Hyppää pääsisältöön
Paikallisten yhteisöjen aloitteet, ihmisten välinen verkottuminen ja solidaarisuus sekä niihin perustuva kyky selviytyä ja toipua kriiseistä ovat keskeisiä tekijöitä kaupunkien ja yhteiskuntien resilienssille eli kriisinkestävyydelle ja uudistumiskyvylle. Julkaisussa tarkastellaan tällaista yhteisöllistä resilienssiä Helsingin asuinalueilla koronakriisin aikana. Tutkimuksen monilla eri menetelmillä ja tapaustutkimuksista kerätty aineisto on analysoitu kokonaisvaltaisella aineistolähtöisllä temaattisella analyysillä. Tulosten esittelyn lisäksi julkaisussa eritellään yhteisöllisen resilienssin käsitettä ja tehdään toimintasuosituksia yhteisöllisen resilienssin kehittämiseksi tuleviin kriiseihin.
Tutkimus tarkastelee pääkaupunkiseudun ulkomaalaistaustaisen väestön kokemusta kuulumisesta osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja sen kansaa, eli kansallista samastumista. Tutkimus kartoitti, kuinka erilaiset yksilölliset ja yhteiskunnan vastaanottavuudesta kumpuavat tekijät ovat yhteydessä kansalliseen samastumiseen. Lisäksi tutkimus tuotti uutta tietoa kansallisen samastumisen yhteydestä osallistujien luottamukseen uuden kotimaansa instituutioita ja edustajia kohtaan. Virossa, Venäjällä (tai entisessä Neuvostoliitossa), Somaliassa, Irakissa ja englanninkielisissä maissa syntyneet osallistujat lukeutuvat pääkaupunkiseudun suurimpiin ulkomaalaistaustaisten ryhmiin. Myös Suomessa syntyneitä somalialaistaustaisia nuoria tarkasteltiin mahdollisuuksien mukaan omana ryhmänään.
Vuosina 2022–2023 toteutettiin ensimmäistä kertaa Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan yhteinen tutkimushanke seudun väestön ympäristöasenteista ja -käyttäytymisestä. Hankkeessa selvitettiin asukkaiden näkemyksiä sekä globaaleista ympäristöongelmista kuten ilmastonmuutos että paikallisista kysymyksistä kuten ympäristön siisteys. Lisäksi selvitettiin joidenkin ympäristökäyttäytymisen piirteiden yleisyyttä. Vuonna 2017 oli toteutettu samantyyppinen kysely Helsingissä ja Vantaalla, joten tietoa saatiin myös viiden vuoden aikavälillä tapahtuneista muutoksista.
Asuinalueiden välinen muuttoliike Helsingissä on volyymiltaan merkittävää, ja vuosittain Helsingin osa-alueiden välillä ja sisällä muutetaan useammin kuin Helsingin rajojen yli. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin sisäisen muuttoliikkeen valikoitumista vuosina 2010-2020. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä tekijät ovat yhteydessä kotitalouksien todennäköisyyteen vaihtaa asuinaluetta Helsingin sisällä, ja mitkä tekijät ovat yhteydessä siihen, kuinka suurituloisille alueille kotitaloudet muuttavat. Tarkasteluissa erityisen kiinnostuksen kohteena on se, ovatko helsinkiläisten kotitalouksien muuttopäätökset valikoituneet tulotason mukaan. Otosjoukko koostuu helsinkiläisten kotitalouksien työikäisistä viitehenkilöistä.
Helsingin tavoitteena on olla kaupunki, jossa asuinalueet eivät eriydy ja kaikkialla on mahdollista elää turvallista ja viihtyisää elämää positiivisesti omaleimaisissa kaupunginosissa. Tavoitteensa saavuttamiseksi kaupunki tarvitsee tutkittua tietoa helsinkiläisten arjen turvallisuudesta. Helsingin turvallisuustutkimuksessa selvitetään kolmen vuoden välein kaupunkilaisten kokemuksia turvallisuudesta yleisesti, omalla asuinalueellaan ja kaupungin keskustassa. Tuorein kyselytutkimus ajoittui vuoden 2021 loppuun koronapandemian aikaan ja ennen Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa.
Ulkomaalaistaustaisten määrä ja osuus väestöstä ovat kasvaneet pääkaupunkiseudulla
nopeasti. Siksi Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupungit seuraavat
maahanmuuttajien kotoutumista ja heidän lastensa menestymistä elämässä.
Tämä raportti päivittää kotoutumisen tilannekuvaa pääkaupunkiseudulla pääsääntöisesti vuoden 2020 tiedoilla asumisesta, työllisyydestä ja valtionveronalaisista tuloista. Painopiste on maahanmuuttajien eli ulkomailla syntyneiden ulkomaalaistaustaisten elinolojen ja elämäntilanteen selvittämisessä. Raportissa tarkastellaan myös Suomessa syntyneen ns. toisen sukupolven koulutusta, sijoittumista työmarkkinoille ja tuloja.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka muualta Suomesta Helsinkiin muuttavat työikäiset ovat valikoituneet. Helsinkiin muuttavia verrataan sekä muihin Suomen kuntiin jääviin että muihin Suomen kuntiin muuttaviin ja selvitetään, kuinka Helsinkiin muuttavat poikkeavat näistä joukoista sekä millaiset henkilöiden osaamista kuvaavat ja muut ominaisuudet selittävät henkilöiden todennäköisyyttä muuttaa Helsinkiin. Tulokset tutkimuksen regressioanalyyseista ovat luonteeltaan kuvailevia.

Tutkimuksessa tarkastellut muuttajat ovat muuttoa edeltävänä vuonna 25–54-vuotiaita ja muuttavat Helsinkiin vuosien 2006 ja 2018 välillä. Muuttohetkellä opiskelevat jätetään tutkimusotoksen ulkopuolelle, sillä tarkastelujen on tarkoitus kuvata henkilöitä, jotka ovat kiinnittyneet tai joilla on mahdollisuus osallistua työmarkkinoille päätoimisesti.
Pääkaupunkiseudun asukkaiden elinoloista saadaan paljon tietoa erilaisista rekistereistä. Monet hyvinvoinnin ja terveyden kannalta olennaiset tekijät – kuten väestön koettu elämänlaatu ja elintavat – ovat kuitenkin sellaisia, ettei niistä saada tietoa rekisterien pohjalta. Tästä syystä pääkaupunkiseudun kunnat toteuttivat yhdessä kyselytutkimuksen, jossa kerättiin tietoa väestön elinoloista, elämänlaadusta, osallisuudesta, terveydentilasta, toimintakyvystä, ja elintavoista. Tutkimusaineiston avulla voidaan tarkastella paitsi väestön hyvinvoinnin ja terveyden tilaa ja siinä tapahtuneita muutoksia niin myös sitä, minkälaiset tekijät ylipäätään vaikuttavat väestön hyvinvointiin ja terveyteen.
Helsingin kaupunkistrategiassa 2017–2021 digitaalisten palvelujen kehittäminen on nostettu yhdeksi keskeiseksi teemaksi. Vuonna 2019 kaupunki aloitti digitalisaatio-ohjelman, jonka tavoitteena on parantaa palveluja, datan käyttöä ja samalla ennakoida kuntalaisten moninaisia tarpeita. Parhaimmillaan digitalisaatio sujuvoittaa arkea ja edistää yhteisöllisyyttä. Kääntöpuolena on kuitenkin eriarvoisuuden lisääntyminen, jos osa väestöstä jää kehityksen ulkopuolelle. Tutkimuksessa on selvitetty helsinkiläisten internetin käyttöä ja digitaalisen syrjäytymisen riskiä eri väestöryhmissä. Vertailukohtana on esitetty vastaavia tietoja koko Suomesta sekä muista maista ja kaupungeista.
Segregaation ehkäiseminen on teema, joka toistuu kaupunkien toimintasuunnitelmissa. Erilaisten hallintamuotojen sekoittaminen on eräs keino, jolla segregaatioon on yritetty puuttua. Käytännössä tämä on tarkoittanut päätöksiä muun muassa sitä, miten julkisin varoin tuettu vuokrakanta sijoitetaan: mikä on sopiva määrä tuettua vuokrakantaa? Onko olemassa jokin kynnysarvo, jota ei pitäisi ylittää?

Tässä tutkimuksessa keskitytään asukkaiden kokemuksiin ja siihen, kuinka ne riippuvat julkisesti tuetun vuokrakannan osuudesta. Meillä ei ole aiheesta laadukasta, oloihimme soveltuvaa tutkimusnäyttöä. Tutkimuksemme tarttuu tähän kysymykseen ja pyrkii näin tuottamaan tutkimusnäyttöä, jonka pohjalta voidaan edelleen jatkaa segregaatiota, sosiaalista sekoittamista ja julkista asuntokantaa koskevaa keskustelua.
Tilaa aihepiirin Tutkimuksia RSS-syöte