Väestön koulutusrakenne Helsingissä vuonna 2019 -julkaisussa tarkastellaan helsinkiläisten koulutusrakennetta verrattuna muuhun Helsingin seutuun, suurimpiin kaupunkeihin ja koko maahan. Julkaisussa luodaan myös katsaus siihen, miten Helsingin seutu pärjää koulutustasollaan suhteessa kansainvälisiin vertailualueisiin. Huomiota kiinnitetään väestön koulutustason nykytilaan ja kehitykseen sekä väestöryhmien ja Helsingin alueiden välisiin eroihin kouluttautumisessa. Julkaisussa painottuvat erityisesti Helsingin korkeakoulutetut
osaajat.

Julkaisussa tarkastellaan sukupuolten välistä tasa-arvoa Helsingissä. Sukupuolten tasa-arvo on läpäisevä periaate kaikessa kaupungin toiminnassa. Kuluneen strategiakauden aikana kaupungissa toteutetun laajan tasa-arvohankkeen loppuraporteissa kiinnitettiin huomiota siihen, että sukupuolitietoisen tiedon keräämisessä on kaupungissa aukkoja, ja suositeltiin sukupuolinäkökulman kytkemistä kaupunkitason tavoitteisiin ja niiden mittareihin. Tuoreen julkaisun tarkastelu onkin kytketty kaupunkistrategiaan ja sen seurantamittareihin. Strategiamittareiden lisäksi katsaukseen on koottu laajemminkin sukupuolittain jaoteltuja tilastotietoja kahden teemakokonaisuuden (turvallisuus ja turvallisuuden kokemus sekä työ ja koulutus) alle.

Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla ulkomaalaistaustaisten osuus nuorista ikäluokista kasvaa lähiaikoina voimakkaasti. Tulevaisuuden kannalta on erittäin tärkeää tietää, miten ulkomaalaistaustaiset lapset ja nuoret voivat ja miten he löytävät oman paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa ja Helsingissä. Kantaväestöön verrattuna ulkomaalaistaustaisilla yhdenvertaisuus ja tasa-arvo eivät aina toteudu, ja erilaisia hyvinvointieroja ilmenee monilla elämän osa-alueilla.

Tutkimusjulkaisussa tarkastellaan ulkomaalaistaustaisten lasten ja nuorten hyvinvointia Helsingissä. Tarkastelut tehdään pääosin syntyperän mukaan vertaamalla suomalais- ja ulkomaalaistaustaisia, mutta mukana on myös analyysejä maahanmuuton sukupolvien mukaan.

Julkaisussa tarkastellaan peruskoulun 9. luokan päättävien nuorten hakemista perusopetuksen jälkeisiin koulutuksiin sekä sijoittumista jatkokoulutukseen. Lisäksi luodaan katsaus toisen asteen koulutukseen osallistumiseen sekä opintojen kulkuun. Huomiota kiinnitetään kehitykseen viime vuosina sekä väestöryhmien välisiin eroihin siirtymien sujuvuudessa. Lisäksi tehdään aluevertailuja.

Koulujen väliset osaamiserot ovat olleet Suomessa kasvussa, ja yksi merkittävä tekijä kehityksen taustalla on koulujen oppilasalueiden väestörakenne. Väestörakenteeseen vaikuttaa muun muassa lapsiperheiden muuttoliike, eli käytännössä se, millaisilla alueilla kouluikäisten lasten vanhemmat haluavat asua. Lapsiperheiden muuttoliikkeessä on havaittavissa varsin selkeitä toisia alueita torjuvia ja toisia suosivia piirteitä. Koulujen oppilaspohjan eriytymisen kannalta merkittävin muuttajaryhmä eivät kuitenkaan ole koululaiset, vaan ne lapsiperheet, joissa on alle kouluikäisiä lapsia. Tässä artikkelissa tarkastelemme, miten lapsiperheiden muutot Helsingissä suuntautuvat, ja miten valinnat muovaavat koulujen oppilasalueiden väestöpohjaa.

Myllypuron peruspiirin asukkaiden koulutus- ja tulotaso on noussut 2000-luvulla sekä suhteessa koko Helsingin tilanteeseen että sitä pienempiin vertailualueisiin muualla Itä-Helsingissä. Samana ajanjaksona Myllypuro on kasvanut ja ollut aktiivisen kaupunkikehittämisen kohteena. Peruspiiri voidaan karkeasti jakaa pääosin 1960-luvulla rakennettuun kerrostaloalueeseen ja sitä ympäröivään pientaloalueeseen, joita molempia on 2000-luvulla kehitetty uudella asuinrakentamisella ja tiivistämällä. Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten tulo- ja koulutustason muutos näkyy Myllypuron eri osissa. Tavoitteena on saada lisää ymmärrystä siitä, selittyvätkö muutokset yksinomaan täydennysrakentamisella vai onko myös vanha asuinkanta kehittynyt myönteisesti.

Maahanmuuttajien lapset suorittavat pääkaupunkiseudulla toisen asteen tutkinnon keskimäärin harvemmin kuin suomalaistaustaiset lapset. Maahanmuuttajien lasten kouluttautumisen yleisyys kuitenkin vaihtelee paljon eri ikäisinä ja eri alueilta Suomeen saapuneiden lasten välillä. Nämä vertailut eivät kuitenkaan huomioi maahanmuuttajataustaisten ja suomalaistaustaisten perheiden välisiä sosioekonomisia eroja.

Tässä artikkelissa tarkastellaan helsinkiläisten peruskoululaisten asennetta koulunkäyntiin ja koettuja vaikeuksia koulunkäynnissä. Aineistona on Kouluterveyskyselyn vuoden 2017 aineisto. Helsinkiläiset peruskoulun oppilaat pitävät koko maata enemmän koulunkäynnistä. Kouluterveyskyselyn mukaan niillä oppilailla, jotka eivät pitäneet koulunkäynnistä, oli selvästi useammin eri hyvinvoinnin vajeita ja usein myös puutteita oppimistaidoissa. Vanhempien asenteella koulunkäyntiin ja myös perheen koetulla taloudellisella tilanteella oli yhteys lapsen koulunkäynnistä pitämiseen ja oppimistaitoihin.

Kaupunkien alueellinen eriytyminen näkyy voimakkaasti peruskoulujen oppilasalueilla. Esimerkiksi Helsingissä erot korkeakoulutettujen aikuisten osuuksissa nousevat jopa viisinkertaisiksi. Nämä sosiaalisten toimintaympäristöjen erot heijastuvat koulujen arkeen ja oppimistuloksiin. Ulotamme artikkelissamme alueellisen tarkastelun ensimmäistä kertaa myös päiväkoteihin. Millaisiksi toimintaympäristöjen erot esimerkiksi aikuisväestön koulutustasossa piirtyvät varhaiskasvatuksen osalta?