Julkaisussa kootaan yhteen Helsingin kaupungin keväällä 2023 toteuttaman muuttoliikekyselyn tulokset. Kysely kohdistui kaupungista koronapandemian aikana poismuuttaneille. Vuosina 2020–2022 kotimaisessa muuttoliikkeessä tapahtui merkittäviä muutoksia. Helsingistä muutettiin huomattavan paljon muualle Suomeen, ja kotimainen muuttoliike jäi Helsingin kannalta tappiolliseksi. Julkaisu tarjoaa tietoa erilaisten kotitalouksien asumisvalinnoista, muuttosyistä ja muuttovirtojen suuntautumisesta.

Helsingin väestönkasvu oli viime vuonna ennakkotietojen mukaan 1960-luvun huippuvuosien tasolla. Koko Suomen väestönkasvusta Helsingin osuus oli noin neljännes, ja kasvua selitti pitkälti ulkomainen muuttoliike ja sen taustalla todennäköisesti etenkin työperusteinen maahanmuutto. Alueellisesti väestönkasvu kohdistui varsinkin niille asuinalueille, joille on hiljattain rakennettu runsaasti uusia asuntoja. Ikäryhmistä erityisesti varhaiskeski-ikäinen väestö kasvoi.

Yli yhdeksän kymmenestä helsinkiläisestä on sitä mieltä, että omalla asuinalueella on miellyttävää kävellä paikasta toiseen. Olosuhteita ulkoiluun ja luonnossa liikkumiseen sekä pyöräilyyn pidettiin hyvinä etenkin Helsingin esikaupunkialueilla. Vastaajien arvioissa omista liikunnan harrastamismahdollisuuksista oli suuria eroja etenkin sen mukaan, kuinka hyväksi he kokivat oman toimeentulonsa. Iäkkäät olivat tyytyväisiä ja opiskelijat taas jonkin verran tyytymättömämpiä liikunnan harrastamismahdollisuuksiinsa.

Artikkelissa esitellään helsinkiläisten keskeisimpiä huolenaiheita uusimman Helsinki-barometri-kyselytutkimuksen tulosten perusteella, sekä vastaajien samassa tutkimuksessa antamaa avointa palautetta. Etenkin ilmastokriisi, luonnonympäristöjen väheneminen sekä ruoan hinta korostuivat viime kevään barometrin tapaan erikseen kysyttyjen huolenaiheiden joukossa. Vapaa sana -vastauksissa kaupunkilaisten yleisimmät palautteenaiheet koskivat lähiluontoa, rakentamisen määrää, yksityisautoilua, keskusta-alueen kehitystä sekä kaupungin tarjoamia palveluita.

Helsingin asuinalueiden veto- ja pitovoimassa on huomattavaa vaihtelua. Erityisesti joidenkin pientalo- ja omistusasuntovaltaisten esikaupunkialueiden väestö uusiutuu hitaasti. Sen sijaan kantakaupungissa uusien tulomuuttajien osuus on vuosittain yleensä kaupungin keskiarvoa korkeampi, eikä näillä alueilla pysytä pitkään. Helsingin sisällä tehtävät muutot tapahtuvat usein ominaisuuksiltaan samankaltaisten alueiden välillä, ja naapurikaupungeista muutetaan Helsingissä erityisesti lähtökaupunkia lähellä oleville asuinalueille.

Helsingin väestön koulutustaso on noussut edellisen vuosikymmenen aikana ja kaupunkiin on keskittynyt paljon etenkin pitkälle kouluttautunutta väestöä. Kehitys on kuitenkin näkynyt eri osissa Helsinkiä vaihtelevasti. Moni aiemmin matalan koulutustason alue on nostanut profiiliaan, mutta osa on jäänyt kehityksestä jälkeen. Suuressa kuvassa alueiden välisissä eroissa on korkeimmin koulutetun väestön osalta kuitenkin havaittavissa pientä kaventumista.

Helsinkiläisistä yli 85 prosenttia kokee oman elämänlaatunsa hyväksi tai erittäin hyväksi. Tieto selviää uusimmasta Helsinki-barometrikyselystä. Suunnilleen sama osuus vastaajista myös pitää asuinaluettaan viihtyisänä paikkana. Helsingin keskustaa koskien vastaajien arviot ovat heikompia. Vaikka reilut 70 prosenttia keskustassa asuvista pitää keskustaa yleisesti ottaen viihtyisänä, muualla asuvista osuus on selvästi matalampi, ja kaikkien vastaajien enemmistö katsoo myös keskustan kehittyneen viime aikoina huonompaan suuntaan. Turvallisuuden kokemuksissa on lisäksi nähtävissä heikkenemistä, etenkin naisvastaajien kohdalla kysyttäessä Helsingin keskustan turvallisuudesta viikonloppuiltaisin. Entistä harvempi vastaaja myös pitää oman asuinalueen tarjoamia vapaa-ajanviettomahdollisuuksia hyvinä, erityisesti kuitenkin ne, joiden taloustilanne on heikompi.

Tässä artikkelissa tarkastellaan Helsingin kaupungin toteuttaman muuttoliikekyselyn tulosten valossa erilaisten kotitalouksien asunnonvaihdon syitä ja muuttovirtojen suuntautumista. Kysely kohdistui kaupungista koronapandemian aikana poismuuttaneille. Erityisesti keskitytään lapsiperheiden näkökulmaan ja kuvataan Helsingistä poismuuttoon johtaneita tekijöitä. Asumisen kalleus oli tärkeä muuttosyy kaikille kotitaloustyypeille. Pariskunnille ja lapsiperheille keskeisiä tekijöitä olivat myös lisätilan tarve, halu muuttaa pihalliseen pientaloon sekä omistustontilliseen asuntoon. Helsingistä poismuuton seurauksena lapsiperheiden tyytyväisyys asuinalueeseensa koheni selvästi, vaikka puolet muuttaneista ei tuntenut kohdealuetta ennalta. Uusi asuinalue koettiin erityisesti rauhallisemmaksi, turvallisemmaksi ja paremmin lapsille soveltuvaksi kuin entinen asuinalue Helsingissä. Myös lapsiperheiden palvelujen laatuun ja maineeseen oltiin tyytyväisempiä.

Nyt neljättä kertaa julkaistava avoin matka-aikamatriisi tarjoaa näkymiä pääkaupunkiseudun liikenneyhteyksien ja saavutettavuusrakenteiden kehitykseen jo kymmenen vuoden ajalta.

Helsingissä asutaan ahtaammin kuin monissa muissa Euroopan suurkaupungeissa. Asuinpinta-alaa on käytettävissä keskimäärin 34 neliömetriä per asukas. Pinta-ala on pysytellyt viime vuodet samana, vilkastuneesta asuntorakentamisesta huolimatta. Kööpenhaminassa, Amsterdamissa ja Saksan suurkaupungeissa asuinpinta-alaa on vähintään 40 neliötä, Pariisissakin 36 neliötä per asukas. Tukholmassa ja Lontoossa asumisväljyys on Helsingin tasoa. Ahtaampaa asumista löytyy lähinnä Euroopan itäreunalta, esimerkiksi Varsovasta, Riikasta ja Tallinnasta.