fi/artikkelit/2012/art_2012-07-04_003.html. (Luettu 28.8.2012.)
Tervola, Jussi ja Verho, Jouko (2013). Toimeentulotuki ja maahanmuuttajat Helsingissä. Teoksessa Elina Ahola ja Heikki Hiilamo (toim.): Köyhyyttä Helsingissä. Toimeentulotuen saajat ja käyttö 2008-2010. Helsinki: Kelan tutkimusosasto. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 127, 71-88.
Teräs, Marianne, Niemi, Emilia, Stein, David, Välinoro, Matleena (2010). Muunkieliset nuoret siirtymävaiheessa peruskoulusta toiselle asteelle Helsingissä. Helsinki: Helsingin kaupungin maahanmuutto-osasto, Newprint Oy.
Tilastokeskus (2012). Muistio 4.1.2012. Liite 1. Ehdotus uudeksi ulkomaalaisuutta ja ulkomaalaistaustaisuutta kuvaavaksi luokitukseksi.
Tilastokeskus (2013a). Px-Web-tietokannat. Statfin. (Online) URL:http://tilastokeskus.fi. (Luettu 6.5.2013.)
Tilastokeskus (2013b). Tietoa tilastoista. Käsitteet ja määritelmät. (Online) URL:http://tilastokeskus.fi/meta/kas/index.html. (Luettu 7.5.2013.)