Koronapandemian seurauksena etätyötä tekevien määrä kasvoi Suomessa nopeasti vuoden 2020 keväällä. Enimmillään jopa miljoona suomalaisista teki etätyötä (Eurofound 2021). Olosuhteiden pakosta etätyötä on tehty myös sellaisissa ammateissa ja työtehtävissä, joihin etätyön ei välttämättä ajatella soveltuvan kovin hyvin. Etätyön nopea kasvu koronapandemian seurauksena peittää kuitenkin helposti alleen sen tosiasian, että etätyö on yleistynyt Suomessa 1990-luvun jälkeen – ja erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana – voimakkaasti. Vuonna 1997 etätyötä teki ajoittain neljä prosenttia palkansaajista, mutta vuoteen 2013 mennessä osuus oli kasvanut 27 prosenttiin. Vuoteen 2019 mennessä osuus oli noussut jo 37 prosenttiin. Viikoittain (tai kokoaikaisesti) etätyötä teki samana vuonna 15 prosenttia palkansaajista. (Sutela ym. 2019, Keyriläinen 2020).
Vaikka koronapandemian aikana korkeaksi nousseet etätyötä tekevien osuudet eivät sellaisenaan jatkuisikaan pandemian jälkeen, koronapandemia on todennäköisesti toiminut kehitystä vauhdittavana tekijänä myös normaalia aikaa ajatellen. Siinä missä etätyöhön on aiemmin suhtauduttu osin jopa rajoittavasti, tilanne pandemian jälkeisessä maailmassa voi olla toinen.
Etätyöllä on hyviä puolia, ja monet haluavat tehdä etätyötä olosuhteiden normalisoituessa aiempaa enemmän. Tuoreen kyselyn mukaan etätyötä pandemian aikana tehneistä 90 prosenttia haluaa tehdä työstä vähintään neljäsosan etänä (Sutela 2021). Etätyömahdollisuus voi olla työnantajille jopa kilpailuvaltti. Samalla on syytä huomata, että etätyötä voidaan tehdä myös yli kansallisten rajojen. Keskustelu etätyön lisääntymisestä kytkeytyy tämän vuoksi laajempaan keskusteluun globaalissa työnjaossa tapahtuvista muutoksista.
Tässä artikkelissa tarkastellaan etätyöhön soveltuvien työpaikkojen määriä ja sijoittumista erityisesti Helsingissä, ja lopussa vertaillaan Helsingin tilannetta muuhun pääkaupunkiseutuun ja suurimpiin kaupunkiseutuihin. Pyrimme vastaamaan kysymyksiin, missä ammateissa työskentelevät voivat jatkossa hoitaa työnsä paikasta riippumattomasti ja kuinka suurta joukkoa työllisistä tämä koskettaa. Nostamme myös tutkimuskirjallisuudesta esiin näkökulmia etätyön yleistymisen vaikutuksista muun muassa kaupunkikehitykseen.
Etätyön yleistyminen vaikutukset kotona ja konttorilla
Miksi etätyötä tekevien osuus on systemaattisesti kasvanut jo niin kauan? Yksi syy lienee se, että työn tekemisen tavat ovat muuttuneet ja tekniset mahdollisuudet etätyöhön kehittyneet. Lisääntyneiden etätyömahdollisuuksien ohella etätyöllä täytyy olla kuitenkin myös puolellaan tekijöitä, jotka tekevät etätyöstä houkuttelevampaa. Työntekijän näkökulmasta etätyö säästää aikaa ja rahaa, kun työmatkat vähenevät. Asunnon ja asuinpaikan valintaan voi tulla lisää väljyyttä, jos työmatka ei niin tiukasti rajoita sijaintivalintoja. Harvakseltaan tehtävät pidemmätkään työmatkat eivät välttämättä ole ongelma, erityisesti jos matka-ajan voi käyttää työntekoon. (Kuisma & Sauri 2021, Sweco 2021)
Jos työolosuhteet ovat kotona kunnossa, etätyön kautta voidaan saada parempi työrauha ja siten myös lisätä työn tehokkuutta. Perhe-elämän ja työn yhteensovittaminen saattaa helpottua. Toisaalta etätyöhön liittyy myös seikkoja, jotka vähentävät sen houkuttelevuutta. Useamman etätyöläisen taloudessa tilat voivat yksinkertaisesti loppua kesken. Etätyön yleistyessä työyhteisöltä saatava tuki voi vähentyä ja uusien työntekijöiden perehdyttäminen työhön ja työyhteisöön voi olla hankalampaa. Samoin työajan ja vapaa-ajan erottaminen toisistaan saattaa vaikeutua etätyön myötä. Kaikki eivät myöskään halua viedä töitä kotiinsa, vaikka olosuhteet ja työn luonne sen mahdollistaisivatkin. (Kuisma & Sauri 2021, Sutela & Pärnänen 2021)
Työnantajan näkökulmasta etätyön yleistyminen ja muuttuvat työnteon tavat ovat näkyneet jo pidempään muun muassa toimitilamitoituksissa. Työnantajat säästävät kustannuksissa, kun mitoituksia voidaan tiukentaa. Etätyön yleistyminen kuitenkin haastaa työnjohtamisen ja työyhteisön kehittämisen tavat. Työyhteisö saattaa jakautua toimistolla työskentelevään sisäpiiriin ja etätyötä tekeviin. Niin ikään ryhmätyöskentely ja epäformaali vuorovaikutus – uuden oppiminen ja yhteinen ideointi – ovat tärkeitä toiminnan kehittämisen muotoja ja näiden järjestämien etätyömaailmassa on haastavampaa, toki ei varmaankaan mahdotonta. Vaarana kuitenkin on, että työyhteisö hapertuu ja joidenkin työntekijöiden ongelmat jäävät piiloon; äärimmillään seurauksena voi olla eräänlaista erakoitumista ja työyhteisöstä irtautumista.
Etätyön yleistymisen laajemmat vaikutukset
Yksilö- ja työpaikkatason välittömien vaikutusten ohella etätyön yleistymisellä voi olla merkittäviä laajemmalle ulottuvia vaikutuksia. Toimitilamarkkinoiden kannalta murros on alkanut jo ennen koronapandemiaa. Henkilökohtaisen työtilan mitoitukset toimistoissa ovat pienentyneet jo tämän myötä, kun etätyö ja liikkuva työ ovat lisääntyneet ja toimistolla vietetty työaika vähentynyt. Etätyön entistä laajempi yleistyminen vähentää toimistojen tarvetta ja toisaalta asettaa uudenlaisia vaateita erityisesti juuri toimistotiloille. Modernit keskeisesti sijaitsevat toimitilat löytävät käyttäjänsä, mutta runsaasti muuta toimitilaa, erityisesti toimistotilaa, jää (ja on jäänyt jo aiemmin) vaille käyttöä. Etätyö vaikuttanee myös sellaisten elinkeinojen toimintamahdollisuuksiin, jotka ovat riippuvaisia työpaikoillaan käyvien työntekijöiden luomasta kysynnästä (Lukas ym. 2020). Joiltain osin etätyö voi näkyä kasvaneena kysyntänä muun muassa palveluille sellaisilla alueilla, joilla tehdään paljon etätyötä.
Pidemmällä aikavälillä etätyön yleistymisellä voi olla vaikutuksia työntekijöiden asuinpaikkavalintoihin. Vaikka keskustasijainnit sinällään lienevät jatkossakin vetovoimaisia, etätyön yleistymisen myötä kiinnostusta saattaa kohdistua aiempaa enemmän kaupunkien esikaupunkivyöhykkeeseen sekä pienempiin kaupunkeihin ja jossain määrin myös haja-asutusalueisiin. Etätyön yleistymisen myötä työmatkoja tehdään vähemmän, mutta ne ovat keskimäärin pidempiä. Vaikutukset voivat olla sekä liikennesuoritetta vähentäviä (vähemmän työmatkoja) että myös liikennesuoritetta kasvattavia (keskimäärin pidemmät työmatkat). (Metsäranta ym. 2021). Kaupunkiympäristössä merkittävä kysymys on tietysti myös joukkoliikenteen kysyntä etätyön yleistyessä. Koronapandemian myötä joukkoliikenteen käyttö väheni merkittävästi, mikä on johtanut huomattaviin ongelmiin joukkoliikenteen rahoituksessa.
Vaikka etätyömahdollisuuksien myötä työntekijöiden sijaintivalintoihin tulee lisää valinnanvaraa, työpaikat kaupungeissa kuitenkin todennäköisesti keskittyvät – jopa aiempaakin selvemmin – parhaisiin, hyvin saavutettaviin, sijainteihin. Taloudellista tuottavuutta kasvattavat keskittymisedut, niin sanotut agglomeraatioedut, johtavat siihen, että etätyön yleistyessäkin suurilla ja tuottavimmilla kaupungeilla on edelleen edut puolellaan yritysten sijaintivalinnoissa. Näin on siitä huolimatta, että työnteon paikat ovat aiempaa moninaisempia. (Delventhal ym. 2020, Lennox 2020). Koska monet etätyötä tekevät asuvat kaupungeissa, erilaiset yhteisölliset työtilat kaupunkitilassa todennäköisesti myös edelleen yleistyvät.
Ajoittain on noussut esiin myös kysymys siitä, miten etätyön yleistyminen vaikuttaa tuottavuuskehitykseen. Tutkimuskirjallisuudessa on esitetty, että kasvokkain tapaamiset rakentavat tehokkaammin sosiaalisia verkostoja, luottamusta ja sosiaalista pääomaa, mikä puolestaan edesauttaa erityisesti korkeaa osaamista ja luovuutta vaativia monimutkaisia prosesseja ja hankkeita (Florida ym. 2020). Satunnaiset kohtaamiset ja epämuodollinen vuorovaikutus ovat tärkeitä tuottavuuskehitykselle. Toisaalta etätyön yleistymisestä on saatavissa myös hyötyjä. Voidaankin siis ajatella, että tuottavuuskehityksen näkökulmasta kyse on pikemminkin siitä, mikä on optimaalinen määrä, ei liian vähän eikä liian paljon, etätyötä (esim. Behrens ym. 2021). Käytännössä tämä tarkoittaisi hybridimallia, jossa etä- ja läsnätyön parhaat puolet yhdistyisivät.
Etätyöhön soveltuvien työpaikkojen tilastollinen tarkastelu
Laskentamalli
Tilastollinen tarkastelu pohjautuu Dingelin ja Neimanin (2020) laatimaan luokitteluun ammateista, jotka soveltuvat hyvin etätyöhön. Tutkijat rakensivat mallin Pohjois-Amerikassa käytössä olevalla ammattiluokituksella ja tarjosivat mahdollisuuden muuntaa edellä mainittu luokitus Euroopassa ja Suomessa käytössä olevaan ammattiluokitukseen(Link leads to external service).
Etätyöhön soveltuvat ammatit ovat sellaisia, joita voidaan tehdä paikasta riippumattomasti muualla kuin työpaikalla, esimerkiksi kotona, useimmin tietokoneen ja puhelimen avulla. Kyseessä on lähinnä korkean osaamistason tietotyö tai asiakaspalvelu puhelimitse. Ammattien ryhmittely etä- ja lähityöhön tehtiin tässä artikkelissa lähes identtisesti Dingelin ja Neimanin mallin mukaan. Muutamissa ammateissa sovellettiin kirjoittajien harkintaa siitä, kuinka hyvin ammattia voi suomalaisessa yhteiskunnassa toteuttaa etä- tai lähityönä. Nämä ammatit löytyvät hyvinvointipalveluista, ja ne luokiteltiin lähityöksi.
Aineisto
Tutkimusaineistona käytettiin Tilastokeskuksesta tilattua erillisaineistoa työpaikoista ammattiryhmittäin [1]. Lähtötilanne kuvastaa työpaikkamääriä ennen koronapandemiaa. Tilastollinen tarkastelu on tehty vuoden 2018 lopun rekisteripohjaisen työssäkäyntitilaston ammattiaineiston pohjalta, jossa ammatit on luokiteltu tarkalla nelinumerotasolla. Käytettävissä olevassa aineistossa olivat alueina Suomi, pääkaupunkiseutu kunnittain, Helsingin seutu ja seutukunta sekä neljä työpaikkamäärältään seuraavaksi suurinta seutukuntaa, eli Tampere, Turku, Oulu ja Lahti.
Etätyöhön soveltuvat ammatit
Etätyöhön soveltuvista työpaikoista valtaosa on korkean osaamistason tietotyötä. Puolet kaikista Helsingin etätyön työpaikoista kuuluu erityisasiantuntijoiden ammattiryhmään. Reilu neljännes on muita asiantuntijatehtäviä. Toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät ja johtajat kattavat noin kymmenesosan kumpikin. Palvelu- ja myyntityöntekijöiden tehtävistä vain prosentti soveltuu etätyöhön.
Miten etätyö sopii työnteon muodoksi eri ammateissa?
Ammattiryhmien sisäiset erot etätyöhön soveltumisesta ovat suuret. Helsingissä johtajista neljä viidestä voisi tarvittaessa työskennellä etänä ja erityisasiantuntijoistakin reilu kaksi kolmasosaa. Erityisasiantuntijoiden ammattiryhmä on Helsingissä merkittävä ja kattaa monia eri ammatteja. Yleisimmin etätyötä voivat tehdä sovellussuunnittelijat ja -arkkitehdit, hallinnon ja elinkeinojen kehittämisen erityisasiantuntijat, mainonnan ja markkinoinnin erityisasiantuntijat, laskentatoimen erityisasiantuntijat ja tilintarkastajat, johtamisen ja organisaatioiden erityisasiantuntijat sekä toimittajat. Koulutuksen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon erityisasiantuntijat, kuten opettajat, lääkärit ja sosiaalityöntekijät, tekevät luokituksen mukaan pääsääntöisesti lähityötä.
Toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijöiden töistä kaksi kolmasosaa voidaan tehdä Helsingissä paikasta riippumattomasti. Ammattinimikkeiden kärjessä ovat yleissihteerit, toimistoavustajat, taloushallinnon sekä tilasto-, rahoitus- ja vakuutusalan toimistotyöntekijät, informaatiopisteen asiakasneuvojat ja kuljetuksen toimistotyöntekijät.
Asiantuntijoiden ammattiryhmän työpaikoista kolme viidesosaa soveltuu hyvin etätyöhön. Tyypillisimpiä näistä ovat myyntiedustajat, kirjanpidon ja laskentatoimen asiantuntijat, johdon sihteerit ja osastosihteerit, käytön tukihenkilöt, kiinteistönvälittäjät ja isännöitsijät, lainopilliset avustajat sekä järjestöalan asiantuntijat. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden, kuten sairaanhoitajien ja sosiaaliohjaajien, työtehtävät luokiteltiin pääsääntöisesti lähityöksi.
Muihin ammattiryhmiin etätyö ei tällä hetkellä pääsääntöisesti vielä sovellu. Ne vaativat fyysistä läsnäoloa ja/tai suorittamista, kuten palvelu- ja myyntityö (kampaajat, hoivatyö, kauppa) sekä rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijöiden ja prosessi- ja kuljetustyöntekijöiden työpaikat. Muiden työntekijöiden ammattiryhmässä työpaikkamääriltään suurimpien ammattinimikkeiden kärjestä löytyvät siivoojat, rahdinkäsittelijät ja varastotyöntekijät sekä avustavat keittiötyöntekijät. Kaikki edellä mainitut tehtävät vaativat pääasiassa fyysistä läsnäoloa työpaikalla.
Koko Suomen tasolla etätyöhön soveltuvien ammattiryhmien järjestys poikkeaa Helsingistä. Myös osuudet ovat pienempiä. Suomen tasolla 69 prosenttia johtajista voisi työskennellä etänä (Helsingissä 83 %). Eroa selittää toimiala ja tarkempi ammattinimike: esimerkiksi teollisuuden ja rakentamisen tuotantojohtajien, maa- ja metsätalousjohtajien, lastenhoidon johtajien sekä ravintolajohtajien tehtävät on arvioitu mallissa etätyöhön sopimattomiksi, ja näiden osuus on koko maan tasolla Helsinkiä huomattavasti korkeampi. Sama pätee erityisasiantuntijoihin; koko maan tasolla (55 % etätyöhön sopivia) heitä työskentelee Helsinkiä (69 %) enemmän muun muassa lähityötä edellyttävän teollisuuden toimialan parissa. Toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijöiden ammattiryhmässä etätyö sopii kahdelle kolmesta sekä koko maan tasolla että Helsingissä. Tässä ammattiryhmässä työllisten määrä on ollut pitkään laskusuunnassa digitalisaation ja automatisaation myötä.
Etätyön mahdollisuudet Helsingissä alueittain
Dingelin ja Neimanin laskentamallia hyödyntäen arvioimme, että 45 prosenttia Helsingin työpaikoista soveltuu hyvin etätyöhön. Määrällisesti tämä tarkoittaa noin 177 000 työpaikkaa. Seuraavassa tarkastellaan etätyöhön soveltuvien työpaikkojen sijoittumista Helsingin työpaikka-alueisiin. Samalla esitetään arvio, miltä tilanne Helsingissä näyttäisi, kun sataprosenttisen etätyön sijaan siirrytään monipaikkaiseen hybridityöhön. On todennäköistä, että jatkossa yhä useampi vuorottelee lähityön ja etätyön välillä, esimerkiksi toimistolla ollaan 2–3 päivää viikossa. Esitämme laskelman, kuinka paljon työllisiä olisi fyysisesti poissa työpaikoilta, jos 70 prosenttia tai puolet työntekijöistä työskentelee etänä.
Etätyöhön soveltuvat työpaikat keskittyvät Helsingin sisällä selvästi kantakaupunkiin ja muutamaan muuhun toimistotyöpaikka-alueeseen. Lähtökohtaisesti Eteläisessä, Keskisessä ja Läntisessä suurpiirissä – kolmessa Helsingin kahdeksasta suurpiiristä – sijaitsee kolme neljäsosaa kaikista Helsingin työpaikosta. Etätyöhön sopivien työpaikkojen osuus näillä alueilla on vielä suurempi kuin alueiden osuus kaikista Helsingin työpaikoista, sillä Eteläisessä, Keskisessä ja Läntisessä suurpiirissä on yhteensä 85 prosenttia kaikista kaupungin etätyöhön soveltuvista työpaikoista.
Kaikista Helsingin työpaikoista kolmasosa sijaitsee Eteläisessä suurpiirissä (mm. Kampinmalmi, Vironniemi ja Ullanlinna). Etätyöhön soveltuvien työpaikkojen osuus on vieläkin korkeampi, 41 prosenttia koko kaupungin työpaikoista. Yli 73 000 Eteläisessä suurpiirissä työskentelevästä ammattilaisesta voisi työskennellä paikkariippumattomasti – tämä vastaa 57 prosenttia kaikista suurpiirin työpaikoista.
Keskisessä suurpiirissä (mm. Vallilla, Pasila, Kallio) etätyöhön sopivien työpaikkojen määrä on yli 50 000 ja tämä on 55 prosenttia kaikista suurpiirin työpaikoista ja lähes kolmasosa kaikista Helsingin etätyöhön soveltuvista työpaikoista. Läntisessä suurpiirissä (mm. Pitäjänmäki ja Reijola) etätyöhön soveltuu 25 000 työpaikkaa, mikä on 37 prosenttia kaikista suurpiirin työpaikoista ja 14 prosenttia kaikista Helsingin etätyön työpaikoista.
Vajaa kolmasosa Pohjoisen suurpiirin (mm. Oulunkylä, Maunula) ja Kaakkoisen suurpiirin (mm. Herttoniemi) työpaikoista soveltuu hyvin etätyöhön. Näiden alueiden työpaikkamäärät ovat kuitenkin kokonaisuudessaan niin pieniä, että osuudet koko kaupungin etätyön soveltuvista työpaikoista jäävät muutamaan prosenttiin. Koillisessa suurpiirissä (mm. Malmi, Latokartano) etätyöhön sopivia työpaikkoja on neljäsosa ja Itäisessä suurpiirissä (mm. Itäkeskus, Vuosaari) viidesosa suurpiirin työpaikoista.
Miten etätyö kiinnostaa koronapandemian jälkeen – 70 % tai 50 %
Koronapandemian myötävaikutuksesta sekä organisaatioiden että yksilöiden mahdollisuudet ja kyvyt etätyöhön ovat kasvaneet huomattavasti. Käytännössä moni tulee jatkossa tekemään osan töistään etänä ja osan toimistolla. Hybridityö tai monipaikkainen työ tarkoittaa esimerkiksi sitä, että työpaikalla ollaan fyysisesti kaksi päivää viikossa ja kolme kotona tai vaikkapa kesämökillä. Laskentamallimme mukaan etätyöhön soveltuvia työpaikkoja on Helsingissä siis kaikkiaan 177 000. Mikäli etätyötä tehtäisiin näissä työpaikoissa 70-prosenttisesti, tarkoittaisi se kaikkiaan noin 124 000 työpaikkaa. Jos puolet työpaikkojen työllisistä siirtyisi etätyöhön, koskettaisi se noin 88 000 helsinkiläistä työpaikkaa. Alueellisesti tarkasteltuna tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi Kampissa liikkuisi tuolloin 15 000 työssäkäyvää vähemmän kuin tilanteessa, jossa kaikki alueen työlliset olisivat fyysisesti läsnä työpaikoillaan (Kuvio 6). Vironniemellä työntekijöiden määrä vähenisi 11 500 henkilöllä ja Vallilassa ja Pasilassa laskua tulisi noin 8 000 henkilöä. Kallio, Pitäjänmäki ja Ullanlinna hiljenisivät noin 7 000 työllisen verran ja Reijolassa työllisiä olisi 3 000 nykyistä vähemmän. Muissa peruspiireissä pudotukset jäävät alle 2 000 henkilön.
Jos kaikkien etätyöhön siirtyvien työaika sijoittuu perinteiseen ”toimistotyöaikaan” (esim. klo 7–18 välillä), liikkuu näillä alueilla huomattavasti aiempaa vähemmän lounasruokailijoita, kivijalkakaupassa kävijöitä ja muita paikallisia palveluita käyttäviä. Samalla fyysisen toimitilan määrä vähenee, mikäli läsnäoloajat toimistoissa rytmitetään tasaisesti eri viikonpäiville. Toki useat organisaatiot olivat aloittaneet työtilojen uudelleen muokkauksen joustaviksi monitoimitiloiksi jo ennen korona-aikaa. Toisaalta päiväväestön määrä ja osin myös palveluiden kysyntä kasvaisivat niillä alueilla, joilla etätyötä tekevät asuvat.
Etätyömahdollisuudet suurten kaupunkien työssäkäyntialueilla
Koronapandemian alkuaikana Suomi kuului eurooppalaisten maiden kärkeen etätyöläisten osuuksissa yhdessä Alankomaiden, Belgian ja Irlannin kanssa. Suomessa kotona työskentelevien osuus oli jopa 59 prosenttia. Kaikkiaan noin miljoona suomaista teki etätyötä. (Eurofound 2021)
Tässä artikkelissa käytetyn ammattiluokitukseen pohjautuvan laskentamallin tulokset osoittivat, että koko Suomen tasolla etätyöhön hyvin soveltuvia työpaikkoja oli kaikkiaan 618 000 ja näiden osuus kaikista maan työpaikoista 27 prosenttia [2].
Pääkaupunkiseudulla osuus oli selvästi korkeampi: etätyöhön soveltuvia työpaikkoja oli laskentamallin mukaan 263 000. Kuten edellä todettiin, Helsingissä etätyötä voidaan tehdä 177 000 työpaikassa, mikä on 45 prosenttia Helsingin työpaikoista. Espoossa etätyöhön soveltuvia työpaikkoja oli 52 000 ja Vantaalla 34 000.
Alueen työpaikkojen toimialarakenne ja niiden sisällä ammattirakenne määrittää sen, kuinka suuri osuus alueen työpaikoista soveltuu etätyöhön. Teollisuuden toimialan osuus on Helsingissä muuta maata pienempi, ja liike-elämän palvelut ovat keskittyneet vahvasti Helsinkiin ja Espooseen. Elinkeinorakenteeltaan Helsingin kaltaisessa Espoossa etätyöpaikkojen osuus on 44 prosenttia. Vantaalla vastaava osuus on sen sijaan selvästi pienempi, 29 prosenttia. Vantaan toimialarakenteessa korostuvat kaupan ja kuljetuksen toimialat, joissa työlliset tekevät pitkälti fyysistä lähityötä. Koko pääkaupunkiseudun työpaikkojen työtehtävistä 42 prosenttia ja Uudenmaan työtehtävistä 38 prosenttia on sellaisia, joita voi hyvin tehdä etänä. Helsingin ulkopuolisessa Suomessa osuus oli 23 prosenttia.
Tampereen seutukunnassa etätyöhön sopivien työpaikkojen osuus kaikista alueen työpaikoista oli 30 prosenttia, Oulun seutukunnassa 28 prosenttia ja Turun seutukunnassa 26 prosenttia. Näissä seutukunnissa lähityötä suosivien teollisuuden ja yhteiskunnallisten palveluiden osuudet ovat Helsinkiä korkeampia. Lahden seutukunnassa etätyöhön sopivien työpaikkojen osuus on vain 21 prosenttia, mikä selittyy lähinnä teollisuuden suurella ja vastaavasti liike-elämän palveluiden pienellä osuudella toimialarakenteessa. On kuitenkin todennäköistä, että näiden seutukuntien keskuskaupungeissa etätyöhön soveltuvien työpaikkojen osuus on koko seutukunnan lukua jonkin verran suurempi.
Johtopäätökset
Etätyön yleistymisestä ollaan varsin yksimielisiä. Työnteon paikat monimuotoistuvat. Töitä tehdään enemmän kotoa, mikä väljentää asuinpaikan valintamahdollisuuksia. Vaikutukset muun muassa kaupunkikehitykseen ovat moninaisia. Kaupunkikeskustoissa asuntokysyntä tuskin merkittävästi muuttuu, mutta asuntomarkkinoilla laatuerot korostuvat valintatilanteissa niin asuntokannan kuin asuinalueiden välillä. Saavutettavuuden merkitys säilyy, mutta sen sisältö saa uusia sävyjä. Joiltakin osin pidemmät, mutta sujuvat ja työnteon mahdollistavat, liikenneyhteydet nousevat arvossaan, kun etätyöläiset tekevät valintojaan asuinpaikan suhteen. Edelleenkin monet ammatit ja työtehtävät ovat kuitenkin sellaisia, että niitä ei voi tehdä etänä.
Normaalioloissa etätyötä tekevien osuus on pienempi kuin koronapandemian poikkeusoloissa etätyötä tehneiden osuus. Koronapandemian aikana etätyötä on tehty myös sellaisissa työtehtävissä, joihin etätyö ei parhaalla mahdollisella tavalla sovellu. Kaikki eivät liioin halua tehdä etätyötä, eivätkä työnantajat välttämättä anna mahdollisuutta kokoaikaiseen etätyöhön. Etätyötä tekevistäkin useimmat tekevät etätyötä vain osan aikaa.
Etätyöhön soveltuvista työpaikoista valtaosa on korkean osaamistason tietotyötä tai perinteistä toimistotyötä, jota voidaan tehdä digitaalisesti. Paikasta riippumattoman työn mahdollisuudet vaihtelevat eri alueilla elinkeinorakenteen, ammattirakenteen ja sen mukaan, miten ammattiryhmät jakautuvat tarkemmille ammattitasoille. Etätyöhön soveltuvat ammattiryhmät löytyvät johtajien, erityisasiantuntijoiden, asiantuntijoiden sekä toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijöiden ammattiryhmistä. Puolet kaikista Helsingin etätyön työpaikoista kuuluu erityisasiantuntijoiden ammattiryhmään ja reilu neljännes on muita asiantuntijatehtäviä.
Helsingissä ja Espoossa etätyömahdollisuudet ovat ammattirakenteen ansiosta laajemmat kuin muualla Suomessa ja muissa suurimmissa kaupungeissa. Etätyöhön soveltuvat työpaikat keskittyvät Helsingin sisällä kantakaupunkiin ja muutamaan toimistotyöpaikka-alueeseen. Jos puolet alueen työllisistä työskentelisi kotona, Helsingin keskustan (Kampinmalmin, Vironniemen, Ullanlinnan ja Taka-Töölön peruspiirit) toimistoissa olisi päivittäin noin 35 000 henkilön verran vähemmän väkeä.
Tulevaisuudessa digitalisaatio korvaa osan etätyöhön soveltuvista työpaikoista, mutta muutos kohdistuu erityisesti toimisto- ja asiakaspalvelun työtehtävien automatisointiin. Sen sijaan suurissa kaupungeissa kasvavat erityisasiantuntijoiden ammattiryhmät vahvistuvat entisestään ja etätyöhön soveltuvien työpaikkojen määrä todennäköisesti kasvaa.
Henrik Lönnqvist on Kuntaliiton kaupunkikehityspäällikkö. Minna Salorinne toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa.
[1] Tämän artikkelin pääpaino on Helsingissä. Helsingissä oli vuoden 2018 lopussa kaikkiaan 409 200 työpaikkaa. Tarkasteluun päätyi 388 500 työpaikkaa, sillä tarkastelusta jätettiin sotilaiden ammattiryhmä (1 300 työpaikkaa), alkuperäisen mallin mukaisesti, kokonaan pois tarkastelusta. Myös ammattiryhmältään tuntemattomat työpaikat jäivät pois laskentamallista. Näitä oli Helsingissä vajaat 20 000. Samat rajaukset koskevat muiden alueiden tarkastelua. Suomessa oli vuoden 2018 lopussa kaikkiaan 2 373 700 työpaikkaa, joista malliin valikoitui 2 275 900 työpaikkaa.
[2] Dingelin ja Neimanin (2020) tutkimuksessa esitetyn arvion mukaan Suomen työpaikoista 39 prosenttia soveltuu hyvin etätyöhön. Osuus on siis huomattavasti suurempi kuin tässä artikkelissa esitetty arvio koko maan osalta, 27 prosenttia. Ero selittyy sillä, että Dingelin ja Neimanin laskelma pohjautuu eri tilastolähteeseen. He käyttivät analyysissä ILO:n harmonisoimaa työvoimatutkimuksen dataa ammattiluokituksen 2-numerotasolla (https://ilostat.ilo.org/topics/employment/(Link leads to external service) -> Employment by age and occupation – ISCO level 2). Työvoimatutkimuksen tiedot soveltuvat kansainväliseen vertailuun ja kyseessä on otosaineisto, josta ei ole mahdollista irrottaa kaupunkitasoista tilastotietoa. Tässä artikkelissa käytimmekin aineistona Tilastokeskuksen rekisteripohjaisen työssäkäyntitilaston (https://www.stat.fi/til/tyokay/index.html(Link leads to external service)) tietoja ammattiluokituksen 4-numerotasolla, ks. myös aineiston kuvaus edellä.
Lähteet:
Behrens, Kristian & Kichko, Sergey & Thisse, Jacques-Francois (2021). Working from Home: Too Much of a Good Thing? CESIfo Working Paper No. 8831. CESIfo, Munich.
Delventahl, Matthew J. & Kwon, Eunjee & Parkhomenko, Andrii (2020). How Do Cities Change When We Work from Home? JUE Insight, Journal of Urban Economics.
Dingel, Jonathan I. and Neiman, Brent (2020). How Many Jobs Can be Done at Home? NBER Working Paper 26948. National Bureau of Economic Research, Cambridge.
Eurofound (2021). Working during COVID-19. https://www.eurofound.europa.eu/data/covid-19/working-teleworking(Link leads to external service)
Florida, Richard & Rodriguez-Pose, Andres & Storper, Michael (2020). Cities in a Post-COVID World. Papers in Evolutionary Economic Geography 20.41. Utrecht University.
Keyriläinen, Marianne (2021). Työolobarometri 2020. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2021:36. TEM, Helsinki.
Keyriläinen, Marianne (2020). Työolobarometri 2019. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2020:53. TEM, Helsinki.
Kuisma, Juha & Sauri, Pekka (2021). Etätyö ja monipaikkaisuus Suomessa. Polemia-sarja 121. Kunnallisalan kehittämissäätiö, Helsinki.
Lennox, James (2020). More working from home will change the shape and size of cities. CoPS Working Paper No. 306-G. Victoria University, Melbourne.
Lukas, Althoff & Eckert, Fabian & Ganapati, Sharat & Walsh, Conor (2020). The City Paradox: Services and Remote Work. CESIfo Working Paper 8734. CESIfo, Munich.
Metsäranta, Heikki & Aro, Rasmus & Blomqvist, Petri & Levä, Tapio & Nissinen, Aino & Rannanpää, Sari (2021). Etätyön vaikutukset liikenteen kasvihuonekaasupäästöihin. Valtioneuvoston selvitys 2021:4.
Sutela, Hanna (2021). Uusi normaali kutsuu – vanhaan ei ole paluuta, jos työntekijöiltä kysytään. Tieto&trendit-blogi. https://www.stat.fi/tietotrendit/blogit/2021/uusi-normaali-kutsuu-vanhaa...(Link leads to external service)
Sutela, Hanna & Pärnänen, Anna (2021). Koronakriisin vaikutus palkansaajien työoloihin. Työpapereita 1/2021. Tilastokeskus, Helsinki.
Sutela, Hanna (2020). Kun mahdoton kävi mahdolliseksi – tietotyön yleisyys mahdollisti etätyön läpimurron Suomessa. Tieto&trendit-blogi. https://www.stat.fi/tietotrendit/blogit/2020/kun-mahdoton-kavi-mahdollis...(Link leads to external service)
Sutela, Hanna & Pärnänen, Anna & Keyriläinen, Marianne (2019). Digiajan työelämä – työolotutkimuksen tuloksia 1977–2018. Tilastokeskus. Helsinki https://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/ytym_1977-2...(Link leads to external service)
Sweco (2021). Tulevaisuuden hybridityö. Mitä tapahtuu asiantuntijatyölle pandemian jälkeen? Sweco, Helsinki.
Taloustutkimus (2021). Suomalaiset aikovat vähentää etätyön tekemistä. https://www.taloustutkimus.fi/ajankohtaista/uutisia/suomalaiset-aikovat-...(Link leads to external service)
Yle (2020). Ylen kysely: Yli miljoona suomalaista siirtynyt etätöihin koronakriisin aikana – heistä noin puolet haluaa jatkaa etätöissä koronan jälkeenkin. https://yle.fi/uutiset/3-11291865(Link leads to external service)