Helsingin asuinalueiden välillä on huomattavia eroja siinä, kuinka turvallisina niiden asukkaat kokevat alueensa. Joillakin alueilla noin joka kolmas kokee olonsa turvattomaksi omassa naapurustossaan myöhään perjantai- ja lauantai-iltoina, kun taas turvallisimmiksi koetuilla alueilla ainoastaan kolmisen prosenttia vastaajista ilmoittaa näin. Vaikka asuinalueiden väliset erot turvattomuuskokemuksissa ovat merkittäviä, erot ovat kuitenkin edellisiin tutkimuskertoihin verrattuna säilyneet melko samansuuruisina. Useimmilla alueilla tilanne on pysynyt hyvin tasaisena, ja vain harvoilla alueilla turvattomuus on joko lisääntynyt tai vähentynyt huomattavasti.

Helsinkiläiset ovat tuoreen barometrikyselyn perusteella lähes yksimielisiä siitä, että sotaa pakenevien ukrainalaisten tulee saada Suomessa kansainvälistä suojelua. Naiset suhtautuivat miehiä myönteisemmin avun antamiseen ukrainalaisille ja olivat myös tehneet miehiä enemmän rahallisia lahjoituksia. Myös huolestuneisuus Venäjän hyökkäyssodan vaikutuksista oli naisten keskuudessa yleisempää. Artikkelissa esitellään tuoreen Helsinki-barometrin tuloksia ja vertaillaan niitä osin myös koko Suomea koskeviin kyselytuloksiin ja eurooppalaisiin kyselyihin.

Helsinki koettiin ennen vuodenvaihdetta toteutetussa laajassa turvallisuuskyselyssä yhä pääosin turvalliseksi kaupungiksi. Lähes yhdeksän kymmenestä vastaajasta oli kyselyssä sitä mieltä, että kaupunki on yleisesti turvallinen tai vähintään melko turvallinen. Osuus oli aavistuksen pienempi kuin edellisessä turvallisuustutkimuksessa. Omalla asuinalueellaan 92 prosenttia vastaajista kokee olonsa yleisesti ottaen turvalliseksi, ja 76 prosentin mukaan oma asuinalue on turvallinen myös myöhään viikonloppuiltaisin. Kyselyn aineisto on kerätty ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, joten tuloksista eivät näy sodan mahdolliset vaikutukset kaupunkilaisten turvallisuuskokemuksiin.

Segregaation ehkäiseminen on teema, joka toistuu kaupunkien toimintasuunnitelmissa. Erilaisten hallintamuotojen sekoittaminen on eräs keino, jolla segregaatioon on yritetty puuttua. Käytännössä tämä on tarkoittanut päätöksiä muun muassa sitä, miten julkisin varoin tuettu vuokrakanta sijoitetaan: mikä on sopiva määrä tuettua vuokrakantaa? Onko olemassa jokin kynnysarvo, jota ei pitäisi ylittää?

Tässä tutkimuksessa keskitytään asukkaiden kokemuksiin ja siihen, kuinka ne riippuvat julkisesti tuetun vuokrakannan osuudesta. Meillä ei ole aiheesta laadukasta, oloihimme soveltuvaa tutkimusnäyttöä. Tutkimuksemme tarttuu tähän kysymykseen ja pyrkii näin tuottamaan tutkimusnäyttöä, jonka pohjalta voidaan edelleen jatkaa segregaatiota, sosiaalista sekoittamista ja julkista asuntokantaa koskevaa keskustelua.

Julkaisussa tarkastellaan sukupuolten välistä tasa-arvoa Helsingissä. Sukupuolten tasa-arvo on läpäisevä periaate kaikessa kaupungin toiminnassa. Kuluneen strategiakauden aikana kaupungissa toteutetun laajan tasa-arvohankkeen loppuraporteissa kiinnitettiin huomiota siihen, että sukupuolitietoisen tiedon keräämisessä on kaupungissa aukkoja, ja suositeltiin sukupuolinäkökulman kytkemistä kaupunkitason tavoitteisiin ja niiden mittareihin. Tuoreen julkaisun tarkastelu onkin kytketty kaupunkistrategiaan ja sen seurantamittareihin. Strategiamittareiden lisäksi katsaukseen on koottu laajemminkin sukupuolittain jaoteltuja tilastotietoja kahden teemakokonaisuuden (turvallisuus ja turvallisuuden kokemus sekä työ ja koulutus) alle.

Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla ulkomaalaistaustaisten osuus nuorista ikäluokista kasvaa lähiaikoina voimakkaasti. Tulevaisuuden kannalta on erittäin tärkeää tietää, miten ulkomaalaistaustaiset lapset ja nuoret voivat ja miten he löytävät oman paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa ja Helsingissä. Kantaväestöön verrattuna ulkomaalaistaustaisilla yhdenvertaisuus ja tasa-arvo eivät aina toteudu, ja erilaisia hyvinvointieroja ilmenee monilla elämän osa-alueilla.

Tutkimusjulkaisussa tarkastellaan ulkomaalaistaustaisten lasten ja nuorten hyvinvointia Helsingissä. Tarkastelut tehdään pääosin syntyperän mukaan vertaamalla suomalais- ja ulkomaalaistaustaisia, mutta mukana on myös analyysejä maahanmuuton sukupolvien mukaan.

Yksi Helsingin turvallisuuskyselyn keskeisimmistä tehtävistä on selvittää, kuinka yleistä Helsingissä on joutua rikoksen uhriksi. Kyselytutkimuksilla hankittu tieto täydentää poliisin tilastoja rikollisuuden kehittymisestä, sillä etenkin osa lievemmistä rikoksista jää ilmoittamatta poliisille eikä tule siten tilastoiduksi. Tässä artikkelissa tarkastellaan helsinkiläisten kokemuksia omaisuusrikosten sekä väkivallan, uhkailun ja häirinnän kohteeksi joutumisesta. Analyysi perustuu vuoden 2018 lopussa Helsingissä kerättyyn turvallisuustutkimusaineistoon.

Helsingin turvallisuustutkimuksessa selvitettiin asukkaiden naapuruussuhteita ja niiden yhteyttä koettuun turvallisuuteen. Yhteydenpidossa naapureihin ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia edelliseen tutkimuskertaan nähden. Uutena teemana tutkimuksessa kysyttiin sitä, miten vastaajat arvelevat naapurustonsa asukkaiden puuttuvan erilaisiin häiriötilanteisiin. Nämä kysymykset paljastivat asuinalueiden välillä huomattavia eroja, jotka tosin selittyvät pitkälti alueiden erilaisen väestörakenteen kautta.

Helsingin turvallisuustutkimuksessa kysyttiin, kuinka yleisesti vastaajat ovat nähneet omalla asuinalueellaan tai muualla kaupungilla väkivaltaa tai huumeisiin liittyviä häiriöitä. Tuloksista kävi ilmi, että molempien häiriötekijöiden yleisyys on vastaajien havaintojen mukaan pysynyt melko muuttumattomana edelliseen tutkimukseen verrattuna. Omalla asuinalueella nähdään väkivaltaa selvästi vähemmän kuin viime vuosikymmenellä.