Päätulokset
- Henkilön osaaminen – koulutuksella tai työtuloilla mitattuna – on yhteydessä päätökseen muuttaa Helsinkiin.
- Helsinkiin muuttamisen todennäköisyys kasvaa korkeamman koulutuksen myötä. Myös nuorempi ikä ja viimeaikainen opiskelu lisäävät Helsinkiin muuton todennäköisyyttä.
- Korkealle sijoittuminen oman viiteryhmän työtulojakaumassa ennustaa suurempaa Helsinkiin muuttamisen todennäköisyyttä, mutta toisaalta niin tekee myös matalalle sijoittuminen.
- Myös taloudelliset, työ- ja asuntomarkkinoihin liittyvät tekijät selittävät päätöstä muuttaa Helsinkiin.
- Helsinkiin muuttaminen on todennäköisempää, kun henkilön odotetut työtulot Helsingin työssäkäyntialueella ovat korkeat. • Korkeat asuntojen hinnat omassa asuinkunnassa ovat yhteydessä suurempaan Helsinkiin muuttamisen todennäköisyyteen.
- Lisäksi henkilön kytkökset sekä omaan asuinkuntaan että Helsinkiin ovat yhteydessä päätökseen muuttaa Helsinkiin.
- Lasten kuuluminen perheeseen sekä omistusasuminen vähentävät Helsinkiin muuttamisen todennäköisyyttä. • Aiempi asuminen tai työskentely Helsingissä sekä se että on syntynyt Helsingissä lisäävät Helsinkiin muuttamisen todennäköisyyttä.
Mitä tulosten taustalla on?
Kuten tässä tutkimuksessa, aiemmissa empiirisissä tutkimuksissa usein havaitaan, että muuttopäätösten taustalla on useita niin taloudellisia kuin ei-taloudellisia tekijöitä. Muuttoliikkeen valikoitumista kuvaavat perinteiset taloustieteelliset teoriat korostavat muuttamisesta koituvien taloudellisten hyötyjen ja kustannusten sekä eri alueiden tarjoamien työmahdollisuuksien roolia muuttopäätösten ajureina. Kokonaisvaltaisemmissa teorioissa huomioidaan eksplisiittisesti myös monien ei-taloudellisten tekijöiden, kuten perheen ja muiden sosiaalisten kytkösten sekä preferenssien rooli muuttopäätöksissä. Tämän tutkimuksen havainto korkean osaamisen omaavien valikoitumisesta muuttajiksi on linjassa aiempien empiiristen tutkimusten tulosten kanssa. Taloustieteen teorioiden näkökulmasta tätä on selitetty esimerkiksi osaavampien yksilöiden paremmilla mahdollisuuksilla hyötyä muuttamisesta, sekä heidän laajemmin sovellettavissa olevilla kyvyillään. Kaupunkitutkimuksen näkökulmasta on puolestaan esimerkiksi esitetty, että osaavat yksilöt valikoituvat nimenomaan kaupunkeihin niiden osaamista edellyttävän toimialajakauman tai niiden tarjoamien palvelujen, kulutusmahdollisuuksien, ja paremman tiedonkulun vuoksi.
Mitä tulokset tarkoittavat?
Tulosten valossa työikäisten tulomuutto Helsinkiin näyttää olevan muuttajien osaamisen ja tulopotentiaalin näkökulmasta positiivisesti valikoitunutta. Muuttoalttius Helsinkiin näyttää lisäksi kytkeytyvän yksilöiden elämänvaiheeseen. Helsinkiin muuttaminen on houkuttelevampi vaihtoehto nuoremmille ja hiljattain opiskelleille, kun taas ikääntyneempiin ja perheellisiin Helsinkiin muuttaminen ei vetoa yhtä voimakkaasti. Vaikka tämän tutkimuksen kuvailevat tarkastelut eivät voi suoraan osoittaa, millaisilla politiikkatoimilla muuttoliikkeen dynamiikkaan tai sen valikoitumiseen voisi tehokkaimmin vaikuttaa, ne valottavat sitä, millaiset jatkotutkimukset ja kokeilut voisivat osoittautua hyödyllisiksi. Toisaalta tarkastelut tuovat esille myös sellaisia muuttamisen taustasyitä, jotka ovat politiikkatoimien ulottumattomissa. Tulomuutto Helsinkiin on keskeinen osa Helsingin väestöpohjan muovautumista. Koska osaava työvoima on kytköksissä kaupunkien tuottavuuden ja talouden kasvuun, ymmärrys Helsingin tulomuuton ajureista ja muuttajien osaamisesta auttaa osaltaan hahmottamaan Helsingin tähänastisen kasvun taustatekijöitä sekä kasvun edellytyksiä tulevaisuudessa.
Aineisto
Tutkimuksen empiirisissä analyyseissa hyödynnetään Tilastokeskuksen yksilötason pitkittäisaineistoja, jotka sisältävät muun muassa väestörakenne- ja työssäkäyntitilastojen sekä henkilöverotusaineiston tietoja kaikista Suomessa vakituisesti asuvista henkilöistä. Tietoja hyödynnetään aineistojen vuosilta 2001–2018.