Hyppää pääsisältöön

Koronapandemian kokemukset osoittivat kirjasto- ja liikuntatilojen suuren merkityksen käyttäjille

Koronapandemian vuoksi kaupunkien vapaa-ajan palveluja jouduttiin sulkemaan käyttäjiltä keväällä 2020. Eriasteiset rajoitukset jatkuivat pandemia-aikana. Kuudessa suuressa kaupungissa kartoitettiin verkkokyselyllä käyttäjien mielipiteitä palvelujen merkityksestä ja niiden rajoittamisen vaikutuksista. Artikkelissa käsitellään tuloksia kirjastojen ja sisäliikuntatilojen osalta. Tulosten mukaan kirjastoon pääsy oli erityisen tärkeää toimeentulovaikeuksia kokeville käyttäjille. Liikuntatiloihin pääsyä puolestaan kaipasivat varsinkin nuorten ikäluokkien edustajat. Niiden sulkeminen oli vähentänyt etenkin vähiten koulutettujen ja toimeentulovaikeuksia kokevien käyttäjäryhmien liikkumista.
Kuuluu sarjaan:

Pandemian vaikutuksia vapaa-ajan tilojen käyttöön tutkittiin kuudessa kaupungissa

Keväällä 2021 toteutettiin kuudessa suurimmassa kaupungissa – Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Turku ja Oulu – tutkimushanke, joka käsitteli koronapandemian vaikutuksia vapaa-ajan tilojen ja niihin liittyvien palvelujen käyttöön. Tutkimus tehtiin Turun kaupunkitutkimusohjelman, Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen, Tampereen yliopiston arkkitehtuurin yksikön ja Helsingin kaupunginkanslian yhteistyönä Sen rahoittivat kuusikkokaupunkien vapaa-ajan toimialat.

Tutkimuskohteena oli tiettyjen vapaa-ajan tilojen käyttö, joista tässä artikkelissa keskitytään kirjastoihin ja liikuntatiloihin. Liikuntatiloihin laskettiin tässä esimerkiksi uimahallit, urheiluhallit ja kuntosalit, mutta ei ulkoliikuntatiloja. Tutkituissa palveluissa on ollut koronapandemian aikana kaupungeissa joko toiminnan rajoittamista tai keskeyttämistä kokonaan, sen mukaan onko epidemiassa ollut lievempi vaihe vai tartunta-aallon vaihe.

Kyseiset palvelut ovat erittäin yleisesti käytettyjä. KAPA-tutkimuksen mukaan esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kirjastoa käyttää ainakin joskus noin kolme neljästä aikuisesta. Uimahallissa käy lähes puolet ja kuntosalilla suunnilleen kolmannes aikuisväestöstä. (Keskinen 2018)

Tutkimukseen kerättiin aineistoa haastatteluilla, työpajoilla ja käyttäjäkyselyllä. Hankkeen tuloksia on raportoitu laajemmin erillisessä julkaisussa (Puustinen ym. 2021). Tässä artikkelissa esitellään joitakin kyselyn tuloksia.

Kyselyssä selvitettiin seuraavia asioita:

1) Mikä on kohteena olevien palvelujen merkitys ihmisille, minkälaisilla tavoilla ja motiiveilla niitä käytetään? 

2) Miten ihmiset kokevat koronavaaran ja miten se vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä näiden tilojen ja palvelujen käytön suhteen?

3) Millä ehdoilla palveluja oltaisiin valmiita käyttämään pandemian eri vaiheissa?

4) Missä määrin digitaaliset palvelut ovat korvanneet tai voisivat korvata paikan päällä tapahtuvaa tilojen käyttöä?

Kohdan 4 tuloksia on julkaistu tutkimuskatsauksessa (Poutanen ym. 2021). Päätulos siitä oli, että digitaaliset palvelut eivät vastaajien enemmistön mielestä voi kovinkaan hyvin korvata tutkimuskohteena olleita perinteisiä palveluja.

Aineistoa kerättiin avoimella verkkokyselyllä

Kyselyaineisto kerättiin keväällä 2021 avoimella verkkokyselyllä. Kysely oli avoinna 8.4.–3.5.2021. Tänä ajankohtana koronatartuntaluvut olivat laskeneet maaliskuun 2021 huippuluvuista ja olivat laskusuunnassa, mutta kuitenkin edelleen melko korkealla tasolla.

Kaupunkien vapaa-ajan toimialat levittivät kyselyn linkkiä verkkosivustoillaan, sosiaalisessa mediassa ja muilla vastaavilla tavoilla. Tällä keruutavalla otoksesta muodostui ns. itsevalikoituva eli vastaaja päätti itse, kuuluuko otokseen vai ei. Tällaisesta otoksesta ei muodostu edustavaa eikä sitä myöskään pysty oikaisemaan edustavaksi painokertoimilla.

Tulosjakaumia ja tunnuslukuja ei siis voi sellaisenaan yleistää kohdeväestöön, mutta asenneulottuvuuksia ja muuttujien välisiä riippuvuuksia aineistosta voi tutkia. Joissakin kysymyksissä ilmeni vastaajakunnassa erittäin selvä yleinen mielipide. Tällöin voi olettaa samansuuntaisen mielipiteen pätevän myös väestössä, vaikka tarkkoja prosenttiosuuksia ei voikaan yleistää väestötasolle. 

Kirjaston käyttäjät kaipasivat mahdollisuutta mennä etsimään itse kirjoja paikan päälle

Perinteinen kirjaston käyttötapa oli vastaajien suosikki: noin 80 prosenttia kaipasi mahdollisuutta mennä itse paikan päälle etsimään kirjoja ja muuta aineistoa (Kuvio 1). Tällainen kirjaston käyttötapa on ollut aika ajoin pandemian vuoksi estettynä. Noin kaksi kolmesta kirjaston käyttäjästä oli alkanut arvostaa kirjastoa entistä enemmän pandemian aikana. Aiemmin se on ehkä otettu itsestäänselvyytenä, mutta kun kirjastot yllättäen suljettiin keväällä 2020, ihmiset havahtuivat sen tärkeyteen.

60 prosenttia vastaajista oli kaivannut korona-aikana mahdollisuutta oleskella kirjastossa. Pelkkä varatun aineiston nouto ei siis vastaa heidän toiveisiinsa kirjaston käytöstä. Monille käyttäjille kirjastolla toimii myös ”olohuoneena”, missä voi vaikkapa lukea lehtiä, kuunnella musiikkia tai tavata ihmisiä. Yli 40 prosentin elämää olivat kirjaston käytön rajoitukset hankaloittaneet, kun taas 35 prosenttia vastasi tähän kieltävästi. Käyttäjiä on siis monenlaisia: joillekin kirjaston käyttö on hyvinkin tärkeä osa elämää, kun taas toisille kirjaston rooli on marginaalisempi.

Kirjastoon pääsy oli tärkeää erityisesti toimeentulovaikeuksissa oleville

Väittämät korreloivat vahvasti keskenään. Näistä osioista muodostettiin summamuuttuja, joka voidaan nimetä kirjaston tärkeys -mittariksi. Mittari kuvastaa kirjaston merkitystä ihmisille lähipalveluna, tilana ja paikkana. Mittari skaalattiin vaihtelemaan välillä 1–10.  Kuviossa 2 on esitetty mittarin saama keskiarvo eri vastaajaryhmissä.

Sekä keskiarvo että mediaani saivat arvon 6,9. Kirjaston tärkeys-mittarilla saivat suurempia arvoja toimeentulovaikeuksia kokevat, yksinhuoltajat, nuoret ikäluokat, korkeakoulutetut ja naiset. Heille siis kirjasto ja sinne pääsy oli vielä tärkeämpää kuin muille.

Edellisestä kuviosta ilmenee, miten vastaajien taustatiedot selittävät kirjaston tärkeyttä yksinään eli ilman toisten taustatietojen vaikutusta. Taustatiedoilla on kuitenkin myös keskinäisiä riippuvuuksia. Esimerkiksi väestön vanhimmat ikäluokat ovat vähemmän koulutettuja kuin nuoremmat ja lapsiperheiden ryhmä keskittyy joihinkin ikäryhmiin. Toimeentulovaikeuksia kokevia oli tässä aineistossa suurin osuus nuorimmassa ikäryhmässä ja hyvätuloisia puolestaan eniten 40–59-vuotiaissa. Tätä artikkelia varten tehtiin lisäksi logistinen regressioanalyysi, jonka avulla voitiin tarkistaa, kuinka eri taustatietojen selitysvoima kirjaston tärkeys -mittarin arvoon muuttui, kun muut taustatiedot vakioitiin. (Ks. taulukko 1 erillisessä tietolaatikossa.) Olisi esimerkiksi mahdollista, että jonkin tekijän selitysvoima palautuisi kokonaan muihin selittäjiin. On myös mahdollista, että muiden muuttujien vakiointi vahvistaa jonkin muuttujan selitysvoimaa.

Logistisessa regressioanalyysissa selitetään dikotomista (kaksiluokkaista) muuttujaa muilla muuttujilla. Siten kirjaston tärkeys -mittari dikotomisoitiin jakamalla vastaajakunta kahteen suunnilleen yhtä suureen joukkoon, rajakohtana mittarin arvo 7. Taulukossa 1 on esitetty ensin odds ratio (OR) -tunnusluvut malleista, joissa on selittäjänä yksi muuttuja kerrallaan eli muita muuttujia ei ole vakioitu. Lopulliseen malliin edettiin lisäävästi askeltavan metodin mukaan. Siinä malliin lisätään aina yksi muuttuja kerrallaan sen mukaan, mikä lisäys parantaa mallia eniten. Oikeanpuoleisessa sarakkeessa on malli, jossa ovat mukana kaikki selittäjät siinä järjestyksessä, jossa ne lisättiin malliin. Tällä kertaa lopulliseen malliin tulivat kaikki selittäjät.

Koettu toimeentulo oli vahvin selittäjä kirjaston tärkeydelle. Kun muut muuttujat vakioitiin, tämä riippuvuus ei heikentynyt vaan vahvistui. Kirjastoon pääsyllä oli näin ollen suurin merkitys niille, jotka kokevat huomattavia toimeentulovaikeuksia ja pienin hyvätuloisille. Kirjaston maksuttomuus on tälle luonteva selitys. Monelle toimeentulovaikeuksia kokevalle on tärkeää mahdollisuus käyttää ilmaiseksi tietokonetta, lukea lehtiä tai viettää muuten aikaa kirjastossa.

Toiseksi vahvin selittäjä oli kotitaloustyyppi: lapsiperheille kirjasto oli tärkeämpi kuin lapsettomille talouksille, varsinkin pariskunnille. Myös kotitaloustyypin selitysvoima yleisesti ottaen säilyi vakioitaessa muita muuttujia.

Koulutustaso ei yhden muuttujan mallissa selittänyt merkitsevästi kirjaston tärkeyttä. Kun muut muuttujat vakiotiin, korkeimman koulutuksen luokan ero vähiten koulutettuihin kohosi merkitseväksi siten, että korkeasti koulutetuille kirjasto oli tärkeämpi. Sukupuolen selitysvoima heikkeni hieman vakioitaessa muita muuttujia mutta säilyi merkitsevänä.

Iän selitysvoima heikkeni vakioinnissa. Kaikkien muuttujien mallissa ainoastaan nuorin, alle 30-vuotiaiden ikäluokka erosi merkitsevästi referenssiluokasta eli 70+ -vuotiaista. Kun siis muut selittäjät vakioitiin, alle 30-vuotiaille kirjasto oli tärkeämpi kuin yli 70-vuotiaille.

Liikuntatiloihin oltiin innokkaita palaamaan

Samoin kuin kirjastoa myös liikuntatiloja on alettu arvostaa uudella tavalla, kun pääsy niihin on pandemian vuoksi ajoittain estetty. Kyselyvastaajista kolme neljästä oli alkanut arvostaa liikuntatiloja entistä enemmän pandemian aikana ja halusi palata harjoittelemaan niihin entiseen tapaan heti, kun niihin pääsee (Kuvio 3). Innokkuutta palata kuvasti se, että suurin osa (75 %) vastasi uskaltavansa mennä liikuntatiloihin jo ennen epidemian väistymistä, kunhan siellä on riittävän väljää. Joka toinen vastaaja oli valmis käyttämään pandemian aikana liikuntatiloja ilman pukuhuoneiden käyttöä.

Näillä neljällä väittämällä oli vahvat keskinäiset korrelaatiot. Niistä muodostettiin summamuuttuja, joka nimettiin ”liikuntatilojen tärkeydeksi”. Liikuntatilojen tärkeys -mittari kuvastaa sitä, kuinka innokas vastaaja oli palaamaan liikuntatiloihin pandemia-ajan rajoitusten asteittain helpottuessa. Mittari voi vaihdella välillä 0–10. Sen keskiarvo koko vastaajakunnassa oli 7,1.

Vahvin selittäjä oli ikäryhmä: liikuntatilat olivat tärkeimpiä alle 30-vuotiaille ja vähiten tärkeitä 70-vuotiaille tai sitä vanhemmille. Riippuvuus iästä oli hyvin johdonmukainen eikä juuri heikentynyt, kun muut muuttujat vakioitiin.

Sukupuoli ja koettu toimeentulo olivat suunnilleen yhtä vahvoja selittäjiä. Liikuntatiloihin pääsy oli miehille vielä tärkeämpää kuin naisille ja hyvätuloisille tärkeämpää kuin toimeentulovaikeuksia kokeville. Muiden muuttujien vakiointi ei heikentänyt näitäkään riippuvuuksia.

Kotitaloustyyppi oli heikoin selittäjä. Yhden muuttujan mallissa liikuntatilat olivat lapsiperheille tärkeämpiä kuin lapsettomille. Kun muut muuttujat vakioitiin, ainoastaan yksinhuoltajat erosivat merkitsevästi referenssiluokasta eli yksinasuvista; vakiointi painoi kahden vanhemman lapsiperheiden selitysvoiman alle merkitsevyyden.

Enemmistö liikuntatiloja käyttäneistä vastaajista oli vähentänyt merkittävästi liikkumistaan

Liikuntatiloja koskevassa kyselyosiossa tiedusteltiin myös liikuntatilojen sulkemisen vaikutuksia vastaajan oman liikkumisen määrään. Vastausjakaumia on esitetty kuviossa 5. Tästä saatiin huolestuttava tulos, että enemmistö kyselyvastaajista (60 %) oli vähentänyt selvästi liikkumistaan liikuntatilojen rajoitusten vuoksi. Näin vastanneet eivät siis olleet korvanneet sisätilaliikkumista ulkoliikunnalla ainakaan täysin.

Useimmin liikunta oli vähentynyt vähän koulutetuilla ja toimeentulovaikeuksia kokevilla. Aineisto ei suoraan kerro, miksi näin on käynyt. Mahdollisesti muut ovat löytäneet heitä helpommin korvaavia liikuntapaikkoja tai -muotoja. Hyvätuloiset ovat saattaneet esimerkiksi käyttää kaupunkien ylläpitämien liikuntapalvelujen sijasta kalliimpia yksityisiä palveluja. Ikäryhmistä liikkuminen oli vähentynyt vahvimmin alle 40-vuotiailla.

60 prosenttia vastaajista ilmoitti, että joko vastaaja itse tai perheenjäsen on lopettanut jonkin liikuntaharrastuksen koronan vuoksi. Lopettaneista lähes kaikki (94 %) aikoivat kuitenkin jatkaa lajin harrastamista epidemian jälkeen.

Lopuksi

Kuudessa isossa kaupungissa toteutettu käyttäjäkysely osoitti, että kirjasto- ja liikuntatiloja on alettu arvostaa uudella tavalla koronapandemian aikana. Niiden merkitys konkretisoitui, kun ne yllättäen keväällä 2020 suljettiin ja vaihtelevia käyttörajoituksia oli sen jälkeen pitemmänkin aikaa. Kirjaston käyttö on laajaa kaikissa väestöryhmissä, mutta kirjaston sulkemisesta olivat kärsineet varsinkin toimeentulovaikeuksia kokevat. Liikuntatilojen merkitys osoittautui puolestaan suurimmaksi nuorten ikäryhmien keskuudessa. Tulosten mukaan kirjasto- ja liikuntapalvelut ovat tärkeitä vapaa-ajan palveluita, joiden saatavuus vaikuttaa asukkaiden arkiseen hyvinvointiin ja joissa paikan päällä tapahtuvaa toimintaa voidaan vain hyvin rajallisesti korvata digitaalisilla palveluilla.

Jukka Hirvonen toimii tutkijana Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitietoyksikössä. 

Kirjallisuus:

Keskinen, Vesa (2018). KAPA: Kirjasto ja elokuvat suosituimpia kulttuuripalveluita pääkaupunkiseudulla. Kvartti-nettiartikkeli 3.1.2018.

Poutanen, Jenni, Sari Puustinen, Jukka Hirvonen, Sampo Ruoppila, Heini Järventausta, Pasi Keski-Pukkila (2021). Vapaa-ajan palveluiden digitalisoituminen avaa uusia mahdollisuuksia, mutta ei korvaa kokemuksia paikan päällä. Turun kaupunkitutkimusohjelma, tutkimuskatsauksia 2:2021.

Puustinen, Sari, Jenni Poutanen, Heini Järventausta, Jukka Hirvonen, Pasi Keski-Pukkila, Sampo Ruoppila (2021). Koronan vaikutukset vapaa-ajan palveluiden ja tilojen käyttöön. Turun kaupunkitutkimusohjelma, raportteja 2:2021.