Helsingin tavoitteena on olla kaupunki, jossa asuinalueet eivät eriydy ja kaikkialla on mahdollista elää turvallista ja viihtyisää elämää positiivisesti omaleimaisissa kaupunginosissa (Helsingin kaupunki 2021)
Helsinki haluaa olla viihtyisä kaupunki, jossa kaupunkilaiset kokevat turvallisuutta asuinalueillaan ja kaupungin keskustassa. Tavoitteena on, että eri väestöryhmien välinen vuorovaikutus on hyvää, ihmiset suhtautuvat toisiinsa kunnioittavasti ja mahdolliset konfliktit käsitellään niin, etteivät ne kärjisty rikoksiksi. Tavoitteitaan Helsinki edistää muun muassa hyvinvointisuunnitelmassa määritellyin toimenpitein, jotka perustuvat tutkittuun tietoon helsinkiläisten hyvinvoinnista, terveydestä ja arjen turvallisuudesta.
Tässä artikkelissa tarkastellaan Helsingin turvallisuustutkimuksessa syksyllä 2021 saatuja helsinkiläisten avoimia kommentteja. Tutkimuksessa vastaajille annettiin mahdollisuus kertoa kyselyn aihepiiriin eli turvallisuuteen liittyviä ajatuksiaan. Avoimeen kysymykseen vastasi 888 henkilöä, mikä oli noin viidennes kaikista kyselyyn vastanneista otokseen poimituista helsinkiläisistä. Muista kyselyn tuloksista on tehty määrällistä analyysia, joita on julkaistu neljässä eri artikkelissa (Keskinen & Kainulainen-D’Ambrosio 2022; Keskinen 2022; Hirvonen 2022a; Hirvonen 2022b).
Artikkelissa turvallisuuskyselyssä saatuja avoimia kommentteja teemoitellaan laadullisin menetelmin sisältönsä perusteella katsoen, mitkä asiat helsinkiläisten vastauksissa korostuvat ja miten näitä perustellaan. Ensin kuvaillaan analyysissa hyödynnettävää teoriakirjallisuutta. Sen jälkeen edetään tuloksiin. Tulosluvut on jaettu teemakokonaisuuksiin, joiden jako on analyyttinen. Todellisuudessa vastaukset kietoutuvat toisiinsa monimuotoisesti. Tulosten yhteydessä annetaan muutamia esimerkkikommentteja eri teemaluokista, jotka on merkitty kursiivilla. Lopuksi esitetään analyysin päätelmät suhteessa teoriataustaan ja Helsingin tavoitteisiin.
Riskit ja turvallisuuden kokemus
Turvallisuus ja kokemus turvallisuudesta eivät välttämättä aina kulje käsi kädessä. Turvallisuus määritellään yleisesti uhkien ja riskien poissaoloksi ja niiden toteutumisen epätodennäköisyydeksi. Turvallisuuden kokemuksessa taas olennaista on sisäinen luottamus siihen, että havaitut riskit ovat pieniä tai niiden ei uskota toteutuvan. Turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat aiemmat kokemukset sekä muu tieto esimerkiksi ympäristön ennakoitavuudesta. Pelkoa saattaakin syntyä sekä vaarallisia että vaarattomia eli totutusta poikkeavia, erilaisia asioita kohtaan. Turvattomuuden kokemuksia esimerkiksi asuinalueella voi vähentää korkeampi luottamus naapurustoon, yhteisöllisyys ja osallistuminen paikallisesti.
Sosiologi Ulrich Beckin klassikkoteorian mukaan yhteiskuntien kehittyminen on johtanut siihen, että aiheutamme jatkuvasti omilla toimillamme uusia riskejä ja samalla mahdollisuus suojautua näiltä riskeiltä jakautuu epätasaisesti (Beck 1992, 21–23). Esimerkkejä Beckin tarkoittamista uudenlaisista riskeistä ovat ympäristön saastuttaminen, rikollisuus tai kaupunkien kehitykseen usein liittyvä sosiaalisen epäjärjestyksen lisääntyminen. Jo 1900-luvun alkuvuosikymmeninä kaupunkitutkimuksen ja kriminologian alalla vaikuttanut Chicagon koulukunta havaitsi kaupunkien kasvuun ja sosiaalisten siteiden muutokseen liittyvän kielteisiä lieveilmiöitä, kuten asuinalueiden eriarvoistumista (Niskanen & Pietikäinen 2021). Kaupungeissa onkin sittemmin pyritty vaikuttamaan näihin lieveilmiöihin monin tavoin – muun muassa kaupunkisuunnittelulla.
Suomalaisen lähiökehittämisen kontekstissa voidaan ajatella, että turvallisuuden kokemus liittyy paitsi fyysiseen ympäristöön ja arjen kokemuksiin myös alueen maineeseen, mielikuviin ja puhetapoihin (Kuoppa, Kyttä ja Hirvonen 2014). Yleisemmällä tasolla etenkin mediaympäristö saattaa ruokkia tarpeetontakin pelon kulttuuria vieraita asioita kohtaan (Füredi 1997; 2007).
Luottamus ympäristön ennakoitavuuteen ja kanssaihmisiin on olennainen osa turvallisuuden kokemusta. Kansainvälisesti katsottuna Suomessa on yleisesti ottaen korkea luottamus julkisiin instituutioihin, kuten poliisiin (OECD 2021). Luottamus on kuitenkin vähäisempää huono-osaisempien ryhmien keskuudessa. Vaarana on, että luottamus yhteiskuntaan eriytyy edelleen, sillä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden voidaan katsoa lisääntyneen koronapandemian aikana myös Helsingissä (Ahlgren-Leinvuo et al. 2021, 75). Luottamuksen hienoinenkin rapautuminen voi olla ongelma kahdesta näkökulmasta. Toisaalta rapautunut luottamus kanssaihmisiin vähentää yksilön turvallisuuden tunnetta ja heikentää yhteisöllisyyttä ja yhteiskunnan sosiaalista liimaa. Toisaalta heikko luottamus yhteiskuntaan voi jopa ajaa yhtä väestönosaa rikollisuuteen.
Tulokset
Kommentteja turvallisuuden kokemuksesta
Turvallisuustutkimuksessa avoimen kysymyksen muotoilu oli hyvin vapaa ”Tähän voit halutessasi kirjoittaa kommentteja kyselyn aihepiiriin liittyvistä asioista”. Voidaan kuitenkin katsoa, että kysymystä edeltänyt kysely sinänsä ohjasi vastaajia tarttumaan kyselyssä aiemmin esitettyihin aiheisiin. Odotetusti vastaajat halusivat ensisijaisesti käyttää avoimen tilan kertoakseen kyselyn aihepiiriin liittyvistä epäkohdista, vaikka moni myös kertoi pitävänsä Helsinkiä ja asuinaluettaan viihtyisänä.
Avoimeen kysymykseen vastasi noin 23 prosenttia eli neljäsosa vastaajista. Vastaamisaktiivisuudessa ei ollut suuria eroja taustamuuttujien mukaan, vaan kysymykseen vastasi eri sukupuolia ja eri ikä- ja kieliryhmiä. Myös edellisessä vuoden 2018 turvallisuustutkimuksessa avoimeen kysymykseen vastattiin kaiken kaikkiaan yhtä aktiivisesti.
Vastaukset luokiteltiin 33 teemaluokkaan sisällön aihepiirin mukaan (Taulukko 1). Yksi vastaus luokiteltiin usein moneen eri teemaluokkaan. Keskimäärin yhdessä vastauksessa katsottiin esiintyvän 2 eri teemaa. Teemaluokat luotiin jo vuonna 2015 aineistolähtöisesti silloisen turvallisuustutkimuksen aineiston avovastauksissa yleisimmin esiintyneiden teemojen perusteella, minkä jälkeen luokittelua on aina uuden aineiston kohdalla hieman tarkistettu. Koska teemaluokat ovat pysyneet suurin piirtein samoina, eri teemojen osuuksien kehittymistä voidaan tarkastella. Aineiston luokittelu eri teemaluokkiin on kuitenkin määrällisesti epätäsmällistä laadullista sisällönanalyysia, joten vertailu on vain suuntaa antavaa.
Vuoden 2018 turvallisuustutkimuksen avovastauksiin verrattuna häiriökäyttäytyminen toistuu nyt kyselyn vastauksissa selvästi useammin. Myös toive poliisin resurssien lisäämisestä on nyt aiempaa yleisempää. Samalla myös kritiikki viranomaisia, kuten poliisia, kohtaan on yleistynyt. Avovastausten lisäksi kokemus sosiaalisen epäjärjestyksen lisääntymisestä Helsingissä todettiin myös muiden kyselyvastausten perusteella (Hirvonen 2022a).
Eri teemaluokkia yhdistävät elementit: turvattomuus, heikkous ja luottamuksen tunne
Eri teemaluokkiin luokitelluilla vastauksilla on yhteisiä elementtejä. Avoimet kommentit liittyvät usein turvattomuuden kokemuksiin, niiden syihin ja ratkaisuehdotuksiin. Turvattomuuden tunteen kerrotaan liittyvän ensisijaisesti muiden ihmisten käytökseen ja vähemmän esimerkiksi fyysiseen ympäristöön kuten katujen liukkauteen. On toki kuitenkin niin, että myös kaupunkisuunnittelulla voidaan vaikuttaa ihmisten toimintaan, kuten liikennekäyttäytymiseen.
Kommenteissa ei aina puhuta turvallisuudesta itsestään, vaan käytetään esimerkiksi sanoja häiritsevä, epämiellyttävä, arvaamaton tai epäluotettava. Voidaan ajatella, että esimerkiksi sosiaalinen epäjärjestys ei kaikissa vastaajissa aiheuta suoranaista pelkoa, vaan ennemminkin ärsyyntymistä siitä, että huonosti käyttäytyvät ihmiset eivät noudata yhteisiä sosiaalisia normeja. Näiden vastaajien mukaan sosiaalinen epäjärjestys ja ympäristön sotkuisuus vähentävät kaupungin viihtyisyyttä.
Yleinen välinpitämättömyys kanssaihmisistä ja yhteisestä omaisuudesta huolestuttaa, samoin huumausaineiden täysin avoin käyttö ja siitä johtuva häiriökäytös esim. Malmin aseman läheisyydessä.
En pelkää liikkua Helsingin keskustassa. Miksi pitää töhriä talojen seiniä ym. En pidä. Käytöstapoja joskus pitää ihmetellä esim. M 60v asunut Hki keskustan tuntumassa. Kiitos
Laadullisesta aineistosta, kuten avovastauksista, voi parhaimmillaan saada ilmiötä avaavia vastauksia siihen, miksi vastaaja pelkää sitä, mitä pelkää. Avovastauksissa kerrotaan omista ja läheisten huonoista kokemuksista ja viitataan myös yleiseen tietoon lisääntyneestä rikollisuudesta ja epäjärjestyksestä. Kommenteissa mainitaan suhteellisen harvoin media turvattomuuden kokemusten lähteenä, vaikka voidaan olettaa, että yleinen tieto turvallisuustilanteen kehityksestä saadaan usein medialähteistä. Vain harva vastaaja kertoo joutuneensa itse rikoksen kohteeksi.
Kyselyn muista kysymyksistä saadut tulokset osoittavat, että ikäryhmittäin katsottuna helsinkiläisten turvallisuuden tunne heikkenee voimakkaasti 50 ikävuoden jälkeen (Keskinen & Kainulainen-D’Ambrosio 2022). Tunne heikkoudesta lisännee pelkoja esimerkiksi liukastumisesta tai huonosta kyvystä itsepuolustukseen. Avovastauksissa toistuu jonkin verran kommentit, joissa kerrotaan, ettei olla huolissaan omasta puolesta vaan muiden yhteiskunnassa heikompien ryhmittymien kuten lasten, nuorten, vanhusten tai vähemmistöryhmittymien puolesta.
En koe olevani ihmisryhmää joka joutuu kohtaamaan pelkoa liikkuessa. Nuoret naiset, etniset vähemmistöt tai muut vähemmistöt kokevat varmasti enemmän turvattomuutta.
Lähtökohtaisesti en ole huolestunut itsestäni vaan lapsistani, kun kulkevat kouluun, ostarille tai metroasemalle...Muistisairas naapuri, josta on tehty lukuisat ilmoitukset myös mietityttää sekä hänen oman että talon turvallisuuden kannalta...Asumme kerrostalossa jossa noin 60% asunnoista vuokrataan jatkuvasti, niin se tarkoittaa että liikkuu paljon tuntemattomia ihmisiä ja joskus on jouduttu varoittamaan lapsia tietyistä naapureista..
Aineistossa toistuu usein sana luottamus etenkin virkavaltaan liittyen. Luottamus kanssaihmisiin tai poliisiin ei välttämättä ole hyvä, vaikkei itse olisikaan joutunut rikoksen kohteeksi. Luottamuksen käsite on kiinteästi yhteydessä turvallisuuden kokemukseen, joten on todennäköistä, että voimistuva epäluottamus muihin kaupunkilaisiin usein myös heikentää turvallisuuden tunnetta.
Huolena päihteidenkäyttäjien häiritsevä käytös tietyillä alueilla
Avoaineistossa toistuu tunne siitä, että häiriökäyttäytyminen olisi viime vuosina lisääntynyt. On kokemuksia, että koronapandemian aikaan liittyneet matalan kynnyksen palveluiden sulut ovat näkyneet katukuvassa lisääntyneenä pahoinvointina. Voidaan ajatella, että kaupungin kasvaessa sosiaalinen epäjärjestys yleensä lisääntyy, sillä kaupunkeihin usein kerääntyy sekä hyvinvointia että pahoinvointia. Edellisellä tutkimuskierroksella vuonna 2018 oli kuitenkin niin, että koettu turvallisuus oli parantunut aiemmista kyselykierroksista. Siksi on selvää, että tässä vuoden 2021 kyselytutkimuksessa nähty turvattomuuden lisääntyminen (Keskinen & Kainulainen-D’Ambrosio 2021) ei ole suoraan sidoksissa urbanisoitumiseen.
Since the pandemic started I have noticed a huge increase in the drug, alcohol abuse on the street. The amount of gatherings between alcoholics and drug abusers has clearly increased making the streets feel very unsafe and filthy. I have the feeling that the police and the cleaning department could do a much better job in order to avoid all this problems.
Erittäin suuri osuus avovastauksista liittyy asuinalueisiin. Kyselyssä oli toki runsaasti kysymyksiä liittyen asukkaan omaan asuinpaikkaan, mikä ohjannee avovastauksiin syntyviä sisältöjä. Toisaalta on luontevaa, että juuri oma asuinalue ja paikalliset asiat kiinnostavat ihmisiä vahvasti. Koronapandemian aikaan arkielämän ympäristö kiinnittyi vielä entistäkin voimakkaammin helsinkiläisten omien asuinpaikkojen ympärille.
Asuinalueisiin ja muille alueille paikantuvat kommentit liittyvät yleensä erilaisiin sosiaalisen epäjärjestyksen muotoihin ja erityisesti näkyvään huumeiden käyttöön tai huumekauppaan. Aluetasoon liittyvissä kommenteissa toistuvat asemanseudut ja useita eri asuinalueita ympäri Helsinkiä. Erityisesti Rautatieasemaa ja Sörnäisten metroasemaa ympäröivää aluetta kutsutaan levottomaksi useassa kommentissa. Toisaalta tässä teemaluokassa myös kerrotaan oman asuinalueen tuntuvan turvalliselta – usein suhteessa kokemuksiin muista alueista.
Yleisesti koronan aikana negatiivisena asiana turvallisuuden ja viihtyisyyden kannalta on noussut päihde/huumeongelmaisten lisääntynyt määrä ja/tai aktiivisuus katukuvassa (pätee omalla kohdalla eritysesti paikkoihin kuten Sörnäinen, Dallapeen puisto, Torkkelinmäki, jne.) ja lisäresurssit ennaltaehkäisyyn ja tukipalveluihin olisi hyvin toivottavaa. Toinen asia joka on vaikuttanut negatiivisesti viihtyisyyteen on lisääntynyt roskaaminen ja roskien riittämätön kerääminen puistoissa (Mustikkamaa, Alppipuisto, Lenininpuisto, Torkkelinmäki, Koffin puisto, jne). Roskaa on aina ollut, mutta lisääntynyt takeaway ruoka ja vähentynyt mahdollisuus viettää aikaa baareissa ja kahviloissa on entisestään lisännyt painetta viheralueisiin eikä yleinen kunnioitus ja vastuu yhteisiä alueita kohtaan tunnu ainakaan lisääntyneen ja tämän ongelman osalta olisi hyvä kokeilla myös tiukempaa valvontaa ja sakkouhkaa, koska roskakorien lisääminen ja/tai tietoisuuden lisääminen ei tunnu riittävän.
Päihteiden käyttöön liittyvissä kommenteissa kerrotaan usein paikallisista levottomuuksista esimerkiksi asuntoloiden tai hoitolaitosten lähistöllä. Alkoholin käytön lisäksi puhutaan myös huumeiden käyttäjistä, huumekaupasta ja huumeruiskuista. Pääasiassa puhutaan turvattomuuden tunteesta päihteidenkäyttäjien lähellä ja vähemmän varkauksista tai muista päihdeongelmiin liittyvistä lieveilmiöistä.
Osa vastaajista kertoo tuntevansa olonsa yleisesti turvattomaksi ilman, että erittelisi turvattomuuden syitä kovin tarkasti. Kokemukset häiriökäyttäytymisen kohtaamisesta ovat kuitenkin tässä teemaluokassa yleisiä. Sanoja, joilla omaa epämiellyttävää oloa selitetään, ovat esimerkiksi rauhattomuus, epämääräisyys, arvaamattomuus, sekoilu, huutelu tai pelkkä häiritsevien ihmisten oleilu. Monissa tähän teemaluokkaan luokitelluissa kommenteissa kerrotaan pelosta liikkua kaupunkitilassa esimerkiksi iltaisin. Välttelevän käytöksen äärimuotona pieni osa vastaajista joko harkitsee muuttoa tai kertoo muuttaneensa jo turvattomuuden tunteensa vuoksi.
Vaikka ei ole tullut ongelmatilanteita vastaan niin silti kulkureitit tulee valittua niin että riski on mahdollisimman pieni: ajankohta, valaistus, muut ihmiset
Pelkään nuoria ja maahanmuuttajia, toisaalta joku pelkää juuri näiden ryhmittymien puolesta
Myös nuorten häiritsevään käytökseen viittaavat kommentit paikantuvat usein asuinalueille. Asuinalueista ei nouse esiin yksittäisiä alueita, vaan nuoriin liittyvää turvattomuuden tunnetta esiintyy eri puolilla Helsinkiä. Nuorten huonoon käytökseen liittyvien kommenttien lisäksi vastauksissa toistuvat huolet nuorten rikollisuudesta, kuten ilkivallasta, varkauksista ja väkivallasta. Aineistossa puhutaan usein nuorisojoukoista ja nähdään nuorten häiriökäyttäytymisen lisääntyneen. Ajatus joukoista tuntuu herättävän joissakin vastaajissa huolta itsessään.
Olen liikuntarajoitteinen, joten liikun vain päivisin ja vältän liikkeellä oloa iltaisin sekä viikonloppuisin. Nuorison nykymeno alkoholinkäyttöineen ja huumeineen tekee olon turvattomaksi. Vältän isoja porukoita, se on paras turva.
Myös maahanmuuttajat vastauksessaan maininneet vastaajat puhuvat yleisimmin siitä, että heidän häiriökäyttäytymisensä pelottaa. Selvästi harvemmissa kommenteissa viitataan havaintoihin rikollisuudesta. Joissakin kommenteissa puhutaan häiritsevistä joukoista, jopa jengeistä, ja pelätään Ruotsissa yleistyneiden ilmiöiden olevan tulossa Helsinkiin.
Koen ongelmaksi nuorten integroitumisen yhteiskuntaan. Erityisesti maahanmuuttajanuorten integroitumisen. On tärkeää, että osaisimme kunnioittaa ja ylläpitää suomalaista yhteiskuntaa. Arvostaa sitä ja kantaa vastuuta siitä.
Jengiytymisen teemaa ei ollut havaittu aiemmissa turvallisuustutkimuksissa merkittäväksi huoleksi. Avovastauksissa aiheeseen liittyvien huolten kerrottiin olevan esimerkiksi median synnyttämiä tai omiin kokemuksiin perustuvia. Nuorisorikollisuuden kehitys on ollut Suomessa kaksijakoista vuosien 1995–2020 välillä: entistä pienempi osuus nuorista tekee rikoksia, mutta rikosmäärät eivät ole vähentyneet (Kaakinen & Näsi 2021). Tämä tarkoittaa, että ne kasautuvat aiempaa voimakkaammin rikosaktiivisille nuorille.
Osa vastaajista kertoo pelkäävänsä ennen kaikkea muiden kuin itsensä puolesta. Ahdistelutapauksiin liittyen pelätään omien, usein naispuolisten läheisten puolesta. Sosiaaliseen epäjärjestykseen ja etenkin päihteidenkäyttöön liittyen toistuu huoli lasten kohtaamasta häiriökäyttäytymisestä esimerkiksi koulumatkoillaan. Myös nuorten hyvinvoinnista kannetaan huolta, ja toivotaan avoimia tiloja nuorten vapaa-ajan viettoon, ennaltaehkäisevää toimintaa sekä panostusta niin nuorisotyöhön kuin nuorten päihde- ja mielenterveyspalveluihinkin. Osa vastaajista on huolestunut rasismista. Lisäksi esimerkiksi huoli vanhusten palveluiden riittävyydestä kotihoidossa olevilla vanhuksilla toistuu.
Huono liikennekäyttäytyminen ja pyörävarkaudet
Toisin kuin häiriökäyttäytymiseen liikenteeseen liittyvät kommentit paikantuvat harvemmin alueellisesti tarkasti. Ensisijaisesti kommentoidaan ihmisten huonoa liikennekäyttäytymistä ja toissijaisesti liikennejärjestelyjä tai -sääntöjä.
Joukkoliikennettä koskevissa kommenteissa mainitaan usein erityisesti päihteidenkäyttäjien häiritsevä käytös esimerkiksi junissa. Myös taksiuudistus on luonut turvattomuuden tunnetta joissakin vastaajissa. Autoilijoiden liikennekäyttäytymiseen liittyen kommentoidaan, että liikennesääntöjä kuten nopeusrajoituksia ei noudateta. Kevyen liikenteen teemaluokassa korostuu kokemus pyöräilijöiden vaarallisesta liikkumisesta ja tietämättömyys liikennesäännöistä. Myös sähköpotkulautojen piittaamattomuus liikennesäännöistä, kuten ajelu jalkakäytävillä, mainitaan usein.
Liikennekäyttäytyminen asuinalueellani on viime vuosien aikana muuttunut todella voimakkaasti huonompaan suuntaan. Viikoittain on läheltä piti tilanteita autojen kanssa sekä toisinaan myös jalkakäytävillä liikkuvien potkulautojen kanssa.
Vaikka suuri osuus vastauksista liittyykin turvattomuuden tunteeseen tai epämiellyttävään oloon sosiaalisen epäjärjestyksen äärellä, merkittävässä osassa vastauksista mainitaan kuitenkin myös huolet rikollisuudesta. Omiakin kokemuksia rikoksen uhrina olemisesta aineistossa on. Yleisimpinä toistuvat varkaustapaukset, jotka liittyvät useimmiten pyöriin. Aineistossa toistuu ajatus, että pyörävarkauksia pitäisi selvittää paremmin. Pyörävarkaudet eivät ole aiemmissa kyselyaineistoissa korostuneet aivan yhtä selvästi.
Olen huolestunut polkupyörävarkauksista. Monille ihmisille polkupyörä on päivittäinen tärkeä kulkuväline. Sen lisäksi pyörien määrä ja arvo kasvaa koko ajan. Varkaudet kannattaa tutkia yhtä huolellisesti kuin esim. autovarkaudet.
Huoli viranomaisten asenteista
Avovastauksissa annetaan viranomaisille kiitosta asiallisesta toiminnasta ja luotettavuudesta. Muun muassa poliisia ja pelastuslaitosta kiitellään tärkeästä työstään. Suhteellisen moni vastaaja kehuu omia kohtaamisiaan poliisin kanssa.
Tack polisen och räddningsverket för det fina jobbet ni gör. Ni är hjältar!
Myös kritiikkiä viranomaisille -teemaluokan kommentit liittyvät usein poliisin toimintaan. Kritiikkiä viranomaisille annettiin nyt enemmän kuin edellisessä vuoden 2018 turvallisuustutkimuksessa. Suhteellisen yleisiä kommentteja avovastausten joukossa ovat näkemykset siitä, että poliisien asenteessa olisi tietyissä paikoissa ongelmaa. Tässä teemaluokassa on yleistä kommentoida mielikuvia tai esimerkiksi median kautta saatuja tietoja poliisin sisäisistä ongelmista, kuten syrjinnästä, rasismista tai rikollisuudesta. Moni vastaaja myös kertoi omista huonoista kokemuksistaan. Esimerkiksi kokemuksia rikosilmoitusten huonosta käsittelystä kerrotaan liittyen häirintä-, väkivalta-, (pyörä)varkaustapauksiin. Yleisimmin käsittely on koettu liian vähäiseksi.
Avoaineistossa on toiveita siitä, että poliisi suhtautuisi tasavertaisemmin eri väestöryhmiin, ja kerrotaan luottamuksen poliisiin vähentyneen esiin tulleiden väärinkäytösten vuoksi. Kommenteissa viitataan sekä uutisiin että tuttujen omakohtaisiin kokemuksiin rasistisista asenteista. Myös kovasta voimankäytöstä suhteessa mielenosoitus Elokapinaan puhutaan. Useissa kommenteissa sanotaan, että perusluottamus poliisiin on toistaiseksi kuitenkin vielä hyvä, vaikka poliisin sisäisiin tapauksiin toivotaan puututtavan voimakkaammin.
Mielipide. Suomessa sopuisaa ja turvallinen yhteiskunnan tärkeimpiä valttikortteja on luottamus molemmilta osapuolilta. Poliisilla on varmaan paineita yhteiskunnassa, kritiikkiä on tullut paljon, osa siitä ihan aiheellista. Toivon, että Suomessa poliisi kohtelisi jatkossa tasavertaisemmin kaikkia etnisistä ryhmistä ja taustoista, uskonnosta, sukupuolesta, ihonväristä tai seksuaalisesta suuntaumuksesta []
Jotkut vastaajat myös kommentoivat luottamuksensa pelastuslaitokseen heikentyneen mediassa esitettyjen häirintätapausten vuoksi. Yleisimmin pelastuslaitokseen liittyen toistunut kriittinen huomio oli, että ambulanssin on koettu saapuneen liian hitaasti paikalle.
Ratkaisuina poliisin näkyvyys ja paremmat päihde- ja mielenterveyspalvelut
Mitä ratkaisuja avovastauksissa sitten esitetään? Yksi aineistossa eniten toistuvista teemoista on toive poliisin näkyvyyden lisäämisestä. Muutama vastaaja huomauttaa, että pelkkä näkyvyys ei riitä, vaan poliisin toivottaisiin herkemmin myös jalkautuvan kaupunkiin ja puuttuvan turvattomuutta aiheuttaviin tilanteisiin. Aineistossa toistuu toive, että poliisin ja pelastuslaitoksen määrärahoja lisättäisiin. Vastaajien mukaan erityisen tärkeää olisi, että poliisi ja pelastuslaitos saapuvat tarvittaessa nopeasti paikalle.
Poliisin näkyvyys kaupungilla lisää turvallisuuden tunnetta. Poliisilaitoksen ja pelastuslaitoksen toimivuus on minun mielestä elinehto kaupungin viihtyisyydelle ja turvallisuudelle, näiden osalta maksan veroni mieluusti.
Turvallisuustilanteen parantamiseksi vastauksissa toivotaan myös lisää sosiaali- ja terveyspalveluita, koulutusta ja ennaltaehkäisevää toimintaa. Huoli palveluiden riittämättömyydestä toistuu ja etenkin päihde- ja mielenterveyspalveluiden saatavuutta toivotaan parannettavan. Toisaalta avovastauksissa mainitaan esimerkiksi päihdeyksikköjen ympärille kerääntyvän levottomuutta. Vastaajat ovat myös sitä mieltä, että nuorisotyöllä ja kotoutumiseen panostamisella on turvattomuutta ja rikoksia vähentävää arvoa. Lisäksi toive erilaisten asuntomuotojen sekoittamisesta kaupunkisuunnittelussa toistuu ja maahanmuuttajaväestön alueellinen keskittyminen mainitaan.
Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota mielenterveyspalveluiden toimintaan. Hyvin useasti päihde ja mielenterveysongelmat kulkevat käsi kädessä. Tulisi tehdä ennalta ehkäiseviä toimia.
Puhe koronasta tai kansainvälisestä turvallisuuspoliittisesta tilanteesta vähäistä
Ehkä yllättäen koronainfektion pelko toistui avovastauksissa hyvin vähän. Kyselyaineisto on kerätty loppuvuodesta 2021, jolloin rajoitustoimenpiteitä otettiin uudelleen käyttöön. Siksi olisi voinut olettaa, että koronavirukseen liittyvät turvattomuuden tunteet olisivat tulleet myös avovastauksissa esille. Muutama vastaaja ilmoitti koronavirukseen liittyvästä turvattomuudestaan avovastauksessa. Sen sijaan monet kertoivat koronapandemian lisänneen turvattomuuden tunnetta sen aikana lisääntyneen sosiaalisen epäjärjestyksen, varsinkin päihdeongelmaisten häiriökäyttäytymisen vuoksi. Useimmat koronan mainitsevat kommentit liittyvät siihen, että korona-aikana on vietetty aikaa lähinnä kotona ja sen lähialueilla, minkä vuoksi joihinkin kysymyksiin on ollut vaikeaa ottaa kantaa. Esimerkiksi liikkuminen Helsingin keskustassa, julkisella liikenteellä tai iltaisin on ollut aiempaa vähäisempää.
Korona-aikaan en juuri ole liikkunut kaupungilla. Julkisilla en ole liikkunut lainkaan. Tämä voi vaikuttaa vastauksiin paljon, kävely meren rannalla on turvallista.
Teemaluokkaan muu luokiteltiin kirjavia kommentteja, joista esimerkkeinä pelko internetin turvallisuudesta, toive roskisten lisäämisestä sekä huoli kansainvälisestä turvallisuuspoliittisesta tilanteesta. Vuoden 2022 tapahtumien dramaattisuutta korostaa se, että turvallisuustutkimuksen syksyn 2021 avovastauksissa vain pari vastaajaa kertoo pelkäävänsä maailmanpoliittisen tilanteen puolesta. Tuoreempi aineisto tältä syksyltä antaisi todennäköisesti erilaisia tuloksia. Helsinkiläisten mielipiteitä selvittävässä Helsinki-barometrissa havaittiin viime keväänä, että helsinkiläistä valtaosa on Ukrainan sotaan liittyen huolissaan Suomen turvallisuuden puolesta (Mustonen et al. 2022).
Turvallisuuteen liittyen olen huolissani maailman poliittisen ilmapiirin muuttumisesta nationalistiseen ja militaristiseen suuntaan, täältä Suomesta katsottuna tietenkin Venäjän toimet huolestuttavat. mahdollisesti tulevat suuret maahanmuutto aallot huolestuttavat myös, sekä kiinan tuleva maailmanvaltius ja mitä se sitten tuo tullessaan.
Jotkut vastaajat halusivat avovastauksessaan kertoa, että he pitävät Suomea, Helsinkiä tai asuinaluettaan turvallisena. Tämän teemaluokan vastauksissa korostuivat englanninkieliset vastaukset.
Vastaajaprofiileina viranomaisiin uskovat ja toisaalta pienemmistä arkielämän asioista huolestuneet
Kun huomioidaan vastausten pienet lukumäärät, voidaan nähdä, ettei eri teemojen yleisyydessä ole suuria eroja vastaajien taustatekijöiden mukaan. Esimerkiksi naisvastaajat ovat kuitenkin hieman yliedustettuina teemaluokassa, jossa toivotaan lisää koulutusta ja ennaltaehkäisevää toimintaa. Ikäryhmittäin katsottuna 60 vuotta täyttäneiden ikäluokka korostuu kevyttä liikennettä kommentoineissa vastauksissa. Sen sijaan 15–39-vuotiaat ovat yliedustettuna kritiikkiä viranomaisille antavissa vastauksissa ja keskimmäinen ikäluokka taas kiitoksia viranomaisille antavissa. Rekisteröidyltä äidinkieleltään vieraskielistenvastaajien avovastauksissa korostuu muita vastaajia enemmän teemaluokka ”Suomi on hyvä paikka asua”, mutta vieraskielisistä vastasi avoimeen kysymykseen yhteensä vain 111 henkilöä, joten voimakkaita tulkintoja tästä ei voida tehdä.
Koska teemaluokkia oli niin paljon (33 kappaletta), haluttiin vielä selvittää, mitkä teemat esiintyivät usein yhdessä ja syntyikö vastaajista näin katsottuna omanlaisiaan vastaajaryhmiä. Klusterianalyysin eli vastaajia kimputtavan menetelmän perusteella voidaan sanoa, että avoimeen kysymykseen vastanneet voidaan luokitella kuuteen eri klusteriin tai vastaajaprofiiliin.
Ensimmäiseen klusteriin kuuluvat vastaajat kommentoivat viranomaisiapositiivisesti ja/tai negatiivisesti ja uskovat usein koulutukseen ja asennekasvatukseen turvallisuuskokemuksen parantajana. Tämä Viranomaispalaute-klusteri oli yleisempi nuorten vastaajien keskuudessa sukupuolesta riippumatta. Toiseen klusteriin katsottiin kuuluvan vain noin 54 vastaajaa. Tässä klusterissa toistui huoli toisaalta lapsista ja nuorista ja toisaalta vanhuksista, ja vastauksissa kommentoitiin usein alkoholiin liittyvää häiriökäyttäytymistä. Kolmannessa klusterissa kommentoitiin muihin teemaluokkiin verrattuna mikrotason arkiasioita, kuten lupien ja passien jonotusasioita ja etenkin paikallistason asioita. Tässä klusterissa oli hieman yliedustettuna muita vastaajia matalammin koulutetut vastaajat. Neljännessä klusterissa olivat päihteidenkäytön paikallista epäjärjestystä kommentoivat vastaajat, joista moni kommentoi kehityksen olleen tässä asiassa epäsuotuisaa koronapandemian aikana. Viidenteen klusteriin luokitellut vastaajat kaipasivat lisää poliisin valvontaa, ja he kommentoivat usein toisaalta autoilua ja kevyttä liikennettä sekä toisaalta huumeidenkäyttöä. Tässä Huume- ja liikenneongelmat-klusterissa korostuivat vanhemmat ja kotimaankieliset vastaajat. Kuudes klusteri muodostui poliisin valvontaa kaipaavien, usein maahanmuuttajat vastauksessaan maininneiden ja samalla ahdistelutapauksia tai varkauksia kommentoineiden vastaajien ympärille.
Lopuksi
Helsinkiläiset halusivat kertoa turvallisuustutkimuksen avovastauksissaan ennen kaikkea turvattomuuden kokemuksistaan ja antaa ehdotuksia tilanteen parantamiseksi. Vastauksissa korostuivat sosiaaliset pelot kuten huoli muiden ihmisten epäilyttävästä käytöksestä. Myös esimerkiksi liikennekäyttäytymiseen liittyviä huolia esitettiin. Ratkaisuksi sosiaalisiin ongelmiin ehdotettiin toisaalta lisää poliisin valvontaa ja toisaalta parempia ennaltaehkäiseviä palveluja, kuten panostusta päihde- ja mielenterveystyöhön. Helsinkiläiset kokivat turvattomuutta paitsi omasta puolestaan myös muiden itseään haavoittuvaisempien ryhmittymien, kuten lasten tai vähemmistöjen puolesta. Häiriökäyttäytymiseen liittyvät huolet olivat kyselyssä nyt yleisempiä kuin edellisessä vuoden 2018 turvallisuustutkimuksessa.
Kyselyn vastauksissa ei aina kerrottu suoranaisesti pelosta, vaan enemmänkin esimerkiksi päihteitä käyttävien ihmisten häiritsevästä käytöksestä julkisessa tilassa. Koska turvallisuuden kokemukseen liittyy kiinteästi kokemus ympäristön ennakoitavuudesta, tunne muiden ihmisten arvaamattomuudesta voi kuitenkin lopulta johtaa sosiaaliseen pelkoon ja jopa välttelevään käytökseen, jossa omalla asuinalueella ei enää uskalleta liikkua iltaisin.
Kyselyn avovastauksista tulee esille, että Helsingissä elää monenlaisia ihmisryhmiä, joilla on erilaisia turvattomuuden kokemuksia ja tarpeita. Etenkin päihdeongelmiin liittyvissä vastauksissa toistuivat jotkin asuinalueet ja asemanseudut muita useammin. Kokemusta oli siitä, että sosiaalinen epäjärjestys olisi lisääntynyt koronapandemian aikana. Tiettyjen ongelmien keskittyminen joihinkin kaupunginosiin on havaittu Helsingissä aiemminkin, ja mahdollista alueellista eriytymistä on syytä seurata tarkasti.
Toisaalta esimerkiksi nuorison käytökseen tai liikenneongelmiin liittyvät huolet jakautuivat ympäri kaupunkia. Ylipäänsä vastaajat halusivat usein kommentoida turvallisuuden teemaa paikallisesta, ensisijaisesti oman asuinalueensa näkökulmasta. Kysely ajoittui syksyyn 2021, jota edeltävänä koronapandemiavuotena helsinkiläiset viettivät aiempaa enemmän aikaansa kotonaan eivätkä esimerkiksi Helsingin keskustassa. Kyselyn tulokset ovat osin aikansa kuva. Kyselyn aikaan Venäjän sota Ukrainassa ei ollut vielä alkanut, eivätkä huolet maailmanpoliittisesta tilanteesta näkyneet vastauksissa juuri lainkaan.
Kaikki pelot eivät välttämättä aina ole aiheellisia, mutta niitä pitää kuunnella. Helsinki ei halua olla ulossulkeva eikä tavoitteena voi olla vähäosaisempien ryhmien piilottaminen katukuvasta. Sen sijaan turvallista tilaa kaikille helsinkiläisille voidaan edistää esimerkiksi ehkäisemällä asuinalueiden eriytymistä, ratkaisuilla asemanseutujen fyysisessä ympäristössä tai ennaltaehkäisevällä työllä kouluissa ja muissa kaupungin palveluissa. Turvallisuus ja kaikkien ihmisten yhtäläiset oikeudet voivat toteutua samaan aikaan.
Jenni Erjansola toimii tutkijana Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitietoyksikössä.
Lähteet:
Ahlgren-Leinvuo, H; Erjansola, J; Joensuu, M; Mäki, N; Mänty, M & Sihvonen, A-P (2021). Pääkaupunkiseudun asukkaiden hyvinvointi ja terveys. Pääkaupunkiseudun hyvinvointikyselyn 2021 tuloksia. Tutkimuksia 2022:1. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia.
Beck, U (1992). Risk society: towards a new modernity. London: Sage.
Füredi, F (1997). Culture of fear: risk-taking and the morality of low expectation. London: Continuum.
Füredi, F (2007). Culture of fear revisited: risk-taking and the morality of low expectation. London: Continuum.
Helsingin kaupunki (2021). Kasvun paikka – Helsingin kaupunkistrategia 2021–2025. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia.
Hirvonen, J (2022a). Huolenaiheet ja sosiaalinen epäjärjestys omalla asuinalueella – Helsingin turvallisuustutkimuksen tuloksia. Kvartti-verkkolehti. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia.
Hirvonen, J (2022b). Naapurien kanssa juttelu ja naapuriapu – Helsingin turvallisuustutkimuksen 2021 tuloksia. Kvartti-verkkolehti. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Linkki
Kaakinen, M & Näsi, M (2021). Nuorisorikollisuuden esiintyvyys ja tekomäärät Suomessa 1995–2020. Kriminologia, 1(1), 5–19. https://doi.org/10.54332/krim.109017
Keskinen, V & Kainulainen-D’Ambrosio, K (2022). Oma asuinalue ja Helsingin keskusta koetaan turvallisina paikkoina – tuloksia kaupungin turvallisuustutkimuksesta. Kvartti 2022:1. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia, 15–21. https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/oma-asuinalue-ja-helsingin-keskusta-koetaan-turvallisina-paikkoina-tuloksia-kaupungin
Keskinen, V (2022). Helsinkiläisten turvattomuuskokemuksissa suurta aluevaihtelua – erot asuinalueiden välillä eivät ole kuitenkaan syventyneet. Kvartti-verkkolehti. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/helsinkilaisten-turvattomuuskokemuksissa-suurta-aluevaihtelua-erot-asuinalueiden-valilla
Kuoppa, J; Kyttä, M & Hirvonen, J (2014). Pidetty ja pelätty Kirkkojärvi. Kuinka asukkaiden turvallisuuskokemusten eriytyminen voidaan huomioida osana lähiön kehittämistä? Yhdyskuntasuunnittelu 2014:1, 29–52.
Mustonen, P; Saukkonen, P & Yijälä, A (2022). Lähes kaikki helsinkiläiset kannattavat Ukraina-apua – sodan vaikutuksista kuitenkin laajaa huolta. Kvartti-verkkolehti. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/lahes-kaikki-helsinkilaiset-kannattavat-ukraina-apua-sodan-vaikutuksista-kuitenkin-laajaa
Niskanen, V & Pietikäinen, P (2021). Rikollisuus ja sosiaalisen disorganisaation teoria Chicagon sosiologisen koulukunnan tutkimuksissa 1918–1948. Kriminologia, 1(1), 60–84. https://doi.org/10.54332/krim.109020