Kauniina elokuisena iltana kuluvalla viikolla Helsingissä pelattiin jalkapalloa. Mestareiden liigan voittaja Real Madrid ja Eurooppa-liigan voittaja Eintracht Frankfurt taistelivat täydellä Olympiastadionilla UEFA Super Cup -pokaalista. Kaupunki oli täynnä ihmisiä, joista vain osa – toki yli 30 000 – oli menossa seuraamaan ottelua paikan päälle. Enemmänkin olisi ollut halukkaita, sillä liput myytiin hetkessä loppuun, mutta areenalle ei enempää mahdu.
Joukkueiden kannattajille oli etukäteen osoitettu tietty määrä lippuja, Real Madridin faneille 1 800 ja vastustajajoukkueen faneille 8 000. Lisäksi tapahtumassa oli muita ulkomaalaisia ennakkoarvioiden mukaan parituhatta.
Seuraa karkea laskelma.
Oletetaan, että kaikki ulkomailta Helsinkiin saapuneet viipyivät täällä kolme päivää, ja kuluttavat valistuneesti arvattuna 150 euroa päivässä. Nämä arviot saattavat olla hieman alakanttiin, mutta lähellä totuutta. Edelleen oletetaan, että kaikki yöpyvät hotellissa, kaksi ihmistä yhdessä huoneessa keskimäärin, ja huoneen hinta vaikkapa 150 euroa.
Näillä oletuksilla pelkästään ulkomaalaiset kisavieraat täyttivät 6 000 huonetta joistakin Helsingin majoitusliikkeistä. Suurin osa oli varmasti hotelleissa, ja osa Airbnb-kohteissa tai vastaavissa. Arvioidaan nyt, että kaikista edellä mainituista huoneista 5 000 olisi hotellihuoneita. Tämä vastaa rekisteröimättömien ja rekisteröityjen yöpymisten pitkäaikaista suhdetta suurin piirtein. Helsingin koko majoituskapasiteetti on tällä hetkellä noin 12 400 huonetta, joten jalkapallovieraat täyttivät kapasiteetista luultavasti puolet, olihan vieraiden joukossa suomalaisiakin. Luultavasti majoitusliikkeiden käyttöaste 10.–11.8. nousi korkeammalle kuin minään muina päivinä koko kesäkaudella, kun sitä joskus jälkikäteen tarkastellaan.
Näistä luvuista saadaan kertolaskulla 5,4 miljoonan euron verran tapahtuman generoimaa uutta kulutusta ja 1,8 miljoonaa euroa majoitustuloa. Näihin kerrannaisvaikutukset päälle, ja päästään yli 11 miljoonaan. Tämä on siis niin sanottua matkailutuloa, josta suurin osa jalkapallotapahtuman aikaansaamaa; valtaosa ainakin ulkomaalaisista vieraista oli Helsingissä juuri ottelun takia. Päälle tulee varmaankin saman verran kotimaista ja paikallista kulutusta, kun huomioidaan myös yleinen taloudellisen aktiivisuuden lisääntyminen. Tapahtumavieraiden lisäksi stadionin ympäristössä, Kansalaistorin fanialueella ja ympäri kaupunkia oli paljon ihmisiä liikkeellä, ja suurimmalla osalla oli (ainakin osallistuvan havainnoinnin perusteella) jokin yhteys jalkapalloon. Edelleen havaintojen perusteella nämä ihmiset kuluttivat päivän ja illan aikana varmasti enemmän rahaa kuin keskimäärin elokuisena keskiviikkona. Tapahtuman generoimaa kulutusta tämäkin.
Jos mietitään minkä tahansa tapahtuman kokonaistaloudellisia vaikutuksia, kokonaisuudessa pitäisi tietenkin huomioida myös kulut ja plussapuolella tapahtuman työllistävä vaikutus. Aivan halpaa tällaisten tapahtumien järjestäminen ei ole, vaikka kustannukset toki jakautuvat eri tahoille. Lisäksi verotulojen jakautuminen eri kuntiin ja toisaalta valtiolle on niin ikään ulottuvuus, jota ei tule unohtaa, kun kokonaistaloudellisia vaikutuksia arvioidaan. Näihin asioihin ei nyt tässä lyhyessä blogissa mennä.
Tehdään seuraavaksi hieman vertailua toisenlaiseen matkailutuloon.
Taannoin TAK Research selvitti risteilymatkustajien rahankäyttöä Helsingissä yhden kauden aikana (2019). Tuloksena oli noin 25 miljoonaa euroa. Luvussa ei ole mukana kerrannaisvaikutuksia, mutta tästäkin huolimatta yhden jalkapallo-ottelun ympärille järjestetty tapahtumakokonaisuus tuotti todennäköisesti melkein saman verran matkailutuloa Helsinkiin kuin koko kesän risteilyturismi ennen pandemiaa – ja ehdottomasti enemmän kuin risteilyturismi kuluvana kesänä, joka on huomattavasti vuotta 2019 hiljaisempi.
Tapahtumia kannattaa tavoitella Helsinkiin, jos se voidaan tehdä kestävästi
Yritän yleensä olla ottamatta kantaa, miten tai mihin suuntaan matkailua ja tapahtumallisuutta pitäisi kehittää, vaikka ehkä rivien välistä voi omia näkemyksiäni tarkkasilmäinen nähdä. Kannattaako siis panostaa tapahtumiin? Vaikka on selvää, että suurten tapahtumien taloudelliset vaikutukset ovat erittäin merkittäviä ja vastaavasti paikallinen kuormitus (niin ekologinen kuin sosiaalinen) on ajallisesti lyhyt, on kokonaisuutta pohdittaessa syytä miettiä vaihtoehtoja.
A. Tapahtuma saadaan järjestettäväksi Helsinkiin.
B. Tapahtumaa ei saada järjestettäväksi Helsinkiin, mutta se järjestetään jossain muualla.
C. Tapahtumaa ei järjestetä ollenkaan.
Kaikessa matkailussa kestävyys on olennaista, niin kuluneelta kuin se ehkä kuulostaa. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa maailmassa, josta matkustus ei lopu – tai ainakaan mitkään kriisit eivät tähän mennessä ole sitä hieman pidemmällä aikavälillä lopettaneet? Suuria tapahtumia järjestetään koko ajan jossain. Näin ollen vaihtoehto C ei ole todennäköinen ilman äkillistä toimintaympäristöön vaikuttavaa kriisiä.
Olisi varmasti isossa kuvassa kestävintä, jos esimerkiksi jalkapallo-ottelut järjestettäisiin mahdollisimman lähellä joukkueita ja ennen kaikkea faneja. Eurooppalaisten joukkueiden ollessa kyseessä se olisi jossain maantieteellisesti keskellä Eurooppaa – siellä, missä suuria joukkueitakin on – sellaisissa paikoissa, minne matka on kaikilla mahdollisimman lyhyt. Sama koskee tietenkin olympialaisia ja muita vielä suurempia tapahtumia.
Vaihtoehto B voi siis toteutua kestävyydeltään hyvin eri tavoin. Ihan kohta pelataan taas jalkapalloa – Qatarissa.
Vaihtoehdossa B tietenkin vaikutukset kohdistuvat muualle kuin Helsinkiin, sekä positiiviset että negatiiviset. Toisaalta tässä vaihtoehdossa Helsinki voi panostaa johonkin muuhun, olettaen, että tapahtumaan mahdollisesti korvamerkityt rahat voidaan käyttää toiseen kohteeseen. Vastaavalla tavalla tietenkin jo tapahtuman hakuvaiheessa nämä vaivannäöt voi kohdistaa johonkin toiseen asiaan, jolloin vaihtoehto A ei loogisesti olisi enää mahdollinen. Jos tapahtuman saaminen on hyvin epätodennäköistä, näin ehkä kannattaa toimia. Jos jokin yritys aina silloin tällöin onnistuu, hyödyt voivat olla suurempia kuin epäonnistuneiden yrityskertojen kustannukset. Onnistumisen todennäköisyyteen esimerkiksi Super Cupin näkyvyys ja tapahtuman ilmeinen sujuvuus varmasti vaikuttavat positiivisesti.
Tapahtumia ei tällä hetkellä järjestä järjestelmällisesti kestävyys edellä, tai tältä ainakin näyttäisi. Tapahtumista kilpaillaan, ja kilpailu ei ole aina kovin reilua. Joka tapauksessa tapahtumapaikkakunnaksi kannattanee pyrkiä, varsinkin jos vaihtoehtona on panostaa kestävyyden näkökulmasta paljon arveluttavampiin matkailun muotoihin. Harvoin nämä ovat kuitenkaan oikeasti vaihtoehtoja toisilleen, mutta se on sitten suurempi kysymys.
Tiivistetään vielä. Jos tapahtumia siis joka tapauksessa järjestetään, kestävyyden näkökulmasta niitä kannattaa järjestää lähellä tapahtumaan matkustavia, ja sellaisissa paikoissa, missä fasiliteetit ovat mahdollisimman valmiit ja asiat hoidetaan muidenkin kestävyydelle olennaisilla ulottuvuuksilla asiallisesti. Eli: jos ja kun vaihtoehto C ei tule toteutumaan, vaihtoehto A lienee Helsingin kannalta paras ja kokonaiskestävyyden näkökulmasta kannatettava siinä tapauksessa, jos etäisyys asiakkaisiin tai vieraisiin on mahdollisimman lyhyt, ja mikäli tapahtuman vaativat investoinnit hyödyttävät Helsinkiä tapahtuman jälkeenkin.
Kirjoittaja toimii johtavana asiantuntijana Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitietoyksikössä.